TML:ltä oikeita huomioita. Detroit oli yksinkertaisesti parempi ja Pittsburgh lähinnä vain väläytteli pitkin sarjaa.
Crosby ja Malkin olivat esimerkiksi joissain peleissä todella hyviä, mutta toisessa pelissä taas aivan unessa. Hyvänä esimerkkinä Malkin, joka oli täysin pimennossa 3 ensimmäistä finaalia ja nyt kuudennessa pelissä kaveri pelasi yhtä näyttävästi ja tehokkaasti kuin runkosarjassa. Jouni Nieminen puolusteli Crosbyn saamaa kritiikkiä viimeisimmässä kolumnissaan. Mielestäni kritiikki on ollut täysin aiheellista sillä ensinnäkään Pittsburgh ei ole joukkue, jossa Sidney kantaisi yksin kaikkia joukkueen paineita ja olisi ainoa tähtistatuksen pelaaja, jolta odotetaan onnistumisia. Kuudennessa pelissä Sidney oli suhteellisen näkymätön ja varsinkin saatuaan Samuelsonilta(?) kovan niitin kulmassa vaipui täysin statistiksi.
Kanadalaisille Crosby on varmasti messias, sillä onhan kyseessä pitkästä aikaan todellinen tähtiluokan play maker, jolla on jalkoja (Yzerman, Sakic) ja tottakai uskomaton pelisilmä. Katsotaan kuinka suuri Sidneysta tulee, mutta tällä kaudella ainakin Zetterberg ja Datsyuk olivat häntä parempia play offs pelaajia. Toisaalta kaudella 83-84 Conn Smythe Trophyn voitti Mark Messier vaikka play offsien pistepörssin veikin Gretzky. Meinaan, että Sidneyllä on kehitettävää vieläkin muussa pelaamisessa vaikka oivaltavia hyökkäyspään syöttöjä osaakin heitellä. Jouni kehui kolumnissaan Sidneyn puolustuspelaaamista, mutta Pittsburghin hyökkääjistä nostaisin esille Talbotin ja Hossan. En pysty tajuamaan miten jätkät jaksoivat liukkaan Detroitin matkassa sellaisella taisteluilmeella ja omiin polkemisella mitä tekivät läpi finaalien. Liikaa kehuttu Staal ei jaksanut eikä hirvimäisesti koikkelehtivan nuorukaisen liike tahtonut riittää, mutta vuosia on vielä paljon edessä tälläkin pelimiehellä. Talbot on pelaajatyyppi, jollaisia haluaisin nähdä enemmänkin NHL:ssä 3 ketjuissa. Normaalin kokoinen, hyvin liikkuva ja osaa käyttää kroppaansa. Vai antoiko play offsit liian ruusuisen kuvan Talbotin pelikyvyistä?
Kukaan tuskin kiistää sitä, että Pittsburgh on tulevaisuuden Stanley Cup joukkue. Potentiaali on valtava ja Crosby, Malkin, Whitney, Fleury ym. ovat vasta kypsymässä parhaimpiin vuosiinsa fyysisesti, henkisesti ja taidollisesti.
Detroitia on jotenkin tylsä kommentoida, koska kaikki tuntevat Datsyukin, Zetterbergin, Lidströmin ja Holmströmin historian ja nykyisyyden. Oikeastaan kaikilla muilla paitsi Homerilla on vielä tulevaisuutta NHL:ssä monien vuosien ajan. Holmströmin liikkuminen on vuosi vuodelta säälittävämmän näköistä ja nyt kun NHL:n koripallomiehet muuttavat maalineduspelaamista samanlaiseksi rävellykseksi mitä on NBA:n korinaluspelaaminen, niin eipä tulevaisuus rapoisalta näytä. Kronwallin pelaaminen oli piristävä poikkeus Detroitin muuten ryntäilyä välttävässä pelitavassa, mutta Lidaksen parina toki voi vähän riskiä ottaakin. Lebdan sulavaa luistelua on hienoa katsoa, mutta itseluottamuksen puutteen vuoksiko kaveri ei käytä liiikkuvuuttaan hyväksi mm. karvaajaan ohittamiseksi? Filppula oli parempi play offseissa kuin uskoin hänestä koskaan tulevankaan. Filppula näytti viimeistään nyt Hudlerille, että tsekin kannattaisi vaihtaa maisemaa jos aikoo saada isompaa roolia itselleen.
Nyt on kahtena peräkkäisenä vuotena ollut "oikeat joukkueet" finaaleissa, mutta molemmilla kerroilla häviävän osapuolen bensa on jollain tapaa loppunut kesken matkan.