Olihan se hieno voitto. Koskinen oli hyvä, mutta kyllähän siellä taas oli pari sellaista mitkä olisi pitänyt ottaa. Ryan McLeodille NHL-uran avauspiste syötöllä Cecin voittomaaliin. Hieno oli myös Colby Cave-tribuutti ennen peliä.
Toisen erän puolivälin paikkeilla Puljujärvi sitten ajoi itsensä taas paitsioon ja hän sai melkoista palautetta McDavidilta vaihtoaitiossa. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä siellä kävivät läpi.
McDavid muistaakseni itsekin siinä kaarsi sivuun viivan päällä, joka taisi olla osasyy Puljun höntyämiseen paitsioon biisonin lailla.Aika turhautuneen oloinen oli tosiaan McDavid tuossa tilanteessa.. Toivottavasti pääsee tuosta yli.
Kaksi ensimmäistä erää jaksoin katsoa. Päällimmäisenä jäi mieleen jään huono kunto ensimmäisessä erässä, kun pelaajat kaatuilivat kilpaa ja se, että Turris voisi katsoa seuraavan pelin katsomosta. Melkoista hurlumhei-kiekkoa oli paikoin, mutta ihan viihdyttävää sellaista. Oilersin pelaajilla oli huippupaikkoja laittaa sisään useampikin, mutta ei natsannut. Harmittavasti Puljujärvi suti omassa paikassaan kiekosta ohi ja Ullmark (tolppineen) pelasti McDavidin sekä Yamamoton huippupaikat.
Twitterissä tuli vastaan twiitti, jossa oli koitettu lukee huulilta ja ihan kohtuullisesti se tehtykin. Ainakin nuo McDavidin kommentit.
RNH on tällä hetkellä päätymässä pisteisiin 0+107=107.
Nuoren miehen kasvukipuja vaan.McDavid vaikutti siltä, että hiukan "harmitti" ja yleensä omaan silmään se purkautuu sellaisena kiukutteluna pelikavereita kohtaan ja sitten muutellaan taas ketjuja. Ehkä se on vaan omassa silmässä, mutta ei ole ensimmäinen kerta kun tuota lapsenomaista kiukuttelua mielestäni näkyy. Kokonaisuudessaan McDavidilta kaipaisin enemmän tsemppaavaa johtajuutta, enkä sellaista sättimisen oloista menoa, joka ehkä tuo muille ylimääräistä ja turhaa varovaisuutta peliin. Oilersista.
Nuoren miehen kasvukipuja vaan.
Muistelee vaan sitä, että millainen vinkuja ja valittaja Crosby oli nuorempana ja sitten vertaa sitä tuohon nykyiseen, kun hän on kasvanut liideriksi, esimerkin näyttäjäksi ja joukkuepelaajaksi noiden sanojen täpötäydessä merkityksessä.
Ei vaan omalta osaltani tilanne on oikeastaan ihan päinvastoin. Ei tarvitsisi olla yhtä ilotulitusta. Eikä tarvitsisi edes olla voittanut kymmentä ottelua ensimmäisistä 13 ottelusta jos vaikuttaisi siltä että pelaaminen on parantunut ja olisi odotettavissa menestystä. Joka vuosi sitä toivoo että olisiko nyt tehty onnistuneet hankinnat kesällä ja olisiko valmennus saanut pelisysteemin kuntoon. Ja sitten viimeistään kymmenen pelin jälkeen alkaa joka vuosi hiipiä se sama tunne siitä, että mikään ei ole muuttunut.Ollaanko täällä vähän turhan huolissaan yhdestä tai kahdesta tappiosta. Tahti on hyvä ja näitä heikompia jaksoja tulee ihan kaikille. Tuo Buffalo matsi olisi hyvin voinut päättyä ihan hyvin myös toisinpäin. Tuntuu, että varsinkin jos McDavidilla ei kulje niin alkaa härdelli. Toki vähän huvitti tuo McDavidin raivoaminen tuossa Jessen paitsiossa, kun itse tekee 90 asteen käännöksen sinisellä. Jesse vastapainoksi antoi muutaman maukkaan syötön McDavidille vauhtiin. Selostajatkin ylistivät tätä yhtä, josta McDavid veti lopulta tolppaan. Tuntuu, että onnistumisprosentti pitää olla pelistä toiseen sata, ettei tarvitse pelätä pelipaikkansa puolesta. Ja tämä ei nyt vain koske Jesseä.
Nautin kyllä tästä Oilersin pelistä, mutta ihan en tykkää tästä tietystä ilmapiiristä, että etsitään heti syyllisiä näistä tukipelaajista, kun ei tule multipoints pelejä supertähdille tai voittoa joka pelistä.
Oma pointti on, että onko vähän jopa sellaista pelon ilmapiiriä, kun ei ole kokoajan yhtä ilotulitusta. Joukkue on sarjan kärkijoukkueita. Ei toki vielä sitä ehdotonta eliittiä, mutta harppaus eteen esimerkiksi viime kaudesta on selvä. Ei tässä nyt tarvitsisi joka virheestä jännittää ja paineistaa.
Viimeisten kymmenen kauden aikana Oilers on muuten kertaalleen ollut runkosarjan 5v5 maaleissa selvästi plussan puolella eli 2016-2017. Tuolloinhan tuli vähän pudotuspeleissäkin onnistumisia. Enkä ole vetämässä suoraan yhtäsuuruusmerkkejä 5v5 maalien ja menestyksen välille. Mutta jotenkin olisi kivempi fiilis jos koko homma ei perustuisi ylivertaiseen ylivoimapelaamiseen. Vaikka sekin on ihan kivaa katsella, mutta pudotuspeleissä ei kuitenkaan ole siihen mahdollisuuksia.
Nuoren miehen kasvukipuja vaan.
Voi olla vähän ylireagointiakin nyt katsojilta. Mitä on tarinoita lukenut ja kuunnellut, niin kyllähän nuo lajin absoluuttiset huiput antavat palaa niin harjoituksissa, kuin peleissäkin aika brutaalisti joukkuekavereilleen. Sama pätee myös joihinkin valmentajiin. Selänne sanoi jo aikoinaan, että Anaheimissa Kariyan kanssa palaute oli heidän kahden välillä erittäinkin suoraa ja voisin kuvitella, että tuollaisia vastaavia neuvonpitoja on käyty 90-luvun loppupuoliskolla Mighty Ducksin vaihtoaitiossa moneen otteeseen.On tuo silti omituista käytöstä kapteenilta.
Halusta voittaa ja tehdä asiat paremmin siinä on vain loppupeleissä kyse, eikä mistään henkilökohtaisesta.
Koripallosta ja jalkapallosta tulee mieleen ihan vastaavia tarinoita, missä johtavat pelaajat haastavat toisiaan hyvinkin sähköisissä merkeissä. Halusta voittaa ja tehdä asiat paremmin siinä on vain loppupeleissä kyse, eikä mistään henkilökohtaisesta.