Kylläpäs nyt pullahti MLivestä eiliseltä uutista. Nyt voi virallisesti sanoa kauden alkaneen, tässä tulee nimittäin nyt ihan älytön tietopaketti, jonka koostan monesta eri jutusta.
***
Kuitenkin, tämän päivän tärkein asia tulee olemaan nuo Brad McCrimmonin hautajaiset, johon osallistuu kaikki Bradin alaisuudessa aikaan pelanneet Red Wings-pelaajat. Eilisissä Traverse Cityn ensimäisen päivän harjoituksissa joukkuet oli jaettu siten, että ykköstiimissä oli nämä Bradin tunteneet pelaajat ja muut jäivät sitten kahteen muuhun tiimiin. Tämä jako tulee muuttumaan hautajaisten jälkeen. Esim Garnet Exelby, jolla ei Wingsissä ole ollut mitään suhdetta McCrimmoniin, kuuluu tähän hautajaisiin osallistuvaan ryhmään, koska McCrimmon valmensi miestä Atlantan aikoina.
McCrimmon vaikutti Wingsissä kolme kautta pelaajana vuosina 1990-93 ja apuvalmentajana kolme edelliskautta 2008-2011. Mies asui perheineen 21 vuotta Detroitissa, ja on nyt siis poissa, kaikki tietävät miksi.
Elämä kuitenkin jatkuu, tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen Wings-tragedia. Joukkue on näitä joutunut käsittelemään ennenkin. Family on ja pysyy, ihmisiä syntyy ja kuolee, that's life.
Jos nyt oikein syvällisesti asiaa ajattelen, niin suruviikon jälkeen hautajaiskokemus lienee vapauttava tunne kaikille Bradin tunteneille tuosta pelaajapiiristä. Niin olen ainakin sen itse jokaisissa lähisukulaisten hautajaisisa kokenut. Se lähitutun poismeno ottaa tietyn suruajan, mutta hautajaiskokemus jotenkin päättää sen (jos ei ollut ihan oman perheen omainen, olen senkin kokenut) ja sen jälkeen elämä vaan jatkuu. Paskoista tunteista vain noustaan ylös. Vaikeinta tämä on McCimmonin perhelle, vaimo ja lapset jäi, mutta muiden elämä jatkuu.
Kunnia Brad McCrimmonin muistolle.
***
Red Wings on ollut tragedioiden jälkeen vahva. Konstantinovin kohtalo oli se ensimmäinen 1997, 9-11 osui juuri Traverse Cityn kohdalle 2001, Jiri Fischerin kohtalo lähes sinetöitiin 2007. Näiden jälkeen tapahtui jotain hienoja asioita...
Mutta sitten itse asiaan.
Jiri Hudler -uutinen tuli täysin pommina eilen. Agentti Petr Svoboda oli ehdottanut, että lähde Losista (jossa mies normaalisti kesät treenaa) Montrealiin UFC-valmentajan oppiin. Hudler treenasi Jonathan Chaimbergin opissa kaksi ja puoli kuukautta ja siellä vedettiin täysiä. Ei juteltu vaan reenattiin. Chaimberg on UFC:n keskiraskasarjan mestarin Georges St.Pierren valmentajana, joten suht kovassa kyydissä siellä on oltu.
Red Wings' Jiri Hudler hopes new training regimen makes a difference after 'terrible' season | MLive.com
Tämän jutun perusteella, uskoisin että ensi kausi ei ainakaan Jiri Hudlerin fyysisestä kunnosta jää kiinni. Siellä on haettu vittu asennetta. Luulisi, että nuo UFC-treenit auttavat ainakin tasapainoon kulmapelissä, mikä on ollut Hudsin suurempia heikkouksia pienessä kaukalossa. Lisäksi mies on keskittynyt luistelutreenehin, joka on ollutkin mielestäni toinen Hudsin suurimmista heikkouksista ollakseen jotain muutankin kuin tuleva NHL-bust. Vauhtia ja kivikovaa kuntoa lisää, siitähän se periaatteessa oli kiinni. Itseluottamutta vahvemman kunnon osalta on nyt varmasti enemmän ja taitopuolta ei tarvitse lähteä kyseenalaistamaan.
Olen tästä eilisestä jutusta vieläkin niin mehuissani, kun tämä uutinen tuli niin täytenä yllätyksenä. Piilossa tehty kesä hommia veren maku suussa. Tää on mun Hudler. Tämän jälkeen en voi uskoa mitenkään, että Hudler olisi ainakaan heikompi mitä viime kaudella. Yksi potentiaalinen yllättäjä ensi kauden rosteriin.
“Those (UFC) guys are in unbelievable shape,'' Hudler said. “I wasn't sure, but I went there. The way they work was unbelievable. There was no talking, just sweating.
“I'm real happy I did that. I need a change. I'm happy with the way I feel right now.''
He worked out in the gym for an hour to 90 minutes and then skated almost every day.
“I did drills on the ice to improve my skating and skills,'' Hudler said. “I'm more confident on my skates, that's for sure.''
“I'm not putting any pressure on (myself),'' Hudler said. “I've put all the hard work into it, the whole summer. You've got to be confident. That's the way I'm going to play.
“There are certain guys who have a spot for sure,'' Hudler said. “Other than that, there are a lot of guys that have to fight for a spot. I'm one of them.''
“Time is going to tell,'' Hudler said. “I feel really good.''
***
Babcock dishes on Lidstrom, players to watch in upcoming season - Prospects
Toinen kiinnostava juttu löytyi NHL.comin puolelta, koskien hieman yllättäen Babcockin ja Nicklas Lidströmin välistä valmentaja-pelaaja suhdetta. Babcock saattaa vaikuttaa hieman tyhmältä tämän jälkeen. :D
"We brought him in the other day to ask what he thought of a certain D-zone coverage ... I talk to him about players all the time, about travel," Babcock said. "Nick told me something on the penalty kill just a couple of days ago after (Red Wings assistant coach) Bill Peters called him in. We were talking PK and he told us something and I told him, 'Nick, I've been here seven years with you and how come it took me seven years to learn this.' He just shrugged and said I never thought about it."
Eli uudet valmentajat lähtivät tuomaan niitä uusia ideoitansa sisään tällä tavalla. Yksinkertainen on kaunista. "Kysytäänpä seitsenkertaiselta Norris-voittajalta, miten sitä alivoimaa pitäisi pelata." Ja sieltä tuli sitten Nickin näkemys. Tami vois tähän sanoa, että keepitsimplestupid tai jotain. :)
Tämän jutun taustalla omasta mielestäni tärkeimpänä pointtina on se, että nyt sitä kolme kautta vuotanutta alivoimaa on todella lähdetty paikkaamaan kuntoon. Ei oleteta mitään, että Nick hoitaa (tuskin edes pelaa enää av todennäköisesti) vaan etsitään muita ratkaisuja. Peters kyseli Lidaksen mielipiteen ja Blashill on se av-pelin maestro tästä apuvalkkukaksikosta. Se tietotaito mitä Blashill toi yliopistosarjakokemuksistaan yhdistyy nyt Lidaksen mielipiteeseen jne. Rakennetaan vahvempaa kokonaisuutta, etsitään vaihtoehtoja. Äijät esittää lopulliset ideana Babcockille, joka sitten päättää miten mennään.
Monet tahot ovat pitäneet Mike Babcockia loistavan taktikkona ja älykkönä, mutta kuten hän on itsekin sanonut, niin ei hän itse oikeastaan osaa mitään. Hän on johtaja, joka kopioi ideoita muilta häntä itseään paremmilta asiantuntijoilta ja rakentaa niistä ideoista oman kokonaisuutensa. Scotty Bowman oli suurin inspiroija Babcokille ja Red Wings kärsi selkeästi, kun Scotty siirtyi Chicagoon poikansa taustatueksi ja "jokapäiväinen puhelinyhteys" Kings Scottyyn katkesi.
Kyllä sen nyt jälkikäteen voi analysoida, että McLellanin osaamisen lähtö ja Scottyn poistuminen jätti Miken hieman sormi suuhun. McCrimmonin ja MacLeanin opit eivät kantaneetkaan niin pitkälle, kuin ehkä oli luultu. Ken Holland ottaa vastuun tästä, mutta nyt "väärät ja kuluneet" miehet on vaihdettu uusiin ideoihin ja Babcock kipinöi uutta idealistista nousua. Ja se tulee näkymään ensi kauden nuorentuneessa Red Wingsissä.
