On kyllä niin turhaa spekulaatiota nyt useammaltakin kirjoittajalta. McDavidilla on kuitenkin vielä 15vuotta aikaa se kannu napata.
Ja yleensähän noilla huipuillakin ottaa helposti yli 5vuotta ennen ensimmäistäkään isoa voittoa. Senna, Jordan, Ovetchkin plus sata muuta. Jotkun sitten sattumalta voittaa jo ensimmäisinä vuosinaan mestaruuden.
Tähän suuntaan varovaisesti yritin kritisoida ettei paskamyrsky nousisi. Eli henkilöityykö Oilers aina vain McDavidiin? Tietenkin. Mutta miten se näyttäytyy kanssapelaajille? Odotetaanko että Jeesus pelastaa koko ajan kun palvotaan ja häiritseekö niitä 16 muuta jätkää kentällä kun keräävät paskamyrskyä kun eivät tue messiasta. Sakemanni kyennyt jo asemansa ottamaan, eli laskin pois.
Eli jos yksi suuri on lähes kritiikkivapaa kun mietitään joukkueen menestystä ja epäonnistumiset ovat surkeiden kanssapelureiden syytä.
Ehkä yritän sanoa että kyetäänkö McDavidin hurjien pisteiden ja näyttävyyden ohessa pohtia johtajuutta ja nähdä herran heikkouksia kovissa paikoissa?
Aikaa luonnollisesti on, mutta itse McDavidista lukiessani kohtaan pääasiassa palvontaa ja sitä miten paskoja muut ovat organisaatiota myöten. Varmasti pointtinsa tuossakin on, mutta jotenkin häiriintynyt fiilis silti jää.
Arvokisakultaa löytyy jo nuorissa sekä ukoissa. Tuodaan tämäkin esiin. Ja lapuissani maailman paras hyökkäyssuuntaan.