Kyllä se tietty tunteiden näyttäminenkin usein hyvästä on. Kuulijalle tulee mielikuva, että asia on silloin esittäjälleen tärkeä. Marinin kiihtyminen ja päälle puhuminen saattaa miellyttää monia - varsinkin kun se kohdistuu Kokoomukseen. Meidän tyttö laittaa katsos herrat ojennukseen.
Toimivia keinoja on toki monia. Toinen ääripää on sitten esim. Halla-ahon tyyli, jossa kohteliaasti odotetaan omaa vuoroa, asetutaan ikään kuin väittelyn yläpuolelle ja sitten todetaan jotain nasevaa. Halla-ahon päälle kukaan ei sitten kehdannut huudella, kun antoi muidenkin puhua rauhassa. Tuli tunnelma, että kun Halla-aho puhuu niin kaikki kuuntelee.
Itselleni eniten tökkii Saarikon ulkoa harjoitellut kliiniset kielikuvat sekä tätimäinen saarnaava preesens. Saarikko on sinänsä hyvä esiintyjä, mutta liian kliininen.
Ohisalo on todella huono näissä tenteissä, mutta en oikein osaa edes pukea sitä sanoiksi mikä hänestä niin huonon tekee.