(HS 4.1.2007)
Digitelevisio synnyttää yhä vaan raivoa temppuilevalla tekniikallaan.
Tämä kulminoitui vuodenvaihteessa, kun kaikki maksukanavat taas kerran lakkasivat yllättäen näkymästä. Ja juuri kun BBC Primella olisi mennyt Spooks-sarjan eli Erikoisjoukon uusin jakso.
Luulin jo osaavani korjauskonstit, mutta mikään ei auttanut.
Operaattorin puhelinpalvelu oli siihen aikaan illasta suljettu, ja aamulla jonoa oli puoli tuntia. Tein radikaalin johtopäätöksen ja vedin piuhat seinästä. Palautin vuokralaitteen ja sanoin sopimuksen irti.
Viereisellä tiskillä iäkkäällä rouvalla oli niin ikään digiongelmia. Keskustelua kuunnellessa nousi tuskan hiki pelkästä myötätunnosta.
Ennustan, että syksyllä on edessä kaaos, vaikka kuinka koulutettaisiin neuvojia tai kampanjamannekiini Sulevi Peltola selittäisi, että tämä on ihan helppoa. Netissä pyörivän opetusfilmin mukaan asennus sujuu 25 sekunnissa, mutta kukaan ei kerro, mitä tapahtuu osassa 2.
Sen varalta kannattaa tutustua digi-tv-sanastoon. Huimaava lukukokemus löytyy osoitteesta
www.tsk.fi.
Kuluttajana on vaikea tottua siihen, että joidenkin laitteiden ei ole tarkoituskaan toimia pitkään ja moitteettomasti. Mitähän tapahtuisi, jos vastaava rumba alkaisi auton tai pesukoneen oston jälkeen? Taitaisivat jäädä kauppaan.
Kansalaisten peruspalveluiden taso vaihtelee ihan liikaa asuinpaikasta riippuen, ja peruspalveluksi voisi kai laskea televisionkin.
Esimerkiksi kaapelitalous ei voi valita mieleistään operaattoria, vaan on otettava se, minkä alueella sattuu asumaan - laadusta ja tarjonnasta riippumatta.
Hurjin tulevaisuudennäky olisi, jos ihmiset kyllästyisivät koko digipelleilyyn ja alkaisivat joukolla vaatia tv-maksuja takaisin. Siinä pääsisi itku Suleviltakin.