Ai ei ole karismaattinen? Mihin väitteesi perustuu? Nimenomaan se on James Labrie John Petruccin ohella ketkä ovat tämän bändin keulakuvia. Labrie on elävä legenda ja saavutti sen statuksen debyyttialbumillaan Dream Theaterissa.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
-
Klotenin uutta toimintakulttuuria rakentava Lauri Marjamäki on noussut Sveitsissä lähes sateentekijän asemaan – “Intohimo valmentamiseen on palannut"Lue lisää »
-
Patrik Laine ja Mikko Viitanen tekivät lätkäkulttuurille valtavan palveluksen suorasanaisella mielenterveyspuheellaLue lisää »
-
Blackhawks-puolustaja Seth Jones kuukauden sairaslomalleLue lisää »
-
Liiga-kierros: HIFK katkaisi tappioputkensa Ässien kustannuksellaLue lisää »
Dream Theater – musiikillinen tutkimusmatka
- Viestiketjun aloittaja Kh
- Alkaa
- 25 737
- 203
No en minäkään LaBrieta varsinaisesti karismaattisena pidä, kymmenkunta kertaa bändin livenä nähneenä. Itselleni keulakuvat ovat aina olleet Petrucci ja Portnoy ennen lähtöään. Eikä se tarkoita, etten LaBriesta pitäisi.
Okei. Tästäkin voi olla eri mieltä eikä siinä mitään.
Omia suosikklevyjä ovat nuo 00-luvun levyt, joissa Portnoyllä taisi olla aika iso rooli, joten miellyttävä uutinen tämä paluu. Toki ysäriltäkin images ja mirror maistuu.
Itse en ole Labrien suurimpia ystäviä. Meni pitkään, että totuin hänen lauluun. Nuo 00-luvun hevimmät vedot alkoivat maistua ja sitä myöten totuin. Vaikeaa tälle bändille on muuta laulajaa enään kuvitella. En tiedä hänen kontribuutiotaan sävellyksiin. Jos on säveltänyt timanttisia biisejä niin sitä enemmän hänen paikkansa on oikeutettu.
Vähän kuin parjattu Janick Gers Maidenissa. Pahimmat ilkkujat taitavat unohtaa, että on ollut miltei tärkein biisinikkari tulonsa jälkeen. Ilman häntä olisi mennyt liikaa pelkäksi Harrikseiluksi alkuineen ja loppuineen.
Itse en ole Labrien suurimpia ystäviä. Meni pitkään, että totuin hänen lauluun. Nuo 00-luvun hevimmät vedot alkoivat maistua ja sitä myöten totuin. Vaikeaa tälle bändille on muuta laulajaa enään kuvitella. En tiedä hänen kontribuutiotaan sävellyksiin. Jos on säveltänyt timanttisia biisejä niin sitä enemmän hänen paikkansa on oikeutettu.
Vähän kuin parjattu Janick Gers Maidenissa. Pahimmat ilkkujat taitavat unohtaa, että on ollut miltei tärkein biisinikkari tulonsa jälkeen. Ilman häntä olisi mennyt liikaa pelkäksi Harrikseiluksi alkuineen ja loppuineen.
Vaikea olisi kuvitella bändi jonkun muun laulajan kanssa. Mutta, mikä on LaBrien äänen kunto? Talvella se oli huono kuten silloin juteltiin, eli korkeat äänet täysin tavoittamattomissa. Voihan uusi levy olla sellainen, jossa korkeita ääniä ei ole, mutta laulapa niitä aiemmin tehtyjä biisejä vain matalalta. Joko niihin tehdään uusia sovituksia, taai LaBrie kiljuu tai mörisee ne kohdat, tai sitten hän on saanut äänensä kuntoon, mikä olisi kyllä hienoa.
Harvoin ääni enää ikämiehellä parempaan päin kääntyy.
Labrie vetää helvetin hyvin matalan äänialan biisit edelleen. 2015 vuoden Wackenin keikka oli viimeinen missä meni esim. Miracle and the sleeper vimosen päälle. Sen jälkeen on tosiaan korkeimmat osuudet olleet heikompia iästäkin johtuen.
Niin mutta katsoppas youtubesta Distant Memories Live In London -video ellet ole jo katsonut. Siinä vetää todella hyvin kaikki laulut ja ei siitä nyt niin kauaa ole. Näkisin että kyse on siitä kun he esiintyvät poikkeuksellisen paljon niin iän karttuessa ei enää pysty palautumaan kunnolla kun tuollainen perus 3 tuntia noin vokaalisesti haastavien biisien laulua on melkoinen maratoni. Fyysisesti alkaa siis olla mahdotonta.
Portnoyn kanssa tulee enemmän sitä 00 settiä keikoilla. Veikkaan että Manginin aikakauden biisejä ei tulla kuulemaan livenä enää jos väitteet diivailusta pitävät paikkansa. Mutta sehän ei haittaa, itse en ole kuullut livenä kuin As I Am:in yhden kerran. Siinä kaikki. Olisi hienoa kuulla muutakin juuri Train Of Thought:ilta.
Charlie on poistunut keskuudestamme, R.I.P.
www.inferno.fi
Entinen Dream Theater -laulaja Charlie Dominici on kuollut
Yhdysvaltalaisen progemetalliveteraani Dream Theaterin entinen laulaja Charlie Dominici on kuollut. Hän oli kuollessaan 72-vuotias. Yhtyeen rumpali Mike Portnoy julkaisi sosiaalisessa mediassa…
www.inferno.fi
Tänään julkistettiin ensimmäinen kiertue Mike Portnoyn kanssa 14 vuoteen ja saapuvat Espoon Metro Areenalle marraskuussa.
Jaahas, voisin osuakin paikalle. Tämä tosin edellyttää sitä että setti olisi mieleinen, bändilä kun on hyvät ja huonot albuminsa.Tänään julkistettiin ensimmäinen kiertue Mike Portnoyn kanssa 14 vuoteen ja saapuvat Espoon Metro Areenalle marraskuussa.
No eiköhän se ole aikalailla best of / kovimmat rallit tyylinen setti.
Mike Portnoy sanoi, että aikoo opetella Manginin aikaisia biisejä joten uudempaa materiaalia kuullaan myös.
Will Dream Theater Play Recent Material During Tour With Mike Portnoy?
They released five albums with Mike Mangini.
loudwire.com
Hieman jurppi, kun juuri tuo viikko on töissä se suunnilleen vuoden kiireisin. No, töissä meni aikataulu uusiksi, joten ostin hyvillä mielin lipun keikalle. Onko tuossa areenan lähellä mitään käyttämisen arvoista hotellia, vai suosiolla Helsingin keskustasta? Ilmeisesti julkisella liikenteellä tuonne pääsee Helsingin rautatieasemalta helposti.
tinkezione
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pens, Ipa, Rod Weery
Kolmituntinen ”evening with” tuolla 40-v juhlakonseptilla on kyllä sen verran kiinnostava juttu, että lippu piti taskuun välittömästi naarata. Loistavan A Dramatic Turn of Eventsin jälkeen ei mitään merkittävää ole poppoolta ilmestynyt ja toivonkin, että neljän tuon jälkeisen levyn anti jäisi suht minimaaliseksi esim. biisi per levy. Jäisi mahdollisimman paljon tilaa todella timanttiselle 30 vuoden mittaiselle back-kataloogille.
Teeman puolesta epäilen, että yhtäkään veisua Portnoyn historiallisia ongelmia peilanneesta ”12-step suitesta” (The Glass Prison, This Dying Soul, The Root of All Evil, Repentance, The Shattered Fortress) ei kuulla.
Teeman puolesta epäilen, että yhtäkään veisua Portnoyn historiallisia ongelmia peilanneesta ”12-step suitesta” (The Glass Prison, This Dying Soul, The Root of All Evil, Repentance, The Shattered Fortress) ei kuulla.
En tiedä johtuuko siitä että tää on Espoossa niin pääkaupunkiseudun poppoo mieluummin menee tänne ku Tampereelle sillä tämä keikka on jo nyt myynyt ihan eri malliin kuin se 2022 keikka Tampereella. Tai sitten se on tuo ex-rumpalin paluu mikä saanut aikaan ihan eri pöhinän nyt.
Takavasara
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS | Manchester United
Uusi biisi Night Terror tulevalta Parasomnia-albumilta. Albumi julkaistaan 7.2.2025.
En tiedä, onko se fanipoikamainen sokeus vai Portnoyn paluu rumpusetin taakse, mutta ensikuuntelulla erittäin hyvän kuuloinen biisi. Todennäköisesti ripaus yllä mainittuja on ainakin mukana.
En tiedä, onko se fanipoikamainen sokeus vai Portnoyn paluu rumpusetin taakse, mutta ensikuuntelulla erittäin hyvän kuuloinen biisi. Todennäköisesti ripaus yllä mainittuja on ainakin mukana.
Oisko tässä vähän Octavarium albumin viboja? Passaa minulle hyvin. Parasta DT:tä vähään aikaan... Ainakin minulle.
Takavasara
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS | Manchester United
Kyllähän tässä sellaista olen myös kuulevinani. Jopa melko synkkää fiilistä ja välillä mennään melko hidastakin rymyämistä. Labriellekin helpompi biisi laulaa ja ei tarvitse kiekua ylärekisteristä vanhoilla päivillä.
Uusi biisi julkaistu ja levy tulossa 2025. Sillä tavalla ei ainakaan muutosta että esimerkiksi viimeinen biisi kellottaa sen parikymmentä minuuttia. Tutulta vanhemmalta tuotannolta kuulosti tämä uusi biisi että ainakaan mitään uutta ei ole yritetty luoda.
Viimeksi muokattu:
RockTheRink
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, NHL
Tuttua ja turvallista DT:tä tämä uusi sinkku, täytyy kuitenkin kuulla lisää ennen kuin päättää riittääkö cd vai avaako lompakkoa peräti vinyylilevyn hinnan verran.
Kyllä se vaan Portnoyn kannutus kuuluu DT:n soundiin, mitenkään Manginin taitoja väheksymättä. The Astonishing olisi muuten erinomainen levy, mutta ei sitä hattulaatikoiden läpsyttelyä jaksa kuunnella, menee kyllä miksauksen/masteroinnin piikkiin myös. Tämä levy jäi eniten harmittamaan Manginin aikaisista julkaisuista.
Kyllä se vaan Portnoyn kannutus kuuluu DT:n soundiin, mitenkään Manginin taitoja väheksymättä. The Astonishing olisi muuten erinomainen levy, mutta ei sitä hattulaatikoiden läpsyttelyä jaksa kuunnella, menee kyllä miksauksen/masteroinnin piikkiin myös. Tämä levy jäi eniten harmittamaan Manginin aikaisista julkaisuista.
tinkezione
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pens, Ipa, Rod Weery
Uusi sinkkuhan kuulosti siltä, että se on kuultu monella levyllä aiemminkin eli pääosin harmitonta, tuttua ja turvallista Dream Theateriahan se, Train of Thoughtin ja Octavariumin hengessä. Portnoyn kannuttelu isossa roolissa ja tuota tekemistä on kieltämättä ollut ikävä. Myös Petrucci on iskussa. Vaikka kohta käsillä oleva keikka onkin 40-vuotisjuhlapainos, niin eiköhän tämä ralli siellä kuulla.
Ei tuo nyt ihan sellainen rundi näytä olevan että kaikilta kuudeltatoista levyltä on jotain. Kymmeneltä levyltä on biisejä ja vain yksi on sellainen eli Barstool Warrior minkä levyversiossa ei soita Portnoy. Kahdeksantoista biisiä taisi olla setissä. Joku kun uumoili jossain että keikka kestäisi 3.5h ja siinä olisi joku väliaika myös. Ei se ihan niin kauan taida kestää.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy