Laitetaanpas sitten syvempi katsaus Grand Rapidsin joukkueeseen. Sinne on hiljattain tehty muutama hankinta, ja rosteri näyttää jo aika täydeltä. Joukkueeseen on tullut rajuja muutoksia, etenkin puolustus on nähnyt täysremontin. Vain Brian Lashoff viime kauden TOP6-puolustajista jatkaa.
Tomas Tatar nousee ensi kaudella ensimmäistä kertaa ykkösketjun rooliin, se on lähestulkoon selvää. Haastajia ykkösketjun laidoille ei oikein ole. Tomas Jurco sai WHL-uransa päätökseen ja miehen pistetahti on ollut kausi kauden jälkeen sitä luokkaa, että kyseessä on offensiivisesti kaikista lahjakkain Red Wings -prospekti. Kokoa löytyy ja sopeutumisessa pieneen kaukaloon ei ole ollut mitään ongelmia, tässä kaverissa on vähiten epävarmuustekijöitä yhdistettynä huikeaan lahjakkuuteen. Muita junnuja on Grand Rapidsisssa yleensä ajettu ykköskentän rooliin hitaasti, ensiksi kakkosesta kiihdyttäen, mutta Jurcon uskon menevän Tatarin vastakkaiselle laidalle samantien. Haastajia ei tässäkään oikein ole.
Ykkösketjun sentterin tilanne on sitten avoin. Joakim Andersson nappasi tontin itselleen viime kaudella, mutta uskoisin että se tuli osittain sen avutuksella, että johtava hyökkääjä Gustav Nyquist sattui olemaan hänen maanmiehensä. Andersson on kaukana ykkösketjun pelaajatyypistä, kun on lähinnä puolustava sentteri, mutta sattuu vain nyt ikänsä ja fysiikkansa puolesta olemaan edellä muita.
Kovan haasteen tulee antamaan 2009 ykköskierroksen varaus Riley Sheahan, joka tosin on hyvin Anderssonin kaltainen, puolustava sentteri, ainakin vielä. Silti Sheahanilta löytyy maalintekopotentiaalia, sillä mies oli ennen Yliopistovuosiaan kova pistemies, mutta ultradefensiivisessa Notre Damen yliopistossa ei päässyt pisteillä loistamaan sitten millään. Nyt on hyvin mielenkiintoista nähdä, että onko tämä vain "tilastoharha" eikä oikea totuus, jonka takia Sheahan jäisi tehollisesti polkemaan paikalleen. Se maaliruiskupeto siellä piilossa lepää, valmennuksen on aika saada se peto kaivettua esiin. Sheahania on myös käytetty ylivoimassa viivamiehenä, joten melkoisen mielenkiintoinen työkalupakki kaverilta löytyy, vain tehot puuttuvat. Nyt on mahdollista vetää 20 minuuttia illassa ylivoimaa ja alivoimaa. Tehojen puuttumista ei voi enää selitellä roolin pienuudella, sitten on jotain muutakin vialla.
Jos Sheahan saa hyvän startin kaudelle, hän syrjäyttänee Anderssonin samantien ykkössentterinä. Oman lusikkansa soppaan saattaa heittää myös Damien Brunner, jolle Mike Babcock on lupaillut mahdollisuutta Wingsin TOP6-hyökkäykseen. Mutta jos Brunner ei natsaa NHL-puolella, niin hänen siirtonsa farmiin tekisi miehestä hyvin todennäköisesti Griffinsin ykkössentterin. Red Wingsissä Brunner tungettaisiin lähes varmuudella oikeaan laitaan, mutta Sveitsissä Brunner on ollut sentteri. Brunner-Sheahan-Andersson näyttäisi todella vahvalta sentterikolmikolta Griffinsille. Ilman Brunneria se on vähän heikohko, koska ainakin omassa jääkiekkovisiossani sentterin pitää olla se kentällisen kapellimestari, aivot ja kädet, jotka rakentaa peliä.
Kakkoskentän laidoille on tyrkyllä hieman epävarmemmat kortit, mutta sellaiset kortit, joita ei voi vielä jättää katsomatta. Andrej Nestrasilin ensimmäinen AHL-kausi oli puhdas floppi ja mies joutui hakemaan vauhtia ECHL:n Toledosta. Hieman sama kävi Willie Coetzeelle, joka romahti AHL:ssä huikean WHL-päätöskauden jälkeen. Monet ovat epäilleet, että syy on ollut entisessä päävalmentajassa Curt Fraserissa, joka ei ole ollut nuorille tulokkaille paras mahdollinen valkku. Michiganin Yliopistossa nuorten pelaajien kanssa erinomaista työtä tehnyt Jeff Blashill on juuri tämä nuorten inspiroija, joten toivottavasti mies saa lyötyä uutta puhtia näille epäonnistujille.
Louis-Marc Aubry on lähes pultattu kolmosen sentteriksi, semmoinen oma "Gaustad". Isokokoinen ja tunnollinen puolustava sentteri, av:n tappaja. Hänen laidoilleen heittäisin näin ex-tempore Landon Ferraron, josta voisi tulla vielä hyvä kolmosketjun grinderi. Semmoinen vielä Dan Clearyakin monipuolisempi jokapaikanhyölä, jonka voi heittää mihin rooliin vaan. On joskus osannut tehdä maalejakin, joten voi käväistä 1-2 kentissä loukkaantumisten aikana. Mutta tunnustellaan nyt ensi kausi kolmosketjun pörrääjänä. Toisella laidalle voisi mennä ensimmäinen Griffinsiä edustava paljasjalkainen Grand Rapidsin mies, Michiganin Yliopiston kapteenina viime kaudella toiminut Luke Glendening. Mies pelaa Griffinsissa AHL-sopimuksella ja ei siten ole Detroitin mies. Mutta kaveri on loistava puolustava hyökkääjä, joka on voittanut Yliopistosarjojen parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon.
Nelosketjuun jäänee fyysiset laiturit Trevor Parkes ja Mitchell Callahan, joita sentteröi Brend Raedeke. Raedeke on puolustava sentteri, Callahan agitaattori/tappelija ja Parkes semmoinen köyhän miehen power-porward, jossa on vielä rutkasti kehitettävää. Parkesia voisi kokeilla ylemmissä ketjuissa, josko homma luistaisi rouhijana ja maalinedusmiehenä ketjuja hieman rajummin roolittaen. Mutta nelosesta lähdetään. Raedeke on hyvä ja nuori puolustava sentteri, joka tuskin koskaan NHL:ää näkee. Luotettavaa työtä AHL-nelosessa.
Francis Parelle en keksinyt tähän hätään käyttöä, koska mies on jo 25-vuotias, pienikoinen pisteitä tekevä sentteri. Tulee stunttaamaan loukkaantumisia ja toimii kokeneena Griffins-tutorina nuoremmille pelaajille. Mutta alkuarvoisesti en viitsi Parea kenenkään prospektin tilalle työntää.
14. hyökkääjäksi joukkue hankki hiljattain Triston Grantin, joka on puhdas ja hieman kokeneempi 28-vuotias tappelija. Näin Callahan ei ole joukkueessa ihan yksin.
***
Puolustuksen täysremontista ei siis jäänyt jäljelle kuin Lashoff. Miehellä on hyvä sauma napata nyt iso vastuullinen rooli itselleen, kaksi edelliskautta ovat ottaneet hieman takapakkia pääasiassa loukkaantumisten takia. Vapaana agenttina 2008 signattu Lashoff oli hyvässä vauhdissa vielä kaksi vuotta sitten, kipparoi OHL:n Kingston Frontenacsia ja voitti USA:n U20 joukkueessa maailmanmestaruuden. Tämän kauden päätteeksi tuli aivotärähdys ja viimeinen kausi OHL:ssä ei yltänyt edellisen tasolle. Edelliskausi oli miehen ensimmäinsen AHL:ssä ja täynnä vaikeuksia, molempien olkapäiden kanssa oli ongelmaa ja vielä nilkkavammakin oli. Vikalista kuulostaa varsin hurjalta, mutta jos ongelmat ovat nyt takanapäin, niin Lashoff saattaa tehdä pikaisen paluun "huipulle".
Adam Almqvistille tuleva kausi on myös huikea mahdollisuus. Mies on ensi kauden pakkikaluston ylivoimaisesti taitavin puolustaja ja tarjolla on tonttia johtavaan ylivoiman pyörittäjään rooliin, suoraan Brendan Smithin saappaisiin. Almqvistilla on myös paineita, sillä hänen olisi käytännössä pakko onnistua ensi kaudella tai sitten takaa tulee muut ohi. Niskaan hengittää vuoden päästä, niin QMJHL:n TOP2-pakki Xavier ouellet, kuin OHL:n TOP3-pakki Ryan Sproul. Myös kiekollinen Alexei Marchenko tullee vuoden päästä Grand Rapidsiin. Nyt Almqvistilla ei siis ole uhkaajia kiekollisen roolin miehistä, mutta vuoden päästä kilpailu on kovempaa kuin koskaan Griffinsin tasolla. Pienikokoisen Almqvistin ongelma on ollut hankkia lihasta hän ei oikein pärjää omassa päässä. Ruotsissa 2010 pleijareissa kaveri oli sensaatio tehden 16 pudotuspelissä 1+10=11 tehopistettä ja johdattaen HV-71:n Ruotsin mestaruuteen. Sen jälkeen mies ei ole tehoilla loistanut, mutta voitti seuraavalla kaudella Elitserienin plusmiinustilaston +21 lukemalla ja seuraavana kautena oli myös kärkipäätä sillä saralla, +17. Hieman on silti ura polkenut paikallaan, toivottavasti Grand Rapidsin mahdollisuus kaivaa jälleen vanhan pistekoneen esiin. Ykkössyöttö on Almqvistin bravuuri. Håkan Andersson on kuvaillut miestä, että hyökkääjien ei tarvitse kuin tehdä itsensä vapaaksi, niin "kiekko tulee teippiin". Aina.
Isokokoinen Max Nicastro tulee suht täydestä tuntemattomuudesta, eli yliopistosarjasta Grand Rapidsiin. Mies on pakiston ainoa rightin pakki tällä erää joukkueessa ja pelaa Brad Stuartin kaltaista fyysistä peruspeliä. Hänen menneisyyttään varjosti viime kaudella raiskaus-epäilyt, mutta ne eivät onneksi johtaneet syytteisiin. Näin mies pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä. Hänet erotettiin yliopistostaan, vaikka tuskin olisi muutenkaan jatkanut siellä. Griffinsin pakkivajeen myötä kutsu olisi käynyt joka tapauksessa ja Nicastron saapuminen on enemmän kuin tervetullutta.
Pakiston kokenutta kalustoa paikattiin viime kaudella Saksan DEL-liigassa pelanneella Nathan Paetchilla. Hassu homma, että hänen tieltään pois lähtenyt Doug Janik jatkaa uraansa Saksan DEL-liigassa. Buffalon vuosilta tuttu 29-vuotias Paetsch toiminee tutorina junnuille ja pelaa silti TOP4-roolissa.
Nicastron tavoin suht täydestä tuntemattomuudesta, eli Ferris Staten yliopistosta joukkueeseen liittyy kiekollinen pakki Chad Billings. Mies ehkä tuo jotain kilpailua Almqvistille, mutta AHL-sopimuksella saanee pyöritellä vain kakkosylivoimaa. Kaveri oli Ferris Staten kapteeni viime kaudella, joten todennäköisesti hyvä haku.
Andrej Nestrasilin kanssa ECHL:ää kolunnut Gleason Fournier saanee nyt uuden mahdollisuuden AHL:n puolella. Miehen taso ei viime kaudella riittänyt AHL:ään, mutta nyt uusi yritys kolmosparin pakkina. Fournier on erinomaisesti luisteleva kiekonkuskaaja, mutta siihen se sitten jääkin. Omassa päässä ollut jatkuvasti vaikeuksissa, kun voimaa puuttuu. Ajan myötä voimaa tulee kyllä lisää, mutta kohtaloksi jäänee joutuminen paremman prospekti-invaasion jyräämäksi vuoden päästä, kun Ouellet, Sproul, Marchenko ja kumppanit saapuvat. Vuotta myöhemmin tulee Bäckman ja Nedomlel, siinä vaiheessa käy viikate viimeistään Fournierin kohdalla. Mutta tämä kausi vielä katsellaan, jos joku ihme tapahtuisi.
Griffinsin seiskapaiksi hommattiin sitten Brennan Evans, tuomaan kokoa ja kovuutta. Mies paikkaa lähinnä Garnet Exelbyn jättämään aukkoa. Evans tappeli viime kauden St. Louisin farmijoukkue Peorian takalinjoilla.
