Kyllähän jonkun Sharksin tai JYPin nostaminen mestariksi on suoritus siinä missä jonkun nelosdivarin potkistiimin nostaminen loistoonsa.
Potkis.. öö.. no, miehet, vaan eivät joskus näe muuta kuin sarjatasoja. NHL:ssä ainakin pystyy erottamaan menestyksen moniin eri asteisiin. Jotkut joukkueet ovat onnellisia päästessään pudotuspeleihin, toisille ei vielä yksi kierros riitä pudotuspeleissä ja jotkut joukkueet ovat onnistuneet vasta kun pääsevät finaaliin ja mieluusti nostavat pokaalia kattoa kohti. Ehkäpä mielenkiintoisimpia tavoitteita jääkiekkomanageroinnissa on oman joukkueensa tason jatkuva nostaminen, kärsivällisyyden ja nythetikaikkitänne ideologian vastakkainasettelu sekä tietenkin maailman vanhimman mestaruuspalkinnon, Stanley Cupin tavoittelu. Eihän tähän oikeasti tarvita mitään sarjatasoja, nehän ovat vain keinotekoisia seinämiä jotka estävät kaikkia joukkueita pelaamasta kaikkia vastaan.
Toivottavasti pelissä on tarpeeksi haastetta, että jo pelkkä taloudellinen simulaatio mahdollistaa mielenkiintoisen pelin. Sitähän se managerointi loppujen lopuksi on, talouden hoitamista, ja luulisi tarjoavan myös SM-liigan joukkueiden managerointiin uusia ulottuvuuksia.