Doctor Who

[Uuhis #97]

Minkähän vuoksi YLE nyt päätti pudottautua pois tuoreiden jaksojen esittämiskelkasta kesken kaiken, tänään ja kahden viikon päästä esitetään aiheeseen liittyviä dokkareita ja ensi viikolla Jalkapallon EM-karsinta vie yhden jakson pois.

 

[Saskatoon]

Minkähän vuoksi YLE nyt päätti pudottautua pois tuoreiden jaksojen esittämiskelkasta kesken kaiken, tänään ja kahden viikon päästä esitetään aiheeseen liittyviä dokkareita ja ensi viikolla Jalkapallon EM-karsinta vie yhden jakson pois.

Murobbs:ltä joku oli kysynyt tuota Ylen asiakaspalvelusta ja oli saanut tällaisen vastauksen:

Hei, kiitos viestistä.
Sarjan esitykset eivät lopu, vaan sarja jatkuu kolmen Dr Who -dokumentin jälkeen 26.10.
Syynä tähän on, että BBC ei pysty toimittamaan sarjan seuraavia jaksoja aiemmin. Hitauteen puolestaan on syynä, että BBC on poikkeuksellisesti halunnut toimittaa ohjelmat valmiiksi käännettyinä. Normaalisti Yle kääntää tai käännättää ohjelmat itse.

Ystävällisin terveisin,
Yle Asiakaspalvelu

Onko sitten tuohon syynä se, että jaksot ovat vuotaneet nettiin etuajassa ja BBC haluaa osaltaan minimoida vuotoja käännättämällä nuo jaksot itse.

 

[Musta Nuoli]

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/0...uu-2610-tilalla-dokumentteja?ref=ohj-articles
Tuosta samasta asiasta oli artikkelikin Ylen sivuilla, eli syynä on tosiaan tämä BBC:n muuttunut käytäntö. Voin hyvin kuvitella syyn olevan juuri tuo Saskatoonin mainitsema eli jaksoja ei ainakaan vuoda etuajassa minnekään. Tosin tuskin on Suomesta vuotanutkaan, mutta Suomi ja Yle saavat olla sijaiskärsijöinä.

Toivottavasti käännöstyön taso pysyy kuitenkin tasokkaana ja termit yhtäläisinä, se tuntuisi häiritsevältä jos yhtäkkiä alkaisi tulla eri termejä ja nimiä kuin mitä ennen. Ainakaan kenenkään neropatin ei tarvitse kääntää esim. TARDISta suomeksi.

Sinänsä ihan hyviä paikkauksia nämä kaksi dokumenttia, mielellään sitä katsoo ohjelmia kulissien takaakin. Viikon päästä ohjelmapaikalla tulee tosin jotain taitoluistelua, mutta kahden viikon päästä siis taas uusi dokumentti.

No, ei tässä katsottava lopu. Kakkoskauden dvd-boksi hyvässä vauhdissa puolenvälin tienoilla ja Ylestä/Areenasta olen nyt katsonut paitsi kasikauden jaksoja myös kaikki loput Tennantin jaksot eli kolmos-neloskaudesta spesiaaleihin. Seuraavaksi sitten Matt Smithin vitoskauteen, kunhan olen ensin katsonut kakkoskauden alta pois nauttiakseni Tennant-jaksot loppuun.

 

[Zolomy]

Toivottavasti käännöstyön taso pysyy kuitenkin tasokkaana ja termit yhtäläisinä, se tuntuisi häiritsevältä jos yhtäkkiä alkaisi tulla eri termejä ja nimiä kuin mitä ennen. Ainakaan kenenkään neropatin ei tarvitse kääntää esim. TARDISta suomeksi.

Jossain Ecclestonin aikaisessa jaksossa, olisiko ollut jopa ihka ensimmäisessä, tuo oli itse asiassa käännetty sopivasti niin että akronyymi ei muuttunut. Lainataan wikipediaa:

Suomenkielisiä versioita Tardis-nimestä on kaksi, riippuen käännöksestä: Tähtiaika-Avaruuden Rakenteen DimensionaalinenIlmaSäiliö ja myös uudemmissa tv-esityksissä käytetty Tähtiaika-Avaruuden RakenneDimensioiden IlmaSaareke. FinnkinonVHS:llä julkaisemassa elokuvassa 1999 - Maailman tuho (Doctor Who, 1997) Tardis tunnetaan suomeksi nimellä Vitka.

Kevyttä myötähäpeää sekä elokuvan että laitteen käännökselle :D

 

[Musta Nuoli]

Kevyttä myötähäpeää sekä elokuvan että laitteen käännökselle :D

Mistähän tuo Vitka sitten on tulevinaan? En oikein saa tuohon sopimaan aikaa ja avaruutta, tai mitään muutakaan. Toivottavasti BBC:n käännökset eivät ole samaa tasoa.

Eilinen Doctor Who -dokumentti oli melkoisen köykäistä mainospuffausta kasikaudelle ja Capaldille, mutta katsoihan tuota ihan mielikseen. Mahtoi olla Peter Davisonilla rankka homma saada David Tennant haastateltavakseen,Tennanthan on naimisissa Davisonin tyttären kanssa eli Kymmenes Tohtori on Viidennen Tohtorin vävypoika. Lisäbonuksena Tennantin vaimo Georgia esitti sarjassa Tohtorin tytärtä. Tohtorin tytär on siis myös Tohtorin vaimo, ei tosin saman tohtorin.

 

[Ted Raikas]

Harmillista, että jaksoja saa nyt sitten odottaa noin. Toivottavasti BBC ei millään google translatorilla käännöksiä sentäs tee. Onko ne palkannut jonkun suomalaisen sitten hoitamaan käännökset?

Toivon mukaan mitään vastaavia katkoksia ei sitten jatkossa tule, mutta täällä laahataan nyt sitten muutaman jakson jäljessä, mikä on todella sääli kun oli juuri hienoa, että sarja nähdään täällä noin lyhyellä viiveellä Iso-Britanniaan verrattuna. Vaan minkäs teet.

 

[calvin]

Mahtoi olla Peter Davisonilla rankka homma saada David Tennant haastateltavakseen,Tennanthan on naimisissa Davisonin tyttären kanssa eli Kymmenes Tohtori on Viidennen Tohtorin vävypoika. Lisäbonuksena Tennantin vaimo Georgia esitti sarjassa Tohtorin tytärtä. Tohtorin tytär on siis myös Tohtorin vaimo, ei tosin saman tohtorin.

Alkaa kuulostaa ihan Kauniilta ja Rohkeilta.

Vielä en ole ihan täysin sopeutunut Capaldiin Tohtorina, mutta ehkä tässä ajan kanssa... Pari viimeistä jaksoa ovat tosin jo toimineet paremmin, ja valtava potentiaalihan Capaldissa on esittää hieman erilaista Tohtoria, mutta vielä ei mielestäni ole päästy riittävän kauaksi siitä mitä Matt Smith oli jotta Capaldin Tohtori tuntuisi luonnolliselta.

 

[Hockey 24/7]

Itsekkin vasta näiden uusien Tohtorien mukaan olen hypännyt. Aivan mahtava sarja on kyseessä.
Capaldin Tohtori ei vielä ole mukaansa temmannut muiden tavoin, jotenkin hahmon "hölmöys" häiritsee. Ei aiemmat reinkarnaatiot kärsineet näin pitkästä minuutensa löydöstä. Mutta on jo toivoa paremmasta näkyvissä.
Ja missäköhän vaiheessa Capaldin Tohtori saa oman seuralaisensa? Jokaisellahan on tähän asti ollut ihan vain tätä Tohtoria varten hankittu seuralainen.

Tulisi jo uusi jakso. Ja suuri kiitos YLElle näyttämisestä ja Areenan ihanuudesta.

 

[Musta Nuoli]

Ja missäköhän vaiheessa Capaldin Tohtori saa oman seuralaisensa? Jokaisellahan on tähän asti ollut ihan vain tätä Tohtoria varten hankittu seuralainen.

Itse asiassa ei ole, sillä Billie Piperin esittämä Rose Tyler toimi sekä Ecclestonin että Tennantin Tohtorien kanssa, eli kääntäen voisi sanoa, että seuralaisella oli häntä varten hankitut Tohtorit. Kaksi ensimmäistä kauttahan olivat varsin painottuneita juuri seuralaisen näkökulmaan ja elämään, jonka kautta tutustuttiin Tohtori(e)n maailmaan. Kakkoskauden sain juuri katsottua dvd-boksilta, siitä myöhemmin lisää.

Jenna Colemanin Clara voi siis aivan hyvin jatkaa Capaldin seuralaisena siinä missä hän oli Smithinkin seuralainen. Ja oikeastaan Coleman voi olla pikemminkin Capaldin seuralainen joka seikkaili hetken Smithin seurassa kuin Smithin seuralainen joka on nyt Capaldin kanssa. Smithin Tohtorin "pääseuralainenhan" oli kuitenkin Amy Pond.

On tietysti mahdollista, että Coleman vaihtuu esim. kasikauden päätteeksi, mutta nyt on kiinnostavaa seurata Tohtorin ja seuralaisen suhteen muutosta. Aiemmin Tohtori ja seuralainen olivat ulkoisesti suht samanikäisiä, nyt Tohtori on ikämies jolla onkin äkillisesti isällisempi tai setämiesmäisempi ote.

 

[Ted Raikas]

Itse olen ainakin kuullut juttua, että Clara poistuu sarjasta jouluspesiaalin myötä. En mene vannoman tuon todenperäisyydestä. Sarjan suhteen salamyhkäillään usein ja ei helposti paljasteta mm. vierailevia näyttelijöitä. Huhuja kyllä riittääkin. Joskus ne pitää paikkansa, joskus ei.

Jotenkin itse toivoisin pitkästä aikaa miespuolista seuralaista sarjaan. Kynnys tietysti voi olla korkea siihen, mutta esim. nykyinen Tohtori ei ole mikään romanttinen ja ihmisläheinen joten siinäkin mielessä neitoseura ei ole kovinkaan tärkeää siltä kannalta. Toki tuossa Capaldin Tohtorissa ja Claran suhteessa on uutta ihan omanlaistaan sähinää, kun ajatukset ja tavat toimia ei aina ihan osu yksiin.

 

[Hockey 24/7]

Itse näin Rosen perintönä Ecclestonin Tohtorilta, toki Rosen ja Tennantin Tohtorin suhde syveni sitten pitkälle. Tennantin oma seuralainen mielestäni oli Martha Jones. Jonka siviili elämän kiemurat tuli hommaan mukaan kanssa.
Smithin Tohtorilla oli taas Amy ja lopussa Clara. Tälläistä oman seuralaisen löytymistä odotan myös Capaldin Tohtorilta. Ei sillä etteikö Clara sopisi mukaan myös nykyisiin seikkailuihin.

 

[Musta Nuoli]

Itse näin Rosen perintönä Ecclestonin Tohtorilta, toki Rosen ja Tennantin Tohtorin suhde syveni sitten pitkälle. Tennantin oma seuralainen mielestäni oli Martha Jones. Jonka siviili elämän kiemurat tuli hommaan mukaan kanssa.
Smithin Tohtorilla oli taas Amy ja lopussa Clara. Tälläistä oman seuralaisen löytymistä odotan myös Capaldin Tohtorilta. Ei sillä etteikö Clara sopisi mukaan myös nykyisiin seikkailuihin.

Martha Jonesin lisäksi oli myös Donna Noble, jonka perhekuviot olivat enemmän esillä kuin Jonesin perheen. Esimerkiksi Donnan isoisä oli Tohtorin seuralainen Tennantin viimeisissä tarinoissa eli nelos- ja vitoskauden välissä olleissa spesiaalijaksoissa, ja muutenkin Noblen perhe oli enemmän esillä. Ei sikäli, etteikö myös Marthan perhe olisi ollut. Tennantin Tohtori vain oli niin kova jätkä, että hänellä oli kolme vakituista naisseuralaista ja muutama lyhytaikaisempi siihen päälle.

Mitä Tohtoreihin tulee, niin toivottavasti sitä ei koskaan tapahdu, että Tohtori uusiutuisi naispuoliseksi. Tätähän ovat jotkut toivoneet ja kaipa se taas jonkun femakon unelman patriarkaatin tuhoamisesta täyttäisi, mutta Tohtori on selvästi aina ollut miespuolinen, kaikki Tohtorien lapsuusajan kuvauksetkin ovat esittäneet hänet miehenä/poikana (jolla on ollut sekä isä-aikalordi että äiti-aikalordi), joten olisi vähän sama asia kuin jos James Bond olisi nainen, Gandalf olisi nainen, Tarzan olisi nainen ja niin edelleen. Ei se vain toimisi eikä siinä olisi järkeä.

 

[Hockey 24/7]

Donnahan ei ollut ihan "vakituinen" seuralainen vaan tuollainen rebound ja välimallin lämmittely kun ei sitä oikeaa seuraa löytynyt, Marthan jälkeen. Siksi oli sitä isoisää siinä mukana kanssa. Siis oma mielipiteeni on tuo.

 

[Musta Nuoli]

Donnahan ei ollut ihan "vakituinen" seuralainen vaan tuollainen rebound ja välimallin lämmittely kun ei sitä oikeaa seuraa löytynyt, Marthan jälkeen. Siksi oli sitä isoisää siinä mukana kanssa. Siis oma mielipiteeni on tuo.

Yhtä pitkään Donna oli mukana kuvioissa vakiseuralaisena kuin Marthakin, oikeastaan kauemminkin. Koko neloskauden vakituinen seuralainen aina alkutekstejä myöten ja jouluspesiaali päälle. Isoisä oli seuralaisena spesiaalijaksoissa tämän jälkeen. Pikemminkin voisi pitää Marthaa välimallin lämmittelynä Donnaa odotellessa, jos niin haluaa.

Makuasioita toki kummasta sattuu enemmän pitämään, mutta virallisesti kumpikin oli täysivaltainen seuralainen ja käytännössä yhtä pitkän ajan.

 

[Wiljami]

Donna oli kuitenkin hyvin merkittävä seuralainen loppupeleissä (tarkemmin juonikuvioita spoilaamatta käytetty jopa termiä "merkittävin", tosin onhan noilla lähes kaikilla ollut melko tärkeä osa saagassa), kulminoitui toki loppuhuipennuksessa, mutta välissähän oli jo jakso jossa käytiin läpi vaihtoehtohistoriaa, jossa Donna ei olisi koskaan tavannut Tohtoria. Maailmanloppuhan siitä seurasi.

Jostain lueskelin toiveita, että seuraava kumppani olisi alien. Ihan mielenkiintoinen ajatuksena, mutta noinkohan toimisi, kun yksi kumppaneiden tehtävistä on ollut se tasapainottava/normalisoiva tekijä vastapainona Tohtorille. Ihan hyviä/hauskoja ei-ihmisiähän tuossa sarjassa on ollut myös pidempiaikaisissa rooleissa (lähinnä ne viktoriaanisen ajan salapoliiseina toimivat liskonainen, pottupää ja liskonaisen tyttöystävä), mutten usko sellaisten toimivan pysyvinä kumppaneina.

 

[Musta Nuoli]

Donna oli kuitenkin hyvin merkittävä seuralainen loppupeleissä (tarkemmin juonikuvioita spoilaamatta käytetty jopa termiä "merkittävin", tosin onhan noilla lähes kaikilla ollut melko tärkeä osa saagassa), kulminoitui toki loppuhuipennuksessa, mutta välissähän oli jo jakso jossa käytiin läpi vaihtoehtohistoriaa, jossa Donna ei olisi koskaan tavannut Tohtoria. Maailmanloppuhan siitä seurasi.

Jostain lueskelin toiveita, että seuraava kumppani olisi alien. Ihan mielenkiintoinen ajatuksena, mutta noinkohan toimisi, kun yksi kumppaneiden tehtävistä on ollut se tasapainottava/normalisoiva tekijä vastapainona Tohtorille. Ihan hyviä/hauskoja ei-ihmisiähän tuossa sarjassa on ollut myös pidempiaikaisissa rooleissa (lähinnä ne viktoriaanisen ajan salapoliiseina toimivat liskonainen, pottupää ja liskonaisen tyttöystävä), mutten usko sellaisten toimivan pysyvinä kumppaneina.

Donna oli tosiaan erittäin tärkeä seuralainen, jossa oli sikälikin raikasta ja tuoretta se, että Donna ei missään vaiheessa suhtautunut Tohtoriin romanttisessa mielessä vaan kaverina. Mainitsemasi Turn Left -jakso oli erinomainen ja toi tosiaan esille Donnan merkityksen seuralaisena, se oli useasti kriittisen korvaamaton.

Minustakaan se ei toimisi, että Tohtorin seuralainen olisi alien, koska Tohtorikin on sellainen. Ihmiskumppanin rooli on ollut nimen omaan tasapainottava, tavalla tai toisella. Alien-tuttavuudet kuten mainitsemasi paternoster-jengi aina piristävät, mutta eivät oikein jokaviikkoisessa toiminnassa jaksaisi kauan kantaa. Sellainen voisi tietysti toimia esim. yhden kauden verran, että jostain syystä vaikkapa Mestari kokisi tilapäisen kääntymyksen/katumuksen tai muusta syystä toimisi Tohtorin aisaparina koko kauden mittaisessa taistelussa isompaa, yhteistä vihollista vastaan. Siinä olisi sauma myös tuoda esiin kaksikon yhteistä nuoruutta Gallifrey-planeetalla ennen kuin tiet erkanivat.

Miesseuralainenkin voisi toimia, olihan kapteeni Jack Harknesskin kova kaveri joka sai oman spin-off-sarjansakin Torchwoodin. Tosin naisseuralainen tuo aina oman jännitteensä. Tilapäisesti voisi tietysti miettiä myös esimerkiksi lapsiseuralaista, muttei mielestäni pidempään samoista syystä kuin alien-seuralaista: toimisi hetken ja hämmentäisi pakkaa, mutta pidemmän päälle voisi uhata ns. Wesley Crusher -efekti (Star Trek: The Next Generationin alkukausien lievä riesa, jossa lapsinero pätee).

Alkuperäinen, ensimmäinen Tohtorihan seikkaili lapsenlapsensa, nuoren aikuisen naisen kanssa. Voisihan sekin toimia, jos seuralainen olisi vastaavalla tavalla sukua Tohtorille.

 

[Musta Nuoli]

Nyt kun sain Doctor Who'n kakkoskauden vuodelta 2006 katsottua, niin siitä sananen.

Yhdeksäs Tohtori Eccleston on kuollut, kauan eläköön Kymmenes Tohtori David Tennant! Seuralaisen roolissa jatkoi ihanainen Billie Tyler joka esitti Rose Tyleria. Kakkoskausi oli kauttaaltaan erittäin tasokas, varsinkin sen alkupuolisko. Tennantin Tohtori otti estradin haltuun heti jouluepisodissa The Christmas Invasion ja oli siitä alkaen mies paikallaan. Hieman oli Tennantilla alussa hakemista, mutta viimeistään kauden puolivälin kohdalla hän oli jo kotiutunut rooliinsa ja yksi parhaista, ellei jopa paras Tohtori sarjan uuden tulemisen jälkeen. Vanhoja kausia 1963-1989 en ole nähnyt, joten niiden Tohtoreista en voi mitään juuri sanoakaan.

Rosen ja Tohtorin suhteen painopisteiden muuttumista olisi voinut käsitellä ehkä vähän enemmänkin kuin pari ekaa jaksoa, sen jälkeen kaikki oli kuin ennenkin ja tältä osin Ecclestonin Tohtori oli hyvin samanlainen kuin Tennantin Tohtori - kumpikin oli yhtä läheinen Roselle. Rose käsitteli suht rivakasti suhteensa Mickey Smithiin, joka lempattiin puolivälissä sarjaa rinnakkaisulottuvuuteen, jossa Mickey sitten viettikin aikansa. Rosen lähtö sarjasta oli toteutettu erittäin onnistuneesti ja kaihoisasti sarjan päätösjaksoissa, haikea hetki kaikin puolin.

Tooth & Claw oli oiva kauhutarina, ihmissusiteema olisi kantanut tuplajaksonkin ja tarina päihittää 6-0 valtaosan nykypäivän ihmissusileffoista. Tarina oli jatkuvuuden kannalta tärkeä myös Torchwoodin osalta.

Sarah Jane Smithin ja K9:n paluu School Reunionissa merkitsi varmasti enemmän alkuperäissarjaa nähneille, mutta kumpikin oli hyvä lisä sarjaan. Sarah Jane Smith sai myöhemmin oman spin-off -sarjansa joka kesti useamman vuoden kunnes näyttelijätär menehtyi, tämä sarja olisi varmasti myös katsomisen arvoinen. Sitä ei varmaan Suomessa ole nähtykään?

The Girl In The Fireplace oli kauden paras yksittäinen jakso, aivan loistavaa tieteisdraamaa johon pitkälti tiivistyi koko sarjan idea ja Tohtorin hahmon perimmäinen luonne. Sophia Mylesin esittämä madame de Pompadour oli yksi oivallisimmista hahmoista joita sarjaan on käsikirjoitetut.

Rise of the Cybermen ja Age of Steel esittelivät cybermiehet uuden sarjan katsojille, ja varsin pelottavia ilmestyksiä peltiukoista oli tehtykin. Ilmeetön, kasvoton ja tunteeton uhka oli kuin aasialaisen kommunismin uhka, jossa yksilöllä ei ole mitään persoonaa ja systeemi on kaikki kaikessa. Cybermiesten ja lempisuolansirottimieni eli dalekien yhteinen uhka sarjan päätösjaksoissa oli paitsi näyttävä näky, myös osoitus siitä, että sarjan budjetti oli kasvanut ja panokset koventuneet.

Tuplajakso Impossible Planet sekä The Satan Pit oli myös sarjan kärkihetkiä, tuplajakso olisi toiminut sellaisenaan tv-elokuvanakin. Tunneliryömintä oli kuin Alien-leffoista ja tarina, jossa itse Saatana on herra ei voi olla huono. Hail Satan!

Love And Monsters oli vähän erilainen jakso, jossa Tohtori ja Rose olivat sivuosassa ja Tohtoria etsivä "fanikerho" pääosassa. Tätä jaksoa on näköjään moitittu netissä, mutta minusta suotta. Ei ehkä sarjan parhaimmistoa, mutta erilainen näkökulma ja tyyli toimi onnistuneesti eräänlaisena välipalana ennen sarjan kolmea viimeistä jaksoa.

Kovin heikkoja hetkiä ei kakkoskaudessa ollut. Idiot's Lantern sekä Fear Her olivat heikoimmasta päästä, mutta niissäkin oli hetkensä ja muutakin ideaa kuin vain viikon monsterin esittely. Idiot's Lantern piikitteli tv:n ääreen liimautumista ja Fear Herin teemat lapsen yksinäisyydestä ja perheväkivallan jättämistä traumoista antoivat tarinalle syvyyttä.

Kausiboksin lisädokumenteissa ja muissa oli mielenkiintoista seurata sarjan tekoa sekä Tennantin videopäiväkirjojen avulla että Doctor Who Confidential -porukan tekemien making of -pätkien muodossa. Monimuotoista on sarjan tekeminen, ja kiire on kova. Tennantin kohdalla huvitti, että videopätkissä mies puhuu paksua skottimurretta, mutta Tohtorina huolitellumpaa yleiskieltä. Capaldin Tohtorihan puhuu skottiaksentilla, mutta Tennantin ei ilmeisesti sallittu näin tehdä, vaikka se on Tennantin kotimurre.

 

[Ted Raikas]

Doctor Who jatkui tänään YLEllä muutamien viikkojen pakollisen paussin jälkeen. Varsin mainio oli tämä Kill the Moon -jakso. Hieman avaruuskauhulla flirttaileva, mutta ei kuitenkaan niin tyylipuhtaasti sitä kuin Tennantin aikakaudella Impossible Planet/The Satan Pit ja Waters of Mars episoodit.

Tohtori osoitti taas tuota tuoretta äkkiväärää ja tylyä luonnetta, mutta siellä on kuitenkin loogiset syyt taustalla. Jakson loppu oli varsin hieno tunnelmansa puolesta.

 

[Musta Nuoli]

Doctor Who jatkui tänään YLEllä muutamien viikkojen pakollisen paussin jälkeen. Varsin mainio oli tämä Kill the Moon -jakso. Hieman avaruuskauhulla flirttaileva, mutta ei kuitenkaan niin tyylipuhtaasti sitä kuin Tennantin aikakaudella Impossible Planet/The Satan Pit ja Waters of Mars episoodit.

Tohtori osoitti taas tuota tuoretta äkkiväärää ja tylyä luonnetta, mutta siellä on kuitenkin loogiset syyt taustalla. Jakson loppu oli varsin hieno tunnelmansa puolesta.

Hyvä jakso kaikin puolin, jossa oli varsinkin lopussa särmää ja tunnelmaa. Tohtori oli pohjimmiltaan päätöksessään varsin oikeassa, mutta toisaalta ei ollut myöskään kumma, että Claralla menivät hermot tilanteen johdosta. Jakson Kuu-metaforan saattoi halutessaan tulkita myös aborttikysymyksen käsittelyksi, tosin harvoissa aborttidebateissa esiintyy jättimäisiä bakteerihämähäkkejä. Koulutyttö Courtney Woods oli jo toistamiseen Tardiksen kyydissä, saa nähdä jäivätkö esiintymiset tähän vai vieläkö häntä nähdään.

Capaldin Tohtori on kyllä hyvä, hän tuo persoonallaan ja auktoriteetillaan jotain uutta ja tuoretta sarjaan. Samalla hän kuitenkin tarvitsee vahvatahtoisen seuralaisen, koska heikompaa seuralaista vietäisiin kuin pässiä narussa.

 

[Musta Nuoli]

Tähän väliin katsaukseni sarjan kolmoskauteen, joka oli David Tennantille toinen kausi ja jossa Rosie Tylerin paikan seuralaisena otti Freema Agyemanin esittämä Martha Jones. Jouluspesiaalissa tosin nähtiin ensin Catherine Taten esittämä Donna Noble, jonka aika täysipäiväisenä seuralaisena koitti sitten neloskaudella.

Jos oli kakkoskausi tasokas vaikkakin hieman epätasainen, niin kolmoskausi oli mestarillinen alusta loppuun. Ei yhtään heikkoa jaksoa tai heikkoa hetkeä, erinomaista laatua kautta linjan. Tämä on ensimmäinen täysi kausi jonka näin kun aloitin sitä Yleltä/Yle Areenalta seuraamaan, ja hyvä, että tästä aloitin sillä paras mahdollinen laatu vei mukanaan.

Suurinta osaa näistä jaksoista kuten Blinkiä, Human Nature / The Family Of Bloodia ja muita käsittelin jo aiemmin tässä ketjussa, joten en toista itseäni, mutta mestarillisiahan nämä ovat. Kauden päättänyt kolmen jakson putki esitteli Tohtorin vanhan verivihollisen Mestarin, ja erityisesti John Simmin roolisuoritus Mestarina oli unohtumaton. Hienosti loksahtivat kohdalleen myös kauden aikana vihjatut Saxon-viitteet.

Martha Jonesin tarinan kaari sai arvoisensa päätöksen ja vaikka Agyemanin hahmo oli vahva, itsenäinen ja vetovoimainen, niin ehkä oli tarinan intensiteetin kannalta parempi, että hän ei jatkanut seuraavalla kaudella päähahmona vaan vierailevana tähtenä. Marthan tilanne toi lisää draamaa ja avasi seuraavalle kaudelle uusia mahdollisuuksia.

 

[Zolomy]

Minusta jakson loppu vähän lässähti, kun kuumunan kuori vain hajosi harmittomasti tomuksi ja vastasyntynyt(!) olio synnytti uuden - itseään isomman! - munan sen tilalle. Niin perheohjelma kuin Doctor Who onkin, se, että päätöksellä ei lopulta ollut minkäänlaisia seurauksia jotka olisivat edes vähän vaikeuttaneet ihmiskunnan elämää, sai koko moraalisen dilemman tuntumaan jälkeenpäin itsestään selvältä. Ja mitähän mahtoivat maapallon "väärällä" puolella heräilevät ihmiset tuumata kun kuulivat mistä toinen pallonpuolisko oli edellisenä yönä äänestänyt... No, pääasia nyt kuitenkin oli Claran ja Tohtorin riita joka tuosta seurasi, ja kyseinen kohtaus olikin hienosti toteutettu. Ennen kautta tehtyjen haastatteluiden mukaan tarkoituksena on korostaa uuden Tohtorin erilaisuutta ja vierautta ihmisiin verrattuna, ja tässä onkin onnistuttu loistavasti. Vaikka Tohtori on edelleen melko selkeästi suoraselkäinen sankari ja hänen päätöksensä hyvinkin loogisia, on helppoa ymmärtää myös Claran suuttumusta.

 

[Ted Raikas]

Viimeisin jakso (Flatline) oli omasta mielestäni ehkäpä kauden paras jakso tähän asti. Tässä oli nyt sitä sarjaan kuuluvaa yllätyksellisyyttä ja nyrjähtäneeseen ideaan perustuvaa kuumottelua ja outoilua. Tarina pysyi hyvin kasassa ja nyt tässä on viime jaksoissa alkanut Capaldin Tohtori tuntua hahmona entistäkin toimivammalta ja monipuoliselta. Ei pelkästään kärttyinen ja ynseä Ajan herra, vaan myös piilossa olevaa tunteellisuutta ja välittämistä. Tekee hahmosta hieman aidomman, ikään kuin aiemmat inkarnaatiot hiukan yrittäisi sieltä pohjalta tuoda itseään esiin. Kuitenkin hyvä, että Tohtorista ei tehdä mitään lässyä, vaan pitää jääräpäisyytensä ja ei suostu myöntämään "heikkouksiaan." Loistavaa.

Finaalia kohden mennään. Tässä taitaa olla yksi jakso välissä ennen kauden päättävää tuplajaksoa. Toki joulukuussa tulee sitten vielä jouluspesiaali, joka tosiasiallisesti päättää kauden.

 

[Musta Nuoli]

Flatline oli erinomainen jakso, ja kokonaisuutena Capaldin ensimmäinen kausi on ollut huomattavan laadukas. Claran ja Tohtorin välillä on sopivasti ristiriitoja mutta myös huikeaa yhteispeliä kuten Tohtorin roolin ottanut Clara osoitti. Sopiva kärttyisyys sopii Tohtorille edellisen ADHD-Tohtorin vastapainoksi (vaikka toisaalta Matt Smithin Tohtorin suola oli se, että näennäisestä harmittomuudestaan huolimatta hahmo oli paikoin melkoisen pelottava ja äkkiväärän arvaamaton jokerikortti, jota puoli galaksia pelkäsi).

Oma Doctor Who -katselukokemukseni on sikäli kääntynyt voiton puolelle, että pari ensimmäistä kautta ostin omaksi ja loppuja olen seurannut Ylen uusintojen mukana aina tämänpäiväiseen seiskakauden ensimmäiseen jaksoon asti. Eli parin kolmen viikon sisällä sekä seiskakausi on tullut päätökseensä että myös kasikausi (tai ainakin kaikki tähänastiset jaksot ennen jouluepisodia). Ei hullummin. Kiitos Yleisradiolle tästä verovarojen oikeinkäytöstä, tästä ilosta sitä veronsa maksaa vaikka paljon Yle paskaakin tarjoaa kuten mustia Mannerheimeja. Täytyykin joku päivä pistää yhteenvetoja nelos-, vitos- ja kutoskausista.

Ostin Tohtorin innoittamana myös pari Tennantin kauden aikaista animaatioelokuvaa eli Dreamlandin ja The Infinite Questin. Edellinen on noin 50 minuutin mittainen "normijakso" animoituna ja Tennantin äänellä, jälkimmäinen on peräti 80 minuutin mittainen animaatioelokuva, jossa on Tennantin lisäksi myös Freema Agyeman Martha Jonesin äänenä. Hyviä teoksia nämäkin, vaikkakin Dreamland oli vähän kankeasti animoitu. Juoni oli kuitenkin tärkein.

 

[Musta Nuoli]

Kymmenes jakso kasikautta eli In The Forest Of The Night (joka oli vähän omituisesti käännetty Synkmetsäksi) oli varsin onnistunut. Mielenkiintoinen variaatio Gaia-teoriasta ja Capaldilta jälleen särmikäs tulkinta Tohtorista. Kuten yleensäkin, niin mukana oli melkoinen määrä viittauksia eri tarustoihin ja kirjallisuuteen aina Punahilkka-teemoista William Blaken kuuloisaan runoon, johon jakson otsikkokin viittasi. Pidän myös piristävänä sitä, että Doctor Who -jaksoissa ei aina tarvitse olla stereotyyppistä "pahista", jotta jaksoissa olisi jännitystä ja vastakkainasettelua.

 

[calvin]

Minusta Synkmetsä oli yhdentekevin ja tylsin jakso ehkäpä koko nyky-Doctor Whon aikana. Ehkä briteille metsä sinällään on jo pelottava paikka, mutta eihän tuossa ollut minkäänlaista Doctor Wholle tyypillistä jännitettä, eikä henkilöistäkään saatu mitään uutta irti vaan Capaldin kärttyisä vanha ukko alkoi tuntumaan varsin nähdyltä. Lisäksi lopun siskon löytyminen oli siirappiakin siirappisempi lopetus.

Onneksi seuraavan jakson trailerin perusteella parempaa on taas luvassa.