World Matchplay on rullannut tässä viikolla ja mielenkiintoista settiä on ollut. Toinen puolikas kvartseista on paiskottu, semeissä jo selvillä pari Dimitri Van den Bergh ja Ratajski. Ratajskin tie semeihin ei ole ollut erityisen kuoppaisa. Ekalla kiekalla hyvässä vireessä alkuvuoden heittänyt Brendan Dolan ei saanut itsestään oikein mitään irti tällä kertaa. Tokalla kiekalla kuvio toistui, kun nousussa oleva Luke Humphries hukkasi hyvän vireensä jonnekin. James Wade oli hänen käsittelyssään aivan paperia ja oletin Humphriesin selättävän myös Ratajskin. Kolmannella kiekalla Ratajskilla tuli melkein vapaalippu kouraan, kun Callan Rydz ei ole erityisen marinoitunut tällaisiin kekkereihin. Ekalla kiekalla pelinsä kanssa tuskaillut Durrant oli edelleen suht kuutamolla, vaikkei ihan samaa Premier League -räpellystä enää esittänytkään. Lasken Rydzin tokan kiekan voiton Crossista suonenvedoksi. Cross on löytämässä parasta virettään, mutta ei riittänyt tällä kertaa. Rydz taisi siinä matsissa pistää useammankin legin silmästä poikki, kirsikkana kakun päällä Big Fish 170.
Dimi on hallitseva mestari eikä ole erityisen kaukana ainakaan finaalipaikasta. Kvartseissa vastus oli ehkä kovin mahdollinen, kun vastassa oli hallitseva maailmanmestari Gerwyn Price. Gezzyltä jäi PL väliin koronan takia, joten hiukan ehkä antoi pelituntumassa tasoitusta. Ei se alkukierroksilla haitannut, ja nyt on sentään taas yleisökin paikalla, mikä ihan selkeästi sopii Gezzylle. Ekalla kierroksella Wattimena oli suupala, eikä maanmies Clayton seuraavallakaan aiheuttanut mitään ongelmia. Kvartsi olikin sitten henkien taistelua ja siinä taistelussa Dimi otti yllättäen liki selkävoiton. Gezzy kaiveli jo hiukan kikkapussiaan, kun ei pystynyt vastaamaan Dimille viivalla. Heikompi olisi ehkä tuossa murtunut, mutta Dimin selkäranka kesti ja silminnähden vahvistuikin matsin aikana. Peli taisi olla Dimille 8-7, minkä jälkeen Gezzy sai enää kaksi legiä, joista jälkimmäisen vasta siinä vaiheessa, kun Dimi oli jo kerran päässyt kokeilemaan kolmella tikalla voittotuplaa. Dimi saattaa näyttää viivalla hiukan hermostuneelta jupinoineen ja keräämisineen, mutta matsin edetessä löytyi uutta vaihdetta tarvittaessa ja katkot napsahtelivat huomattavasti vastustajaa varmemmin. Huippumatsi.
Toisella puolella kaaviota on kovat parit vastakkain. Suhteellisen helpolla tähän mennessä edennyt Peter Wright (Noppert ja Cullen saivat yhteensä sitsemän legiä) saa vastaansa Michael Smithin, joka oli jo sillassa kauden komeettaa de Sousaa vastaan. de Sousa on yleensä täydellisen viilipytty tilanteessa kuin tilanteessa ja viskoo täysiä melkein joka legiin. Katkotkin osuvat, kunhan ei yritä väärää tuplaa. Kaverilla on jonkin sortin numerosokeus, eli numerot sekoittuvat joskus hänen päässään. Laskutaidossa ei varsinaisesti ole vikaa, mutta noita tulee melkein joka matsiin. Siihen se ei tällä kertaa kaatunut, vaan käsi ei yksinkertaisesti totellut ratkaisuhetkillä.
Vähintään yhtä kova pari on MvG ja Aspinall. MvG on edennyt vaihteeksi katujyrän varmuudella. Aspin ja Gary Andersonin matsi oli taas melkoinen trilleri. En silti löisi kovin monta ropoa Aspin puolesta kvartsissa. Voihan MvG:lle tulla ohipäivä, mutta sen varaan on ihan turha laskea.