Datsyukki siis ulkona kuvioista joksikin aikaa. Vamman laadusta ei ole mitään tietoa, ilmeisesti joku lievempi juttu ja miehelle annetaan nyt se tarvittava lepo pleijareita varten. Datsyuk kuitenkin on tähän asti pelannut täyden mahdollisen ottelumäärän olympialaisia myöten.
Wingsin virallinen stuntman, eli Marc Mowers hyppää tällä kertaa tuohon nimelliseen ykkösketjuun. Draper ottaa Datsyukin paikan keskeltä, Mowers pelaa oikeassa laidassa ja Shanahan vasemmassa. Ylivoimaa Mowers tuskin pääsee pelaamaan.
Mielenkiintoinen tuo Mowersin rooli, milloin kaveri on nelosessa (Clearyn oltua sivussa), milloin kakkosessa (Sameulssonin saikun aikana) ja kaikkien ollessa terveenä ei mahdu pelaamaan. Babcock korvaa aina poissa olevan miehen pelkästään Mowersilla, eikä lähde ollenkaan rikkomaan muita ehjiä kokonaisuuksia.
Puolustuksessa tuo Brett Lebdan rooli jaksaa luoda mielihyvää koko ajan. Nyt kun Wingsillä oli vaikea North Westin vieraskiertue, niin Lebda otettiin farmista pelaamaan Schneiderin paikalle, joka on loukkaantunut. Reserveissä olisi ollut Schneiderin kiekollisesti paikkaava Jason Woolley, mutta Babcock luottaa enemmän Lebdaan.
Ja se on helvetin hienoa, että tuo loputon kokemukseen uskomisen kulttuuri alkaa pikkuhiljaa rapista myös punasiivissä. Vaikka Lebda Schneiderin paikalla Chelioksen parina nyt on pelannutkin, niin erikoistilanteissa Schneiderin paikan on kuitenkin ottanut Niklas Kronwall, joka tahkoaa Lidströmin jälkeen toisiksi kovimpia minuutteja.
Nyt Lebda on pudotettu takaisin farmiin, kun vastaan on tulossa helpompia Chicagoa ja Columbusta, niin Woolleynkin uskaltaa laittaa taas kentälle.
Oletettu porukka perjantaina Columbusta vastaan:
Shanahan - Draper - Mowers
Holmström - Zetterberg - Samuelsson
Williams - Lang - Yzerman
Cleary - Franzén - Maltby
Lidström - Lilja
Woolley - Chelios
Cross - Kronwall
(Lidström - Kronwall)
Legace/Osgood
Maalivahtivalinnat ovat pysyneet varsin mysteereinä, molemmat pelaavat ja voittavaakin vahtia on vaihdettu ilman minkäänlaista logiikkaa.
Calgary-ottelusta jäi muuten mieleen tuo Bryan Marchmentin polvitaklausyritys, joka onneksi jäi vain yritykseksi. Kohteena oli Henrik Zetterberg ja Zetta oli sen verran hereillä että sai väistettyä ja vain nilkat napsahtivat yhteen. Marchmentilta voisi joku kyllä viedä lisääntymisen mahdollisuuden tässä maailmassa. Oksettaa kyseinen kaveri.
Datsyukin saivat kuitenkin romutettua, joten kyllähän tässä taas haetaan noita asetelmia kevättä varten. Ettei se goonin puute vaan koituisi kohtaloksi nyt kun ei ole edes Hatcheria ja McCartya mukana...