KD/Sari Essayah
Annoin kehuja Essayahin esiintymisestä aiemmassa TV-tentissä, mutta tämä meni nyt enemmän tai vähemmän vihkoon. En ole varma, voiko tästä syyttää täysimääräisesti Essayahia vai puolueen ohjelmaa. Tuskin tällä ainakaan uusia äänestäjiä haalittiin.
Puhe oli ärsyttävän laskelmoitu. Kaikkea kivaa kaikenlaisiin projekteihin, kristinuskoa syntisille pakanoille ja Suomi nousuun taaperobonuksella. Essayahin tavoite oli puhutella koko kansaa, mutta puheen perusteella se tarkoittaa lähinnä oman uskontokunnan konservatiiveja. Selkeät avaukset mm. talouspolitiikkaan jäivät vähiin. Puheen sävy oli paatoksellinen: tuntui siltä, että linjaukset eivät tule sydämestä vaan jostain puoluetoimiston suunnittelupäälliköltä.
Tentissä ei noussut mitään yllättävää esille. Voin rehellisesti myöntää, että mieleeni ei jäänyt juuri muuta kuin kangertelut vaaliliittojen ja sukupuoli-identiteettien kanssa. Essayah ja puolueen aiempi tentittävä ovat nyt neljään kertaan todenneet, että vaaliliitot ovat teknisiä ja siten vailla minkäänlaista ideologista liimaa. Näin ollen voinemme olettaa, että KD toimii tarvittaessa yhteistyössä SKP:n SKE:n tai feministisen puolueen kanssa.
Ainiin, olihan siellä ilmastonmuutospuhettakin. KD on tässä asiassa monen muun puolueen tavoin pihalla kuin lintulauta: ilmiön korostetaan olevan fataali, mutta ratkaisuehdotuksia ei esitetä. Essayahin mielestä kansalaisten pitäisi vähentää ruokahävikkiä ja ostaa vähemmän krääsää. Duh. Miten tämä liittyy politiikkaan? Nyt pitäisi nimenomaan linjata, mikä on Suomen linja suhteessa Euroopan Unioniin, Pariisin ilmastosopimukseen ja muihin Pohjoismaihin. Se linja voi olla myös vastahakoinen, kuten Halla-ahon persuilla. Jokin linja on kuitenkin oltava.
Kristillisdemokraateille sukupuoliasiat ovat ilmeisen hankalia, sillä ne paljastavat puolueen ideologisen mädännäisyyden ja tieteenvastaisuuden. Essayah olisi voinut väistää ansan, mutta hän päätyi puhumaan painokkaasti perinteisen sukupuolijaon puolesta.
Tentin perusteella KD on väljähtänyt vaihtoehto konservatiiveille. Voi olla, että jokunen persu tai kepulainen päätyy vaihtamaan poliittista kotiaan, mutta matka yleispuolueen kannatukseen on todella pitkä. Ennustan samaa vanhaa muutaman prosentin kannatusta näissäkin vaaleissa.
Vasemmistoliitto/Li Andersson
Andersson on nuoresta iästä huolimatta jo aika kokenut poliitikko, mikä heijastuu ideologisena eheytenä ja itsevarmana esiintymisenä. Vasemmistoliitto ei pyrikään tarjoamaan välimallin ratkaisuja, vaan on ihan rehellinen vaihtoehtopuolue vähävaraisille ja punavihreille.
Puhe oli perusvarmaa suorittamista. Lienee ollut fiksu veto panostaa vanhustenhoivateemaan, sillä eläkeläisten protestiäänet ovat nyt isossa mittakaavassa jaossa. Andersson pyrki asemoimaan puoluettaan vahvimmaksi vaihtoehdoksi leikkauspolitiikalle. Voi olla, että tämä toimii, mutta samalla se syö jonkin verran ruutuaikaa muilta teemoilta. Esiintymisessä ei ollut suuria puutteita, mutta jonkin verran enemmän olisin kaivannut kontaktia studioyleisöön.
Tentissä Andersson oli erittäin hyvä. Luvut tulivat sujuvasti ulkomuistista, kuten olemme tottuneet näkemään. Vasemmistoliiton aatteellinen tausta tuskin puhuttelee keskiluokkaa, mutta opiskelijoista, eläkeläisistä ja prekariaatista on kalastettavissa ääniä. Andersson hyötyy selvästi siitä, että hän on nuori nainen: keski-ikäisiin miehiin peilattuna hän vaikuttaa altavastaajalta, jolla on tukenaan muiden politiikassa aliedustettujen ryhmien ääni. Moni varmaankin ajatteli tentin aikana, että vau, tällaisellakin ehdokkaalla voi olla uskottavuutta valtakunnanpolitiikassa.
Sisällöllisesti Lin poppoolla on joitakin kompastuskiviä. Kuten Apunen totesi, puolueen resepti on sama vaaleista toiseen: rahaa on jaettava lisää, oli taloustilanne mikä hyvänsä. Tällainen looginen umpikuja näyttäytyy erityisen karkeana silloin, kun pitäisi osoittaa kykyä tehdä reaalipoliittisia painotuksia. Li onnistui kuitenkin luomaan melko yhtenäisen poliittisen kokonaisuuden, jossa palaset ovat hyvin kasassa.
Vasemmistoliiton vahvuus on siinä, että puolue tietää Anderssonin johdolla, mitä se on mieltä asioista. Ylen studioon on aiempina päivinä tuotu ohjelmia, joilla yritetään olla kilttejä niin rikkaita kuin köyhiäkin kohtaan. Andersson sen sijaan rakentaa voimakkaan yhteiskunnallisen konfliktin porvarin ja työläisen välille. Klassinen kikka, mutta toimii yhä. Nähdyn perusteella vasurien kannatus saattaa alkaa kaksinumeroisella luvulla.