Deep Purple

[jpet]

Ostin serkultani joskus vuosia sitten alkuperäisen Machine head-älppärin muistaakseni markalla tai kahdella. Soittelinkin levyä kymmenet kerrat, mutta harmikseni levy naarmuuntui hieman. Nyt kyseisestä levystä saattaisi saada jo useamman euronkin.

 

[Pavlikovsky]

Päivitystä tännekkin osastolle.

Eli Mansen keikan lisäksi Syvä Purppura käy siis Kotkan Meripäivillä vetämässä keikan tänä kesänä ja sen lisäksi syksyllä Purplen sivustojen mukaan myös 24.11 Helsingin jäähallissa ja 25.11 Club Teatrialla.
Paljon siis keikkoja luvassa ja varmaankin joihinkin noihin tulee mentyä näkemään Purple neljättä kertaa. Eihän niin highwaystareihin ja blacknighteihin ikinä kyllästy, kun ne luukutetaan täysillä, mutta papat voisivat käydä vähän jäähdyttelemässä minun puolestani ainakin vielä kerran studiossa. Positiivista kuitenkin siis, että jaksavat Suomeakin kyntää näin tiuhaan tahtiin.

 

[Jupe]

....ja sen lisäksi syksyllä Purplen sivustojen mukaan myös 24.11 Helsingin jäähallissa ja 25.11 Club Teatrialla.

Koskakohan tulee se päivä että saataisiin Helsinkiin se Klubi-keikka, ei meillä ihan Teatrian kokoista paikaa tosin ole jos se sen vaatii. Kaapelitehtaasta en ole varma.

Alan kypsyä jo hiljaalleen näihin moneen omaankin suosikki bändiin jotka tulevat kymmenen kertaa vajaaseen jäähalliin.

En usko olevani ainoa joka olisi valmis muutaman kympin enemmän maksamaan Klubi-keikasta. Rohkeasti vaan Whitesnake, Purple, Dio, Plant jne klubi-keikoille Helsinkiin. Vajaaseen jäähalliin en enään mene.
Tuplakeikka vaikka Tavastialle ja liput 80€ niin olisin siellä.
Esimerkkinä vaikka Glenn Hughesin loistava Virgin Oil. keikka, siinä oli suurenmaailman tuntua kun tuli Burn ja Mistreated, silti oltiin klubilla tuoppi kädessä rennoissa tunnelmissa.

Ettei ihan pelkkää negatiivista vibaa lietsota niin täytyy todeta että viimeisin mun Purple keikka joskus about 5 vuotta sitten oli paras kun se tehtiin jäähallissa mahdollisimman pienellä setillä jammaillen ja silloin todistin sitä vielä ihan 20m päästä. Mutta tässäkin tapahtumassa omasta mielestä tunnelmaa laskee se että näät takanasi puolityhjän hallin.
Sama oli Robert Plantin keikalla, loistava pieni setti ja jammailtiin ihan klubi fiiliksissä, hyvää tunnelmaa lisäsi kun pääsi lähelle ja näki jokaisen tämän rock-jumalan eleen ja liikkeen. Mutta silti jäin kaipaamaan sitä rock-klubi fiilistä, vaikea selittää mutta itse ainakin pidän esim Virgin Oil. tunnelmasta.

J

 

[Sledge Hammer!]

Laitetaan nyt tänne kun sen verran läheltä liippaa: eli Rainbow'n eri kokoonpanoista koottu Over the Rainbow esiintyy 10. lokakuuta Kultsalla. Bändissä Joe Lynn Turner (Rainbowssa 1981-84), Jürgen Blackmore, Tony Carey (1976-77), Bobby Rondinelli (1981-82) ja Greg Smith (1995-97)

 

[Pavlikovsky]

Bändissä Joe Lynn Turner (Rainbowssa 1981-84), Jürgen Blackmore, Tony Carey (1976-77), Bobby Rondinelli (1981-82) ja Greg Smith (1995-97)

Varsinkin Rondinelli ja Turner meikäläisen mieleen. Turnerilla onkin loistava ääni, vaikka itse Purplessa ei saanut aikaan kuin hieman hätäisen Slave&Masters-levyn, tosin siinäkin Riku mukavasti tiluttaa menemään ja levy kokonaisuudessaan on ihan "ok".

Rainbow:ssa Turner oli selvästi parempi ja myös Ynkkä Malmsteenin kanssa on tehty hienoa yhteistyötä.

 

[Pavlikovsky]

DVD-boksi Around The World tuli hankittua Anttilasta viikko sitten, joka sisältää 4 kovaa Purple keikkaa vuodesta 95 aina vuoteen 2002. Settilistat ovat aika samanlaisia, mutta jo vuoden -95 keikasta voi huomata Morsen olemuksesta, miten hän sopeutuu helposti bändiin omalla tyylillään. Erittäin onnistunut hankinta.

Jonkun verran Purplen livelättyjä tullut viime aikoina myös hankittua Top 3 on kyllä tällä hetkellä 1. Klassikko Made In Japan 2. Come Hell Or High Water 3. Live At Montreux.

Mitkä ovat muiden jatkoaikalaisten suosikit Purplen livekiekoissa?

Onkos muuten paljon porukkaa jatkoajasta menossa tuohon 24.11 keikalle Helsingin jäähalliin? Niin ja esiintyväthän papat seuraavana päivänä vielä Oulussakin. Lämppärinä ainakin Helsingissä legendaarinen D.A.D.

 

[Marko Lehtinen]

Live in Stuttgart vuodelta -93. Ko. kiertueella bändi soitti kuin viimeistä päivää, toki muutama huonompikin ilta mahtui mukaan (esim. se keikka josta tehtiin video). Etenkin Blackmore koitti ilta illan jälkeen soittaa Gillania suohon ja siitä muutkin innostuivat pistämään parastaan.

Aika lähellä pidänkö tätä levyä parempana kuin Made In Japania joka on jo ehkä vähän puhki kulunut, ainakin meikäläisen käytössä.

 

[Sledge Hammer!]

Mitkä ovat muiden jatkoaikalaisten suosikit Purplen livekiekoissa?

Made in Japan on tietysti konsensus-valinta. Jokainen yhtye urallaan saavuttaa huippunsa (AC/DC: Back in Black, Stones: Exile on Main St., Oasis: Morning Glory ym ym..) jonka jälkeen jana lähtee vääjäämättömästi laskuun vaikka ei romahtaisikaan. Purplella tuo huippu osui 72 Japanin kierueelle josta paras dokumentti ei kuitenkaan ole Made in Japan vaan kolmen cd:n boksi Live in Japan jossa on kaikki kiertueen keikat laitettu kansiin (Made in Japan on kooste kolmesta keikasta). OIKEA live jota ei ole studiossa hinkattu, Martin Birchin loistoäänitys ja bändi soittaa aivan perkeleellisesti.

Oma suosikkini on kuitenkin Mk4:sen Live at Long Beach 1976 koska se todisti/todistaa sen tosiasian että kyseinen kokoonpano oli ihan oikeasti hyvä. Yhtye oli tuolloin joko on tai off: tällä äänityksellä onneksi todellakin ON. Uuteen muottiin kierrätetyt vanhat hitit menevät mukasvasti rinta rinnan uusien vetojen kanssa eikä liiallinen jammailu pääse häiritsemään kun sen tekevät tämän tason soittajat. Tältä levyltä löytyvä Lazy on paras tallenne mitä tästä biisistä löytyy.

Live in London (1974) taas tulee mukavasti yllämainitun Japanin liven vanavedessä. Samat elementit löytyvät. Yhtye on vain vähän enemmän blues.

Nykyiseltä kokoonpanolta tulee liveä liiaksikin ja valitettavasti määrä ei korvaa laatua. Jos jotain pitää suositella niin Floridassa 2001 purkitettu DVD Perihelion on parasta kauraa ei vähiten settilistansa ansiosta jossa vähemmän esitetyt teokset nostavat uljaasti rumaa päätään ja kyseessä myös Jon Lordin viimeinen virallinen julkaisu Deep Purplen jäsenenä.

 

[Pavlikovsky]

Sledge Hammer luetteli tuossa hienoja vanhoja livekiekkoja, joissa bändi oli parhaimmillaan. Tuo vuoden 2001 Floridan keikka puuttuu, mutta eiköhän tuokin jostain saada kaivettua levyhyllyyn.

Tänään ostin tuolta paikallisesta levykaupasta Deep Purple - California Jamming, Live at the Ontario Speedway April 1974-livelevyn.
Coverdalen aikaa ollaan jo Purple-perheessä elelty jo tovi tuolloin ja settilistakin oli osittain sen mukainen muutamalla pienellä yllätyksellä.

1. Burn
2. Might just take your life
3. Mistreated
4. Smoke on the water
5. You fool no one/The mule
6. Space Truckin

Lyhyt levy siis kaiken kaikkiaan kyseessä, mutta Coverdalen tulkinnat Smoke on the waterista ja Space truckingista ovat mielenkiintoiset. Oikeastaan tosi hyvin David vetää ne karhealla äänellää, vaikka itse soundit ovatkin tosi kehnot. Ei tainnut Coverdale muuten harrastaa hirveästi Gillanin kappaleita? Osassa kappaleista Glenn Hughes vetää basson varressa taustalaulajana ja Rikuhan on nyt oli todella kovassa vireessä tälläkin levyllä.

Ihan hyvä livekiekko vaikka soundimaailma ei olekaan paras mahdollinen. Coverdalen ajoilta tosin löytyneekin parempiakin live-rykäisyjä. 3½/5 täältä arvosteluksi.

Niin ja kovat festarit olleet muuten kyseessä. Samaisilla Kalifornian jameilla olivat esiintyneet Purplen lisäksi mm. Black Sabbath, Emerson, Lake&Palmer ja Eagles. Aivan parhautta.

 

[Pavlikovsky]

Purplen äijät ne kyllä tykkäävät Suomesta. Sen voi taas todeta, kun Deep Purple ilmoittaa tulevansa jälleen kesällä Suomeen kiertueellaan nimittäin 5. heinäkuuta kajahtaa Turussa ja paikkana Artukaisten viljasiilto eli Turkuhalli. Seuraavana päivänä eli 6. heinäkuuta Purple esiintyy Joensuu Areenalla, jossa taisivat jo käydä jokunen vuosi takaperin. Mielenkiintoista nähdä, miten Purple toimii Turkuhallissa ja kuinka paljon yleisöä saadaan paikalle.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä lämppärinä toimii Peer Günt eli rajua rock`n roll jytkettä luvassa kahden kovan esiintyjän voimin. Güntin uusin "Buck The Odds" on vieläpä mainio kiekko.
Eiköhän brittihevin pioneerejä tule luonnollisesti lähdettyä katsomaan, kuuluuhan Deep Purple yhdeksi tärkeimmistä suosikkibändeistäni. Toiveeni olisi, että studioon jaksaisivat sedät vielä mennä, mutta meneehän se näinkin.

Soundin linkki: http://soundi.fi/node/10271/Jalometalli/vahvisti/nimiä,/Deep/Purple/palaa/maisemiin

 

[Pavlikovsky]

Huonoja uutisia, jotka säikäyttivät kyllä.

Jon Lordilla on todettu syöpä ja mies taistelee sitä vastaan nyt. Linkkiä: Jon Lord The Official Website

Paranemisia kaikkien aikojen heviurkurille! Toivottavasti Jon nähdään vielä projektinsa kanssa stagella.

 

[Kiekkokatsoja]

Jon Lordilla on todettu syöpä ja mies taistelee sitä vastaan nyt. Linkkiä: Jon Lord The Official Website Paranemisia kaikkien aikojen heviurkurille!

Yksi hieno musiikin suunnannäyttäjä kerrallaan, joko sairastuu tai poistuu joukosta. Harmillista. Heiltä jää musiikki elämään ikuisesti.

 

[curu]

...Paras live: Made In Japan (1972) joka aloitti raskaan rockin pakollisten tuplalive-levyjen julkaisun.....

Erittäin hyviä livelevyjä on julkaistu myöhemmin myös alkutaipaleen varrelta. Niissä vedellään maukkaan pitkiä livevetoja mm. Wring that neck, Mandrake root ja Stones biisistä Paint it black.

Made In Japan livestähän on julkaistu 3 cd:n twenty-first anniversary collectors set josta puuttuu vain muutama kappale joita tuolloin -72 soitettettiin.

 

[Sledge Hammer!]

Yksi hieno musiikin suunnannäyttäjä kerrallaan, joko sairastuu tai poistuu joukosta. Harmillista. Heiltä jää musiikki elämään ikuisesti.

Vanhan koulukunnan rokut lähestyvät kovaa vauhtia seitsemääkymppiä ja ne jotka selvisivät viinasta, huumeista ja seksistä lähtevät täältä nyt luonnollisemman poistuman kautta. Kun Lordinkin ikäinen kaveri saa syövän on toipuminen valitettavan harvinaista.

Minulle definitiivinen Lord LP on kuitenkin Whitesnaken Live in the heart of the City

 

[Pavlikovsky]

No niin elikäs huomennahan Deep Purple esiintyy Hartwall Areenalla sinfonia orkesterin kanssa. Klassikkobiisit saavat varmasti uudenlaisen sovituksen tämän myötä ja muutenkin biisit saavat uuden tuulahduksen tätä myöten. Ainahan näissä orkesteri yms. viritelmissä ovat myös riskinsä, mutta uskon, että Purplen tiettyihin biiseihin tällainen orkesteri-tyyppinen ratkaisu saattaa jopa käydäkin.

Itse ei tullut tuonne lähdettyä. Purple on tullut viimeisen 5-6 vuoden aikana nähtyä 3 kertaa ja ovatpahan papat rampanneet Suomessa kohtalaiseen tahtiin viime vuosina, joten siitä ei ole voinut jäädä kiinni heidän näkemisensä etteikö Purple olisi Suomessa käynyt. Päinvastoin, eikös näitä keikkoja jo jossain vaiheessa peruttu vähäisen kiinnostuksen myötä.

Tottakai niitä Black Nighteja ja Perfect Strangersseita on aina mukava kuunnella livenä, onhan Purple yksi ehdottomia lempibändejäni. Nyt kuitenkin eri kiireet veivät voiton, mutta eiköhän Gillan ja kumppanit vielä Suomeen saada. Paras näkemäni keikka oli 2007 Helsingin jäähallissa, jossa lämppärinä oli Thin Lizzy, se oli todellista 70-luvun rockin huumaa.

Kertokaapas sitten jälkeenpäin ketä huomiselle keikalle on menossa, että a) Jaksaako Gillan kirkua vielä hevisti vai onko ääni kärsinyt yhä enemmän entisestään? b) Miten biisit toimivat sinfonia orkesterin kanssa? c) Miten noin muuten bändi jaksoi paahtaa keikalla?

Hyvää keikkaa kaikille, ketkä huomenna Purplea menevät katsomaan!

 

[Sledge Hammer!]

Olin jo tavallaan luovuttanut Purplen suhteen. Jatkuva kiertely ja ramppaaminen Suomessa(kin) samalla settilistalla ei enää pahemmin kiinnostanut. Ns. selling point eiliselle keikalle oli frankfurtilainen 38 henkinen sinfoniaorkesteri. Arviot kesän jenkkikiertueelta ja vähän aikaa sitten ilmestynyt dvd sai sitten pään kääntymään ja hyvä niin koska orkesteri sai puhallettua sovituksillaan wanhat biisit eloon ja ehdottomasti yksi parhaista vedoista mitä olen DP:lta nähnyt (vajaat 20 keikkaa kokoonpanoilta mk2,5,7,8). Gillan on lauluäänensä suhteen vähän niinkuin HIFK:n ylivoima; koskaan ei tiedä mitä saa. Eilen oli kuitenkin mies taas vedossa ja vaikka ylärekisteriin mies ei enää pääse niin muuten ääntä lähti. Kaikki yhtyeen jäsenet saivat oman soolospottinsa mutta illan tähti oli kuitenkin taustalla häärinyt sinfoniaorkesteri joka ei tyytynyt jäpittämään paikallaan vaan oli tavallaan kiinteä osa bändiä. Settilista oli muokattu sinfoniaorkesteria varten mikä toi mukanaan esitykseen mm. the Mulen jota ei siinä ole pahemmin nähty sitten Made in Japanin. Purplen ensimmäinen keikka Hartwall Areenalla ja oli lähes loppuunmyyty (yläkatsomoihin ei myyty lippuja ja peitetty verhoilla). Permanto ja alakatsomot täynnä.

settilista
Highway Star
Hard Lovin' Man
Maybe I'm a Leo
Strange Kind of Woman
Rapture of the Deep
Woman from Tokyo
Contact Lost
No One Came
Well Dressed Guitar
When a Blind Man cries
The Mule
Perfect Strangers
Lazy
Space Trucking
Smoke On the Water
Hush
Black Night

 

[Pavlikovsky]

Purple studioon kesällä

No niin viimein tärähtää, eli uutinen jota ainakin minä olen odottanut sen 5-6 vuotta. Heti hieman keskinkertaisen jamittelu-albumi Rapture Of The Deepin jälkeen ajattelin, että tällaiseen levyyn eivät nämä brittirockin pioneerit voi lopettaa tällä nimellä levyntekoa, ei tällä kokoonpanolla. Rapturella on toki hetkensä, mutta enemmän tuollainen hyvän päivän taustamusa-kiekkohan tuo on.

Morse siis juttelee, että studioon kesällä ja 2013 on tulossa kiertue uuden levyn tiimoilta, milloin kiekkokin tulee pihalle. Tässä linkkiä ja Gillanin kommentteja: Deep Purple to Release New Studio Album Next Year | News | Deep Purple | Deep Purple

Gillan toteaakin, että keikkailua on ollut paljon, joten uudelle matskulle ei ole jäänyt edes paljoa aikaa mietittäväksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Purplen olisi studioon jo pitänyt mennä aikaisemmin. Lukemattomat Best Of-hengessä tehdyt kiertueet, jukeboksimaiset settilistat, Sinfonia-orkesterin kanssa keikkailu yms. Purple todella on ollut aktiivinen ja onnistunutkin siinä, mutta hyvä että bändi yrittää vielä tähytä tulevaisuuteenkin uuden levyn kautta, eikä vain soittaa hittikimaraa vuodesta toiseen samoissa maissa, vaikka suurinosa ihmisistä tulee tsekkaamaan miten Highway Star, Black Night ja Smoke On The Water vielä vanhoilta pieruilta, joista bändi on rakentanut keikoille melkoisia jami-biisejä.

Jotain kuitenkin Purplen vetovoimasta esimerkiksi Suomessakin (jossa vanha rock on aina ollut kova juttu) kertoo, että taannoin Turun keikkakin piti perua kehnon lipunmyynnin takia. Uskon, että uuden kiekon kautta rock-veteraaneilla voi olla jälleen kysyntää, vaikka tuskin edelleenkään mitään loppuunmyytyjä keikkoja nähdään. Uuteen materiaaliin yhdistettynä vanhat klassikotkin voivat kuulostaa jälleen hyväkuntoiselta bändiltä todella hyvältä.

Mitään uutta In Rockia, Machine Headia tai Perfect Strangersia en odota, mutta tuolla kokoonpanolla on potentiaalia saada todella hyvä levy pihalle, kuten vuoden 2003 Bananas osoittaa. Don Airey on kovan tason tekijä urkujen takana vaikkei korvaakaan itse Jon Lordia siinä missä Morsekaan ei edusta ollenkaan samaa kitaristityyppiä kuin Blackmoren Riku. Gillanilla on ollut hieman probleemia äänensä kanssa, mutta studiossa ääntä voidaan hieman korjailla, mutta liikaa koneistusta tähän ei saa tulla. Purplen pitää kuulostaa Purplelta, eikä miltään tasapaksulta nykyrockilta, vaikka bändi soittaakin vuoden 2012 Purplena.

Odotuksia siis en ainakaan itse liian ylös nosta, mutta Rapture Of The Deepiin verrattuna lisää Aireyn urkusoundia, rosoisuutta sekä häivähdys vanhaa tunnelmointia levyyn vaikkapa lyriikoiden muodossa esim. naiset, autot, valtatiet tms. Kunnon rokissa pitää sen paskan ja hien hieman haistakin.

Yksi päivä tuli mieleen, että Yngwie Malmsteen olisi ollut aikanaan mielenkiintoinen kokeilu Deep Purpleen, ei luonteensa takia vaan Blackmore-kuppikunnan soittotaidon takia eli klassisen musiikin pohjalla. Noh, hyvä näin ettei tällaista ole toteutunut ja olisihan Ynkkä saanut joka biisiin minuuttitolkulla turhaa tilutusta.

Steve Morsen juttelua voi tsekata tuolta uudesta albumista ja muustakin: Interview: Steve Morse of Flying Colors

 

[Sledge Hammer!]

Hieman dP-päivitystä eli yhtye levyttää parhaillaan Nashvillessä studiolevyä nro. 19 tuottajanaan Bob Ezrin. Levy-yhtiö Edel on ilmoittanut alustavaksi julkaisuajankohdaksi seuraavan tammikuun. Jos ei sinne asti jaksa odotella niin syksyllä ilmestyy Machine Head tribuutti. Tribuutit ovat lähinnä poikkeuksetta melkoista kuraa, mutta tälle levylle ovat Machine Head kierrätyksiä tehneet mm. Metallica (When a Blind Man Cries), Iron Maiden (Space Truckin') , Black Label Society (Pictures of Home) ja Santana (Smoke on the Water) joten eiköhän tuo mene hankintaan.

Aika hyviä covereita saavat kuitenkin olla jos pistävät William Shatneriä paremmin

linkki youtubeen

 

[Pavlikovsky]

Samoja toiveita voisi kerrata vielä tulevasta levystä tähän ketjuun nopeasti, mitä on tullut aiemminkin mainittua tänne koskien uutta levyä. Rapture Of The Deep oli levynä tasapaksu jamittelulevy, josta jäi kokeneemmallekin Purple-fanille yllättävän vähän käteen. Täytebiisejä oli liikaa sekä tuntui, että äijät vetivät koneesta irti vain kolmasosan jos sitäkään mitä siitä voisi vielä vanhoilla päivillä irti saada.

En tiedä vaikuttaako Lordin poismeno jotenkin levyntekoon tai julkaisuun. Vaikka Lord oli Purplen musiikissa todella olennainen tekijä klassikkobiiseissä kuin muussakin hänen ajan Purple-matskussa, on Don Aireykin saanut paljon hyvää aikaan Purple-oloaikanaan ja taitava mies hänkin on särmänä urkurina. Jotain Bananas-levyn kaltaista energiaa, rouheutta ja jämäkkyyttä kaipaisin tulevalle levylle, vaikka toki Banaani-levylläkin välillä kevyemmin otettiin. Livenä Purple on kuitenkin edelleen vakuuttava yhtye, joten uskon että studiossakin on mahdollisuutta saada hyvää materiaalia aikaan, kyllä siellä kokemusta biisien teosta on aika paljon.

Steve Morsen kitaroinnista olen hänen Purple-aikanaan aina tykännyt hieman raskaampana sarjalaisena, mitä Riku oli bändin kulta-aikoina. Morsen tyyli kuitenkin nyky-Purpleen sopii, koska ei yritäkään mitenkään Blackmorea kopioida. Gillanin paras terä äänestä on mennyt jo aikoja sitten, siitä osoituksena ettei Space Truckinin korkeimpia kohtia ole Ian pystynyt aikoihin laulamaan. Silti, laulajana Gillan on edelleen mies paikallaan ja se oikea Purple-ääni. Ian Paice on rumpalina vanhan koulukunnan soittaja pienellä patteristolla, mutta ehdottomasti todellisena taitoniekkana yksi lempikannuttajistani, ollut aina. Terävä soitto tältä hyväntuuliselta rummuttajalta lähtee edelleen. Komppiosastoa tukee Gloverin bassottelu, klassisen kokoonpanon miehenä hänen paikkansa tulee olemaan myös aina syvässä purppurassa ja edelleen tekijämies, mitä tulee vanhempaan heviin.

Kyllä Purplesta edelleen kierroksia lähtee, pappojen pitää vaan nyt tajuta missä bändin juuret ovat ja millaisella revittelyllä aikanaan tämä bändi on lyönyt läpi. Toivonkin siis nyky-purplemaista levyä hyvillä soundeilla ja vahvoilla biiseillä.

 

[Sledge Hammer!]

Samoja toiveita voisi kerrata vielä tulevasta levystä tähän ketjuun nopeasti, mitä on tullut aiemminkin mainittua tänne koskien uutta levyä. Rapture Of The Deep oli levynä tasapaksu jamittelulevy, josta jäi kokeneemmallekin Purple-fanille yllättävän vähän käteen. Täytebiisejä oli liikaa sekä tuntui, että äijät vetivät koneesta irti vain kolmasosan jos sitäkään mitä siitä voisi vielä vanhoilla päivillä irti saada.

Itseasiassa kaikki Morsen aikaiset LP:t olleet jammailujen tulosta. Tämän kuulee helposti ja sen on yhtye myöntänytkin kuvatessaan biisintekoprosessiaan. Kun pääsäveltäjä lähti lätkimään niin bändi oli siihen tietenkin pakotettu. Blackmoresta puhutaan monesti "vain" kitarasankarina, mutta kyseessä on kuitenkin myös ennenkaikkea säveltäjä jonka kynästä lähti aikanaan -ja yhä- biisi jos toinenkin.
Hitit tietää kaikki, mutta Blackmoren nerous piilee paremmin noissa hieman tuntemattomimmissa vedoissa. Jamittelussa ei ole mitään vikaa, mutta bändi on huutanut hyvää tuottajaa jalostamaan musiikkiaan. Siksi Bob Ezrin on todellakin oikea mies studioon.

 

[Pavlikovsky]

Itseasiassa kaikki Morsen aikaiset LP:t olleet jammailujen tulosta. Tämän kuulee helposti ja sen on yhtye myöntänytkin kuvatessaan biisintekoprosessiaan.....Jamittelussa ei ole mitään vikaa, mutta bändi on huutanut hyvää tuottajaa jalostamaan musiikkiaan. Siksi Bob Ezrin on todellakin oikea mies studioon.

Totta, nyt kun sen vielä sanoit niin kyllähän Purplen viimeisimmillä levyillä on enemmän ja vähemmän tällainen jami-vaihde silmässä, mikä sinänsä viestittää kuuntelijalle soittajista tietynlaista soittamisen iloa, mutta Purplen rahkeissa on varaa kiristääkin ruuvia biisinteon suhteen.

Nyt kun puhuttiin Rapture Of The Deepistä niin siinä jamittelu on tosiaan mun makuun ainakin lähtenyt jo liian kauaksi, mikä sitten loi tämän "taustamusiikki"-ilmiön. Joka tapauksessa, Bananas-levyltä löytyykin sitten esimerkiksi levyn nimikkobiisi, House Of Pain ja Silver Tongue, jotka olivat sitten taas sellaista pykälän verran perinteisempää Purplea, jossa kyseisen bändin musiikin peruselementit ovat hienosti esillä ja minkälaista syvää purppuraa minä vielä haluaisin kuulla. Eli kyllä "Morsen ajan" Purplesta vielä tehoa löytyy kunhan biisit tehtäisiin hieman hevimmällä otteella sekä aavistuksen verran nopeammalla tahdilla. Jamittelussa ei tosiaan ole mitään vikaa, jos sen vain tehdään hyvällä tyylillä sekä biiseihin sopien, esimerkkinä toimikoon The Allman Brothers Band.

Ezrin on tosiaan oikea mies studioon Purplen kanssa ja uskon Purplen yleisen kiinnostuksen nousevan myös monessa maassa, kun bändi heittää promokiertueen uuden levyn turvin.

 

[oiler99]

Itse pidin tästä Santanan Smoke On The Water-coverista. Joka siis löytyy tuolta ReMachined-albumilta.

Smoke on the Water - Carlos Santana / Jacoby Shaddix by Eagle Rock on SoundCloud - Create, record and share your sounds for free

 

[Pavlikovsky]

Itse pidin tästä Santanan Smoke On The Water-coverista. Joka siis löytyy tuolta ReMachined-albumilta.

Carlos Santanan tasoinen kitaravirtuoosi kuuluu siihen harvalukuiseen raskaaseen sarjaan kitaristeissa, jotka pystyvät soittamaan tuon biisin tyylikkäästi tuoden omaa musiikillista taitoaan ja osaamistaan kappaleeseen, jotta samalla siitä ei tule mitään turhaa kopiota niin kuin tuosta biisistä on tapana tulla aina sekundasarjan kitaristien käsittelyssä.

Mies, joka on tehnyt Peter Greenin Black Magic Womanista niin hienon klassikon omalla upealla tavallaan 42 vuotta sitten, on täysin oikea mies soittamaan tuon kappaleen uskottavasti tällaiselle kunnina levylle.

Itseasiassa tuo samainen meksikolais-kitarasankarin Smoke On The Water-cover löytyy Santanan pari vuotta vanhalta Guitar Heaven levyltä, jossa muitakin klassikkoja on käsitelty hieman uuteen uskoon todella hienosti Carloksen tunnetulla purevalla ja ilkeän säröisellä kitarasoundilla. Käsittelyssä olivat mm. Led Zeppelinin Whola Lotta Love, Rollareiden Can`t You Hear Me Knocking ja Willie Dixonin I Ain`t Superstitous yhdessä Jonny Langin kanssa. Kannattaa tsekata.

 

[Kiekkokatsoja]

Deep Purple cover musiikkia ym. on tarjolla 15.09.2012 Finlandia clubilla Lahdessa. Tapahtuman nimi on Hard and heavy 2, jossa soittaa 4 eri bändiä.

Finlandia-klubi :: Keikat Linkki vie keikkaa myyvän finlandiaclubin sivulle, josta saa hieman lisätietoa.

Deep Purple fun clubilla löytyy enemmän lisätietoa, mutta sivusto oli kirjoitushetkellä nurin, joten nyt ei ole tarjolla linkkiä sinne.

Onko kukaan menossa? Olin viimevuonna ja musa oli hyvää.

 

[oiler99]

Deep Purple ehdolla Rock And Roll Hall Of Fameen.

Rock and Roll Hall of Fame: Inductees

Voisi sanoa, että viimeinkin. Harmi vaan, ettei Jon Lord ehtinyt tätä kunniaa vastaanottamaan.