Munkin tekis mieli napata tämä omaksi allekirjotukseksi.
Kilpeläinen otti tänään kiinni kaiken mitä oli ylipäätään mahdollista ottaa. Vois jopa sanoa että pari sellastakin mitä ei normaalisti olis mahdollista. Lurahduksia tapahtuu aivan jokaiselle maalivahdille. Tämän jo mainitun voittamisen maalivahtikulttuurin lisäksi pitää nostaa esille se, että maalivahti on samaan aikaan sekä yksilö- että joukkueurheilija. Yksilöurheilijana Kilpeläinen tuntuisi pärjäävän ainakin parin viimesen kevään ja miksei pienemmässä mittakaavassa myös tän illan alivoimienki perusteella: pää pysyy kasassa.
Taakse kumminkin painuu melko paljon maaleja, ja tässä nousee esiin se joukkueurheilu. Ja nimenomaan se puoli siitä, ettei maalivahtia voida jättää maalilleen yksilöurheilemaan malliin "teeppäs siitä nyt sellanen geimseiveri ku oot niin pirun hyvä". Joukkueen tehtävänä on auttaa maalivahtia esim pitämällä mies kiinni. Maalinedustalla ei saa olla kuin makuupaikkoja jaossa. Tän illan maaleista 5/5 tehtiin hyvin läheltä maalia (jep, tyhjiin ei lasketa). Willsie, Rudi, Valle ja Ilu sai kaikki tehdä maalinsa oikeestaan kaikessa rauhassa ja se 2-0-maalintekijä (taidettiin tosin merkitä Russellille) jonka nimeä en muista olis pitäny heivata helvettiin jo viimeistään kaks sekuntia aikasemmin siitä Eeron patjoja ronkkimasta.
Yhteenvetona: Eero on voittava yksilöurheilija ja tällä hetkellä myös voittava joukkueurheilija. Eniten Eerossa on kuitenki mun mielestä parannettavaa muiden pelaajien puolustuspelaaminen, ei yksilöurheilu.