Näinhän siinä sitten tosiaan kävi, että Rinteen Antti sai mieleisensä tulonsiirtohallituksen. Omat ennakkospekulaatiot menivät aivan harakoille, mutta jälkiviisaanahan tässä on hyvä analysoida, mistä lopputulos johtui.
Kepun ratkaisu on sikäli ymmärrettävä, että oppositiossa se soittelisi kakkosviulua persujen kaapiessa protestiäänet. Sinipunahallituksessa tehtäisiin politiikkaa, joka heikentäisi kepun ydinäänestäjäryhmän intressejä. Mitään varmuutta ei olisi siitäkään, että kannatus taianomaisesti kasvaisi kohti vuotta 2023 - joskin todennäköistä se olisi ollut.
Itse en ole niin kauhuissani kuin monet täällä. Sinipuna Rinteen johdolla olisi joka tapauksessa ollut riitaisa ja mahdollisesti taantumuksellinen. Lisäksi Rinne olisi vierittänyt vastuun kaikista epäonnistumisista ja ikävistä päätöksistä kokoomuksen harteille - tilanne, joka on toistunut aiemminkin. Nyt nähdään toden teolla, mitä tämä maailmaa ja maakuntia syleilevä vasemmistomulta saa aikaan. Minusta on ihan kiva juttu, että hallitus on arvomaailmaltaan yhdenmukainen, jolloin kansa voi sitten vaalikausien välillä suorittaa arviointia ilman sekaannuksia ja tekosyitä.
Parhaassa tapauksessa Rinteen bussi törmää vvm:n seinään jo alkumetreillä, jolloin se joutuu heittämään roskakoriin villeimmät visionsa. Näin ollen ajaudutaan tilanteeseen, jossa juuri mikään ei muutu ainakaan hyvään - muttei välttämättä pahaankaan - suuntaan; toisin sanoen Oy Suomi AB ajautuu poliittiseen stagnaatioon ja sysää ikävät päätökset hamaan tulevaisuuteen.
Tietyllä tapaa tämä on pitkän kehityskaaren lopputulema: alkupiste on keväässä 2014, jolloin ay-korsteeni syrjäytti luokanopettajan ja alkoi vaatia vanhan koulukunnan vasemmistopolitiikkaa. Välissä nähtiin Sipilän hallitus, jonka lopputulemana talouden mittarit ovat kääntyneet nousuun. Nyt on sitten Rinteen aika näyttää, miten demarit laittavat "Suomen kuntoon".
Odotettavissa on luultavasti leppoisaa jakovarapolitiikkaa, jossa ei pahemmin murehdita akuutteja rakennemuutoksia. Jos hyvin käy, perhevapaauudistus, sote ja sotu saadaan nytkäytettyä eteenpäin. Neljä vuotta on kuitenkin verrattain lyhyt aika, eikä juuri mitään verrattuna siihen, että Suomi on nyt yli 20 vuotta vitkutellut välttämättömien rakenneuudistusten kanssa - myös kokoomuksen johdolla. Jos solmu aukeaa neljän vuoden päästä, niin ainakin itse olen valmis odottamaan. Toivottavasti mitään kauheaa ei tapahdu ennen sitä.
