Deep Purple

[Klose16]

Kyllähän tuonne kannattaisi jättää menemättä, Purple kun on "hieman" isompi instituutio kuin tuo tilaisuuden järjestäjä.

 

[Pavlikovsky]

Purpendicular viettää tänään kaksikymppisiään. Tuo Morsen aikakauden ensimmäinen levytys on mielestäni yksi vahvimpia kokonaisuuksia, mitä Purple on kera Morsen tehnyt. Paineet olivat kovat, sillä Riku oli lähtenyt ja The Battle Rages On oli todella kova levy Purplen asteikolla. Morse toi Purpleen erilaisuutta niin kitaran kuin sävellyskynän varressakin, jota yhtye ehkä jälkikäteen katsottuna tarvitsi. Tuolta enemmän juttua Purpendicularista eli linkki vie metalliluolan nettisivuille: Deep Purplen ”Purpendicular”-albumin julkaisusta 20 vuotta - Metalliluola

 

[Jokeriarska]

Purpendicular viettää tänään kaksikymppisiään. Tuo Morsen aikakauden ensimmäinen levytys on mielestäni yksi vahvimpia kokonaisuuksia, mitä Purple on kera Morsen tehnyt. Paineet olivat kovat, sillä Riku oli lähtenyt ja The Battle Rages On oli todella kova levy Purplen asteikolla. Morse toi Purpleen erilaisuutta niin kitaran kuin sävellyskynän varressakin, jota yhtye ehkä jälkikäteen katsottuna tarvitsi. Tuolta enemmän juttua Purpendicularista eli linkki vie metalliluolan nettisivuille: Deep Purplen ”Purpendicular”-albumin julkaisusta 20 vuotta - Metalliluola

Samaa mieltä. Mielestäni Purpendicular on edelleen Morsen ajan paras Purple-levy ja kärkipään levy muutenkin koko bändin historiassa. Ihmetellä täytyy miksi ovat hylänneet tämän biisimateriaalin keikoilta kokonaan jo vuosia sitten? Esimerkiksi Ted the Mechanic, Loosen My Strings, I'm Not Your Lover ja tietenkin klassikoksi noussut Sometimes I Feel Like Screaming ovat loistavia kappaleita.

Mainitsemasi The Battle Rages On -levy on taas mielestäni epätasainen, vaikka sisältääkin muutaman loistokappaleen kuten nimibiisi, Solitaire ja etenkin Anya.

 

[oiler99]

Ritchie Blackmore ja Deep Purple eivät mahdu Rock and Roll Hall of Fame -seremoniassa saman katon alle - Soundi.fi

Eli Ritchie Blackmore olisi halunnut osallistua Hall Of Fame-seremoniaan, mutta Purplen nykymanageri Bruce Payne oli sanonut ettei hänellä ole mitään asiaa paikan päälle.

 

[Sledge Hammer!]

Eli Ritchie Blackmore olisi halunnut osallistua Hall Of Fame-seremoniaan, mutta Purplen nykymanageri Bruce Payne oli sanonut ettei hänellä ole mitään asiaa paikan päälle.

Saippuaooppera senkun jatkuu! Uskon että viesti muuttunut matkan varrella hieman ja manageri korkeintaan kieltäytynyt siitä että nykyinen bändi jammailisi lavalla Rikun kanssa sillä eihän managerilla voi olla mitään sanavaltaa Hall of Fameen tai Blackmoreen. Tästä vittuuntunena Blackmore on sitten laittanut naamakirjaan tiedotteen hieman värikynällä. Huvitti siinä että bändiin viitattiin termillä "current Deep Purple Touring Band,". Olisi voinut samalla laittaa että tribuuttibändi. Jos taas Payne on ihan oikeasti noin sanonut niin onhan tämä surullinen päivä Purple-faneille jotka tässä ovat ainoita häviäjiä.

Hieman varauksella kyllä suhtaudun vielä koska ei ole muuta kommenttia kuin yksi fb-päivitys. Seuraavaa ulostuloa odotellessa...

 

[Ignoramus]

Basisti Nick Simper ei ilmeisesti siis kutsua saanut? Jätkä soitti kuitenkin kolmella ensimmäisellä studiolätyllä. Rod Evansin ura Purplessa kattoi samat albumit, mutta vain toinen kelpuutettiin HoF:iin?
Morsen, Aireyn ja vaikka Joe Lynn Turnerin sivuuttamisen ymmärtäisin vielä, mutta Evans valittuna ilman Simperiä ei nyt ihan käy järkeen.

Ian Paice saisi myös liittyä boikotoijien joukkoon. Hughes ja Coverdale voivat kahdestaan käydä ylpeänä pokkaamassa palkintonsa, olivat kuitenkin (loistavien) kolmannen ja neljännen kokoonpanon ruumiillistuma. Muuten koko show vaikuttaa täydeltä farssilta.

 

[oiler99]

Deep Purple on nyt virallisesti Rock And Roll Hall Of Famessa. Ritchie Blackmorea ja Rod Evansia ei paikalla näkynyt, mutta muut kunniagalleriaan valitut kyllä kävivät puheet pitämässä. Lopuksi Purple esiintyi vielä nykykokoonpanossaan esittäen kolme biisiä. David Coverdale ja Glenn Hughes nähtiin lavalla sitten illan päättäneessä jamisessiossa.

Highway Star & Green Onions/Hush
Smoke On The Water

 

[Pavlikovsky]

Piletti Kaisaniemeen lunastettu. Tuskin tuonne mitään suurta ryntäystä on tulossa, vaikka pidoissa mukana toinen aikalainen kera jykevän Hammond-tykistön eli Uriah Heep kotimaista lekaa Peer Güntiä unohtamatta. Kaikki kolme ovat kierrelleet tätä valtiota viime vuosina sinne tänne suht ahkerasti lähes korneissakin esiintymispaikoissa, joten tilaisuuksia on kaikille tullut varmasti nähdä nämä saurukset. Uudet levyt ovat tuoneet kuitenkin etenkin Purplen hommaan ryhtiä ja sellainen sukkasillaan tepastelu on jäänyt kuviosta pois, vaikka Gillan ei edelleenkään taida vokalisoida kengät jalassa. Ei niitä tosin ollut Jortikan Hannullakaan risteilyltä palatessa....

 

[bebeto]

Tänään Yle Teema klo 21.00 dokumentti Made in Japan. Eiköhän tämä ole pakko katsoa.

 

[Jokeriarska]

Uudet levyt ovat tuoneet kuitenkin etenkin Purplen hommaan ryhtiä ja sellainen sukkasillaan tepastelu on jäänyt kuviosta pois, vaikka Gillan ei edelleenkään taida vokalisoida kengät jalassa.

Vielä kun soittaisivatkin niitä kappaleita. Samaa hittikimaraahan tuo keikkasetti tuntuu noudattavan vuodesta toiseen, vaikka sentään on pari harvemmin soitettua vanhaa kaivettu mukaan (Bloodsucker, Demon's Eye). Muutamia toiveissa olevia kappaleita (Fireball, Speed King jne) ei sitten Gillan taida enää pystyä laulamaankaan mikä on sääli, mutta eihän ikääntymiselle mitään voi.

 

[olkikuukkeli]

Muutamia toiveissa olevia kappaleita (Fireball, Speed King jne) ei sitten Gillan taida enää pystyä laulamaankaan mikä on sääli, mutta eihän ikääntymiselle mitään voi.

On tosiaan Gillanin laulu mennyt - sanotaanko nyt viimeisen kymmenen vuoden kuluessa - aika alhaiselle tasolle. 2000-luvun alun keikoilla ääni vielä kantaa, mutta ei enää. Soitto on kuitenkin edelleen aika tiukkaa ja sitä tuonne Rock the Northiin olisi tarkoitus mennä kuuntelemaan.

 

[arvee]

Tänään Yle Teema klo 21.00 dokumentti Made in Japan. Eiköhän tämä ole pakko katsoa.

Katsoin, mielenkiintoinen juttu. Mikähän Blackmorea loppujen lopuksi Gloverin soitossa kyrsi? Vai oliko persoonakysymys?
Purple oli kova ja Made In Japania suosittelen nuorisollekin, rappimusisointi ei säily vuosikymmeniä.
@bebeto n kanssa olemme monista asioista eri mieltä, mutta toisista taasen emme lainkaan. Näin se käy, c'est la vie.

 

[heavy]

Mikähän Blackmorea loppujen lopuksi Gloverin soitossa kyrsi? Vai oliko persoonakysymys?

En katsonut dokumenttia, joten ei ehkä pitäisi osallistua keskusteluun, mutta totean vain että tuskin Glover olisi ollut Rainbown ydinjäsen bändin parhaat vuodet mikäli soittotaidot tai kemiat eivät olisi olleet kunnossa.

 

[Jokeriarska]

Mikähän Blackmorea loppujen lopuksi Gloverin soitossa kyrsi? Vai oliko persoonakysymys?

Vaikea sanoa, koska kuitenkin myöhemmin kelpasi Rikulle Rainbow'n basistiksi, kun Purple puolestaan oli telakalla. Ehkä ei ole sen kummempaa syytä kuin sen hetken mielentila, jonka historia on kohteliaasti sanottuna ollut herralla melko kirjava.

 

[Pavlikovsky]

Kelpo dokumentti ihan ja sitäkin erinomaisempi tuo livelevy, joka on kaiken hehkutuksensa ansainnut. Silti tuo titteli dokumentille eli "Made In Japan" oli kyllä hyvin harhaanjohtava ainakin sille kuka olisi nimenomaan halunnut infoa liittyen klassikkoliveen. Nythän tuossa dokumentissa käytiin yhtyeen 5-6 ensimmäistä toimintavuotta läpi (jotka toki ne ovat kiinnostavia) ja Made In Japan oli vain osa kokonaisuutta. Mua ainakin ihmetytti se ihme pomppininen levystä toiseen ja välillä oltiin taas Made In Japan-kerronnassa uudestaan. Paljon meni aikaa siis itse levyihin ennen ja jälkeen Made In Japanin. Mun kaltaiselle pitkän linjan fanille tuossa oli tuhottomasti toistoa ja vanhan kertaamista, mutta toki mukana ihan muutama ennen näkemätön livepätkä sekä lyhyt haastattelu, joista Gloverin jutustelut olivat mielenkiintoisimpia toki.

Vaikka Gloverin erottaminen Rikun toimesta oli itse Purplelle kova isku, niin sitä se ei ihan koko skenelle ollut, sillä Riku teki tietämättään palveluksen. Glover teki erottamisen jälkeen tuottajan hommia ja alkoi tuottamaan mm. "kilpailevan bändin" Nazarethin levyjä, joista syntyikin ajaton klassikko Razamanaz (1973), Loud`n Proud (1974) ja Rampant (1974). Kyseinen hattutemppu edustaa edelleen parasta Nazarethia koskaan ja näinköhän noita ilman Gloveria olisi syntynyt.

 

[Jokeriarska]

Kelpo dokumentti ihan ja sitäkin erinomaisempi tuo livelevy, joka on kaiken hehkutuksensa ansainnut. Silti tuo titteli dokumentille eli "Made In Japan" oli kyllä hyvin harhaanjohtava ainakin sille kuka olisi nimenomaan halunnut infoa liittyen klassikkoliveen.

Samaa mieltä. Pidin kyllä erittäin paljon, mutta itse asiassa tuo dokkari kertoi lopulta kyllä enemmän lähinnä Machine Headista ja sen synnystä, jonka materiaali toki sai vielä uutta potkua livealbumilla (eritoten se Smoke on the water). Made In Japan käsiteltiin aika pintapuolisesti, useampaan kertaan monen tyypin toistamana kuinka "Made In Japan on huikein koskaan ikinä missään live" jne. Mukava oli kuulla myös Blackmoren ajatuksia, hän kun ei aivan mielettömästi näissä haastatteluissa ole koskaan viihtynyt.

 

[Pavlikovsky]

No niin, huomenna sitten Kaisaniemessä jytäjää muualtakin kuin taivaalta. Brittiläisen vanhan liiton kermaa saapuu paikalle kaksin kappalein, kun ikoniset Deep Purple ja Uriah Heep tulevat vetämään ties monennenko sadannen jollei tuhannen yhteiskeikkansa yhä yhtyeiden kanssa lineaarisesti ikääntyvälle faniyleisölleen. Huomenna kaksikon täydentää kotimainen bensalenkkari-jytärockin legenda Peer Günt, joten stagella näkyy monet pitkäaikaiset suosikkini. Bändit tuntevat toistensa metkut siinä missä kansakin, joten esittelyjä nämä soittokunnat eivät tarvitse. Mulle tämä on neljäs Purple ja tyytyväinen olen ollut aiempiin hittipotpuri-henkisiin keikkoihin. 2005 Rapture Of The Deep - tourilla silloisia uutukaisia tosin yhtye innostui soittamaan, joten piristävää olisi jos Now Whatilta jotain kuultaisiin. Toki kansa haluaa rahoilleen tuttua vastinetta, joten se tarkoittanee Black Nighteja, siispä näissä olosuhteissa ei ylläreitä tulla näkemään. Nyky-Purple on kuitenkin hyvin yhteen hiileen puhaltava viisikko, jota homma "ei ihan aina" ollut Blackmoren kanssa. Steve Morse on alansa teknis-taitavimpia ja innovatiivisimpia kepittäjiä, jonka huomaa Pihtiputaan kitaran soitosta ymmärtämättömät mummotkin. Ian Paice on ollut aina yksi suosikkikannuttajiani ja sitä eleettömän helppoa ja improvisoivaa rummutusta pienen pienen patteriston takana on hieno seurata ja tuon ikäiseltä englesmannilta! Gillanille en viime vuosina ole odotuksia lastannut ja jotkut Space Truckingin korkeimmat äkkiväärät kiljahdukset on jo pitkään korvattu ovelasti kitaroilla, mutta samaa diagnoosia toki potevat Gillanin kaiken nähneet ikäkollegat alalta, joten ei Ian yksin ole tuossa veneessä. Todetaan vielä loppuun, että Uriah Heepin kestohymyllä varustettu kitaristikonkari Boxin Mick täyttää tänään hulppeat 69 vuotta, joten toteemin lailka keikoilla paikallaan seisovalta legendalta voi olettaa jopa pientä extrahymyä! Hyvää keikkaa kaikille paikalle saapuville! Hitit raikaavat melko viileähkössä säässä säätutkien perusteella huomenna Helsingissä, mutta Porin 2010 hevimyrskyt kokeneena ei tuo vielä varmasti paljon missään tunnu! Lämmintä ylle!

 

[Jokeriarska]

Nythän olisi Purplen sedillä paikka soittaa todellisena yllärinä ensimmäisen levyn "One More Rainy Day" ;)

Tuskinpa mitään yllättävää näin internetin aikakaudella enää keikoilla on odotettavissa, mutta eiköhän tuosta ihan mukavat muutaman tuntia tule. Now Whatilta on kyllä keikoilla soinut vielä sellainen kolmisen kappaletta, ja etenkin kauhuleffamainen Vincent Price ja yksinkertaisen reipas rokkiralli Hell To Play tarttuvalla kertsillä mahtuvat mainiosti klassikoiden sekaan - enemmänkin saisi olla Morsen ajalta ylipäänsä, mutta mennään näillä mitä tulee.

 

[Sledge Hammer!]

Heeppi ja Gyntti meni valitettavasti ohi työkiireiden takia, mutta itse pääesiintyjän pääsin todentamaan paikan päälle n. viidettätoista kertaa. Joku vieressä tokaisi keikan jälkeen että "ihan ok keikka" ja sitähän se olikin. Kun mitään uutuudenviehätystä ei ole eikä mitään sen kummempia ennakko-odotuksia niin DP ei todellakaan mitenkään yllättänyt. Kunhan heitti ammattitaidolla peruskeikan joka oli siis ihan OK. Tosin Purplelle ihan OK on tasoa johon harvat yltää. Kiertueen settilistaa en koskaan halua luntata etukäteen netistä joten oli mukavaa huomata Demon's Eyen ja Bloodsuckerin löytäneen tiensä takaisin repertuaariin. Lavan edessä soundit olivat hyvät ja varsinkin basso sekä rummut hakkasivat mukavasti rintalastaan pitkin keikkaa ja mikäs siinä kun kyseessä maailman paras rytmiryhmä. Laulajan ääni aina pieni jännitysmomentti. Gillan onneksi ihan hyvässä kunnossa vaikka korkeimmat nuotit jääneet jonnekin 80/90-luvun taitteeseen. Gillan myös vahvisti taas käsitystä siitä että on yksi rockin huonoimmin pukeutuvista laulajista. Musiikki toki puhukoon puolestaan mutta voisi hieman panostaa pukeutumisessaan muuhun kuin kulahtaneeseen t-paitaan ja ilmeisesti ennen keikkaa Tarjoustalosta hankittuihin kokoa liian suuriin viiden euron olohousuihin. Laulajan valitettavan harvat välispiikit taas ihan täyttä dadaa ja hyvä niin sillä vajaan kuukauden päästä Ozzyn 'let's go crazy' nuoleskelua saadaan taas ihan tarpeeksi. Don Aireyn Finlandia sykähdyttää aina ja Morse hoitaa tonttinsa vaikka soolospotit (Contact Lost ja Well Dressed Guitar) kaipaisivat päivittämistä. Uudelta jo äänitetyltä levyltä ei kuultu mitään. Ehkä sitten ensi talvena jäähalleissa?

Itseasiassa ei mikään OK-keikka vaan vitun kova.

 

[Pavlikovsky]

Itse näin keikan jotenkin vähän kaksijakoisemmin ja siis nimenomaan Purplen kohdalla. Günt ja Heep hoitivat roolinsa alta pois sopivan väkevästi ammattitaidolla omilla mukavuusalueillaan.

Purple oli periaatteessa hyvä ja mikään nyt ei varsinaisesti pettänyt, mutta toisaalta samaa kuviota toistettiin nyt jo kymmenettä vuotta putkeen. Purple on näköjään kykenemätön tuomaan mitään uutta hommaan musiikillisessa mielessä tai sitten kyse on kunnianhimon puutteesta. Speed King tai Child In Time nyt on ollut jo pitkään pois käytöstä, mutta jonkun Hushin roikottaminen settilistassa vuodesta toiseen on silkkaa typeryyttä, koska kyseisen hoilotuksen tilalla voisi vetää jonkun menevän Pictures Of Homen tai Never Beforen. Ymmärrän Gillanin tarvitsemat hengähdystauot, mutta ei nuo soolot kyllä mitään tarjoa, kun Purplet on nähty jo monet kerrat. Pitäisivät vaikka väliajan sitten.

Jotta ei mene ihan valittamiseksi, niin bändi pelasi yhteen totutun vahvasti ja kitaran sekä hammondien yhteistykitystäkin saatiin aikaan, mikä oli aikanaan Purplen ehdoton vahvuus. Yhtyeestä huomasi, että bändi oli vain töissä ja Gillaninkin höpinät lähinnä Morselle spiikeissä olivat kummallisia. Gillan oli tosiaan juuri sen näköinen, että oli jostain palvelutalosta tullut keikalle, mutta vikat 20 vuotta Gillanista on paistanut epä-rockmaisuus jos nyt vertaa vaikka Heepin Bernie Shawiin. Paice oli loistava rummuissa ja muodosti Gloverin kanssa mukavan tuen muulle yhtyeelle. Morse sai huomionsa, mutta kun tuli pakollisten klassikoiden aika, niin rooli pieneni. Soundit olivat alkuun hieman paskaa, mutta asiallisesti niitäkin korjattiin loppua kohden.

Nyt vain odottelemaan mitä uusi levy tuo tullessaan eli kuullaanko Rapture Of The Deep-henkistä hiiviskelyä vai Now Whatilla paikka paikoin hyvin svengaavaa ikämies hard rockia. Johonkin puoli väliin se varmasti asettunee.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Purplesta jäi kokonaisuutena hyvä maku. Pappojen harrastus on hyvä, ja annettavaa yleisölle on vielä yllin kyllin.

Joitakin kappalevalintoja ihmettelen. Lähes puoli vuosisataa vanhoja klassikkoja pitää väistämättä kuskata mukana painonsa verran, se on selvä, mutta miksi ihmeessä In Rockilla julkaistua Bloodsuckeria? Hieno kappale, ei siinä mitään, mutta Gillanin ääni ei kerta kaikkiaan enää riitä antamaan säkeistöjen loppujen verikeuhkoisiin kiekaisuihin tarvittavaa pontta. Nyt tuo kuulosti säälittävältä, olkoonkin että muutamissa paikoissa Gillan yllätti ja veti todella hienosti. Jos Gillanin iän tuomat rajoitteet huomioitaisiin paremmin kappalevalinnoissa, niin jälki olisi tasaisempaa.

@Pavlikovsky totesi edellä Gillanin palvelutalofiilikset. Näinkin voi asian ilmaista, en ole kokonaan eri mieltä, mutta kiitos kuitenkin Ianille että jaksat edelleen touhuta. Paikoitellen Ian selvisi jopa loistavasti, ja Smoken tapaiset helpommin vokalisoitavat vakiot nauttivat Gillanin laulusävyn autenttisuudesta edelleen todella paljon.

HIFK tiedottaa: Steve Morse soitti kitaraa. Steve Morse on ennenkin soittanut kitaraa. Morsesta tuli mieleen edesmennyt ballerina Maja Plitsevskaya, joka vanhemmillakin iällä hoiti hommansa rutiininomaisesti 6-0. Ylivertainen esittäjä ja kaamean hieno tekniikka, käy hoitamassa akrobatiaa hipovat suoritteensa vasemmalla kädellä, myös ns. työväentalon keikoilla. Loistava kaveri Purplessa, ja järjettömän karismaattinen kitaristi tietenkin myös.

 

[oiler99]

Meinasin revetä nauramaan, kun Gillan poistui lavalta Bloodsuckerin aikana ja palasi takaisin susirumissa aurinkolaseissa sekä räikeän neonvihreässä smokissa. T-paita ja housut eivät tuntuneet miltään sen näyn jälkeen.

No joo, kolmas Purplen keikka minulle ja ehdottomasti se paras. Gillanilla teki aika tiukkaa ja mies köhi sekä piteli välillä rintalastaansa aika tavalla. Välillä irtosi ihan hyvin myös, mutta oli sitä ajoittain pelottavaa katsoa ja kuunnella. Muu bändi sen sijaan oli aivan silkkaa timanttia, varsinkin Airey ja Morse. Morse tosiaan on huikean karismaattinen näky lavalla ja miehen soitto hipoo täydellisyyttä. On yksi suosikkikitaristeistani ehdottomasti. En voisi parempaa kaveria Blackmoren tilalle kuvitella. Ja on tietysti myös helpompi persoona kuin Blackmore. Hymy on aina korvissa ja näkee kauas, että mies nauttii soittamisesta. Aireyn soolot sykähdyttivät, varsinkin Perfect Strangersia edeltänyt Finlandia.

Glover ja Paice, mitäpä heistä voi sanoa. Rock-historian parhaita rytmitandemeita ja yhdessä Morsen kanssa muodostavat kyllä aivan käsittämättömän hienon rytmiryhmän. Paice veti Oulussa kyllä niin mahtavasti ja varasti shown Gillanilta Mulen alussa. Gillan oli kertomassa jotain tarinaa, kun Paice laski kolmeen ja Mule pärähti soimaan.

 

[olkikuukkeli]

No joo, kolmas Purplen keikka minulle ja ehdottomasti se paras. Gillanilla teki aika tiukkaa ja mies köhi sekä piteli välillä rintalastaansa aika tavalla. Välillä irtosi ihan hyvin myös, mutta oli sitä ajoittain pelottavaa katsoa ja kuunnella. Muu bändi sen sijaan oli aivan silkkaa timanttia, varsinkin Airey ja Morse.

Hyvin samanlaiset fiilikset jäi. Valitettavasti aika on ajanut Gillanin ohi, en oikeastaan voi edes yhtyä siihen, että "välillä irtosi", koska miehen ääni koostuu jonkunlaisesta ihmeellisestä nasaalista pihinästä, jossa ei ole ripaustakaan sitä raakaa voimaa, mitä vielä 15-20 vuotta sitten oli. Lisäksi ääniala on oikeasti niin rajoittunut, että esimerkiksi lempibiisiäni Purplelta (Child In Time) ei voisi kuvitellakaan enää esitettävän livenä.

Muu bändi soitti sitten niin hyvin, että jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis keikasta. Varsinkin kun Uriah Heep oli niin energinen ja kauttaaltaan hyvä myös. Ensimmäinen kerta kun kumpaakaan livenä olen kuullut.

 

[oiler99]

Purple joutui perumaan Tukholman, Göteborgin ja Horsensin keikat, koska yksi bändin jäsenistä on sairastunut. Hyvin todennäköisesti Gillan, koska mies yski ja piteli keuhkojaan jo Oulussa.

E: That rumour about Ian being the reason for the cancellation is false. Ian is fine. Gillanin Facebookista.

 

[Sledge Hammer!]

Purple joutui perumaan Tukholman, Göteborgin ja Horsensin keikat, koska yksi bändin jäsenistä on sairastunut. Hyvin todennäköisesti Gillan, koska mies yski ja piteli keuhkojaan jo Oulussa.

E: That rumour about Ian being the reason for the cancellation is false. Ian is fine. Gillanin Facebookista.

Paice saanut lievän sydänkohtauksen. Pikaista paranemista maailman parhaalle rock-rumpalille!