Kysehän on siitä, kun niitä näyttöjä ei tuosta "Emmerton-sukupolven" ajalta ole, niin ulkopuolisten on vaikea näitä asioita nähdä tai niihin luottaa. Mutta kuten tuossa aiemmin kirjoitin, niin 2009 jälkeen on havaittavissa positiivinen muutos kaikkine panostuksineen, prospect-ringin leventäminen ja valmennushautomo täysin organisaation ehdoilla, joka nyt on saavuttanut välittömiä tuloksia AHL-mestaruuden muodossa.
Samaan aikaan kun tätä erilaista kehityssysteemiä kyseenalaistetaan, niin sitten kuitenkin väki saa tasaisin väliajoin ihmetellä, että mistä näitä kavereita oikein tulee ja miten nämä ovat heti ensimmäisestä pelistään niin valmiin oloisia kavereita?
Tuon farmi-systeemin kehittäminen on eittämättä erittäin tärkeä asia, ja sillä parannetaan huomattavasti emo-organisaation syvyyttä sekä tämän syvyyden jatkuvuutta. Tuollaisella "hiljalleen keittelyllä" on vain tosiaan se ongelma, että se tuottaa todennäköisesti asset managementin kannalta epätoivottavia tilanteita sekä kovemman potentiaalin pelaajien liiallisen "hiomisen", jollon he pääsevät sinne emojoukkueeseen jo menetettyään kriittisiä kehitysvuosia (tämä siis niiden osalta, jotka jo siellä ylhäällä pystyisivät pelaamaan, vaikka eivät täysin "valmiita" olisikaan).
Farmi-systeemin vaikutusta ei myöskään pidä toisaalta yliarvostaa. Nuo blue chip -prospectit, joista niitä ykkössenttereitä ja eliittipelaajia pääosin tulee, eivät yleensä pelaa farmissa ainuttakaan ottelua, tai korkeintaan melko vähän. Esimerkiksi tuo Claude Giroux pelasi siellä viimeisen Q-kauden päätteeksi sen viisi ottelua. Milloin on viimeksi ollut tällainen joskus lähempänä 25-ikävuotta vasta itsensä ykkössentteritontille kehittänyt? Yleensähän esim. nämä supertähdet ottavat ne suurimmat kehitysvuotensa tuossa lähellä 20-ikävuotta, eivätkä todellakaan kehity samassa suhteessa enää lähempänä 25-ikävuotta.
Edelleenkin, kehityssysteemi on erilainen, kieltäydytään ajamasta joukkuetta totaalisen rebuildiin, koska halutaan säilyttää myös se on-ice product. Toiset organisaasiot sitten vetää itsensä tuohon totaaliseen rebuildiin, jonka onnistumisesta ei ole sen parempia takeita, jos prospekteja ei osata kehittää. Edmontonissa on annettu vain "poikain pelata" ja siellä ne on nyt ihan ihmeisään. Ollaan jo jotain Gagneria treidaamassa, kaikilla junnuilla kuuden miljoonan laput kädessä ja voittavasta pelaamisesta ei tietoakaan. Fanit katselleet tuota häviämistä jo vuosia, mielummin minä katselen tätä kohtalaista on-ice productia. Kyllä tuo Buffalon touhu ainakin Oilersia paremmalta näyttää, juurikin noiden laadukkaiden nuorten puolustajien osalta. Lähdetty oikeasta päästä liikkelle, kuten St. Louis aikanaan teki.
Tässä tottakai on viime kädessä siitä, mitä halutaan. Onko mielekkäämpää sellainen vuosikausia kestävä keskinkertaisuus, jossa tuo pelillinen puoli ei putoa, vai ollaanko valmiita kestämään se muutama kausi sukellusta, jotta maksimoidaan ne mahdollisuudet olla aivan siellä terävimmässä kärjessä? Tuo cap yhdistettynä draft-järjestelmään on yksinkertaisesti luonut toimintaympäristön sellaiseksi, jossa todennäköisin tie sinne huipulle on käydä pohjan kautta. Se ei sitä 100% takaa, mutta se tekee sen todennäköisemmäksi.
Teroreettisella tasolla, jos haluaa tuon on-ice productkin säilyttää, ja pelaajarunko on iältään 22/23 - 35/36 vuotias, niin kaksi prospectia per ikäluokka kun tuot uutta kaveria sisään kaudessa, niin tuossa 13 ikävuoden haarukassa tämä 26 pelaajan rinki "elättää" itsensä. Siinä on varaa sitten muutaman satunnaisen jannun karata UFAna muualle tai loukkaantua uran päättävästi. Detroitin toiminta on pyrkinyt olemaan hyvinkin tuon mallin mukainen. Jos ei junnuja ole ollut nostettavissa, niin sitten on turvauduttu UFA-pooliin.
Detroitin toiminta on hyvin vahvasti nojannut UFA-pooliin ennen. Kuitenkin, kuten huomattua, sieltä ei enää samalla tavalla ongelmia ratkota, koska tarjonta on huonontunut sekä siitäkin tarjonnasta joutuu maksamaan kallista cap-tilaa aika messevästi. Ja edelleenkin tuo systeemi asettaa kysymysmerkkejä sen korkeimman potentiaalin esiinkaivamisen osalta. Uskon, että tuo "keittely" sopii jopa usealle prospectille, mutta joillekkin se vain takaa "hiotun" lopputuloksen, jonka täyttä potentiaalia ei ikinä ollut mahdollisuutta kaivaa esiin.
Niin, annetaan sen ajan nyt vaan näyttää. Buffalo ja Detroit tulee olemaan hyvin mielenkiintoiset kaksi erilaista esimerkkiä samassa divisioonassa. Katsotaan rauhassa, milloin se Sabres ajaa ohi.
Olen nyt hieman aloittanut eri organisaatioiden tarkastelua syvemmin toimintatavoiltaan ja niiden tulevaisuudennäkymistä. Detroit oli tässä aika luonteva valinta alkuun, koska on kuitenkin monessa suhteessa esimerkillinen ja menestyvä seura, ja nyt siirtyi jopa samaan divisioonaan. Divisioona-vastustajista on hyvä ollä perillä paremminkin organisaation osalta. Buffalon rebuildin lopputulos on tottakai kysymysmerkki, mutta toistaiseksi kaikki näyttää menneen hyvin, enkä olisi lainkaan yllättynyt, että tuossa 3-4 kauden päästä nämä organisaatiot olisivat täydellisen erilaisessa tilanteessa.
Eli mistä olet eri mieltä Detroit-fanien kanssa? En usko että kukaan oikeasti pitää todennäköisenä esimerkiksi Ouelletin kehittymistä liigan parhaimmistoon. Silti sitä pidetään kuitenkin mahdollisena skenaariona. Samoin kuten muut Red Wings-henkiset täällä, uskon että leveästä prospect-poolista nousee ne tarvittavat pari nimeä esiin. Jos tämä on turhaa optimismia niin pitäisikö sen sijaan surkutella ja voivotella kovaa kohtaloa sekä vaatia Hollandin eroa? Vai toivoa romahdusta että päästäisiin varaamaan niitä oikeasti hyviä prospekteja näiden sontaläjien sijaan?
Prospect-poolissa leveys on tottakai tärkeätä, mutta nykypäivänä sitä selkeää laatuakin olisi hyvä olla. Tottakai niitä "löytöjä" edelleen tapahtuu, mutta niiden todennäköisyydet ovat pienentyneet koko aika, mitä enemmän seurat ovat ruvenneet amatööri-scouttaukseen ja draftaamiseen panostamaan. Tämän takia mielestäni olisi aiheellista miettiä, voisiko niitä toimintatapoja kenties muuttaa, jos halutaan olla contendereita tulevaisuudessa? Detroitin käyrä ei ole suinkaa ollut nouseva viime vuosina eikä noiden huippukavereiden vanheneminen tätä ainakaan paranna.
Uskon muuten täysin Detroitin valoisaan tulevaisuuteen mutta kuten olen aiemminkin sanonut edessä oleva kärkisentterin/sentterien puute huolettaa. Silti olen tyytyväinen siihen ettei lähdetä täyteen rebuildiin, sehän on jo vastoin urheilun voittamiseen tähtäävää ideologiaa. En todellakaan halua katsoa jääkiekkoa jossa on toivottava suosikkijoukkueen häviöitä ja uneksittava siitä päivästä kun McDavid pukee oman jengin paidan päälleen draftissa. Uskon että officen puolella ovat kuitenkin sen verran kartalla joukkueen nykytilasta että löytävät sopivan ratkaisun tilanteeseen eivätkä jää pyörittelemään peukaloitaan kuten tunnut uskovan(?) Antaa [rumpujen pärinää] ajan näyttää.
Eikai kenenkään mielestä tuo rebuild mitään herkkua ole? Detroit-faneilta tosin puuttuu sitä perspektiiviä ainakin vielä, ääni voi olla kellossa aivan toinen, jos vuosikymmen oltaisiin sitä keskikastia ehkä ajoittaisilla suonenvedoilla. Buffalo-fanina sitä tasaisen tappavaa keskinkertaisuutta sellaisilla ajoittaisilla suonenvedoilla on saanut katsella aika helvetin kauan. Rebuild on juuri oikea lääke tuohon keskinkertaisuuteen. Buffalo on myös kissojen ja koirien kanssa etsinyt sitä sentteristöä sitten Brieren ja Druryn lähdön jälkeen, kunnes ovat nyt ymmärtäneet, että sitä ei löydetä kuin draftaamalla. Myös Toronto on etsinyt sitä ties kuinka kauan, mutta eipä ole vain löytänyt - sitä on todella, todella vaikea löytää nykyään.
Voihan se olla, että officella on siellä jotain ässiä hihassa, mutta mikä antaa aihetta uskoa tähän? Viittaako jotkin konkreettiset asiat tähän?
Almquistin kohdalla nuo huolenaiheet ovat nyt ihan aiheellisia, koska mies on nyt vähän vääränlainen puolustaja joka ensi kaudella pitäisi ajaa sisään. Voi hyvinkin olla että waivers kutsuu ja hänestä ei koskaan NHL-pelaajaa tule, ainakaan Detroitissa. Red Wingsiltä puuttuu nyt semmoinen oikea TOP4 pakki enemmän, josta on hyötyä puolustavassakin roolissa, kuin puhtaasti kiekollinen kaveri. Jos isokokoisia peruspakkeja olisi riittävästi, niin Almquist voisi mennä hyvin luonnollisesti jonkun rinnalle. Hänellä treidiarvoa ei ole, mutta Jakub Kindlin kauppaamisella voisi saada hankittua paremman puolustavan pakin mitä itse Kindl on. Almquist sitten ottaisi Kindliltä tuon kakkosylivoiman pyörittäjän tontin. Tämän jälkeen puolustus olisi paremmassa balanssissa, mitä se nyt on.
Tämän kaltaisillä treideillä tulisi Red Wingsin jatkossa operoida. Myydään edestä noita miehiä pois, joilla on jonkunlaisia NHL-näyttöjä sekä kohtuullinen sopimus ja sitten nostetaan tilalle oma prospekti osittain tämän myydyn pelaajan rooliin. Näin kehittettäisiin nykyistä jalkeilla olevaa joukkuetta.
Ongelma vain tuossa on se, että jollei noiden kavereiden sisäänajoa aloiteta jo riittävän aikaisessa vaiheessa ja heidän tasostaan saada sitä mahdollisimman tarkkaa tietoa, on hyvin vaikea kaupata ketään edestä pois - ainakaan siten, ettei olisi riskiä kokoonpanon selkeästä heikentämisestä. Esim. siitäkään ei ole mitään takeita, että tuo Almquist pystyisi edes Kindlin tonttia ottamaan.