Tulihan se sieltä. Vakuuttava 60 minuutin esitys isännän otteella, jollaista tässä on odoteltu jo pari kuukautta. Detroit nousi puolustuspelissä lopultakin omalle tasolleen ja jyräsi Sharksit jään rakoon. Ei mitenkään ylivoimaisella esityksellä, mutta pitämällä oman paketin tiiviisti kasassa ja tekemällä paikoista maalit. Juuri tällä pelillä tullaan menestymään pudotuspeleissä.
Odotukset ottelua kohtaan oli kovat, lähinnä toiveet tasaisesta hyvätasoisesta viihteestä, mutta Shaksin vaisuus yllätti. Toki siellä on loukkaantumisia, mutta kyllä oli Marleaut ja Thorntonit ihan pimennossa. Tervetuloa vieraskiertueelle Sharks, johan olette ylihelpolla kotiohjelmalla jo ihan tarpeeksi juhlineetkin. ;)
Sharks vei ottelun alkua ja tuli selvästi paremmalla jalalla otteluun, mikä on yleensä tyypillistä edellisiltana pelanneelle joukkueelle. Laukaukset taisi olla 9-2 Sharksille, kunnes Vezina-Nabokov päätti imaista Franzénin käsittämättömän helpon kudin. Tähän loppui koko särkilauman yritys ja jos oikeasti joukkueen selkäranka on tälläkin kaudella noin heikoilla, niin työtä riittää vielä, jotta keväällä pudotuspelisarjoja voitetaan. Toinen Red Wings -osuma (Datsjukin rannari) meni myös käsittämättömästi Nabokovin läpi, mutta siinä vedossa oli sentään maskia Kronwallin toimesta.
Muuten todella aneemista menoa Särjiltä, tuli ihan Ron Wilsonin väsynyt playoff-Sharks mieleen.
Kun tuolla toisessa topikissa oli tuota kiistelyä Thorntonin jäätymisestä pudotuspeleissä, niin yksi tilanne jäi tästä ottelusta mieleen. Tämä suurten pelien mies oli maalin takana, ja Wings pelaajat keskittyivät pitämään vapaita miehiä. Hänellä olisi ollut täysin vapaa kaista nousta maalin takaa maalille ja yrittää omaa ratkaisua, mutta silti Thornton syötti pidetylle Setogutchille, joka ei saanut edes kunnon vetoa aikaan häirinnästä johtuen.
Onko Thornton yksinkertaisesti liian epäitsekäs? Kyllähän esim Gretzky tai Datsjuk ovat olleet pass-first ajattelun miehiä, mutta heiltä kuitenkin löytyy ja löytyi aina tervettä nälkää ratkaista itse. Tätä elementtiä Thorntonilla ei tunnu olevan ja ei ihme että playoff-maalit ovat vähissä. Big-Joe asenne vain jotenkin huokuu sitä, että hän tarjoaa varmaan vaimoansakin kavereilleen.
Hossa, Filppula, Datsjuk ja Stuart lisäsivät loppulukemat 6-0, mutta kyllä peli oli ratkennut jo 2-0 tilanteessa. Red Wingsiltä todella vahva oman pään esitys ja noita maaleja tuli ehkä vähän liian helpollakin noin paljon.
Lisäkuriositeettina semmoinen, että pidän todella Ty Conklinin mailapelistä. Äijä katkoo rännikiekot maalin takana ja avaa hyökkäyksiä todella vahvalla itseluottamuksella. Nollapeli kärkijoukkuetta vastaan ja pakko sanoa, että en haikaile näillä näytöillä yhtään Osgoodin perään. Parannelkoot nivustansa ja itseluottamustansa ihan rauhassa kuntoon katsomon tai vaihtoaition puolella.
Nabokov-killer Pavel Datsjukille 2+2 tehot ja 3 tähteä. Yksi Pavelin parhaita iltoja pitkään aikaan.