Depeche Mode

[Jet Pilot]

Jatkoajassa on ketjuja monelle bändille, mutta Depeche Moden nimeä kantavaa ketjua en onnistunut löytämään. Bändihän on nyt ajankohtainen, odotettuun kolmanteen Suomen visiittiin kun on aikaa enää vajaa kuukausi ja viime syksynä julkaistiin hieno Playing The Angel, joka ainakin allekirjoittaneen mielestä on parasta Modea sitten Songs Of Faith And Devotionin.

Itse keikkasetti vaikuttaa pirun kovalta. http://www.depechemode.com/tour/setlist.html -osoitteesta nuo kiertueella soitetut biisit löytää, en tähän viitsi listoja kokonaisuudessaan laittaa. Edellistä konserttia tasokkaampaa elämystä odotan jo siitä syystä, että nyt ei tulla kuulemaan kuin yksi kappale väsähtäneeltä Exciter-albumilta. Ja tällä kertaa itselläni on kenttäpaikka enkä joudu edelliskerran tapaan tiirailemaan esitystä takarivistä.

Mitenkäs muut Jatkoaikalaiset, onko ketään lähdössä Helsinkiin 6.3.? Entä löytyykö fania joka on jo -98 ja -01 keikat kokenut? Itselleni tämä on toinen keikka, bändin löysin vasta syksyllä –98 julkaistun loistokkaan The Singles 86-98 kokoelman myötä. Sitten se olikin menoa, kaikki albumit ja kaksi live dvd:tä on tullut hankittua ja kuunneltua ties moneenko kertaan läpi.

Depeche Moden tuotannosta meikäläiselle iskevät parhaiten albumit Black Celebrationista Songs Of Faith And Devotioniin. Toki jo Some Great Rewardilla oli upeita biisejä (mm. Moden parhaimmistoon kuuluva Blasphemous Rumours), mutta vasta Black Celebrationilla bändi puhkesi täyteen loistoonsa. Kokonaisuutena paras on Violator, täyttä timanttia alusta loppuun.

Ja koska listojen laatiminen ja toisten listojen lukeminen on aina mukavaa, haastankin kaikki Depeche Moden ystävät listaamaan suosikkibiisinsä. Pitkän pohdinnan jälkeen, top10:

1. Never Let Me Down Again. Maailman paras biisi. Täydellinen melodia. Mahtava loppu pistää ihon aina kananlihalle.
2. Walking In My Shoes. Upeaa kuultavaa, Goren melodiantajua huipussaan, hieno sovitus ja kertosäe on loistava.
3. Stripped. Uhkaavaa kauneutta.
4. Home. Goren laulama taidokas rauhallinen biisi. Lopun jousinostatus on yksi hienoimpia koskaan.
5. Enjoy The Silence. Täydellinen singlebiisi. Tarttuva mutta kuuntelua loputtomasti kestävä.
6. Blasphemous Rumours. Uskon kysymyksiä hatarasti käsittelevä kappale (DM ei ole koskaan loistanut sanoitusten saralla) omaa elämää suuremman kertosäkeen.
7. Precious. Löytyihän uudelta levyltä ainakin yksi täysverinen Mode-klassikko. Tykkään soundeista erityisesti.
8. In Your Room. Ja nimenomaan se alkuperäinen, nuotilleen täydellinen versio. Singles-kokoelmalta löytyy Butch Vigin grungehtava näkemys kappaleesta, joka häviää joka suhteessa alkuperäiselle.
9. Everything Counts. Ensimmäisten levyjen kirkkain helmi.
10. The Things You Said. Herkkää ja katkeraa. Tätä on hyvä kuunnella itsesäälin koittaessa.

Että tuollainen lista, kovin on siglepainotteinen. Mutta Modehan onkin osunut napakymppiin aina singlevalinnoissaan.

 

[pernaveikko]

Tallinnan Depeche Mode -baarissa olen käynyt useampaankin kertaan. Muuten ryhmä on kokolailla tuntematon.

 

[mirasane]

1. Never Let Me Down Again. Maailman paras biisi. Täydellinen melodia. Mahtava loppu pistää ihon aina kananlihalle.
2. Walking In My Shoes. Upeaa kuultavaa, Goren melodiantajua huipussaan, hieno sovitus ja kertosäe on loistava.
3. Stripped. Uhkaavaa kauneutta.
4. Home. Goren laulama taidokas rauhallinen biisi. Lopun jousinostatus on yksi hienoimpia koskaan.
5. Enjoy The Silence. Täydellinen singlebiisi. Tarttuva mutta kuuntelua loputtomasti kestävä.
6. Blasphemous Rumours. Uskon kysymyksiä hatarasti käsittelevä kappale (DM ei ole koskaan loistanut sanoitusten saralla) omaa elämää suuremman kertosäkeen.
7. Precious. Löytyihän uudelta levyltä ainakin yksi täysverinen Mode-klassikko. Tykkään soundeista erityisesti.
8. In Your Room. Ja nimenomaan se alkuperäinen, nuotilleen täydellinen versio. Singles-kokoelmalta löytyy Butch Vigin grungehtava näkemys kappaleesta, joka häviää joka suhteessa alkuperäiselle.
9. Everything Counts. Ensimmäisten levyjen kirkkain helmi.
10. The Things You Said. Herkkää ja katkeraa. Tätä on hyvä kuunnella itsesäälin koittaessa.

Olisin halunnut tehdä persoonallisen listan DM:n top10-kappaleista, mutta menit sitten tekemään listan niin hyvin, etten kovin suuria muutoksia siihen pysty tekemään. Tässä oma versioni:

1. Enjoy The Silence
- Kolahti aikanaan heti ensikuulemalta, eikä ole edes kärsinyt ajan myötä. Moni artisti on tätä yrittänyt coveroida, mutta ei ole alkuperäisen voittanutta.
2. Everything Counts
- kts. edellisen kirjoittajan perustelu
3. Blasphomous Rumours
- kts. edellisen kirjoittajan perustelu
4. Never Let Me Down
- kts. edellisen kirjoittajan perustelu
5. In Your Room
- kts. edellisen kirjoittajan perustelu (HELVETTI, pitikö sun varastaa myös tuo versioperustelu, koska en päässyt edes sitä sanomaan - ja olen siinä täysin samaa mieltä)
6. Precious
- Viimeisten levyjen perusteella olin jo vakuuttumassa siitä, että DM on menettämässä parhaan teränsä, mutta Precious palautti uskoni bändiin
7. Rush
- Vahva biisi SoFaD-albumilta, jonka olisin suonut päätyvän myös singleksi.
8. Somebody
- Sanoitukseltaan ehkä kaunein ja onnistunein rakkauslaulu koskaan. Lukekaa, jos ette usko: http://www.lyricsfreak.com/d/depeche-mode/39351.html
9. Strangelove
- Toinen vanha kappale, joka kolahti aikanaan heti ja toimii yllättävän hyvin edelleen.
10. Nothing To Fear
- Biisi, joka aikanaan vakuutti minut siitä, että Goresta tulee merkittävä syntikkasäveltäjä. Instrumentaaliklassikko, joka saisi olla paremmin tunnettu.

Jet Pilot, musiikkimakusi perusteella uskallan sanoa, että olet hyvä ja viisas ihminen! thumbs up!

 

[mirasane]

Tallinnan Depeche Mode -baarissa olen käynyt useampaankin kertaan. Muuten ryhmä on kokolailla tuntematon.

Mainio kuppila! Vein tyttöystäväni pari vuotta sitten sinne ja tuolla käynnillä myös hänkin innostui bändistä, vaikkei aiemmin sitä juuri tuntenut. DM:n pojat ovat itsekin muutaman kerran pistäytyneet siellä.

 

[Vintsukka]

Depeche Mode kyllä kolahtaa ja kovaa. Kaikki levyt, sinkut ja DVD:t löytyvät hyllystä mitä pojat ovat ilmoille pistäneet. Ja uuden Suffer Well-sinkun odotus ottaa koville.

Liput on Helsingin keikalle ostettuna ja lisäksi ollaan sonniporukalla lähdössä Lontooseen katsastamaan kiertueen viimeistä keikkaa huhtikuun alussa. Tai siis kevään viimeistä, kesällähän bändi kiertää lisää.

Parhaita biisejä en millään osaa laittaa järjestykseen enkä varsinkaan karsimaan vain kymmeneen suosikkiin, joten päätin tehdä listan Depeche Moden parhaista b-puolista (suluissa miltä sinkulta).

10. Newborn (A Pain That I'm Used To, 2005)
9. Pimpf (Strangelove, 1986)
8. My Joy (Walking in My Shoes, 1993)
7. Happiest Girl (World in My Eyes, 1990)
6. Fly on the Windscreen (It's Called a Heart, 1985)
5. Route 66 (Behind the Wheel, 1987)
4. Free (Precious, 2005)
3. Sea of Sin (World in My Eyes, 1990)
2. Dangerous (Personal Jesus, 1989)
1. Surrender (Only When I Lose Myself, 1998)

 

[Mielikuvitushahmo]

Meikäläiselle kolahtaa orkesterin tuotannosta juurikin tuo Enjoy the silence, toinen hyvä on Only when i lose myself.

Tarkemmin en kuitenkaan ole toistaiseksi syventynyt bändin tuotantoon.

 

[Jet Pilot]

8. Somebody
- Sanoitukseltaan ehkä kaunein ja onnistunein rakkauslaulu koskaan. Lukekaa, jos ette usko: http://www.lyricsfreak.com/d/depeche-mode/39351.html
9. Strangelove
- Toinen vanha kappale, joka kolahti aikanaan heti ja toimii yllättävän hyvin edelleen.

Jet Pilot, musiikkimakusi perusteella uskallan sanoa, että olet hyvä ja viisas ihminen! thumbs up!

Siinä on teikäläisellä kaksi biisiä joita pitkään harkitsin myös omalle listalleni. Kyllä, Somebody on yksi kauneimpia rakkauslauluja mitä on tehty. Goren riipaiseva tulkinta nostaa palan kurkkuun. Jumalainen Strangelove on myös parhaita Moden biisejä ikinä. Amen.

Tattis. Kukaan DM:stä pitävä ihminen ei voi pohjimmiltaan olla paha!

 

[Vteich]

Ketjusta löytyy selkeästi bändiä minua enemmän tuntevia, mutta kommentoidaan nyt silti. Pidemmän aikaa on toki tullut jo Depeche Modesta tykättyä, mutta vuosien varrella levyhyllyyn ei ole ehtinyt tarttua kuin Violator, Music for the Masses, Some Great Reward ja Playing the Angel. Noista varsinkin Violator ja Music for the Masses ovat aivan loistavia alusta loppuun. Myös uusin Playing the Angel pienen alkutahmailun jälkeen on alkanut maistua oikein erinomaiselta, helmenään loistava Precious. Muutamia ehdottomia klassikoita bändin tuotannosta vielä kuitenkin puuttuu ja pitäisi hommata (ainakin Black Celebration ja Songs of Faith and Devotion). Saa nähdä jaksanko ennen keikkaa, jossa on toki kentällä tarkoitus oleskella.

Top-10 -biisejä on vähän hankala lähteä listaamaan, kun lähinnä vain nuo neljä levyä ovat tuttuja, mutta listataan nyt parhaita epämääräisessä järjestyksessä:
- Blasphemous Rumours (tämä on minulle se ykkösbiisi DM:n tuotannosta)
- People Are People
- Never Let Me Down Again
- Strangelove
- Sacred
- Agent Orange
- World in My Eyes
- Enjoy the Silence
- Policy of Truth
- Precious
- Lilian

 

[L4E]

Jaahans,

vai tälläistä ketjua pukkaa päälle. DM:han on väitetty vaikuttavan eniten bändeistä 90-luvun musiikiin, joten tälläinen ketju pitääkin olla. Exiciterin akustiset kitaroinnin vaikutukset kuuluivat muuten hyvinkin jopa kotimaisissa tuotoksissa.

Kaikille nykyhumpan kuuntelijoille tiedoksi, että DM on Martin Gore, Dave Gahan ja Andrew Fletcher. Muita vilahtaneita Wilder ja Vincent Clark. Clark:han on vaikuttanut myös Yazoossa ja Erasuressa(jotkut humpan kuuntelijat tuntevat tämän bändin).

Jos jotain biisejä pitäisi lähteä listaamaan, niin It's No Good löytyisi listalta varmasti. Muuten en kyllä lähde heitelemään mitään topia, sillä hyviä biisejä löytyy niin paljon ettei edes viitsi niitä pistää järjestykseen(tai osaa laittaa).
Laitetaan nyt mukaan vaikka erilaista tuotantoa Little 15 ja Goodnight Lovers.

Itse olen bändiä kuunnellut jo alusta alkaen ja harmittaa etten keikalle päässyt lähtemään. Pitänee palata paremmalla ajalla asiaan.

 

[Jet Pilot]

vai tälläistä ketjua pukkaa päälle. DM:han on väitetty vaikuttavan eniten bändeistä 90-luvun musiikiin, joten tälläinen ketju pitääkin olla. Exiciterin akustiset kitaroinnin vaikutukset kuuluivat muuten hyvinkin jopa kotimaisissa tuotoksissa.

Kaikille nykyhumpan kuuntelijoille tiedoksi, että DM on Martin Gore, Dave Gahan ja Andrew Fletcher. Muita vilahtaneita Wider ja Vincent Clark. Clark:han on vaikuttanut myös Yazoossa ja Erasuressa(jotkut humpan kuuntelijat tuntevat tämän bändin).

Jos jotain biisejä pitäisi lähteä listaamaan, niin It's No Good löytyisi listalta varmasti. Muuten en kyllä lähde heitelemään mitään topia, sillä hyviä biisejä löytyy niin paljon ettei edes viitsi niitä pistää järjestykseen(tai osaa laittaa).
Laitetaan nyt mukaan vaikka erilaista tuotantoa Little 15 ja Goodnight Lovers.

Itse olen bändiä kuunnellut jo alusta alkaen ja harmittaa etten keikalle päässyt lähtemään. Pitänee palata paremmalla ajalla asiaan.

Koko (laadukasta) viestiäsi, lainaten.

Varmaan eniten suomalaisista bändeistä Modea on lainannut Neljä ruusua. Itsekkin ovat herrat myöntäneet, ja toki sen esim soundeista kuulee. Ja haastattelujakin löytää -97 ajalta. Silloin kun Ilkka Alanko leikki Isoa Arskaa.

Erasuren mainitsitkin, mutta myös Moden Soundiguruksikin nimitetyn Alan Wilderin Recoil kannattaa asioista kiinnostuneiden tsekata, tyylikästä nihilismiä kauniisiin melodioihin puettuna.

 

[Lone Wanderer]

Depechit...

...Ovat yksi parhaita bändejä, mitä tiedän. Meinasin avata tämän ketjun jo ajat sitten, vaikka kova hevimies olenkin, mutta en uskonut Jatkoajasta löytyvän tämän yhtyeeen faneja (no perkele olishan se pitäny tajuta, että kaikkialtahan niitä löytyy).

No paras biisihän on allekirjoitaneen mielestä, ainakin tällä hetkellä biisi nimeltä "Get The Balance Right".
Tämän jälkeen voisi mainita "Things You Said:n", sekä "Blashpemous Rumorsin".

Kasarimeiniki siis kolahtaa allaekirjoittaneelle eniten, mutta toki uudemmistakin helmiä löytyy. "It's No Good" ja "Freelove" näin alkuun mainitakseni, olisivat uusista biiseistä sellaisia, jotka kolahtivat heti ensi "iskulla".

Kaiken kaikkiaan Depeche Mode on nimenomaan sellainen bändi, joka voi oikeastaan herättää minkälaisen tahansa musiikin kuuntelijan miettimään asioita.
Itsekin pidän itseäni melkolailla hevimiehenä, mutta jos joku vaikka keskellä päivää pistää "Here Is The House:n" soimaan, niin kyllähän siinä, perskutarallaa, tipahtaa kyynel silmään.

Hieno bändi, ei oikein osaa tarpeeksi avautua, ehkä huomenna selvinpäin lisää.

 

[DeS]

Vaikka näin perusmusiikkimaultani olenkin rockabillyn kannattaja kuuluu DM niihin harvoihin ja valittuihin orkestereihin joita tulee em. scenen ulkopuolelta kuuneltua. Uusimmat DM:n tuotokset ei kolahda yhtä kovaa kuin vahemmat, ennen vuotta -95 tehdyt tuotokset joissa tuo syntikkasoundi on jollakin tapaa "puhtaampi". Yksi biisi kuitenkin mielestäni kuuluu tuolle parhaat-listalle jota siellä ei vielä ole, eli varmaan DM:n eniten plagioitu raita, Personal Jesus, tuossa on jotain yksinkertaisen hyvää.

Harmittaa kun töiden vuoksi täytyy jättää tuo DM:n Helsingin keikka väliin.

 

[Jii]

Bändiä olen digannut jostain Songsista alkaen. Keikoille en ole vielä pääsyt, mutta nyt ilmoitustaululla roikkuvat liput maaliskuun keikalle.

Gore-Gahan-Flecther kolmikko (tai siis Gore) tekee biisejä jotka saavat kyllä mieleialani nousemaan. Uskomattoman kaunista ja monipuolista "konepoppia", kuten jossain yhteyttä kuvailtiin.

TOP 10 listan tekeminen on aika vaikeaa, varsinkin jos pitää laittaa ne järjestykseen.

TOP 10 (ei missään järjestysessä)
Enjoy the Silence
Walking in my Shoes
Strangelove
Shake he disease
Halo
Never let me down a again
Get the balance right
Policy of truth
Blasphemous rumours
Precious

Dm-baari Tallinnassa on tullut myös muutaman kerran testattua.

 

[L4E]

Construction Time Again

Tuon piti olla ensimmäinen DM ostos, mutta kävi vähän toisin. Raumalla sai muinoin Anttilassa kuunnella oikein kajareista haluamiaan levyjä. Vein myyjälle tuon Construction Time Againin ja jonkun OMD:n levyn. Eikös se perhana sekoittanut ne, kun kysyin että kumpi soi ja näin sitten tuli valittua väärä levy. No, onneksi on myöhemmin levyjen ostot osuneet paremmin kohdalleen :).

Mainitaan tässä nyt vielä DVD One night in Paris, kun kukaan muu ei sitä vielä ole maininnut. DVD on kuvattu Exciter Tourin Pariisin keikalta ja ainakin omasta mielestäni sairaan hyvä taltiointi. Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos bändistä pitää.

 

[Ender00]

Tässä satunnaisen kuuntelijan mielestä Depeche Moden loistavat biisit:

Everything Counts
Enjoy The Silence
Policy Of Truth
Walking In My Shoes
Condemnation
It's No Good
I Feel Loved

 

[Jet Pilot]

Mainitaan tässä nyt vielä DVD One night in Paris, kun kukaan muu ei sitä vielä ole maininnut. DVD on kuvattu Exciter Tourin Pariisin keikalta [/color]ja ainakin omasta mielestäni sairaan hyvä taltiointi. Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos bändistä pitää.

Unohtui. Loistava taltiointi, mutta silti mielestäni paras DM-live on Devotional dvd. Tuolla Exciter Tourin keikalla on luonnollisesti Exciterin biisejä (liian) paljon. Lisäksi Daven laulu kuulostaa monessa biisissä pahalta. Mutta loisto dvd silti.

 

[Ted Raikas]

Kyllähän Depen omintakeinen syna rock putoaa tännekin ja keikkaa ollaan menossa katselemaan, kun isosisko loisteliaana ihmisenä minullekin kustansi lipun! =)

Tämä uusi lätty ei ihan kokonaisuudessaan ole vielä pudonnut, tosin olen kuunnellut sitä melko vähän. Vanha tuotanto kyllä maistuu paremmin.

 

[Nännimäinen]

Asiaa.

Suunnittelin tässä joskus DM-ketjun avaamista, mutta energia ei sitten riittänytkään. Itse kuulun niihin "veteraneihin", joka on nähnyt molemmat Suomen keikat. Meni kyllä iho kananlihalle, kun Question of Time lähti soimaan silloin sinkkukierueella joskus viime vuosituhannen lopulla - aika kauan oli bändiä Suomeen odotettu ja tunnelma oli kyllä sen mukainen. Toivottavasti nyt ylletään samaan, tai edes lähelle.

Top-kymppiä on aika vaikea lähteä väsäämään, suosikkeja on niin paljon. Mutta kyllähän tuo Enjoy the Silence on kaikessa yksinkertaisuudessaan aika käsittämätön pop-biisi. Albumeista Violator on ykkönen.

Biisilistan perusteella vaikuttaisi muuten siltä, että klassikkobiisi Everything Counts kuultaisiin ekaa kerta livena myös Suomessa. Toivottavasti näin tapahtuu.

 

[Nännimäinen]

Mitäs tykättiin?

Kolmas DM-keikka nähty. Tunnelma jäi kauas ensimmäisen Suomen konsertin hurmoksesta, mutta ihan hyvän setin sedät heittivät. Parempi kuin viime kerralla, sanoisin.

Uuden levyn biisit toimivat livenä(kin) paremmin kuin Exciterin eteeriset pulputukset eli pääsääntöisesti ihan hyvin - ainoa parin biisin suvantovaihe oli puolivälissä Martinin mainioiden numeroiden jälkeen. Mutta sitten tulikin jo I feel you ja tilanne oli pelastettu. Klassikot puskettiin läpi tuttuina versioina - poislukien akustinen Shake the Disease - ja mikäpä siinä, tuotahan yleisö haluaa.

BMW-maastureilla paikalle saapunut keski-ikäistynyt yleisö sai rahoilleen vastinetta, mutta yhteislaulu ei (meiltä) keski-ikäisiltä löllömahoilta enää oikein irronnut. Davekin vaikutti olevan asiasta hieman hämmentynyt, mutta kiitteli kyllä kohteliaasti.

 

[Alamummo]

Siinä on teikäläisellä kaksi biisiä joita pitkään harkitsin myös omalle listalleni. Kyllä, Somebody on yksi kauneimpia rakkauslauluja mitä on tehty. Goren riipaiseva tulkinta nostaa palan kurkkuun. Jumalainen Strangelove on myös parhaita Moden biisejä ikinä. Amen.

Tattis. Kukaan DM:stä pitävä ihminen ei voi pohjimmiltaan olla paha!

Strangelove sai mut innostumaan aikoinaan DM:n musiikista. Biisi on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, johon en kyllästy koskaan. En pysty top 10:a muodostamaan, koska hyviä biisejä on niin paljon. Toki Somebody, Enjoy the Silence ja Never Let Me Down olisivat listalla mukana. Sekä tietysti Personal Jesus - ihan siihen liittyvän henkilökohtaisen muiston takia ;)

 

[Jii]

Aika kaksimieliset ajatukset on keikan jälkeen. Kesti aika kauan ennenkuin bändi ja yleisö lämpeni. Gahan aloitti kolmannen biisin Question of Timen kohdalla jo yleisön laulattamisen ja se oli ehkä liian aikaisin. Samoin keikan aluksi tuntui kuin Gahanin äänin oli loppunut. Siinä kohtaa alkoi tuntua, että tähänkös sitä rahat laitettiin. Onneksi siitä kuiteknkin homma parani ja lopuksi sanoisin että ihan jees-keikka. Ei nyt mikään maailmanparas, muta kaverit veti ammattitaidolla ja rutiinilla homman kotiin. Ei mitään yllätyksiä, ellei nyt niitä kolme Goren vetämää biisiä lasketa.

Keikan visuaalinen puoli oli kunnossa. Taustanäyttötsydeemi oli hieno. Sukelluspallo from hell oli sen sijaan... outo. Eihän keikka voi olla huono jos näkyy tissit?

Biisilista:

A Pain That I'm Used To
John The Revelator
A Question Of Time
Policy Of Truth
Precious
Walking In My Shoes
Suffer Well
Damaged People
Home
I Want It All
The Sinner In Me
I Feel You
Behind The Wheel
World In My Eyes
Personal Jesus
Enjoy The Silence

Shake The Disease
Just Can't Get Enough
Everything Counts

Never Let Me Down Again
Goodnight Lovers

 

[Remppu]

Kokolailla valoisampi kuin edellinen synkähkö keikka.

Ei kai sitä enää tässä vaiheessa (=iässä) tarvitse enää kaikkia sanojakaan osata, joten oma yhteislauluun yhtymättömyyteni selittyi ainakin sillä + halulla nauttia keikasta ihan vain kuuntelemalla. Areenalla kun ollaan on tuo äänipuoli aika laidasta laitaan -hommaa. Nyt tuli saundit klubikatsomon alkupuolelle mielestäni hyvin. Tykkäsin siis kovasti.

 

[laituri]

Jostain syystä odotukset eivät olleet kauhean korkealla, johtuen ehkä uudemman DM tuotannon olevan itselle hieman tuntemattomampaa. Vanhat vinyylit on tullut kuunneltua puhki.

Hyvä fiilis jäi kuitenkin keikasta ja homma tuntui hoituvan Bändiltä tyylikkäästi.

 

[Jii]

Jostain syystä odotukset eivät olleet kauhean korkealla, johtuen ehkä uudemman DM tuotannon olevan itselle hieman tuntemattomampaa. Vanhat vinyylit on tullut kuunneltua puhki.

Tämän jotenkin huomasi yleisöstäkin ja itsestänikin. Osa uusista biisesitä ei nyt vain oikein toiminut (Damaged people ja Sinner in). Olisi niidenkin sijaan vetänyt pari vanhempaa klassikkoa.

 

[Nännimäinen]

Minusta huonoin hetki oli I Want It All. Damaged People oli koskettava tulkinta ja perempi kuin levyllä. The Sinner in Me lähti vaisusti, mutta koheni loppua kohden. Precious ja a Pain that I´m Used To olivat hyviä, mutta John the Revelator ei oikein iskenyt livenäkään.