Ollaanko täällä vähän turhan huolissaan yhdestä tai kahdesta tappiosta. Tahti on hyvä ja näitä heikompia jaksoja tulee ihan kaikille. Tuo Buffalo matsi olisi hyvin voinut päättyä ihan hyvin myös toisinpäin. Tuntuu, että varsinkin jos McDavidilla ei kulje niin alkaa härdelli. Toki vähän huvitti tuo McDavidin raivoaminen tuossa Jessen paitsiossa, kun itse tekee 90 asteen käännöksen sinisellä. Jesse vastapainoksi antoi muutaman maukkaan syötön McDavidille vauhtiin. Selostajatkin ylistivät tätä yhtä, josta McDavid veti lopulta tolppaan. Tuntuu, että onnistumisprosentti pitää olla pelistä toiseen sata, ettei tarvitse pelätä pelipaikkansa puolesta. Ja tämä ei nyt vain koske Jesseä.
Nautin kyllä tästä Oilersin pelistä, mutta ihan en tykkää tästä tietystä ilmapiiristä, että etsitään heti syyllisiä näistä tukipelaajista, kun ei tule multipoints pelejä supertähdille tai voittoa joka pelistä.
Oma pointti on, että onko vähän jopa sellaista pelon ilmapiiriä, kun ei ole kokoajan yhtä ilotulitusta. Joukkue on sarjan kärkijoukkueita. Ei toki vielä sitä ehdotonta eliittiä, mutta harppaus eteen esimerkiksi viime kaudesta on selvä. Ei tässä nyt tarvitsisi joka virheestä jännittää ja paineistaa.
Ei vaan omalta osaltani tilanne on oikeastaan ihan päinvastoin. Ei tarvitsisi olla yhtä ilotulitusta. Eikä tarvitsisi edes olla voittanut kymmentä ottelua ensimmäisistä 13 ottelusta jos vaikuttaisi siltä että pelaaminen on parantunut ja olisi odotettavissa menestystä. Joka vuosi sitä toivoo että olisiko nyt tehty onnistuneet hankinnat kesällä ja olisiko valmennus saanut pelisysteemin kuntoon. Ja sitten viimeistään kymmenen pelin jälkeen alkaa joka vuosi hiipiä se sama tunne siitä, että mikään ei ole muuttunut.
Ja ikävä kyllä samalta se vaikuttaa nytkin. Vaikka 13 peliä onkin aika lyhyt aika, niin itseasiassa noiden 5v5 maalien osalta menevät täsmälleen samaa tahtia kuin viime vuonna jolloin koko kauden tulos oli +115/-116. Toki tässä on aikaa laittaa systeemi kuntoon ja hyvät lopputulokset alkukaudesta antavat kivasti pelivaraa. Jotenkin ei vain ole kovin kova luotto siihen että Tippett lopulta saisi viisikkopelaamisen kuntoon kun ei tähänkään asti sitä ole tehnyt.
Ihan kiva tietenkin että tulee voittoja, koska kivempihan sitä on niitä katsella. Mutta vähän pelottaa, että Oilers onnistuu hukkaamaan McDavidin ja Draisaitlin tuoman mahdollisuuden Cupin voittamiseen sillä että puolustuspelaamista ei saada toimimaan.
Enkä sano että Ryan olisi huono kolmossentteri tai muutkaan kolmosketjun tai nelosketjun kaverit olisivat jotenkin liian huonoja pelaamaan NHL:ssä. Luulen että pelitavalla on isompi merkitys sille, että alemmat ketjut eivät saa pidettyä kiekkoa pois omasta maalista. Eli ainoa ajatus tuossa RNH:n laittamisessa kolmoseen olisi se, että jos siinä olisi vielä vähän parempia pelaajia, niin ehkä he henkilökohtaisella panoksellaan pystyvät pelitavan puutteista huolimatta saamaan aikaan parempia tuloksia.
Viimeisten kymmenen kauden aikana Oilers on muuten kertaalleen ollut runkosarjan 5v5 maaleissa selvästi plussan puolella eli 2016-2017. Tuolloinhan tuli vähän pudotuspeleissäkin onnistumisia. Enkä ole vetämässä suoraan yhtäsuuruusmerkkejä 5v5 maalien ja menestyksen välille. Mutta jotenkin olisi kivempi fiilis jos koko homma ei perustuisi ylivertaiseen ylivoimapelaamiseen. Vaikka sekin on ihan kivaa katsella, mutta pudotuspeleissä ei kuitenkaan ole siihen mahdollisuuksia.
EDIT: Ja siis tietenkin on mahdollista että se kuuma putki osuu keväällä sopivaan saumaan ja menevät päätyyn asti. Mutta olisi luottavaisempi olo sen suhteen jos olisi perustekeminen sillä tasolla että ei olisi kiinni tuollaisesta sopivaan kohtaan osuvasta suonenvedosta. Se on vähän kuin suomalaisten keihäänheittäjien kanssa. Jos perustaso on 78 metriä ja kerran kesässä heittää 87 metriä, niin menestys arvokisoissa on aika arpapeliä. Sensijaan jos perustaso olisi 85 metriä, niin olisi aika paljon luottavaisempi tilanne lähteä kisoihin.