Näistä nelosketjun laitureista olisi sen sijaan saattanut tulla hieman perempia pelaajia kuin mitä lopulta olivat, mutta kumpi on isossa kuvassa Suomi-kiekon kannalta järkevämpää: Kehittää täysin poikkeuksellisia yksilöitä maailman huipulle vai kasvattaa joukkueellinen laurikorpikoskia?
Tässä lähdetään siitä olettamasta, että olisi muka olemassa joitain jo lähtökohtaisesti syntymästään "supertalentteja", joiden kohdalla voidaan jo vaippaikäisestä lähtien nähdä, että heissä on jotain poikkeuksellista.
Itse en usko siihen lainkaan, vaan uskon siihen että raaka työnteko ja reilusti annetut mahdollisuudet kasvattavat näistä pojista niitä huippuyksilöitä.
Periaatteessa siis uskon vakaasti siihen, että kenestä tahansa
tietynlaiset ominaisuudet omaavasta yksilöstä on mahdollista kasvaa ja kasvattaa vaikkapa nyt kiekkoiluun NHL-tason pelaaja, kunhan kasvupolku on suotuisa. Tästä syystä kaikille tulee antaa alussa tasavertainen mahdollisuus.
Tarkoitan näillä tietynlaisilla ominaisuuksilla esim. fyysisiä ominaisuuksia (sopiva pituus, paino ja kropan malli, näkö yms.) ja henkisiä ominaisuuksia (tahtotila tehdä tarvittava työ, kiinnostus lajiin, kotoa annettava tuki jne.). Esim. luontainen ylipaino (reippaasti yli keskitason) on selkeä este juniorin kasvulle ammattikiekkoilijaksi ja sille ei oikein mitään voi tehdä, vaan kyseinen juniori on jo geenitasolla tuomittu elämään erilainen elämä. Sama asia kitukasvuisen kanssa, vaikka nyt onkin alkanut tulla lajin muutoksen myötä näitä debrincateja jo ihan terävimmälle huipulle asti. Ja eihän hänkään nyt ihan kääpiö ole.
Kiteyttäen siis: miksi kaikista kiekkojunioreista ei tule NHL-pelaajia, ei johdu siitä, että heillä ei olisi tarpeeksi lahjakkuutta, vaan ihan muista, edellä mainituista syistä. Ja mitään myyttistä lahjakkuutta ei ole, on vain erilaisia taipumuksia ja ominaisuuksia, joiden oikeanlaisella ruokkimisella ja kasvuolosuhteilla ne ominaisuudet puhkeavat kukkaan.
Ja niin karua kuin se onkin, niin ihan puhtaalla tuurillakin on yllättävän suuri osuus pelaajan menestymisellä. Löytääkö itselleen sopivimman joukkueen missä omat ominaisuudet tulevat parhaiten esiin jne.?
Teräväistäkin oltiin jo laittamassa menetettyjen lupausten listalle kun alkoi hieman tökkimään Blackhawksissa, mutta heti kun tuli joukkueen vaihto niin alkoi pelikin kulkea ihan eri malliin ja nythän häntä eri kritisoi kukaan. Olisi kiva nähdä se Puljukin jossain muussa jengissä kuin Oilersissa, tiedä mitä siitä vielä tulisi.
Mikäli junnulla on omaa halua, tahtoa ja motivaatiota harjoitella, niin hän kyllä tulee löytämään tiensä huipulle siitäkin huolimatta ettei kuulunut mihinkään lapsitähtien joukkoon, lisätiedot vaikka Mikko Rantaselta.
Ja sitten olet kuitenkin tehnyt tällaisen havainnon, jolla kumoat aiemman väitteesi?
Olet ymmärtänyt mielestäni ihan oikein, eli Rantanen on erittäin hyvä esimerkki siitä, mihin asti puhtaalla työnteolla ja halulla voi päästä.