Tämä todellakin on ehdottomasti lukemisen arvoinen juttu ja kertoo paljon taustoja Boogaardista ja miten kaikki meni. Erittäin harmi että Boogie lähti ennenkuin ehti elää elämäänsä ns.kunnolla. R.I.P Boogie.
Tämä todellakin on ehdottomasti lukemisen arvoinen juttu ja kertoo paljon taustoja Boogaardista ja miten kaikki meni. Erittäin harmi että Boogie lähti ennenkuin ehti elää elämäänsä ns.kunnolla. R.I.P Boogie.Tässä linkissä hieno kirjoitus Derek Boogaardista, jossa kerrotaan mm. joulukuisen aivotärähdyksen aiheuttamasta valonarkuudesta ja huimauksesta. Hyvä kuvaus on myös siitä, kuinka Boogaardin kaltainen pelaaja 'elää' kanssapelaajien arvostuksesta ja kuinka eristetyksi hän itsensä tunsi, kun oli joukkueesta sivussa.
Jääkiekko on 'pieni laji' rapakon takana. En tiedä olisiko se testaamisen suhteen hyvä vai huono asia - molemmissa vaihtoehdoissa varmaan on puolensa... Pienen lajin testaaminen voisi olla helpompaa. Toistaalta jos ei suuria saada mukaan, on pienenkin helppo kieltäytyä.
Tässä vielä video kyseisestä tapahtumasta.Viime yön Draft Pick -tilaisuudessa Minnesotassa kuultiin 'boogausta':
To honor the late Derek Boogaard, the New York Rangers had former Wild draft pick Aaron Boogaard select the No. 15 pick (J.T. Miller). He received a standing ovation and a loud, “BOOOOOOG.”
Swedish defenseman is Wild's top pick | StarTribune.com
Tämänsuuntainen käsitys on ollut minullakin etteivät tappelut ole loukkaantumislistan kärkipäässä. Tämä tilasto taitaa kuitenkin kertoa välittömistä vaikutuksista? CTE on seurausta päähän osuneiden iskujen kumulatiivisesta vaikutuksesta.
Tästä täysin samaa mieltä.
Helvetin hyvä avaus! Probertin kuollessa aloin pohtia NHL-tappelijoiden uria hieman enemmän ja pohdin aivovammoja ja pelaajien elämän suuntia tappelu-uran loputtua. Itse olen omissa pohdinnoissani päätynyt siihen että NHL-tappelijana ura on yksi raaimmista hommista urheilussa, jotenkin vaikuttaa siltä että tappelijoiden urat lähtevät helpommin laskusuuntaan kuin muiden roolien pelaajien. Elämä on lähtenyt pahasti raiteiltaan muun muassa Darren McCartylla, Peter Worrellilla ja Suomessakin esiintyneellä Billy Tibbetsillä. On näitä muitakin mutta tässä oli nyt vain pari esimerkkiä, joiden aivot olisi myös mukava nähdä kuoleman jälkeen koska niissä voisi arvokasta tietoa olla. Tuossa roolissa pelaaville täytyy antaa rispektiä, suosio fanien keskuudessa on suuri mutta silti äijillä on koko ajan pelko peliajasta.
Se, että muutama kaveri on päätynyt päättämään päivänsä oman käden kautta tavalla tai toisella (tai sitten hommannut itsensä X vuodeksi linnaan) ei suoraan korreloi enforcerin uran kanssa.
En usko minäkään tuohon, mutta päävammojen, niistä aiheutuneen 'toistaitoisuuden' ja masennuksen korrelaatio päiviensä päättämiseen on suht vahva. Taitopelaajien kohdalla hyväksytään pitempi toipumisaika?
Koska kaikki ovat kuitenkin yksilöitä? Kaikki asiat eivät vaikuta kaikkiin samalla tavalla, ei ole suoraa 'kaavaa'. Jollekin voi riittää yksi aivotärähdys, joku kestää kaksikymmentä.
Juttu Derek Boogaardista oli aika pysäyttävä, toivottavasti väitteet, etteivät tappelut vahingoita ketään loppuisivat. Yksittäiset kuohahdukset ovat ok, mutta goonien maksamat verot terveydestään ovat aika julmia, tappelukulttuuri elää viimeisiä hetkiään.
Jos päävammoilla olisi mainittavaa merkitystä asiaan, niin luulisi että nyrkkeilijöiden keskuudessa itsensä kaulakiikkuun vetäneiden osuus olisi huomattavasti nykyistä suurempi.
Jääkiekkoilijoilla on usein kiire takaisin kentälle, vaikka olo olisikin hutera. Nyt suunnitellulla testauksella pyritään vaikuttamaan siihen, ettei ihminen itse pääse arvioimaan pelikuntoaan, vaan sen tekee tietokone, joka mittaa reaktioita ja ymmärryksen tasoa.