Larssonin paras puoli oli se, että hyvän ja huonon pelin ero oli pieni. Sekin on jo arvo sinänsä ja jonain toisena vuonna ja/tai jossain toisessa jengissä, hän olisi ollut merkittävämpi pelaaja. Luulen myös, että oli joukkueelle tärkeä pelaaja kokemuksensa, rauhallisuutensa ja tasaisuutensa vuoksi ja tällaisia asioita ei tilastoilla oikein voi mitata. HIFK:n pakisto tarvitsi Larssonin kaltaista pelaajaa varsinkin silloin, kun loukkaantumisia oli paljon. Loppukaudesta taas Eddien omat loukkaantumiset näkyivät peliesityksissä ja vähän jäi parhaastaan piippuun, mutta ei hänestä jäänyt millään tavalla paskaa makua. Onnea jatkoon.