Niinpäs onkin, tarkoitin lähinnä rosteripaikkaa "kouraan" noille. Mielestäni tähänastisilla näytöillä Brunner sen ansaitsisi. Ei Emmertonkaan tosin huono vaihtoehto ole, eilenkin napsi aloitusvoittoja hyvällä prosentilla. Uusi Draper?
Uusi Draper (Helm) on ollut rosterissa jo 2008 lähtien. ;) Ei Emmertonin luistelunopeus riitä tällaisiin vertailuihin. Ja aloitusvoitot voi olla hieman tiukemmassa, kun tulee jotain muutakin vastaan kuin Hawks-prospekteja.
En tiedä onko Red Wingsissä ollut pitkään aikaan sellaista sentteriä, johon Emmertonia voisi verrata. Kaikki sentterit ovat olleet joko todella luisteluvoimaisia tai sitten uskomattomalla pelintekotaidolla varustettuja. Emmertonilta ei löydy kumpiakaan näistä. Vertailu menee osastolle Brent Gilchrist ja sitä rataa. Ehkä vertailuksivoisi käydä sentterin tontilla oleva Drew Miller. Voipi käydä niinkin, että Joakim Andersson tulee ohitse parin vuoden sisällä, kun puolustavan sentterin paikkoja taas uusjaetaan.
***
Noita virheitä kun tuosta matsista katsoi, niin tuli ihan hauskoja havaintoja. Ihana asennevammahan se nosti sieltä päätään, oltiin taas liian hyviä etukäteen, kun nähtiin ketä vastaan luistelee. Varsinkin johtoasemassa oltiin niin maailman parhaita, että voi lopettaa pelaamisen kokonaan ja alkaa vaan neppailemaan.
Eka maali meni Conklinin piikkiin ei siinä mitään, toki ei tarvisi noita kiekkoja ylivoimalla tuohon tapaan menettää.
Toisessa maalissa sitten oli vähän sekavampi skenaario. Omalla alueella ei näytä olevan mitään hätää, mutta Kindl pelaa ensin itsensä kiekollisesta kaverista ohi. Ericsson seuraa omaa miestään ja parivaljakko lipuu maalin etutolpan puolelle, jossa Kindlkin jo on. Takatolpalle liukuva Hayes jää vapaaksi ja rankaisee 3-2. Alkuun näytti pakkien mokalta, mutta kun kelasi pitemmälle taaksepäin, niin se Hayes on täysin Bertuzzin mies. Miller ei olisi ehtinyt vaihdosta mitenkään tähän tilanteeseen, mutta Bertuzzi taasen päätti liukua omaa päätyä kohti kaikessa rauhassa täysin välinpitämättömänä keskialueen kiekonmenetyksestä muodostuvasta tilanteesta. Luistelemalla Hayesin kiinni, olisi Tuzzi todennäköisesti estänyt koko maalipaikan syntymisen. Sylettävää käytöstä vaikka onkin vain harjoituspeli.
Brendan Smithille kävi sitten kylmät tuossa 3-3 tasoituksessa. Mies saa oman pään aloitusvoiton jälkeen kiekon, Wings hyökkäys lähtee nousemaan ylöspäin, mutta Hawks hyökkäys lyö painetta kiekolliseen Smithiin ja mies huitaisee pölyt kiekon päältä, kiekko liruu Hayesille ja yhtäkkiä päädyssä on 3-1 miesylivoima Hawksille Mike Commodorea vastaan. Varma maali.
Sanoisin että tätä 3-3 maalia ei olisi syntynyt, jos vastassa olisi ollut normaali Hawks. Toki muistan joukkueen näitä yltiöoptimistisia tilanteita kyllä yrittävän muutenkin, mutta tämä ei näyttänyt tietoiselta yritykseltä. Chicago-hyökkäys teki tässä pelillisen virheen, joka johti vastustajan virheestä onnekkaaseen tilanteeseen. Toewsit ja kumppanit olisivat lähteneet peruuttamaan Wingsin ylöspäin lähteneen hyökkäyksen mukana, eikä jääneet tuolla tavalla seisoskelemaan hyökkäysalueelle. 19 kertaa 20:stä tuosta tulee ylivoimahyökkäys Red Wingsille, jos vastustaja noin pelaa.
Alivoimassakin Hawks oli pääosin aivan hukassa, kun tekijämiehet puuttui, mutta Wingsin pyörittely meni aivan idioottimaiseksi läpsyttelyksi, yritettiin liian hienoa namupaikkaa ja lopulta Hawks sai ilmaisia läpiajoja. Ei tuollaista vaan voi hyväksyä. Jotenkin Hawksin prospektiporukka pelasi niin epäoletettavaa kiekkoa, että Red Wings oli ihmeissään. Ei mennytkään normaalin flown mukaan, kun vielä lisätään se veteraanipelaajien säälittävä asennevamma tähän.