Suomen tapauksessa on kaksi asiaa, joiden takia nämä vertaukset eivät oikein toimi.
A) Suomen valtion velkaantumistahti on tällä hetkellä raju, vielä velkamäärä ei ole paha, mutta kasvuvauhti on kestämätön.
B) Velkaantuminen johtuu syömävelasta, olisi täysin eri asia jos kasvava velkapotti olisi edes vähän alusta investoitu elvytykseen.
Siksi meidän on tehtävä rakenteelliset uudistukset ja eliminoitava rakenteellinen vaje. Mutta tämä vaje ei siis ole syynä talouden ongelmiin, se on onneksi vielä kaukana kriittisestä tasosta ja sen nopea suorittaminen ilman elvytystä heikentäisi taloudellista tilannetta. Rakenneuudistukset eivät siis ole ratkaisu kysyntätaantumaan vaikka ne on tehtävä joka tapauksessa, ja niitä olisi pitänyt tehdä jo kolme viimeistä vaalikautta sen sijaan että tehtiin, mitä nyt sitten tehtiinkin, jäänyt vähän mysteeriksi minulle, että mitä Vanhasen ja Kataisen hallitukset oikein tekivät - mihin se kaikki aika kului? Jos olisivat olleet asialla vakavissaan niin nythän meillä olisi suureksi osaksi valmiita palvelutuotannon uudistukset.
Tiedän että olen jonkinlainen semi-kommunisti tällä palstalla, mutta voisin lainata about miljoona kirjoitustani, jossa olen itkenyt kovienkin rakenneuudistusten perään, ja jo vuosia ennen kuin tuli tämä muodikas "rakenteellinen vaje" -termi käyttöön. Sen siitä saa kun lukee Soininvaaraa, kun olisi varmaan pitänyt lukea jotain Vanhasen uuniperuna-reseptejä.