Depeche Mode

[Lust4life]

Ei iske uusi DM ei. Ongelman ydin lienee siinä että minä halusin nimenomaan kuulla niitä todella kovaa jytisseitä 80-luvun helmiä, niillä kun on arvoa sellaisinaan jopa ilman muuta musikaalista arvoa. Tämä uusi kama on vain muutaman vanhan äijän tahkoamaa poppia, ei muuta. Harmittavaa on se että kahdelta ensimmäiseltä deppari-levyltä kuultiin tasan yksi biisi...

 

[Ted Raikas]

Ihan hyvä oli keikka, mutta yleisö oli suht syvältä. Vasta ihan lopussa alkoi edes olla jotain elämää. Ainoastaan kourallinen ihmisiä jaksoi tunnelmoida mukana, mutta tunnelma oli monin paikoin kuin SaiPan kotimatsissa. Ei näin.

Pojat veti ihan hyvin tosiaan, joskin oltiin sen verran toisessa päädyssä, että näkymä ei ollut paras. Ääni kuului kuitenkin hyvin.

 

[Vteich]

Ihan hyvä oli keikka, mutta yleisö oli suht syvältä. Vasta ihan lopussa alkoi edes olla jotain elämää. Ainoastaan kourallinen ihmisiä jaksoi tunnelmoida mukana, mutta tunnelma oli monin paikoin kuin SaiPan kotimatsissa. Ei näin.

No, otetaan nyt kuitenkin huomioon, ettei Depeche Moden kaltainen bändi varsinaisesti mitään hurmosta yleisöön ole tuomassakaan. Monin paikoin hidastempoista ja maalailevaa syntsapoppia, niin hankalahan siinä on ihmisten äityä mihinkään suurempiin elämöinteihin, toisin kuin vaikka jollain ihan puhtaalla rock-keikalla. Ainakin kentältä ihan lavan läheltä koettuna fiilis oli ihan jees ja hienosti pojat soittivat. Vähän tosin tulee hommasta laskelmoitu maku suuhun, kun etukäteen tutkailin edellisten keikkojen settilistoja, ja yhtä ainutta yllätystä ei Helsinginkään keikalle mahtunut, vaan samalla kaavalla vedettiin.

Ja John the Revelator muuten on yksi uuden levyn parhaista biiseistä, heti Preciousin ja Lillianin jälkeen. Myös riipaiseva Damaged People toimi livenä oikein hyvin. Sen sijaan uuden levyn valjuimmat biisit (I Want it All ja The Sinner in Me) olivat aika huonoja valintoja settiin. Kaiken kaikkiaan en kuitenkaan uusien biisien dissailijoita ymmärrä. Ei ehkä yhtä helppoa ja mukavaa syntsapoppista kuin 15 vuotta sitten, mutta todella hienoa kamaa kuitenkin. Kuunnelkaa nyt perkele sitä levyä ja tulkaa sitten väittämään, ettei vaikka joku Precious ole aivan ehta DM-klassikko tai ettei Damaged People ole aivan yhtä hieno ja koskettava slovari kuin mikä tahansa muukin bändin uralta.

 

[Ted Raikas]

No, otetaan nyt kuitenkin huomioon, ettei Depeche Moden kaltainen bändi varsinaisesti mitään hurmosta yleisöön ole tuomassakaan. Monin paikoin hidastempoista ja maalailevaa syntsapoppia, niin hankalahan siinä on ihmisten äityä mihinkään suurempiin elämöinteihin, toisin kuin vaikka jollain ihan puhtaalla rock-keikalla.

No, kieltämättä hyvä pointti sinulla tuossa. Ehkä sitten omissa fiiliksissäni koin jotenkin nuivaksi yleisön suhtautumisen. Taisi joku lauta-aivokin jopa minulle huutaa yleisöstä, että lopeta se hihkuminen jo. Siis mitä vittua? Oliko se joku kirkko ja hartaushetki siellä? En tajua... eikö keikoillakaan kohta saa enää elämöidä?

Laskee tunnelmia tuollainen nuivailu.

Kuunnelkaa nyt perkele sitä levyä ja tulkaa sitten väittämään, ettei vaikka joku Precious ole aivan ehta DM-klassikko tai ettei Damaged People ole aivan yhtä hieno ja koskettava slovari kuin mikä tahansa muukin bändin uralta.

Precious on kaikessa herkkyydessään yksi parhaita kuulemiani DM-kappaleita. Oma mielipiteeni siis. Pidän myös John the Revelatorista.

 

[Vintsukka]

Kyllä vaikutti Dave jopa vähän vittuuntuneelta yleisön haluttomuudesta. Everything Countsin kohdalla kun näytettiin eturiviä siellä ruuduilla, puolet porukasta möllötti ihmeissään että mikäs tämä biisi on. Itse jos olisin sinne päässyt (ei oltu ajoissa liikkeellä ja saatiin vain istumapaikat) olisin hyppinyt, heilunut ja huutanut niin paljon kuin kroppa olisi kestänyt.

Onko sitten niin että suomalaiset DM-fanit ovat joko jo niin veteraaneja ettei yhteislaulu kiinnosta tai niin nuoria että 80-luvun hitit eivät ole tuttuja?

Onneksi on vielä 4 viikon päästä Wembleyn keikka edessä, siellä saattaa olla vähän enemmän huutoa ilmassa.

 

[Lawless]

Laskee tunnelmia tuollainen nuivailu.

Ei keikoilla pidäkään hyppiä ja pomppia, siis edes kentällä. Kaikki eivät tarvitse elämöintiä hyvän konserttielämyksen saamiseksi. Itse tosin hyväksyn pomppimisen ym. elämöinnin, jos se ei minua häiritse. Ja sitäpaitsi DM on juuri sen tyyppinen yhtye, että DM:n keikka voidaan hyvin rinnastaa hartaushetkeen. :)

 

[Ted Raikas]

Ei keikoilla pidäkään hyppiä ja pomppia, siis edes kentällä. Kaikki eivät tarvitse elämöintiä hyvän konserttielämyksen saamiseksi. Itse tosin hyväksyn pomppimisen ym. elämöinnin, jos se ei minua häiritse.

No ei pidäkään, mutta en näe mitään todellista syytä yrittää kieltää toista pitämästä hauskaa. Tanssiminen, pomppiminen (kunhan nyt ei muiden päälle pompi) ja laulaminen, sekä hihkuminen on sallittua. Ei mikään laki sitä kiellä ja kyllä Depeche Mode mielestäni sen verran menevää silti on, että siinä voi hieman pistää lantiota ketkumaan. Tai sitten minulla on vain rytmi veressä.

 

[SergeiK]

No ei pidäkään, mutta en näe mitään todellista syytä yrittää kieltää toista pitämästä hauskaa. Tanssiminen, pomppiminen (kunhan nyt ei muiden päälle pompi) ja laulaminen, sekä hihkuminen on sallittua.

Mutta se että kuuntelee musiikkia ihan hiljaa ei ole?

Jos saisin valita, niin mielummin olisin kädet puuskassa seisovan tatin lailla seisovan passivisen katsojan kuin röökiä vetävän, jojona pomppivan ja epävireisesti hoilaavan tosifanin vieressä keikkaa seuraamassa.

Ihan hyvä keikka oli.

 

[Ted Raikas]

Mutta se että kuuntelee musiikkia ihan hiljaa ei ole?

No, en minä sellaista ole kieltämässäkään. Lisään nyt tuon, ettei tule väärinkäsityksiä. Ihmettelin vain, että eikö tuo musiikki nyt saanut ihmisiin yhtään enempää liikettä. Rockia kuitenkin ja en ole ihan yhtä passiivista yleisöä koskaan missään nähnyt. Poishan se ei ole minulta vars. mitään, mutta juuri tuo ininä, jota korviini kaikui, että pitäisi muka olla suu kiinni siellä, rupesi suututtamaan ja kiinnitti lisää huomiota siihen hyshys huopatossutehdas -meininkiin. Saan ja voin elämöidä siellä ihan niin paljon kuin sieluni sietää ja kenenkään varpaille en pomppinut tai tuuppinut ketään, röökiäkään en polta. Itseäni on kyllä monella keikalla tuupittu, vituttaahan sekin, mutta sen voi ignorata ja antaa mennä vaan. Vilskeessä sattuu.

Mutta tosiaan, ehkä olen itse vain levoton luonnonlapsi, jolla on rytmi veressä, eriasia kuinka tahdilleen, mutta silti. =)

Satun vain henk.koht. arvostamaan eläytymistä näkyvällä tunteella. Toki sitä on monenlaista ja voihan ihminen olla hiljaakin ja silti eläytyä tunnelmaan.

Hyvä keikka kuitenkin ja lämpenihän se yleisö siinä vähitellen suuremmissakin määrin.

 

[Rambo]

Jäin kaipaamaan uudelta levyltä sen parasta biisiä, eli Nothing´s impossiblea. Vanhoista olisin halunnut kuulla Question of lustin ja Black celebrationin. Niin ja Master and servant puuttui.

MAHTAVA konsertti.

Oma suosikkini kaikista biiseistä on Enjoy the silence. Se sai tutustumaan bändin tuotantoon laajemminkin. Suosikkilevyjäni Violator ja Music for the masses.

 

[Nännimäinen]

Jäin kaipaamaan uudelta levyltä sen parasta biisiä, eli Nothing´s impossiblea.

Jepulis, siinä on hyvä DM-biisi.

Molemmat iltapäivälehdet muuten antoivat keikasta aika ylistävät arviot ja toisessa kehuttiin tunnelmaakin. Tämä päivä on itsellänikin mennyt vanhoja plattoja kuunnellessa. SOFAD on kyllä aika hemmetin kova kokonaisuus.

 

[Diver]

Hyvä keikkahan se oli...

Minusta keikka oli juuri niin hyvä kun odottaa saattoi. Biisilista oli laadittu hyvin ja tunnelma selvästi kohosi loppua kohden. Alun laulattaminen oli kyllä minustakin hieman liian aikaisin ja "väärän biisin" (Question of time) kohdalla. Kyllähän viimeistää Personal Jesus sai yleisöön eloa ja "kurottamaan" kohti bändiä.

Kyllä tämä keikka oli parempi kuin edellinen, kuten on myös uusi levykin. Edellisen keikan buffaama Exciter levy on mielestäni melko mitäänsanomaton. Dream on ja Freelove ovat ainoat biisit, jotka ovat maininnan arvoisia.

Huomasiko joku, päätyikö lopussa eturivistä heitetty ruusu bändille vai jäikö se turvamiesten jalkoihin ?

Mahtaisikohan DM vielä joskus esittää keikalla oman suosikkini vanhan viinyyli sinkulan B-puolen biisin But not tonight? Toivossa on hyvä elää, niin kauan kun bändi jaksaa keikkailla.

 

[BigRedBob]

minä halusin nimenomaan kuulla niitä todella kovaa jytisseitä 80-luvun helmiä, niillä kun on arvoa sellaisinaan jopa ilman muuta musikaalista arvoa.

Ihan vittuilematta kysyn, mitä tarkoitat tällä, nostalgia-arvoa?

 

[Vintsukka]

Mahtaisikohan DM vielä joskus esittää keikalla oman suosikkini vanhan viinyyli sinkulan B-puolen biisin But not tonight? Toivossa on hyvä elää, niin kauan kun bändi jaksaa keikkailla.

Tuota saat odottaa ja kauan. But Not Tonight on ainoa biisi jota bändin jäsenet ovat sanoneet inhoavansa ja toivovat sen jääneen tekemättä. Voi olla ettei eksy livesettiin lähiaikoina.

Inho kaiketi johtuu siitä että BNT on ainoa biisi jonka bändi on tehnyt "tilauksesta", se kun tehtiin Modern Girls-leffan soundtrackille. Koskaan ennen sitä tai sen jälkeen eivät pojat ole tehneet mitään silloin kun joku pyytää, vaan silloin kun itse haluavat.

 

[Diver]

Tuota saat odottaa ja kauan. But Not Tonight on ainoa biisi jota bändin jäsenet ovat sanoneet inhoavansa ja toivovat sen jääneen tekemättä. Voi olla ettei eksy livesettiin lähiaikoina.

Inho kaiketi johtuu siitä että BNT on ainoa biisi jonka bändi on tehnyt "tilauksesta", se kun tehtiin Modern Girls-leffan soundtrackille. Koskaan ennen sitä tai sen jälkeen eivät pojat ole tehneet mitään silloin kun joku pyytää, vaan silloin kun itse haluavat.

Ahaa, tuota en tiennytkään. En nähtävästi ole vielä kunnon HC fani vaikka koko tuotannon omistankin ja jopa Tukholmassa olen käynyt keikkaa katsomassa. Kaikesta huolimatta minusta se on edelleen hyvä biisi. Onneksi itseltä löytyy biisistä alkuperäisen vinyylin lisäksi yksi cd-remix versio.

 

[Lust4life]

Ihan vittuilematta kysyn, mitä tarkoitat tällä, nostalgia-arvoa?

Sitäpä sitä. Ihan henkilökohtaista miellyttäviä assosiaatioita tuovaa fiilistely-arvoa. Ja on siinä tietysti sekin että mun mielestäni Pop-musiikki saavutti täydellisyyden viimeistään vuonna 1996.

 

[Juhaht]

Oma suosikkini kaikista biiseistä on Enjoy the silence. Se sai tutustumaan bändin tuotantoon laajemminkin. Suosikkilevyjäni Violator ja Music for the masses.

Oma suosikkini on edelleen Ultra, joka on kokonaisuutena aivan huikaisevan tasokas tuotos. Olin saada henkisen orgasmin Homen soidessa maanantaina, sen verran loistavasta biisistä on kyse.

Ja keikkahan oli aivan mahtava myöskin.

 

[Jet Pilot]

Kone oli viikolla remontissa, joten nyt vasta pääsee jotain toteamaan keikasta.

Konsertti oli odotetusti hyvä, muttei ylittämätön. Kouluarvosanaksi antaisin kahdeksan. Armoton hyvyysmittari ei koskaan petä, kylmät väreet tulivat niiden odotetuimpien biisien aikana; Walking In My Shoes, Home, Enjoy The Silence, Precious, Never Let Me Down Again olivat yhtä parhautta. Gahan oli taas konsertin keskipiste ja jaksoikin heilua kiitettävästi pari tuntia. Herran äänikin kesti ihan hyvin.

Muuten tasalaatuisessa konsertissa oli kaksi heikompaa tovia. Keskellä parin biisin osuus uudelta levyltä ei oikein tahtonut innostaa, ja sitten se anteeksiantamattomampi heikompi kohta: encoret.

Encorejenhan pitäisi olla konsertin kliimaksi, mutta nyt tuon määritelmän eteen olisi voinut lisätä anti -etuliitteen. Ensinnäkin 25 vuotta vanha Just Can´t Get Enough olisi voinut toimia alussa vedettynä kuriositeettina, lopussa sen paikka ei ollut. Shake The Disease on loistava biisi, mutta tämä riisuttu versio ei oikein toiminut. Ja Depeche Moden konsertin pitäisi loppua Never Let Me Down Againiin. Goodnight Lovers oli aika laimea päätös. Mieluummin vaikka kehiin Strangelove, Stripped tai Black Celebration ja yleisö hurmioon.

Taustavideot ja valojen käyttö loivat tunnelmaa erinomaisesti ja bändi kuulosti yllättävänkin hyvältä parinkymmenen metrin päähän lavasta.

Samaa ei voi sanoa lämppärinä toimineesta The Braverysta. Ihan hirvittävää kuultavaa. Provinssin teltassa mainiolta vaikuttanut bändi oli ihan pihalla. Yhtä sävytöntä kitara-mössöä, minkä seasta edes loistava Honest Mistake ei pahemmin erottunut. Ja ensimmäistä kertaa konsertti-urani aikana toivoin että olisin pitänyt korvatulppia, niin kovaa bändi soitti.

Konsertin jälkeen oli mukava poistua Helsingin yöhän ja Oopperaa kohti mainostettuihin Dm-bileisiin...Jotka olivatkin sitten todellinen farssi. Siinä oli puolisen tuntia olutta siemailtu ja ruvettiin kavereiden kanssa ihmettelemään kun ei yhtäkään Depeche Moden biisiä ole soitettu. Dj:n virkaa toimittaneelta myyjältä asiaa kyseltyäni sain vastaukseksi (muistaakseni, olin jo melko humalassa) selittelyä siitä että jokin taho ei ollut toimittanut levyjä heille! Hahaa, loistavasti organisoitu tapahtuma. No sai sillä kutsuläpyskällä sentään ilmaisen kaljan, mutta toista kertaa ei tuohon taattua SK-laatua (mm. vessat joihin ei menisi paskalle mistään hinnasta) edustaneeseen baariin tarvitse mennä.

 

[Cannibal]

No niin! Oliko kukaan Tallinnassa Saku Suurhallissa katsomassa tostaina 16.3 DM:n keikkaa? Itse olin siellä kaverin kanssa melkein eturivissä, ja kyllä täytyy sanoa, että virolaiset olivat loistavasti messissä. Hirveää huutoa kuului jo ennen Braveryä ja kaikki lauloivat mukana Gahanin kanssa. Voisivat suomalaisetkin ottaa oppia siitä menosta!

Shake the disease nousi oman listani kärkeen Tallinnassa. UPEA KAPPALE! Martin Gore pisti parastaan. Alan olla oikeasti sitä mieltä, että vaikka Dave Gahan onkin bändin ykkösvokalisti ja yhtyeen kasvot, Gorella on parempi ääni. Saisi laulaa enemmän biisejä.

Jatkot olivat sitten Tallinnan Depeche Mode-baarissa, joka oli kuin nuijalla lyöty...

Tallinnassa Bravery oli mielestäni hyvä. Tuossa edellinen kirjoittaja oli kyseistä bändiä arvostellut, mutta mielestäni varsinkin Honest mistake soi erittäin hyvin, eikä Bravery erityisen kovaa soittanut. Ehkä olivat ottaneet Helsingistä opikseen.

Hieno keikka.

 

[Ted Raikas]

Hirveää huutoa kuului jo ennen Braveryä ja kaikki lauloivat mukana Gahanin kanssa. Voisivat suomalaisetkin ottaa oppia siitä menosta!

Veikkaan, että virolaiset huutaisi jääkiekossakin kovempaa ja enemmän tunteella. Suomalaisilla on joku kansallinen asennevamma ja virkamiesmäisyys luonteessaan. Minkäs teet.

Varmasti oli hieno kokemus sinulla!

 

[Ronning #7]

Terveisiä vaan Saku Suurhallista!

Paras niistä kolmesta, jotka olen nähnyt - loistava keikka siis!
Tällä kertaa jopa Martinin yksinvetämät slovarit toimivat ja koskettivat niinkuin pitääkin. Visuaalinen puoli oli mielestäni loistava - pidin erityisesti siitä paloina olevasta taulusta lavan takana! Niitä pallossa olevia tekstejä (sex, love, death, jne) ei tullut seurattua, kun katse kiinnittyi kaikkeen muuhun lavalla tapahtuvaan, mutta syttyikö siihen aina biisiä kuvaava teksti niiden vaihtuvien/kiertävien tekstien lisäksi? Dave jaksoi edelleen heilua, kuten kunnon rokkarin kuuluukin! :D

Ja miekin oli jatkoilla DM baar:ssa, mainio paikka! *thumb up*

 

[vehhhmanen]

Helppiä!

Tervist DM fanit! Nyt tarvittais vähän apua...
Ollaan hommaamassa työkaverille Depeche Mode -svetaria 30-vee lahjaksi, eikä olla löydetty mistään Suomesta. Ulkomailta saisi tilattua, mutta ku ei pysty netissä maksamaan, No Visa - No Credit.
Löytyisiköhän Suomesta jostain päin putiikkia jonka kautta saisi fanituotteita tilattua? Pikaisia vastauksia ootellessa...

 

[L4E]

Gorehan tuossa kotimaisen ohjelman haastattelussa tokaisi että nyt vasta on alkanut säveltämään tietsarilla. Eipä oikein uskoisi että biisit on aiemmin sävelletty akustisesti.

Jaa mistä moinen taas tuli mieleen, niin tuossa jalkalistoituksessa tulleen ongelman myötä skippasin soul sistersiin ja vaimokin rauhoittui heti. En tiedä mikä tuossa on, mutta kun kappalleen kuulee niin siinä rauhoittuu välittömästi.

Exister jyrää!

 

[Vintsukka]

Maanantai-iltana pääsin katsastamaan millaisen meiningin Depeche Mode saa aikaan "kotikentällään", kun bändi päätti kevään rundinsa Lontoon Wembley Arenassa. Keikalla oli aivan uskomaton tunnelma. Porukasta lähti esim. Macron aikana yhtä paljon ääntä kuin Helsingin yleisöstä Everything Countsin ja Enjoy the Silencin aikana yhteensä. Todella moni yleisöstä osasi ulkoa joka biisin ja yhteislaulua harrastettiin. Hieno hetki oli Shake the Diseasen lopussa kun yleisö taputti biisin tahtiin, mistä Helsingissä ei tarvinnut uneksiakaan.

Ainoa huono puoli keikassa oli se että tämän jälkeen seuraavan kiertueen Helsingin keikka on varmasti todella laimea kokemus.

Eipä tässä mitään koherenttia ajatusta tekstin muotoon osaa laittaa kun muutama tunti sitten palattiin kotimaan kamaralle.

 

[Nännimäinen]

Onko kukaan alan harrastaja hommannut Recording the Angel-livelättyjä? Hieman kiinnostaisi, mutta en toistaiseksi ole tilannut ja kommentteja olisi mukava kuulla.

Toisaalta syksyllähän ilmestyy myös live-dvd, jonka mukana tulee myös muutaman biisin audio-cd. Josko tämä paketti sittenkin piisaisi:


DVD:
A Pain That I'm Used To
John The Revelator
A Question of Time
Policy of Truth
Precious
Walking In My Shoes
Suffer Well
Macro
Home
I Want It All
The Sinner In Me
I Feel You
Behind The Wheel
World In My Eyes
Personal Jesus
Enjoy The Silence
Shake The Disease
Just Can't Get Enough
Everything Counts
Never Let Me Down Again
Goodnight Lovers
A Question of Lust
Damaged People

AUDIO:
A Pain That I'm Used To
John The Revelator
Precious
Suffer Well
Macro
I Want It All
The Sinner In Me
Damaged People