Donate blood – play lax!

  • 26 899
  • 107
Taipumuksemme ja pädemme erikoisosaamisellamme, ollemmehan äärilaidan lähtökeikari HCH ja kulttuuri hallussa, kuin biitti huulessa.

Ontariossa kesäboxlaa ja siellä on se sydän, Andrew Suitor vetelee siellä ylivaltiaana ja tämän lajin hanskattomana kuninkaana.

Istuu muottiin ja 5´11- 6´2 yleensä hallitsevat, kahden käden osaaminen, hyvä tasapaino ja terävä liike luovat dominoinnin.

Isot körmyt yleensä nyrkkeilysäkkejä ja hitaat kädet sekä mateleva liike eivät vain toimi, olet uhri ja röyhkeästi hyväksikäytetty.

Näin jo kasarilta ja Justin McPolin oli 6´3, mutta nekkaaja kahden käden purkupallo ja todella hyvin liikkeestä lyövä.

En koskaan nähnyt sen häviävän junnuboxlassa ja jakoi meidän silmiin kovimmat iskusateet koskaan, liikui koko ajan ja löi kahdellä kädellä.

Se on perinteinen boxlatyyli ottelemiseen ja perinteisiin nojaten täällä ei sidota, roikuta hihoissa tai pyritä kippaamaan nurin.

Kaikki tietävät ne perusopit ja vedetään jätkä etukädellä liikkeelle, liikutaan koko ajan ja tekniikka tulee jaloista.

Emerson Clark ja se istuu boxlaiskijä muottiin, se on NLL:n Toronto Rockin varaus ja kantaa mahtavaa pääomaa ottelijaksi.

Olemme koko kesän venanneet sitä pääräjäyttävää yhteenottoa Suitorin kanssa Ontariossa ja Clark ei päde maisemissa, on telakoitunut.

Suitor taas ja sen merkittävä poikeus kaavasta, ei sykähdyttävää kiekkotaustaa, tällä tarkoitamme esiintymisiä Midget tason jälkeen Ontarion sarjoissa ja puhuttaessa legendoista.

Tim O´Brien ja 6´2 , saalistanut ne kaikki päänahan boxlassa ja puolustanut valtaistuintaan, se on seiskaseiska.

"Poler" seiskakuus, ei tunnistettuja yhteenottoja näillä hallitsijoilla ja "Surgeon" O´Brien vetänyt Jr.A kiekkoa myös, sekään ei ole ollut läsnä tämän kesän lähtöboxlassa ja tietojen mukaan eläköitynyt.

Koskahan "Poler" pääsee ulos ja se olisi rajuin paluu koskaan, HCH myös seiskakuus ja McPolin ehdottomasti kovempi, ehkä Boulton myös.

Rory Smith löytyy aktiivisesta kattauksesta ja sekin kytee, mutta vähän vaisua ja onko hype kuolemassa?

Sitten orientoituminen, ympäröivä sirkus ja sitoutunut elämäntapa, missä on Casual-tyyli, Punk ja helvetillinen lähtödiggailu...se on äärilaidalla.
 
Viimeksi muokattu:
Ytimeen ohjuksena ja tippuu kulttuurin helmiä, olemme olleet keskiössä ja omaksuneet, eläneet ja ottaneet.

Boxlassa lähtee ja se on puhdasta nekkausta, niitit tuntuu ja lähtee tykisti, vaikka yksi ideoista on tuo tasapainon horjuttaminen liikkeellä sekä etukädellä mukaan repiminen.

Siinä on enemmän kuolaa, sydäntä sekä verta ja pystyt selkeämmin satuttamaan sekä vahingoittamaan, tosin boxlassa siitä puuttuu valheellinen suojeleminen tai heikkojen pelastaminen ja se on aina koitos, tanssi sekä kaato.

Silkkaa viidettä, teatteria ja likoon heittämistä, egot sekä statukset ja originellit pitivät tätä kiekkomyrkkynä, meillä se on 80-luvun lähtöaitoutta ja silloin lähes kaikki kiekkoililijat vetivät kesäkautta boxlassa.

Bantam ikäiset ja miksi se oli monille vain kesäinen seikkailu, mustilla silmäkulmilla sekä jääpusseilla?

Siinä ei ollut kokonaisvaltaista tunnetta, raivoa, rähinää ja kiimaa, se oli luistimilla ja boxlassa kintaiden putoamisen jälkeinen kimallus ja suuri taiteellinen hetki, ulkopuoliset eivät sekaantuneet ja maestrot määräsivät.

Se sattui ja siitä nautti, 80-luvulla Bantam boxlan lähtö ja vedettiin suoraan aloituksesta, lähteneet tepastelivat rauhallisesti hetkeen ja lätkässä se oli oli rähinä, helvetillinen kaaos ja tunnekuohu.
 
Otetaan löyhä kierros kulltturille ja Pro siintää taas, se on moderni valhe ja me syömme sen, lähtö elää vain Ontariossa ja hihat ylhäällä aina aamunkoittoon.

Rikas kesäkausi ja onhan se bongailua, tarjolla teatteria sekä tyylikästä tyrkytystä, nyt on suussa maku ja suonissa sykkii, keho elää ja Rocki Smith.

Six Nations ja tsekatkaa sen kiekkostatsit, maisema on nostalgista kasaria, sitä kiimaista loppupuolta ja Rocki heittää sessiot, pistää silmää viihdevaihteen ja antaa palaa.

Ottaa tajuttoman tiltin ja poistuessaan sängystä, suorittajalta lähtee kamat, huikea poseeraus ja killuu kuin apina plekseillä, me nekkailemme banaaneja sekä kuolaamme perään, olemme läsnä.

Tuollainen hetki, Boxla on lähellä totuutta ja sykimme, palvomme ja kiipeilemme vuorille, yliopistopoika näyteikkunassa ja onhan se kiusallista, kuin euronpalvonta ja hyvä kierros, kiitos Rocki!.
 
Seikkaillaan vieraissa, sydän pumppaa ja verta tihkukoon myös tänne.

Andrew "Test" Martin ja suuren suuri kultti, millä tahansa mittareilla, asteikoilla tai tunnusmerkeillä tulkittaessa.

Otti tilin, loi uran muissa kehissä, mutta 90-luvun alkupuolella operoi OLA:n Jr.A boxlassa ja sirkuksessa esiintymistä sekin.

Viiletti myös häkkipäänä luistimilla ja ei varmasti pysynyt siniseltä siniselle pystyssä, aloitukseen riittää ja sitten viihdevaihdetta silmään, valokeilaa haltuun.

Loi teatteria Whitby Warriorsin riveissä, järkyttävä kaappi ja hillitön mörkö, voimajuoma-astiaan pudonnut hirviö ja nakkelemme banaaneja sille, varasimme koko rekallisen.

Kovat leimat nekkasi sekä tilttasi itselleen, hurjasteleva showboat ja viirasi myös kiitettävästi, äärilaidan lähtövanhin HCH nostaa sille lasin ja ehkä joskus haudalle ilmestyy yksi banaani, kunnioituksesta.
 
Syke päällä, kulttien himokas bongailu meneillään ja vain ponnahtaa pintaan, silkkaa tajunnanvirtaa.

Tyson "Dukes" Moody, ne muut kehät ja 90-luvun puolivälin jälkeen, huikea kesäinen viihdepiikki ja OLA:n Jr:B Lax.

Kiertävästä sirkusesta karannut sekopää heittää itseään likoon ja uhrautuu lauteilla, tämä taistelija on kulttifriikki ja tekisi mitä vain huomiosta.

Mukaansatempaava hahmo ja koko sydän sykki ottelemiselle sekä viihdyttämiselle, sen aisti ja tämä tiltti raahaa oman kulttistatuksena usein Spitsin matseihin O:ssa, mitä harmaata kuraa se nykyään siellä näkeekään?
 
Miten elämä voi tuhota ihmisen, viekään minut takaisin, Kambodža tai Brampton.

Päästäkää veren makuun, antakaa niitit ja tarjotkaa mielipuoliset tärinät sekä värinät suihkussa.

Otetaan yksi kierros, kaivetaan pintaan nykypäivän ilmiö ja se kertoo meille, se kertoo paljon.

NLL 2015 ja Bill O´Brien, iso körmy sekä mörkö.

Ilmestyi lähtömaisemaan kummittelemaan, ei Ontarion tai BC:n leimoja rystysissä tai tunnistettavaa tarinaa luistimilta.

Otti hypea kilpeen, nostetta siipiin ja nekkasi nimen huulille, otteli itsestään mielenkiintoisen.

Odotusarvo pompsahti kattoon ja maailma sopi lähtötreffit, Andrew Suitor ja egot sekä statukset.

Poltteli, kutitteli sekä kehräsi, pääosanesittäjät ja hamaan kuolemaan.

Heitti kananlihalle ja Suitor piti itsensä liikkeellä, nakutti terävästi ja operoi kuin ylhäinen boxlatiltti.

Körmy roikkui mukana, heitti itseään likoon ja lunasti paikkansa lähtökartalla, tämä pitkätukka on hahmo.
 
Brampton ja se jäi kummittelemaan, kuulimme ääniä ja näimme kuvia.

Niitä tulvi, hahmot vilahtelivat ja tiltit vyöryivät, ne kuolasimme ja matkasimme.

Kalastimme virrasta helmen, Ola Jr.A ja Bramptonin Blaine McCayley vastaan Burlingtonin Tim O'Brien, 1997.

Iso kattaus, silmiä hivelevän tyylikäs square off ja koko halli mukana, velloi sekä sykki.

Koskettaa ja kouraisee edelleen syvältä, alan legenda O'Brien ja kilipää McCayley, läsnä aina viihdevaihteella.

Uskotteko, luistimilla se oli yliopistopoika ja 1991-92 Bantam, kohtaaminen Polerin kanssa.

Kesä 1997, Surgeon jo ylipäälikkö ja armoton tulkitsija, dominoi lähtötarinassaan myös luistimilla.

Ei iltoja O:ssa tai kortissa Poleria ja veti aina kahdella kädellä, liikkuen sekä murhaavasti naulaten.

Vauhdikaan kiimainen sessio ja huikea bongailukokemus meille, verinen maraton ja tyylikäs intohimiorikos

Se riipii, millä raivolla McCayley taisteli hengestään ja kantoi tulvivaa verinaamaria, maailma kätkee sisäänsä kauneutta.

Eläimenä sekä petona, aivan fiiliksissä ja elämöiden, valokeilasta nauttien.

Huomionkipeys sekä hulluus, palauttakaa ne takaisin arsenaaliin ja McCalley esiintyi sitten myöhemmin ECHL:ssä, me otimme hyvää asentoa.
 
Tuo kesä, tiltit sekä Brampton, soivat kellot ja ehkä siellä seassa operoi myös HCH?

O:n lähtökasvoja vahvuudessa, Adam Deleeuw ja 17-vuotiaana mainosti itseään, viihderikasta kahden käden iloittelua ja hurmoksellista nosteessa kylpemistä.

Maine on kova, se pätee edelleen ja on kastissa, siinä ylimmässä, Jr. boxlassa.

Jason Metcalfe ja timanttinen räjähdysaltius, kirkas arvaamattomuusmomentti ja aina päällä vimmainen rähinä.

Tarinat boxlassa sekä O:ssa, olemme jälkimmäiset oikosulut jakaneet ja Metcalfe, aina takaraviolla ja ylhäällä.

Sekin oli ECHL kehäraakki lopulta ja Deleeuw, armoton tulittaja sekä itsensä likoon heittäjä.

Tapeltiin paljon, tuotettiin sisältöä ja esiinnyttiin, pelkkää sirkusta ja sitä johti, Jamie D'Oiveing.

Mörkö, hirmu sekä kultti ja sitä jokainen näytelmä kaipaa, hyvä vahvuus penkin tyhjentämisiin ja paljon taidetta, runoutta.

Pukeudumme kattilaan, muutamat ruusut ja kauppakunnostamme, sitten roskikseen.
 
Otetaan kunnon kierros, villit kummittelut sekä hykertelyt, kuolataan ja hierotaan käsiä.

Pamppua sekä kairaa, irvistelee ja nauraa.

Tihkuu vertaa, ryöpsähtää sekä roiskahtaa, iso loraus ja kaikki hehkuu punaisena.

Nyt rummutetaan ja kuvaan Zeny Lipinski, nekkauslegenda sekä tilttikuningas, boxlaa.

Operoi mytologiassa, suoritti tempauksia, teurastuksia ja kylvi tuhoa, sekoili huolella.

Tarjoili samaa settiä kuin oli tapana siihen aikaan luistimilla, aina katsomoita sekä yötä myöden, hullua häröä.

Teki asioita oikein ja elämään jääneet hetket, Lipinski pieksee katsojia mailallaan Landoverissa ja yksi sykähdyttävimmistä episodeista koskaan.

Sairasta, niin kiehtovaa ja innostavaa!

Sykimme ja miksi tartuimme hahmolapioon, kaivoimme esiin ja nostimme valokeilaan.

Brampton, 1997 ja kuka koutsasi, oli vastuussa kaikesta...se intohimoinen sekopää, Zeny.
 
Hipoo pilviä ja taika puree, se kalvaa ja iskeytyy hekumoiden ytimeen.

Vavahtelemme ja sukellamme, keskustelemme syvällisiä ja henkeviä itsemme kanssa

Roger Maxwell, Brampton ja 1994, 8 iltaa ottelevassa ja 102 minuuttia uskottavuutta.

Maiskutellaan sitä, annetaan imeytyä ja mitä takertumista, iltoihin takertumista.

Me mylvimme, mylvimme sille ja irvistämme, sitten taas mylvimme.

Maxwell, pitkä taival luistimilla ja tuo kesä, se heitti vastaan itse saatanan.

Poreili ja Brampton vastaan Mimico, egot sekä statukset ja se oli lähtötähtiin kirjoitettu.

Olit, halusit olla ja todistaa, kantaa leimojasi ja Poler ei ollut väistettävissä, se oli kohdattava.

Tuo raivohullu kahden käden iskuautomaatti, joka puski päällä, antoi polvea ja iski kupolia pleksiin.

Maxwell, eittämättä kondiksessa ja vahva jässikkä, lyhyt sytytyslanka ja helvetillinen katujyrä näissä askeissa.

Se lähtee ja tunneaalto pyyhkii yli, menee kananlihasta kananlihaa ja olemme iso kuola-allas.

Eritteet, virtaukset sekä himo, heittäydymme hulluna ja omistaudumme aina äärimmäisyyksiin asti.

On syytä tuulettaa ja me kyllä tuuletamme, sateessa tai pakkasessa.

Poler tuhosi sen, repi kappaleiksi ja se oli rituaaliteurastus, yksi niistä lukuisista ja ainostaan Boulton O:ssa, Boulton O:ssa.

Viihdettä tykillä, tuuletusaukkoja kattoon ja Poler päästää höyryjä, antaa kaiken purkautua.

Samoin O:ssa ja aina killumassa pleiksellä, banaaneja kinuten ja kakkua himoiten.

Tyytyikö Maxwell osaansa, nieliko haavansa hiljaisuudessa ja poistui paikalta pienenä?

Ei, se mellakoi boksissa ja vetää sitä palasiksi, se varasti Polerin Show´n ja päätti pistää kaiken paskaksi.

Hetket hiotut, klassikoidenhylly ja helmien keräily, olemme armoton tietopankki ja sydämen pääomaa, sitä meillä on.

Pesiytyneenä maaperään, myyttinen HCH ja 1993, Burlingtonin ottelevassa olisi ollut Brandon Christian.

Kutittelee, kutitteleeko teitä ja meillä menee jo aivan hulluksi, ei mitään kontrollia ja tungemme päätä pesukoneeseen.

No, Poler ei ollut silloin maisemissa ja mikä ilmestys Christian oli, hillitöntä kulttimörköilyä ja karikatyyrisen-koominen.
 
Mennään muistikuviin, syvälle niihin ja kesäinen Ontario 1992, kukkii.

Oppineet, tiedättekö tarinan 10 vuoden kakusta ja pääosissa Mike Majewski, Jr.A Hockey.

Pieksennät, pieksennät, pieksennät ja grillatkaa meitä, antakaa tiristä ja nautimme vain kokemuksesta.

Kaivettiin esiin kehähullu ja täsmäiskut O:ssa timannttia, puhdas kultti ja pyhä nimi.

Hurraa ja aplodit, yhtä kumarrusta ja vähän tuuttaa sekä pumppaa.

Tuskin tulee yllärinä, että esiintyi myös Boxlassa ja kohelsi sekä sekoili taiteellisen luovalla otteella.

Hillitön tulittaja, oireileva mielipuoli ja suoraan aloituksesta otettaessa, kova tiltti ja tulitti kiimaisella vimmalla.

Kahdella kädellä ja pysyi liikkellä, osasi nekata ja pystyi ottamaan, veti viihdevaihteella ja otti yleisöä, antautui palvottavaksi.

Christian vastaan Majewski, eeppinen syöksy, pudotus sekä seikkailu, vaunu lähtee syöksyy.

Kuuletteko räjähdykset, taivas takoo yllä ja se ei ollut edes pysähdyksenä kummoinen.

Christian pulassa ja painii körmynä Majewskin kenttään, mutta sitten avattiiin pellit ja pistettiin jalka kaasulle.

Mitä elehtimistä, seremoniatanssia sekä ilveilyä, molemmat vetivät sairaan kieroutunutta pantomiimia ja pukeutuivat klovin nenään.

Hurjastelua ja mitkä lähtöpitoisuudet, humallutteko siellä ja me eroittelemme jo pähkinöitä rusinoista, hoilaamme.
 
Bay Area Bengals, tuleva Burlington ja kesä 1990, väkivallan huumaa ja Jr.A:n matseissa tuolloin 5-6 lähtöä iltaan.

Hanskatonta sisältöä, maustettuna mielipuolisilla ajoilla ja isoilla tanssiaisilla, penkkien tyhjentäjäisillä.

Timanttista Boxlaa ja vastaanottajalla pelkkää vapinaa sekä tärinää, se tempoi juurineen mukaansa.

Ilmestyksiä ottelevissa ja Sandy McCarthy, muutama matsi sesonkiin ja pari lähtöä, toisessa vastassa Bramptonin Kevin Dance.

Tanssilattoiden tilttikuningas, joka nakkeli helmiä ja järjesti ilotulituksia, yksi viihdyttävimmistä koskaan.

Square offit silkkaa taidetta ja Dancer väritti, loihti hetket eloon ja toi niihin suuruutta läsnäolollaan

Alttarilla ei pidä nöyristella ja otetaan se valokeilaan, tuo lähtövirran pysähdys ja kaivetaan esiin tietopankista.

Ja katsokaa, hahmot ilmestyvät ja liekki syttyy, Dancer ottaa yleisöä mukaan ja vetää syväkyykkyä.

Huitoo ja tämä on lähtöteatteria, asioita tehdään oikein ja 17-vuotias McCarthy näyttää valjulta Dancerin poseeratessa.

Lähtölaukaus kajahtaa ja siellä nekataan, Dancer pyrkii liikkumaan ja McCarthy pysyy aloillaan, se ei antaudu vietäväksi.

Lukee oikein ja isokoisempana vie Dancerin terävyyden pois, vetää paidan pään yli ja Dancer tempautuu irti.

Riisuu kamat ja nyt kiehnaa, uutta square offia ja kliimaksi, tämä on kliimaksi.

Kaksi hahmoa, nyrkit kasvojen edessä ja niin tuimina, pillit viheltävät ja täyttä höyryä.

Tuntemukset, olemme niiden orja ja pakko iskeä, iskeä päätä seinään.

Kohtaaminen ja McCarthy painii Dancerin kenttään, seuraavana kesänä se ei enää esiintynyt ja nimiin napsahti kyllä ison liigan varaus.
 
Oletteko saaneet kiinni unelmistanne, me emme ole ja siksi järsimme raatoja.

Viemme huulet sekä silmät, kuten rotta ja olemme seuraneet sitä.

Olemme pohjalla, viemäreissä ja elämme niiden kanssa, huulet sekä silmät.

Mennään syvälle, suoraan olemukseen ja aivan hulluna, pelkkää huutoa.

Kesä 1983, Jr.A ja Mike Pagnello vastaan Scott McMichael, sairas ja pyhä tiltti.

Usvainen ja nuhruinen, sinkoilevia kipinöitä ja kunnon mylläys, jylläys tajunnassa.

Vetivät raivolla ja uskomaton iskusade, tyypillinen "Psycho" McMichaelin veto ja oli verta, kuolaa sekä uhrautumista.

Aivan mielipuolinen pysähdys ja se pyöri kasarin lopussa jopa Fight Tape-kulttuurissa, kiersi piireissä ja kaksi hahmoa painaa aina maailmanloppuun.

Sähisimme ja pompeimme, sitten lattialla vatsaa ja peilin edessä tuhinaa, lähti terävästi ja katse oli mukana.

Säkki roikkui, se roikkui houkuttelevasti ja lopulta murjoimme täyttymysellä, Misfitst pauhasi ja Proust kertoi etsimisestä.

Meillä oli jo silloin iso torni ja pyhitämme sitä, jotkut poikaset lanseeraavat tätä ja Psycho on suurin kultti, sen pitää olla opetuksen ydin ja sivistynyt airut.
 
OLA Jr.B 1996, Poler ja 14 iltaa sekä 163 minuuttia uskottavuutta, fanfaarit.

Lähdöstä Major ja ei haalittu rikkauksia helpolla, rima ei ollut matalalla ja vain hullut kimalsivat.

Matsi Orillia vastaan, painoi täystuholla ja jahtasi, suoritti päällekarkausia sarjassa ja raiskasi kaikki kehässä olleet.

Se oli rinki, rinki hulluuden ja suuruuden kunniakuja, hattuja pois.

Poler, kesän puheenaihe ja sirkuksen ykköstähti, peto kiersi Ontariota.

Näytelmässä toki muitakin hahmoja, jopa pääosissa ja Brantfordilla Greg Lovell, 19 iltaa ja tehoina 153 uskottavuusminuuttia.

Luistimilla se veti monissa liigoissa kaapissa ja sai kokea vain muutamat elämykset, Boxlassa aina ja ehdottomasti yksi tarinan keskeisistä suorittajista.

Nerokas kahden käden iskukone ja taistelut olivat viihdepitoisia, oireili ja sekoili huolella.

Simpukka ja siellä helmi, Lovell vastaan Jeff Hutchins ja teos sisälsi ytimekkään toe-toe-toe session.

Vaihdettiin käsiä, ja Aaah, se tekee lähdön ja takaa tulemisen.

Lovell nuijii jäähän lopussa ja ottaa uskomattomat kipinät, painaa hulluna ympäri askia ja heittää ylävitosia katsomoon.

Tunnekylvyt ja pakko nakella kamat, kamat ulos ikkunasta ja huutaa perään.

Muistorikkauksia ja meillä on hallussa aarteina, Hutchins muuten edelleen aktiivisena ja elättää itsensä luistimilla.
 
Ontarion Jr.A ja kovinta Laxia, vastakohta leffojen pehmopornoilulle ja pökerryttävän huikeat väkivaltapitoisuudet.

Brampton, 1994 ja Mike "Hondo" Henderson, vaiherikkaat seikkailut sekä sekoilut luistimilla ja alan ystävät tietävät.

Tarinan käänteet vielä asteen värikkäämpiä Ontarion Boxlassa ja otti kakkua, napsi hyllyä.

Puoliksi ihminen, puoliksi eläin ja katsomossakin sai olla varuillaan, se oli viihdettä.

Kiistatta kuningastiltti, kuuluu ottelijana ylimpään kastiin ja höyryn puskiessa, aivan pitelemätön.

Lähtövirran merkkipaalut ja Hondo vastaan Orangevillen Shawn Caplice, finaalisarja 1994 ja elää sekä kummittelee lähtönä edelleen.

Caplice tienasi iltoja O:ssa ja ei kuulu hahmona ikimuistoisiin, mutta ehdoton gamer ja ei jäänyt kiinni likoon heittämisestä tässäkään.

Osoitti sydäntä sekä lähtövalmiutta, vaikka vastassa oli häkissä paikalle tuotu peto ja illan kuumuudessa kilahtanut Hondo.

Jylhän brutaali teos, verinen nyrkkipano ja lorahti sekä roiskahti huolella.

Tuli tulvien ja se hurmos minkä Hondo tuolla loi, ei ole laantunut vieläkään ja eräät läsnäolijat, edelleen kananlihalla.
 
Ken Boone ja otteli hyvällä tasolla O:ssa, leimat rystysissä ja maine kantaa, kantaa edelleen.

Osallistui isoihin lähtöihin, operoi egot sekä statukset tasolla ja näki myös ammattilaiskiekon viemärit, synkät kujat.

Tilttasi jääteatterissa itsestään legendan ja 1995 Jr.B, se polski Boxlassa lähtölammen isona ja otti taisteluja Burlingtonin vahvuudessa.

Esiintyi ja nimi puhutteli, vetänyt pari sesonkia roolissa maailman toiseksi painoarvoisimmassa kiekkosarjassa ja ottanut päänahkoja vyölle.

Kaikki janosivat, himoitsivat sekä vaativat, Polerin sekä Boonen kohtaamista ja sitä ei alttarilla nähty.

Tasolla oli myös tulevia iltoja kirkkaissa ja Nathan Perrott suoritti OS Dutchemanin paidassa, emme puhu nyt siitäkään.

Oshawa ja Jason McQuat, oli jo käynyt haistelemassa kaljan tuoksua CHL:ssä 1994-95 ja ottanut sitä ennen lähtöjä pois Gensin riveissä O:ssa.

Sykkivää painoarvoa, gladiaattorit lauteilla ja sen aisti, nyt tehdään tyylillä ja taotaan ylpeydellä.

Hellivän hidas square off, ei hosuta ja kävellään rauhallisesti lähtöpaikalle, kansa vauhkona ja se haluaa nauttia.

Timanttinen kisailu, iskujuhla ja molemmat kaivoivat työkalupakista osaamisensa, vaihdettiin kättä ja luotiin hiellä sekä sydänverellä.

Synnytettiin teos ja se sijoitettiin klassikoiden hyllyyn, oli elementtejä sekä nyansseja.

Olemme suoraa huutoa ja täyttä kurkkua, banaania banaanin perään ja näkymättömyydestä ääriviivojen hahmottamiseen.

Holvit, väripanokset ja kaikki on verenpunaista, olemme yltä päätä siinä ja nostamme pystyy taulun, arvostelupisteinä täydet.

Heittäytykää, ulos kaapeista ja irti kahleista, pelkkää pamppua ja irtiottoa, kuolaa.

Lähtökuvaston sävykartta ja näytelmän moniulotteisuus, Boone O:sta, McQuat varjoista ja Poler, sille taisi olla kolahtanut kutsu Knightsin Campille.

Boxlassa se oli jo kultti ja otti sitten 1995-96 jumalasteikolla melkoisen hyppäyksen, muutama kuperkeikka sille ja sitten terävästi säkkiin, tuhisten.

Nousukiitoa sekä vapaapudotusta, on tuoksut ja kylkeen liimautumista, lähtöaistien hemmottelua.

Näettekö unia ja illat Show'ssa, epäolennaisista Marc Savard Gloucesterin orkesterissa ja pari kesää aiemmin siellä vakikasvona Matthew Barnaby, soitto oli sähköistä.
 
Ennen hysteerikkojen maihinnousua, ennen raikkautta ja kupolinsuojelua, O:ssa liikkui ohjus ja se tuhosi kohteita.

Miiten se menisikään nyt pesuvesien mukana, aikaan hyysäämisen ja roskan.

Nihilistisia ajoja, maailmanlopun sinkoilua ja herääkö teissä, hyrrääkö?

Se heitti niitä samoja alla valojen kirkkaiden ja me istuimme aina kädet ristissä, tulisipa se kuin Boxlassa ja niittaisi jonkun poikittaisella.

Steve Webb ja kolaili mielipuolisesti useana kesänä, Peterbouroughin jengeissä ja Jr.A sekä Jr.B tasolla.

Piti olla valveilla tai yhteys katkesi, kopolissa sumeni ja majakassa pimeni.

Sitten haaskalinnut sekä haudankaivajat, me muistamme ja nykii ihan vimmatusti.

Webb pudotteli pommeja, aiheutti monenmoista härdelliä sekä kaaosta, aina poikkarilla ja kovalla vauhdilla.

Kattauksessa oli Poleria, Hondoa, Testia sekä Surgeonia ja joku kuitenkin makasi raatona, Webb oli lukinnut kohteen ja kelannut yli.

Nerokas ilmestys ja tilttasi myös osansa, oli läsnä sekä keskiössä, meitä kuumotti.
 
Olemme nähneet hahmojen tulevan, menevän ja olevan kiertueella, osoittavan pitkäkestoisuutta.

Jason Simon ja nekkasi lukuisissa liigoissa, aina kirkkaimpia parrasvaloja myöden.

Esiintyi, järjesti lähtönäytöksiä ja osallitui sessioihin sekä orgioihin.

Herätti pahennusta ja tilttasi nimestään kuolemattoman, se elää piireissä ikuisesti.

80-luvun loppupuoli, se oli Boxlassa Sarnian vakikuvastoa ja otti taisteluja useampana kesänä.

Olemme nostalgiassa ja kultahiput kämmenellä, kevyt tuulenvire ja hymynkare.

Fight Tape ja O:n tulitusta, vapinaa, kuolaa sekä kananlihaa.

Virran seassa vaihtoehtoinen helmi, kuten oli tapana ja Simon sekä Sam Burgin lähtevät, OLA Jr.B 1987.

Burginin statsit, kesäinen loisto sekä kimallus ja 18 iltaa, 204 minuuttia uskottavuutta.

Otamme nuo luvut vastaan, asennossa seisten.

Hahmot nakkaavat kamansa ja kävelevät lähtöpaikalla, ei hosumista tai kulmassa rykimistä.

Valokeilaan ja kunnon poseerauksella matkaan, sitten vuoropuhelua ja naulaa sekä laulaa.

Simon paukuttaa yliotteen, Burgin ei enää palauta ja se on ongelmissa, toinen jalka haudassa.

Se puskee, kerran, toisen ja kolmannen, viimeinen osuu kunnolla ja Simon painaa päänsä alas.

Burgin irroittaa otteen, säntää laukaten kunniakierrokselle ja heittää villin sadetanssin, sen sisällä kuohuu.

Me myös, aivan tapissa ja vimmaisessa heittäytymisvalmiudessa, mitä tahansa.

Simon ja se näki urallaan monenlaista kuningashäirikköä sekä kehäterroristia, mutta muistaa varmasti Burginin.
 
Maailma on surullisia tarinoita täynnä ja olemme avanneet tämän, Andrew "Test" Martin ja jotkut vain käyttävät hyväksi.

Ilman rakkautta, kulttuurin tuntemusta sekä läsnäoloa, tämä on livebongaus.

Test vastaan Lex, eli Steve LeCoure ja Brampton, armoton punttimörkö vastaan pilkehtivä viihdenekkaaja.

Leimat kannetaan ja rooliin sitoudutaan, se oli Lexin tinki ja Test maisemiin, otettavaksi.

Hondo istui kakulla, Lex ottelevassa ja Whitby tuo sen eläimen paikalle, pakkopaidassa ulos bussista.

Olimme siinä, nakkelimme banaanit ja nostimme kädet kasvojen eteen, ranneteipeissä viesti...two times, with Poler.

Hyöki niskaan ja tiesin sen olevan Lexin, sirkusta ja esiintyjät loistakoon, uhrautukoon.

Heti illan alkuun, sitoutumista ja Lex heittäytyy, nakkaa kamat ja Test juuri astunut ensimmäisen kerran askiin.

Se on mukana ja esittelee yleisölle käsivarsiaan, ollaan Bramptonissa ja se on Buu!

Kunniaa sille, hirmulle ja Boxlassa, se ei koskaan pyrkinyt painimaan tai heittämään kenttään.

Otti avoimesti ja teki itsestään haavoittuvat nopeammalle, kokeneemme nekkaajalle ja Lex tiltannut roolissa Bantam kehistä asti.

Tulos tuosta, Lex murtunut nenä ja lievä yliote vedossa, lähetetyissä ja kiistaton hallinta tyylissä.

Toisaalta Test aisoissa, se ei riehaantunut tai raiskannut ketään, se oli maltillinen ilta sille ja ne olivat sen rönsyilevässä tarinassa harvinaisia.
 
Nyt putoilee, savua sekä unia, seikkailuja sekä yhteistä kaatumista.

Sä oot noin ja mä tuun, yltiöpäin nostalgiaan ja tarjoilemme kirkkautta, avosydämin.

Olemme kertoneet, se tyly jätkä mustissaan ja Misfits badget rotsissa, se on legenda.

FM Gardens, TB ja Ian "Vampiro" Hodgkinson, huikeaa kiertolaisuutta ja Marc LaForge Frontsin Campilla O:ssa.

Seikkaili eri kehissä jäällä ja otti leimat, loi mainetta ja myös Boxlassa, edusti hahmoaan hanskattomana ja aina viihdevaihteella.

Aikanaan se kiiri, koska Hodgy palaa, Thunder Bay Colonial tai Boxla Major, se oli joka kesäistä ysärillä ja toivo sekä kaipaus.

Meille se esiintyy LB:n haastajana, 80-luvun loppu ja O:n campilla käynyt, Boxlaa ja aina mustissa, oli rotsissa myös X sekä Fear.
 
Stan Jonathan ja vimmaista toe-to-toe tikkausta Show'ssa, yksi kovimmista pound for pound ja Bruins.

Lyle Jonathan ja täsmäiskuja O:ssa, Hounds vastaan Steelhawks ja keikutettiin venettä, herätettiin pahennusta.

Bench clearing brawl ja Jonathan läsnä talkoissa, Branch varoitteli ennen iltaa ja Laforge haistatti vitut.

Molemmat vakikasvoja Ontarion boxlakehissa sekä niiden kesäisessä lähtövirrassa, Stan yksi suurimmista legendoista ja Lyle myös kiistaton ylitiltti

Kesä 1988, OLA Major ja Six Nations vastaan Brooklin, näyttämöllä Lyle Jonathan sekä Scott McMichael.

Pelkkää murhaa ja putoili pommeja, eläimellistä heittäytymistä ja maa järisi.

Iski tajuntaan, ne teurastivat toisiaan nyrkeillä ja brutaali iskujuhla, raisu nyrkkipano.

Ammennetaan ja Psycho antaa polvea, tämä lähtö on kuuluisa siitä ja nyanssit lumoavat.

Gladiaattorit vetävät henkeä ja mitä taiotaan taskusta, toe-to-toe sessio ja kiimaista tikkuista lähituntumassa.

Siinä oli jo minuutti taulussa ja ottelijat varatankeilla, verta sekä kuolaa ja intohimoista otetta luomiseen.

Emme aistineet kauhistelua tai hysteerisiä reaktioita, raikkautta ja toinen tunnustettu mielipuoli, Psycho.

Toinen reservaatista ja ei herättänyt huolta aikakauden jakkupuvuissa, Psycho operoi Brooklinissa 154 iltaa ja haali 1331 minuuttia boksia.

Teki tempuista hulluimmat ja huokui vihaa, pamputti aina raivolla ja sai kohtauksia, oireili.
 
Brian Roche ja otti täsmäilloissaan muutaman lähdön O:ssa, mutta jättäytyi kokonaiskuvassa suhteessa maineeseensa pieneksi harmaudeksi ja luistimilla Metron kehissä meno olikin sitten kokonaisvaltaista hulluuden tuuttausta.
Toki sai kunnian viilettää Polerin rinnalla Knightsin uniformussa ja Boxlan kesäisillä lähtötantereilla se väritti lähtötarinaa Kitchener Bravesin vahvuudessa, tuli liukuhihnalta hulluuden luovia puuskia ja meno oli yhtäjaksoista rykimistä kuninkaallisessa pakkopaidassa.
Oli merkittävän kuolan tuottaja viihdejanoisillle ja helmeilevän arvaamattomuusmomentin omaava hurjasteleva sekopää, hillittömän pitelemätön Ontarion laukkaava Gonger ja kiuhautteli kattilaansa taianomaisen kiehtovissa näytelmissä.
Todistimme sen kerran painavan ohjuksena Bramptonissa boksista katsomoon ja viuhtovan siellä menemään kuin verenhimoinen viikatemies, viihdearvo puhkeilli kukkaan maestron johtaessa orkesteria lehtereillä ja Kitchenerin kilipää riehui siellä täysin rinnoin sekä sydämensä kyllyydestä.
 
Elämykset, hetket ja taika, nousta ja valaistua.

Runoilla ja saada kukkimaan, antaa lentää ja hullaantua, mennä mukana.

Uskaltaa, heittäytyä ja korista, möngertää sekä ulvoa hulluna.

Piiskata se ulos ja antaa niitit, ottaa vastaan ja levittää kangas...maanrakennusta.

Haukomme henkeä ja rinnassa takoo, vielä on kipinöitä ja jokin elää.

Se vavahtelee sisällä ja Tim O'Brien esiintynyt Oakvillen ottelevassa, Ontarion kesäkauteen ja vielä on patsaita jalustoilla.

Lätkä sekä Boxla, vielä on.

Kiiman merkit, niitä on.

Tieto on pyhää, olisimme halunneet lukea sen rivien välistä, pökertyä onnesta ja tuuletella itsemme jaloilleen.

Tämä taistelija on myytti, tässä ajassa ja hahmon läsnäolo huokuu suuruutta, se on nekannut piireissä jo ysärillä ja onhan se rujo raakki, näillä näyttämöillä.

Ei kuitenkaan pikkupoika, ei koskaan kitissyt haavoistaan vaan hurjastellut lähtötodellisuudessa, pelkkää sydäntä sekä hillitöntä halua.

Maine kantaa ja sitä ei ole koskaan nyljetty alttareilla, sykimme sille ja tosin, Surgeonilla ei kohtaamista kanssa Polerin...silloin aikanaan.
 
Ne ilmestyvät, ilmaisten itseään ja sitten velloo, pinnan ollessa tyyni.
Huokaus, avautuminen ja tuntemukset, sykkii sekä lepää.
O`Brien riehaantui viikon Peterborough matsissa, heittäytyi väkivaltaiseksi ja öykkäröi kuin kuninkaan tulee.
Näytteli roolinsa ja teki sen uskottavasti kuten 90-luvun puolivälissä, Jr.A Boxlassa tai kiekossa.
Mieli matkasi, sai siivet ja lopulta syöksyt, kipristeli ja kaartui hymyyn.
Lähti terävästi ja halkoi ilmaa, sitten vatsaa ja olemme mielipuolinen kone.
Säestimme tämä murahdellen sekä ulvoen, viuhdoimme käsillämme ja vapisimme.
Suusta puski vaahtoa, pesimme sillä ikkunoita ja kristallinkirkkaasti, tajuntaan iski välähdyksiä.

Poler ulos kopistaan ja näyttämölle puhisemaan, vielä kerran ja puhkeamme suosionosoituksiin.
Silkkaa timanttia ja kultaa lähtöfanaatikoille, otetaan ottamatta jäänyt ja lyödään siihen piste, kiitos.
 
Tuulahdukset, laskeutuva kultapöly ja leijailevat banaanitertut.

Syöksähtelyä kummistusjunassa ja luomme katsauksen, O´Brien läsnä kahdeksan iltaa ja haalittuna 51 minuuttia uskottavuutta.

Nostalgian utuinen pilviverho ja sinkoudumme sen lävitse, Surgeon rähisi taas itsekseen ja mekkaloi näyttämöllä yksipuolisesti.

Kiertävä sirkus ja eivät nämä ole bileitä, heittäytyvät eläimet ja halu tanssia tähtien kanssa.

Tämä muinaismuisto hallitsee karttaa ja pieksi hahmoja liukuhihnalta aikanaan, kiimaisen verisissä näytöksissä ja sitä on verrattu itse kuninkaaseen.

Nyt se operoi kuplassa ja meitä yhdistää kaipaus, aikoihin, hetkiin sekä tuntemuksiin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös