Ted Raikas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
Tuota Playing an Angel DVD:ta tuli tässä hieman katseltua taannoin. Haastatteluihin ja muihin dokkareihin en aikapulan vuoksi ehtinyt tutustua, mutta livesetin katsoin miltei kokonaan. Kokonaisilme oli positiivinen ja tuli tietysti flashbackkina hyviä muistoja viimekeväältä.
Kuvauksessa tai varmaan paremminkin jälkikäsittelyssä on käytetty kaikenlaisia ihme kikkailuja, joista osa toimi, osa vähemmän. Kenties ihan suoraan kuvattu live voisi olla tylsääkin, mutta enpä toisaalta nyt kauheasti yleensä pistäisi pahakseni, jos ylimääräiset taiteilut jätetään pois.
Itse konsertissa pojilla tuntuisi kulkevan varsin hyvin, varsinkin kun alkavat päästä kunnolla vauhtiin. Yleisö ainakin tuntuu olevan (keikkahan on taltioitu Milanossa) enemmän messissä mitä puutappiin istutettu suomalaisyleisö, jonka vaisuuteen olen edelleenkin hivenen pettynyt.
Henkilökohtaisesti Goren tulkinnoissa on useimmiten enemmän tunnetta kuin Gahanin. Molemmilla on toki huippuhetkensä, mutta Goren ääntä olisi kuunnellut vaikka hieman enemmänkin.
Keskivaiheilla ei siis joissain kappaleissa ihan kulje parhaimmalla tavalla, tai sitten siellä on seassa sellaisia minuun vähän vähemmän uppoavia biisejä. Vanhempi tuotanto kuulostaa yllättävänkin mukavalta ja näyttäisi kavereissa itsessäänkin tuovan nostalgisia reaktioita.
Precious on silti mielestäni koko keikan huippukohta.
Kyllä tätä varmasti DM:n ystäville voi suositella. Biisilista on tosiaan miltei identtinen Jaffa-areenan setin kanssa.
Kuvauksessa tai varmaan paremminkin jälkikäsittelyssä on käytetty kaikenlaisia ihme kikkailuja, joista osa toimi, osa vähemmän. Kenties ihan suoraan kuvattu live voisi olla tylsääkin, mutta enpä toisaalta nyt kauheasti yleensä pistäisi pahakseni, jos ylimääräiset taiteilut jätetään pois.
Itse konsertissa pojilla tuntuisi kulkevan varsin hyvin, varsinkin kun alkavat päästä kunnolla vauhtiin. Yleisö ainakin tuntuu olevan (keikkahan on taltioitu Milanossa) enemmän messissä mitä puutappiin istutettu suomalaisyleisö, jonka vaisuuteen olen edelleenkin hivenen pettynyt.
Henkilökohtaisesti Goren tulkinnoissa on useimmiten enemmän tunnetta kuin Gahanin. Molemmilla on toki huippuhetkensä, mutta Goren ääntä olisi kuunnellut vaikka hieman enemmänkin.
Keskivaiheilla ei siis joissain kappaleissa ihan kulje parhaimmalla tavalla, tai sitten siellä on seassa sellaisia minuun vähän vähemmän uppoavia biisejä. Vanhempi tuotanto kuulostaa yllättävänkin mukavalta ja näyttäisi kavereissa itsessäänkin tuovan nostalgisia reaktioita.
Precious on silti mielestäni koko keikan huippukohta.
Kyllä tätä varmasti DM:n ystäville voi suositella. Biisilista on tosiaan miltei identtinen Jaffa-areenan setin kanssa.