Menee vähän aikaisemmin toistamiseksi ja nimimerkki
@TAM komppaamiseksi, mutta menkööt.
Palstalla ei varmaan löydy suurempaa Holland-kriitikkoa kuin allekirjoittanut. Tästä huolimatta en itsekään usko, että Holland olisi tuomittu epäonnistumaan. Hänellä on niin paljon kokemusta, että oppivaisella ja omaan toimintaansa kriittisesti suhtautuvalla ja saman kokemuksen omaavalla henkilöllä pitäisi olla hyvät edellytykset.
Tämä ei kuitenkaan automaattisesti ole näin ja kuten aikaisemmin kirjoitin, juuri Hollandin kohdalla nämä riskit ovat korostuneen suuret. Mikään ei todellakaan viittaa siihen, että Holland oltaisiin asetettu prosessissa samaan asemaan kuin muut ja täten koko due diligence -prosessi on jäänyt tekemättä - aivan kuten Chiarellin kanssa. Kyllähän ammattimainen organisaatio asettaa ihan jokaisen kandidaatin tilanteeseen, jossa kandidaatin täytyy näyttää ja osoittaa - eli vakuuttaa - että hän on se oikea henkilö. Tilanne, jossa kriisiorganisaatio vain ilmoittaa, että paikka on sinun, viestii enemmänkin epätoivosta kuin muusta. Tämän pitäisi olla myös itse ehdokkaan mielestä sellainen red flag, joka pistää miettimään organisaatio ammattimaisuutta yleisestikkin. Siis tapauksessa, jossa hakijan ammattiylpeys ylittää halun tulla imarrelluksi.
Mielestäni Edmonton tarvitsee henkilöä, joka kykenee tunnistamaan ongelmat ja uskaltaa tehdä kovia ratkaisuja sen pohjalta. Chiarellin ongelmat olivat mielestäni suuressa määrin ne, että hän tuntui pakottavan ratkaisuja, mikä ajoi hänet tiettyyn spiraaliin. Holland tuskin sortuu samaan, mutta toisinaan tilanne on se, että huonokin ratkaisu on parempi kuin ei ratkaisua ollenkaan - ja Detroitin organisaation kehitys lienee tässä suhteessa hyvä esimerkki.
Tarinahan oli vieläpä täysin sama Chiarellin tullessa eli se, että valta on hänellä. Onhan se erikoista, että joka kerta sitä täytyy erikseen oikein korostaa, vaikka sen pitäisi olla itsestään selvä asia. Se, että Nicholsonin rooli kasvaa, ei oikein istu tähän narratiiviin muutenkaan kovin luontevasti. Hollandin country club -johtaminen ei myöskään sovi kovin hyvin sellaiseen organisaatioon, jossa todennäköisesti täytyy pitää reviireistä kiinni. Tämä voi tosin olla yksi syy, miksi hänet juuri haluttiin - helppo persoona, joka ei laita hanttiin lainkaan vaan tekee kiltisti mitä käsketään.
Kaikkinensa tilanne voi - todennäköisesti myös on - olla se, että yksinkertaisesti halukkaita ei ollut ja Hollandin lisäksi tarjolla olisi ollut täysiä märkäkorvia.
***
Täällä esitetyn näkemyksen mukaan Hollandin paras taidonnäyte oli vuosien 2004-2007 toiminta.
Ennen palkkakattoaikaa Detroitin tilannehan oli se, että joukkue oli enemmän kuin ylivertainen. Fedorov pakotti itsensä pihalle jo aikaisemmin, Fischerin ja Brett Hullin, Shanaranin kuin myös Yzermanin ura päättyi. Ehdottomasti kovia menetyksiä, mutta täsin Hollandista riippumattomia (pois lukien Fedorov ja tällöin ei vielä palkkakattoa edes ollut).
Ketkä sitten esimerkiksi olivat kaudella 2006-2007 joukkueessa?
Datsyuk, Zetterberg, Lidström, Holmstöm, Lang, Scgneider, Franzen, Draper, Williams, Hudler, Kronwall, Maltby, Chelios, Hasek jne.
Mikael Samuelsson ja Daniel Cleary olivat ainoat muualta tulleet, joilla oli edes vähän suurempi rooli.
Kärjistetysti voisi sanoa, että Holland ei tehnyt juuri mitään muuta kuin katsoi, että nuo tietyt pelaajat kasvavat suurempaan rooliin. Tämähän vaikutti olevan tuossa tilanteessa oikea ratkaisu.
Mutta mikä on ollut Hollandin strategia 2010-luvulla? No se on ollut tasan tarkkaan tuo sama - odotella, että sisältä kasvaa pelaajia suurempaan rooliin. Ongelma on siinä, että siellä ei ole nyt enää sellaisia prospecteja ollut, joita oli 2000-luvun taitteessa varattu. Detroit menetti sen prospect-scouttauksen tuoman edun ja tätä Holland ei selkeästi kyennyt ymmärtämään. Hän myöskin selkeästi oli haluton ja kykenemätön tekemään muitakaan muutoksia. Kuten totesin, hän on tehnyt viimeksi "Hockey traden" -ennen palkkakattoaikaa (Stephen Weiss oli vapaa-agentti).
Minä en myöskään kykene yhtään mitenkään näkemään Edmontonin organisaatiossa tällä hetkellä mitään yhtäläisyyksiä tuohon tilanteeseen, jossa Detroit oli tuolloin. McDavid on toki liigan paras pelaaja, mutta tuon lisäksi tuolla ei ole yhtään ainuttakaan esim. Zetterbergin, Lidtrömin tai Schneiderin tasoista pelaajaa. Tämän lisäksi tuo on runko, joka pelasi sellaisessa joukkueessa, jossa voitettiin mestaruuksia monta kautta putkeen.
Edmontonin kokoonpano ja organisaation tila on täysin erilaisessa tilanteessa. Detroit oli tuolloin hyvin kaukana mistään kriisiorganisaatiosta ja Detroitilla oli tuolloin vielä resurssien tuoma lisäetu, jonka se toki pikkuhlijaa menetti.