Se ei varmasti ole helpottanut ainakaan varhaiskasvatuksen tai vanhustenhoidon alan vetävyyttä, kun palkka on jo lähtökohtaisesti hyvin matala. Pääkaupunkiseuduilla on huutava pula lastentarhanopettajista, jonka vuoksi heidän toimeaan tekee usein epäpätevä lastenhoitaja. Vanhustenhuollossa taas taisi juuri vähän aikaa sitten olla uutinen, että useimpiin työpaikkailmotuksiin ei tule yhtään hakemusta. Lastensuojelu taas ei ole varsinaisesti ihan omaa "alaani", mutta siitäkin tiedän sen verran että perheille ei ole voitu järjestää esim. pysyvää sosiaalityöntekijää koska näitä ei ole saatavilla.
Ala koetaan raskaana ja kuormittavana, jonka takia mm. varhaiskasvatuksen työntekijöitä 55% harkitsee alanvaihtoa. Sipilän kohdistama leikkaus esim. ryhmäkokojen nostamiseen, on yksi merkittävä leikkaus, jolla ei ole mitään muuta kuin huonoja vaikutuksia. Se lisää henkilökunnan kuormaa entisestään, lisää lasten käytöshäiriöitä ja tekee myös sen että laadukasta pedagogiikkaa on mahdoton toteuttaa. Työpaikka muuttuu näin olen "säilömiseksi", eikä kukaan varmasti halua sellaiseen paikkaan töihin.
Nämä tietenkin voivat monista tuntua kaukaisilta asioilta, mutta ihan varmasti kun omat lapset ovat varhaiskasvatuksessa, tai vanhemmat / isovanhemmat ovat palveluasumisen tai kotihoidon piirissä, jokainen meistä toivoo että he saisivat ihmisarvoisen kohtelun. Täälläkin on ihan varmasti monia perheellisiä, jotka toivovat että se oma lapsi olisi turvallisessa hoidossa, saisi huolenpitoa ja sylin ainakin kun sitä tarvitsee. Minulle nämä ovat sydämenasioita, ja toivoisin että hoitoalalle ja varhaiskasvatukseen irtoaisi laadukkaan hoidon ylläpitämiseksi valtion budjetista pieni lisäsiivukin sen lisäksi ettei niistä ainakaan leikattaisi yhtään enempää.