Mikäs Jimmy Howardin tilanne on tällä hetkellä Detroitin organisaatiossa? Onko miehellä jotain vammaa vai onko muuten vaan taas heikompi kausi? Vai onko käynyt ihme, ja Detroit kenties tehnyt hutivarauksen?
Olen nimittäin jo pidemmän aikaa seuraillut noita AHL:n molaritilastoja, ja Grand Rapidsissä on käymässä juuri kuten mietinkin eli Daniel Larsson pyyhkii Howardilla jäätä. Larssonhan valittiin viime vuonna tulokaskaudellaan Elitserienin vuoden maalivahdiksi ja oli erittäin vakuuttava liigan keskivaiheille sijoittuneen Djurgårdenin maalilla, joten kovasta lupauksesta on puhe.
Alkukaudella Howard sai hyvin lähtöjä, mutta nyt Larssonin hyvät ja parantuneet otteet ovat ilmeisesti kääntäneet tilanteen päälaelleen. Larsson on 13 ottelussa 7-3-1 ja 2 nollaa, Howard 14:ssa 5-6-2. Prosentit: Larsson 91,2 Howard 89,1.
Ja takaahan on vielä tulossa 2008 draftisadon huippulupaus Thomas McCollum, joka keikkuu OHL:n molaritilastojen kärkisijoilla. Ei siis näytä ollenkaan hyvältä Jimmyn kannalta.
Tällä hetkellä Jimmy Howard on tuorein esimerkki asiasta, joka Red Wingsin organisaatiossa on pahasti rempallaan. Johtoporras on täynnä teräviä ja pitkän kokemuksen omaavia yksilöitä. Kaikesta heidän osaamisestaan huolimatta yhdessä asiassa he ovat menneet riman alta rujosti ja pitkään. Eivät syystä tai toisesta pysty hahmottamaan sen merkitystä. Puhun nuorten maalivahtilupausten kehittämisestä.
Red Wings ei ole hankkinut kokopäiväistä maalivahtivalmentajaa Grand Rapidsiin. Sellaista toimihenkilöä ei ole nyt eikä ole koskaan ollutkaan. Ainoastaan NHL-jengin veskareista vastaava valmentaja Jimmy Bedard käy ajoittain vierailulla Grand Rapidsissä. On selvää, että hänen päähuomionsa on NHL:n puolella. Siellä Bedard on tehnyt onnistunutta työtä ainakin Chris Osgoodin kanssa. Kauden 2005-06 jälkeen hän sai Osgoodin muuttamaan tyyliään menestyvämpään suuntaan. Se on kuitenkin varmaa, että AHL-tasolla maalivahtilupaukset ovat kärsineet siitä, kun jatkuvaa valmennusta ei ole tarjolla.
Vaikka maalivahti on yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista, heidän kehittämiseensä tämä organisaatio ei ole viitsinyt panostaa. Vaikka monet muut NHL-joukkueet niin tekevätkin. Voiko olla niin, että tässä kohtaa seurajohdon ajattelua sumentaa se, että joukkueellamme on ollut tapana säästää maalivahtien palkoissa? Ja maksaa puolustajille vastaavasti enemmän. Tällöin maalivahdin ei tarvitse olla liigan parhaimpia, jotta joukkue voittaa.
Maalivahtivalmentajan puuttesta on ollut hiljattain keskustelua Red Wings Centralin eräässä
ketjussa. Erityisesti Griffinsien pitkän linjan kausikorttilainen, nimimerkki Griffan tietää mistä puhuu. Tässä yksi lainaus:
"I've seen many Griffin practices over the seasons. [Head coach] Curt Fraser does the best job I've seen of incorporating the goalie's needs into the drills so they get a benefit from them as well. But it's no replacement for the type of drills they get when they can be separate from the team and do one on one drills with a coach. This is what is needed in GR.
No matter where you are in your development, a goalie needs the repetition to keep the skills sharp. I look at it this way. If Roberto Luongo works on his individual skills every single practice, without exception, then the Jimmy Howards of the hockey world should be doing it too. It's Bedard's job to see that it happens."
Mielestäni tässä on kyse ennenkaikkea resurssien haaskaamisesta. Joey MacDonald, Drew MacIntyre ja Stefan Liv aiemmin sekä nyt ilmeisesti Jimmy Howard vaikuttavat menetetyiltä tapauksilta. Itse en usko tähän, vaan luotan edelleen Howardin kykyyn nousta NHL-tasolle. Jokainen näistä edellämainituista vahdeista olisi varmasti saanut enemmän irti taidoistaan, mikäli heidän yksilöllinen valmentamisensa olisi toteutettu paremmin.
Sitten salaliittojen pariin. Metodi, jota Detroit-pomot ovat käyttäneet maalivahtien koulimiseen tuntuu olevan "sink or swim". Veskareiden on miltei omin nokkinensa löydettävä oikeat lähestymis- ja keskittymistavat pelaamiseen. Ehkä jyvät pyritään näin erottelemaan akanoista. Voisiko jopa se olla mahdollista, että maalivahdit tarkoituksella pidetään itsensä varassa? Tällöin maalivahdilla menee enemmän aikaa ja kausia oman tasonsa löytämiseen. Tällöin he kehittyvät myös fyysisesti samaan aikaan. Lopulta 24-26 -vuotiaina heidät tuodaan NHL-tasolle, kun waiver-kelpoisuus on kulutettu loppuun. Tässä vaiheessa maalivahdit ovat läpeensä kyllästyneitä AHL-bussikyyteihin ja palavat halusta pysyä isossa liigassa.
En osaa sanoa, voivatko Holland ja kumppanit olla näin pirullisia maalivahtien kohdalla, vai onko maalivahtivalmennuksen musta aukko vain huolimattomuutta. Toimitaan näin, kun on aina ennenkin toimittu. Koska jos nuorten molarien tekniikat hiotaan jo kahden ensimmäisen kauden aikana, kyseinen maalivahti tekee silloin NHL-debyyttinsä paljon aikaisemmassa vaiheessa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että hänelle on melko pian maksettava 5-7 miljoonaan palkkaa. Kun maalivahti tuodaan vasta myöhemmällä iällä ylös, joukkue saa hänet käyttöön halvemmalla pidemmäksi aikaa. Näin sen täytyy olla, periaatehan on sama kuin kenttäpelaajienkin kohdalla. Äärimmäisyyksiin vietynä, sillä nuoren ja kokemattoman maalivahdin virheisiin NHL-tasolla ei ole paljon varaa. Kolikon kääntöpuoli kun on se, että läpimurron ja pikaisesti tulevien suurpalkkojen sijaan veskari menettää helposti itseluottamuksensa ja hautautuu lopullisesti.
Vielä Jimmy Howardiin liittyen. Joulukuu on hänellä mennyt synkkien lukemien merkeissä, mutta taidot tuskin ovat kadonneet mihinkään. Ensimmäisellä kaudellaan hänet nimettiin AHL-tulokkaiden All Star -kentälliseen. Toisella kaudellaan hänet valittiin AHL:n All Star -otteluun. Henkinen suhtautuminen pelaamiseen on ratkaiseva tekijä erittäin monella maalivahdilla. Itse uskon, että Howardin nousu tullaan näkemään ja ensi kaudella hän on tukevasti NHL-ympyröissä mukana, ja nimenomaan siivekäs rengas puserossaan.