Yllättävän hiljainen ketju tämä Starsien kausiketju, vaikka joukkue pelaa playoffeissa tasapäisesti Predsien kanssa. Joukkueen mukana neljä suomalaista, joista kolme pelaa vakituisesti ja hyvillä minuuttimäärillä. Noista suomalaisista Heiskasen Miro on hyvän tulokaskauden myötä ollut keskustelun aiheena oman ketjunsa sisällä, mutta muista suomalaisista ei hirveästi ole keskusteltu. Vaikuttaako tämä myös tämän ketjun hiljaisuuteen?
Lindellhän on 2000-luvun Teppo Numminen, joka ei loista valokeilassa suuremmin, mutta tekee työnsä tehtaan takuulla illasta toiseen. Hintz pääsi hyvään vauhtiin loppukauden aikana ja sama meno tuntuu jatkuvan playoffeissa. Honka oli aiemmin se suomalainen Starsin puolustaja, josta odotettiin hiukan sateentekijää. Mutta suutariksi jäi ja mahtaako palata Eurooppaan nyt kun sopimus on päättymässä.
Yhteenveto Starsin tilanteesta. Tuo vuonna 2013 tapahtunut vihreisiin paitoihin siirtyminen sekä Nillin ja Seguinin tulo ovat sellainen rajapyykki, johon haluan vetää rajan nyky- ja vanhan tilanteen kanssa. Sitä ennen oli aika lailla Morrow'n ja Turcon aikakautta jne. Menestystäkin tuli, mutta mitä sen jälkeen "uudistuneessa" Starsissa missä esim. Benn kapteenina.
Muutama vuosi yritettiin run and gun-tyylillä Lindy Ruffin valmennuksessa voittaa pelejä hyökkäämällä vastustaja kumoon. Aika usein siinä onnistuttiinkin ja pääsiväthän ne tokan kierroksen gm seiskaan astikin kunnes Kari Lehtonen romahti. Mutta eihän tuolla tyylillä mitään kannuja voiteta, joten in comes Ken Hitchcock. Vuoden 99 mestaruusvalmentaja toi sen paljon kaivatun puolustamisen moraalin joukkueeseen ja pelaajat alkoivat omaksumaan ihan erilailla vastuullista kahden suunnan peliä. Tämä näkyi myös kärkimiesten tehopisteissä, kuten tapahtui ysärin lopullakin kun Starsista leivottiin mestari.
Hitchin kausi näytti pitkään hyvältä, mutta Bishopin loukkaantuminen vaikutti kammottavalla tavalla koko jengin pelaamiseen ja jonkun 11 ottelun tappioputken myötä Stars missasi pleijarit kahdella pisteellä keväällä 2018. Ei tiedetty itkeäkö vai nauraa. Itse nauran, kun ei jaksa enää itkeä (koko 2000-luku tehty sitä joka kevät pl. 2008).
In comes Jim Montgomery Denver Universitystä. 2000-luvun alussa Starsissa pelannut Monty Starsin puikkoihin. AIka puskista tuli, koska odotin Nillin antavan mahdollisuuden joko ex-Ilves Derek Laxdalille, joka tehnyt hyvää duunia monta vuotta farmissa. Tai sitten jollekin nimikoutsille, mikä olisi ollut aika nillimäinen veto sekin. Mutta nyt haettiin hyvämaineinen ja menestynyt koutsi jenkkiyliopistosta.
Monty ei näytä kauhean vakuuttavalta ja on aika mukavan miehen maineessa, mutta on ääriään myöten lätkäjätkä. Ja ennen kaikkea todella perillä valmentamisesta sekä taktisista kuvioista. Kausi alkoi aika maltillisesti eikä Stars missään kohtaa ollut selkeästi menossa pleijareihin. Poukkoiltiin siinä .500 jenginä, ehkä vähän parempana. Tähtipelaajat Benn ja Seguin sakkasivat loppuvuodesta 2018 siinä mielessä, että eivät voittaneet otteluita joukkueelleen, mihin oli totuttu aikaisempina kausina. Sitten tapahtui jotain mitä ei ole ennen Dallasissa tapahtunut. Omistajataholta tuli medialle lausuntoja, että kapteenin ja varakapteenin otteet on hevonpaskaa ja jopa Montgomery puhui yhden tappion jälkeen, kuinka ei ole saanut muutettua joukkueessa vellovaa keskinkertaisuuden kulttuuria pois. Nämä olivat
todella kovia sanoja ammattilaisurheilussa.
Ihme ja kumma, Seguin heräsi tämän episodin jälkeen ja teki upeat tehot loppukaudesta. Naurettava määrä tolppia ja ylärimoja alkoi vaihtumaan maaleiksi. Sama kävi pari vuotta sitten free-agentina hommatulle Raduloville, joka istui katsomossa yhden ottelun myöhästytttyään treeneistä. Tämän jälkeen venäläinen on ollut todella loistava. Kapteeni Bennin yrittämisen tasokin nousi vuodenvaihteessa paljon, mutta miehen liike ei selvästikään ole enää sitä mitä se oli 4 vuotta sitten Art Ross-kaudella. Lukuisat polvioperaatiot on jättäneet jälkensä.
Joukkue kuitenkin heräsi, ja alkoi voittamaan pelejä. Yksi suurimmista syistä tähän oli Montgomeryn pelitapamuutos. Starsin valmennus oli istunut alas johtavien pelaajien kanssa ja käynyt läpi mitä ihan oikeasti vaatii NHL:ssä pelien voittaminen. Lopputuloksena oli, että Stars alkaa panostamaan entistä enemmän viisikkopuolustamiseen ja etenkin keskustan valvomiseen. Dallasin huoneentauluksi tuli kaksi asiaa: sektori pidetään miehitettynä ja reboundeille ei päästetä vastustajia. Tämän joukkue omaksui niin hyvin, että loppukauden rekordi oli selvästi voittava. Iso apu oli myös pelaajamateriaali, mikä sopii todella hyvin moiseen pelityyliin. Faksa, Comeau, Gogliano, Lindell, Heiskanen, Hintz, Seguin, Polak, Benn sekä Dickinson ovat erityisesti loistavia kenttäpelaajia toteuttamaan tätä pelityyliä missä vastustaja harvoin pääsee erinomaisille maalipaikoille tai kakkoskiekkoihin. Katsokaa Starsin pelejä ja laskekaa, kuin monta ylivoimahyökkäystä vastustaja saa tai kuin monta kertaa he ovat reboundeissa kiinni. Väitän, että lukema on NHL:n alhaisin.
Dallas pääsi pleijareihin ja ansaitusti. Ennen kaikkea Montgomeryn taktisen muutoksen ansiosta. Toki myös pelaajien sitoutumisen ja motivaation ansiosta. Etenkin Radulovista on näkynyt, että mies ei voi sietää ajatusta toisesta pleijarittomasta kaudesta.
Nyt pelataan pleijareita kivikovaa Nashvillea vastaan. Starsin peli näyttää hyvältä ja paketti on kasassa. Ylivoimapeli on hieman sakannut, vaikka se gm4:ssa oli jo tehokasta.
Suomalaisrookiet Hintz ja Heiskanen ovat olleet loistavia, etenkin Heiskanen. Kaikki sen tietävät jo. Hintz varmaan suurimmalle osalle yllätysnimi tuolla top kutosessa. Kaveri on täysin ansainnut paikkansa siellä, koska on ollut viimeisen pari kuukautta Dallasin parhaimpia hyökkääjiä. Mahtava kombinaatio nopeutta ja oveluutta. Laukaus on myös terävä. Hintzillä on hieno tulevaisuus edessään änärissä.
Stars on joukkue, mikä voi mennä jopa läntisen konferenssin finaaleihin, mutta ei pidemmälle. Syy on se, että parhaat kenttäpelaajat eivät ole riittävän hyviä tai virtuoosimaisia. Benn, Seguin, Radulov, Zuccarello, Klingberg, Lindell ja Heiskanen ovat erittäin laadukkaita NHL-tähtiä, mutta eivät virtuooseja, joita ei voi pysäyttää. Sen vuoksi Starsin ceiling on ne lännen konferenssifinaalit. Noutaja voi tulla jo Nashvillea vastaan, koska vastassa on niin kova jengi. Nyt on jo kuitenkin varmaa, että saappaat jalassa kaatuvat, millon sitten kaatuvatkaan.
Lähitulevaisuus näyttää Dallasin kohdalla ihan hyvältä, varsinkin jos Zuccarellolle saadaan jatkosoppari. Saletti pleijarijengi tulevaisuudessakin, tosin ikkuna ei ole Seguinin, Radulovin ja Bennin iän myötä auki kun ehkä sen pari vuotta enää. Hyökkääjäprospekteissa Jason Robertson, Ty Dellandrea ja Tye Felhaber ovat niitä virtuooseja, joihin katseet kääntyvät vahvimmin. Onko heistä nousemaan NHL-tason ratkaisijoiksi ja vastuunkantajiksi, aika näyttää. Roope Hintz on siinä mielessä yksin, että hänen ikäluokan nuoria NHL-tason potentiaalisia ratkaisupelaajia ei Starsilla juuri ole, ellei nyt hitaasti kehittyvää Jason Dickinsonia oteta huomioon. Nitshuskin oli totaali floppi. Guriyanov vaikuttaa samalta, vaikka tulee saamaan ensi kaudella vastuuta ja mahdollisuuksia. Oli miten oli, Dallas kaipaa aika pian Hintzin kaltaisia nuoria top-6 hyökkääjiä ottamaan ensiaskeliaan NHL:ssä. Muuten ollaan Bennin ja Seguinin aikakauden jälkeen taas pleijareiden ulkopuolella vuodesta toiseen.
Puolustuksessa tilanne on paljolti stadilaisten ansiosta parempi. Miro Heiskanen on niin poikeuksellinen pelaaja, että tulee olemaan Norris-ehdokas 3-5 vuoden sisään. Hän, Lindell ja Klingberg muodostavat hienon kolmikon, johon voi nyky-NHL:ssä luottaa kyllä hienosti jatkossakin. Toivon salaa, että Kari Takko hommaisi Oliwer Kasken Dallasiin Pori-connectionillaan.
Summa summarum: Starsissa ihan positiiviset fibat ja hyviä asioita viimein tapahtuu eikä tarvitse vain haihatella.
Kannuun silti vielä pitkä matka.
