Vihulaisten
roster watch -ketjuissa on pohdittu ansiokkaasti omien joukkueiden ketjukoostumuksia. Etenkin näiden ketjujen roolitukseen keskittyneet viestit ovat olleet vallan mielenkiintoisia...
Yritetäänpä katsella SaiPan kokoonpanoa samalta kantilta, vaikka se yksi johtotähti puuttuukin vielä. Sillä yksi SaiPa-kirjoitus päivässä pitää mielen vireänä, vaikka kyseinen teksti pyörittelisikin jo miljoonaan kertaan käsiteltyjä asioita, heh...
Liigan fyysisin hyökkäyskalusto
Machulda - Sentteri - Yli-Torkko
Näistä höpötinkin tuolla aiemminkin. Machulda luonnollisesti ykkösen vasemmassa laidassa. Vallu taitaa yhä maalinteon, vaikka viime kaudella loukkaantumisensa jälkeen tsekkitähti ei osunut edes tyhjään maaliin. Vallu taitaa myös pelintekemisen. Vierelle tarvitaan kuitenkin riittävän taitava kaveri ja mielellään jaloiltaan selvästi Tirkkosta ketterämpi pelimies.Tuon Sentterin tulisi osata myös puolustaa. Kovuus on plussaa.
Vallu tarvitsee vain aavistuksen aikaa ja tilaa ollakseen vaarallinen ja oikean laitahyökkääjän tehtävänä on järjestää tätä. SaiPan nykymiehistöstä mielestäni parhaiten tähän sopii Kisapuiston suosikki Joni Yli-Torkko. Nuorille SaiPa-kasvateille on toivottu aina enemmän vastuuta...
Kerman - Uusikartano - Sachl
SaiPan paras ketju! Ilkka Kaarnan superlöytö Kermanilta löytyy joukkueen tulisin rannelaukaus. Kermanin alkukausi meni liigavauhtiin totutellessa, mutta sitten alkoi tapahtua. Joukkueen rämpiessä kauden viimeisissä peleissä Kerman oli Vaicin ohella SaiPan tehokkain hyökkääjä (15 viimeistä peliä Vaic 3+6, Kerman 3+5, Riihijärvi 3+2...).
Uusikartano on hyvä hyökkäyspäässä ja myös puolustusvelvoitteet hoituvat kiitettävästi. Uusis on myös sikäli hyvä pelimies, että uskaltaa myös mennä maalin edustalle iskemään niitä kakkoskiekkoja verkkoon.
Sachl toisi Ciprussin täydellisenä vastakohtana tähän ketjuun rutkasti ryhtiä, ja myös lisää maalintekovoimaa. SaiPa tarvitsee onnistumisia useammalta kentältä, joten mielestäni Sachlin peluuttaminen kakkosketjussa valmiiksi toimivan duon kanssa on paras ratkaisu.
Sitten homma muuttuukin vaikeaksi...
Hirvonen - Kauppinen - Kaartinen
Tässä on nyt se SaiPan duunarikenttä. Hirvonen ja Kauppinen raatavat antaumuksella vaihdosta toiseen ja oikeasta laidasta löytyy vauhtikone/maalintekijä Kaartinen.
Blues-ikoni Hirvosesta minulla ei ole kyllä kummoista kuvaa vielä, mutta kyseessä on ilmeisesti tunnollinen joukkuepelaaja, jopa johtajatyyppi. Näin toivotaan. Pisteitäkin on syntynyt kolmesti yli 20 pistettä, ja jatkoa toivotaan myös tälle osastolle. Raksa Kauppinen on hyvä kulmavääntäjä, alivoimapelaaja ja sille päälle sattuessaan erittäin juonikas kaveri myös hyökkäyspäädyssä.
Ketjun vastaiskuvaarallisuuden varmistaa Sami Kaartinen. Pienikin virhe vastustajalta hyökkäyspäädyssä ja Kaartinen kipittää läpiajoon. Menneistä liigakausista poiketen tämän vuoden versio Sami Kaartisesta saattaa ujuttaa kiekon jo maaliin asti
Vänttinen-Koho-Qvist
Nuorisoketju aka Three Centers. Kolme kappaletta nuoria ja nälkäisiä keskushyökkääjiä. Koholla jo kokemusta liigakarkeloista ja hän on myös tunnollinen puolustuspäässä, joten Koholle suotakoon tuo ketjun sentterin tontti. Vänttinen ja Qvist ovat molemmat takoneet kovia pisteitä A-junioreissa, mutta kokemus miesten peleistä on vielä aika olematonta. Potentiaalia heissä kuitenkin on rutkasti.
SaiPan valmennuksen on otettava oppiksi viime kauden konttaus ja neloskentälle on löydettävä peliaikaa heti alusta alkaen. Myös ottelujen toisissa ja kolmansissa erissä...
Qvistin harjoitteluintoa on moitittu, saa nähdä aiheutuuko tästä ongelmia. Skriko/Järvenpää-kaksikko kun ei huhujen mukaan laiskottelua katsele. Esim. Pursiaisella oli jonkin sortin "tilanteita" viime kaudella harjoittelumotivaatiosta johtuen...?
Käytettävissä olisi vielä ehkä lupaavin SaiPa-junnu, Petteri Nokelainen. Nokelaisen paikka on kuitenkin A-junnuissa, jossa kehittymisen kannalta olennaista vastuuta ja jääaikaa tulee runsaasti.
Siinä hyökkäyskalusto. Kaivan varastosta ruoskan esiin ja sitten mieliaiheeni eli SaiPan puolustuksen kimppuun...