[Kohtalo olisi voinut heittää asetelmat toisinkinpäin. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan myös Scott olisi voinut lunastaa niitä lupauksia, joita häneen NHL-piireissä junnuna asetettiin. Ja huonommalla tuurilla Roloson taas ei olisi koskaan löytänyt sitä seuraa ja valmentajaa, jotka todella hänen kykyihinsä luottavat. Miikka Kiprusoff on mitä parhain esimerkki siitä kuinka pienestä maalivahdin läpimurto voi olla kiinni. Eihän se ilmeisesti kovin kaukana ollut, että Miikkakin olisi palannut lopulta maitojunalla Suomeen. Osaamiseltaan ja lahjakkuudeltaan hyvät maalivahdit lienevät siis aika lähellä toisiaan. Se miten kullekin käy, onkin sitten kiinni lähinnä henkisestä kantista, tuurista ja sopeutumisesta. [/B][/QUOTE]
Olen tässä asiassa täysin samoilla linjoilla. Miettiessä kuinka monta lupaavaa ja hyvää maalivahtia maailmalla liikkuu ja kuinka monelle on pelipaikka NHL:ssä, niin myös hyvällä ajoituksella ja tuurilla on merkitystä. Taitotaso huippuvahtien (kuten Langkow ja Roloson) välillä ei ole iso, joten monet muut maalivahdeista riippumattomat asiat astuvat kuvaan, kun pelipaikkoja jaellaan. Suuri merkitys on esimerkiksi sillä, mihin organisaatioon kukin on varattu. Ei Flamesseihinkään taida nykyään kovin helpolla päästä taitojaan esittämään. ;)
Sekavan esityksen pointtina on, että kyllä Langkowkin olisi voinut (tai voi) NHL:ssä pärjätä mikäli olisi ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Itse en osaa verrata kumpi on parempi maalivahti. Riippuu paljon päivästä ja puolustuksesta, jonka takana pelaa. Kummalla on nopeampi räpyläkäsi? Kummalla on nopeammat jalat? Kummalla isompi sladdi? ;) En mä vaan tiedä.
Sitä en toki tarkoita, että maalivahteja ei voisi verrata ollenkaan. Kyllähän esimerkiksi Bäckström ja vaikka Vuorio painivat eri sarjoissa. Huippuvahtien kohdalla se on mielestäni vaikeaa - ja turhaa.
Padan viestiin tämä vastaus.
