Oli kyllä mielenkiintoinen tentti. Sanna Marin oli jälleen todella aggressiivinen ja lähti selkeästi haastamaan Orpoa ja Purraa, mutta on myös todettava, että ehkä Marinin tulisi pystyä valitsemaan taistelunsa paremmin. Nyt tuntuu vähän siltä, että Marin käy taisteluita kaikilla rintamilla, jolloin homma helposti lähtee lapasesta.
Orpo taasen on välillä vähän turhan passiivinen, ihan kuin oltaisiin otettu sivu Sipilän 2015 pelikirjasta. Mutta nyt tilanne on eri, 2015 Sipilän tarkoitus oli pelaa passiivisesti, päästää vaikka pari maalia omalla passiivisuudella, se ei haitannut kun taululla oli jo iso johto ennen viimeistä erää. Toki välillä tentissä oli perusteltua ettei lähtenyt mukaan huutamaan, mutta kyllä aggressiivisempikin voisi olla, nyt on vähän turhan sovitteleva.
Purra sen sijaan vaikuttaa Marinin tavoin oikeasti menevän tolaltaan, kun erilaisia mielipiteitä vaikka maahanmuutosta esitetään ja sitten homma myös häneltä saattaa lähteä lapasesta. Yleisesti politiikassa ei ole hyvästä, että asiat menevät tunteisiin, silloin asioiden hoitaminen yhdessä vaikeutuu.
Maahanmuutto on kyllä näissä vaaleissa jännä asia. Loppujen lopuksi kyse on arvovalinnasta. Itse näen, että kolmansista maista suuntautuva maahanmuutto matalapalkka-aloille nostanee Suomen elintasoa ja johdattaa Suomen omalta osaltaan kasvun tielle. Mutta on toisaalta myös rehellistä sanoa, että maahanmuutto tuo mukanaan lieveilmiöitä, kuten vaikka katujengit Ruotsissa. Kärjistäen voisi sanoa, että kysymys on siitä, että haluaako Suomeen talouskasvua ja taloudellista hyvinvointia, joka samalla johtaa lieveilmiöihin kuten katujengien tapaiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Katujengit ja taloudellinen hyvinvointi vai kurjuutta ja sopeuttamista?
Nyt esimerkiksi Ylen tentissä perussuomalaiset ja SDP heiluttivat leimakirveitä. Vaikka kyse on kuitenkin vain siitä, että SDP on valmis luomaan kasvua tätä kautta, mutta hyväksyy maahanmuuton mukanaan tuomat lieveilmiöt. Perussuomalaiset taasen eivät ole valmiita hyväksymään lieveilmiöitä, mutta ovat valmiita jakamaan taloudellista kurjuutta kansalle. En minä ainakaan osaa sanoa kumpi näistä tavoitteista olisi se ylevämpi ja parempi, mutta valitettavasti vaalipuheissa monien uudistusten ja reformien nurjat puolet jäävät käsittelemättä. Maailma ei valitettavasti ole mustavalkoinen eikä suomalainenkaan politiikkakenttä jakaudu hyviksiin sekä pahiksiin, vaikka välillä näitä leimoja puolin toisin pyritään poliittisiin vastustajiin iskeä.