Kaiken ohessa myös Islanti nappasi historiansa parhaan IIHF-sijoituksen saavuttamalla 2A:ssa pronssia, sijoittuen näin kokonaistilastoissa sijalle 31. Jäämaassa tehdään kovasti duunia parempien suoritusten eteen, mukavaa että kotiin on tällä kertaa edes jotain viemistä.
Miten niin tällä kertaa? Islanti otti 4 vuoden sisään kolmannen pronssimitalinsa, eli ei tässä mitään ultimaattista sensaatiota ole päässyt syntymään. Islanti sijoittui juuri siihen mihin odotinkin, mutta Australia ja Espanja olivat heikompia kuin osasin ikinä odottaa ja vastaavasti Serbian piti olla tyyliin paskimmalla kokoonpanolla ikinä liikkeellä. Belgialta en odottanut noin vahvaa suorittamista, mutta luonnollisesti mukavaa kun joka vuosi skabat eivät mene täysin käsikirjoituksen mukaan.
Brittien puolustukseksi pitää sanoa, että yritystä heillä oli, aina Korean kolmannen erän alkupuolella tekemään 4-1 -maaliin asti. Sitten heillä loppui usko. He osuivat 6-7 kertaa tolppaan, joten ei tuurikaan ollut matkassa. Korean pelaaminen oli varsin kypsää ja suurempaa paniikkia heillä ei missään vaiheessa näyttänyt olevan. Varmasti K-Vantaan päävalmentaja Pekka Kangasalustalla oma vaikutuksensa asiassa.
Korean olympiaprojektille tämä on luonnollisesti erittäin tärkeä saavutus. He saavat jatkaa ensi vuonnakin kovissa peleissä ja jos yhteistyö K-Vantaan kanssa saadaan kunnolla pyörimään, joukkue tulee pelaamaan ensi vuonna paljon nykyistä kypsempää ja virheettömämpää jääkiekkoa.
Maalivahtiosastoonkin toivon tulevan parannusta, sillä nyt Korea pelastui osittain myös sen takia, että Brittien Stephen Murphy hörppi pari maalia todella lahjakkaasti.
Italia taisteli ensimmäisen erän hyvin ja oli pari kertaa lähellä maalia, mutta toiseen erään Kazakstan tuli todella hyvällä liikkeellä ja otti täydellisen hallinnan kenttätapahtumista. Italia tyytyi kohtaloonsa 0-2 tilanteessa ja vaikka unkarilaisyleisö kannusti kovasti Italiaa, Kazakstan vei pelin 3-0 ja Unkarin haaveet murenivat jälleen.
Italian maalilla Andreas Bernard teki ensiesiintymisensä miesten arvokisatasolla ja hän kommentoi ottelun jälkeen tunnelmia vähän vastaavanlaisiksi kuin ennen karsintapelejä. Bernardin otteista paistoi pieni jännitys ja molemmat maalit olivat hänen kannaltaan hieman epäonnisia. Ensimmäisessä hän torjui kiekon jalallaan suoraan Kazakstanin Zhailauovin lapaan ja siitä kiekko tyhjään pönttöön.
Toista maalia edelsi Bernardin kaatuminen hänen peruuttaessaan maalille. Hän torjui kaatuneena ensimmäisen vedon, mutta jatkotilanteesta Kazakstanin pelaaja pääsi niittaamaan kiekon tyhjiin. Kysyin tästä Bernardilta ja jäässä oli reikä mihin hän kompastui.
Hän kuitenkin kasasi itsensä tämän episodin jälkeen ja hän otti hyviä torjuntoja, joten missään nimessä Bernard ei ole syyllinen Italian häviöön.
Taas voisi jossitella miten olisikaan käynyt jos Unkari ei olisi sulanut Koreaa vastaan 4-1 johtoasemasta.. 3 pojoa siitä, samalla hurmoksella Kazakstanin kimppuun millä he onnistuivat sen voittamaan niin kenties Unkari olisikin ottanut sensaatiomaisen kakkossijan.. Jos lehmällä olisi pyörät se olisi maitoauto.
Päätöspelissä ei yleisökään innostunut eilisen kaltaiseen hulabaloohon, mutta silti tunnelma oli hyvä. Eniten ihmetystä herätti toisella sivustalla katsomossa olleet Unkarin ja Suomen lippu ja Unkarin lipussa lukenut TAMPERE ja Suomen lipussa MISCOLCI.
Unkari voitti Fukufujin puikoista lirahtaneella vedolla 1-0 ja otti pronssit muistoksi.
Pelin jälkeisessä palkintotilaisuudessa Italian joukkue sai järkyttävät buuaukset osakseen ja eikä syyttä. Italiasta on tullut melkoinen painajainen Unkarille. 2 vuotta sitten Unkari hävisi Italialle jatkoajalla nousun ratkaisevassa ottelussa samaisella areenalla ja tänä vuonna Italia vei kahdella ottelulla Unkarin mahdollisuudet nousuun.
Ottelun jälkeen palkittiin jokaisen joukkueen paras pelaaja ja oli hienoakuulla Unkarin fanien laulavan briteille heidän kannattajien chanttia "Let's go GB, let's go *taptap"
Ottelua ennen oli taas livebändi paikalla ja tällä kertaa soittolistalla oli AC/DC:tä ja kyllä muuten toimi, ei helvetti mikä meno. Joku kausi sitten KalPalla oli jossain juhlaottelussa livebändi soittamassa myös kuulemma pelikatkoilla ja olisi kyllä mahtavaa kokeilla tällaista joskus SM-liigassakin.
Mahtava viikko, mahtavia pelaajia, taustahenkilöitä ja mukavia toimittajia eri puolilta maailmaa joiden kanssa pääsi jakamaan kokemuksia ja mielipiteitä. Eikä peleissäkään sinänsä mitään vikaa ollut. Taas sain nähdyt maajoukkueet -listalle 5 uutta maata, sillä Kazakstanin näin ensimmäisen kerran livenä 2009 olympiakarsinnoissa Norjassa. Enemmän on nähtynä kuin näkemättä ja ensi vuonna suuntana kenties divisioona IB. Sieltä tulisi uusina Puola, Hollanti ja Liettua.
Pelipaitojenkeräysprojektikin otti askeleen eteenpäin kun matkaan tarttui yhdet vaikeimmin saatavilla olevista paidoista, Japani ja Italia. Lisäksi saan myöhemmin ostaa Korean liitolta pelipaidan koska he eivät saaneet myydä näissä kisoissa käytettyjä paitoja.
Vielä jatkuu onneksi divisioonien seuraaminen kun Turkissa on skabat vasta käynnistymässä. Aikaa ja ennen kaikkea rahaa jos olisi, niin jatkaisin täältä samalla ovenavauksella Izmitiin, mutta nyt jäi se reissu valitettavasti tekemättä.
Kiitos kaikille lukijoille, Budapest kiittää ja kuittaa. Kuvia tulee taas toivottavasti piakkoin.
