Palkkakaton yksi tehtävähän on tasoittaa joukkueiden kilpailusuhteita. McDavidin tason pelaajia tulee sukupolvea kohden ehkä 1 - 2, joten sanomattakin selvää, että kaikille organisaatioille ei omaa "McDavidiä" riitä. Tuota taustaa vasten McDavidin kuuluukin ottaa se isoin mahdollinen diili ja nostaa tasonsa mukaista palkkaa, koska silloin liigan haluama "parity" toimii: Öljy joutuu luopumaan jostain pitääkseen McDavidin ja vähemmän onnekkaat organisaatiot pystyvät kokoaman vähemmän laadukkaista ja vähemmän kalliista palasista rungon, joka pystyy kilpailemaan Öljyn kanssa. Vaikeaahan se olisi kilpailla, jos huomattavasti McDavidia huonommat pelaajat syövät palkkakatosta lähes yhtä suuren siivun.
Valitettavasti palkkakaton nousu ja CBA:n pelaajille annettavia sopimuksia koskevat muutokset osittain vesittävät tuota funktiota. Ongelmahan liigan kannalta on, jos tulevaisuudessa McDavid on liigan selvästi paras pelaaja, mutta hänen cap-hittinsä ei ole läheskään kovin liigassa. Syy siihen, miksi Penguins pysyy huipulla vielä pitkään, on, että erityisesti Crosby ja myös Malkin pelaavat todella pienillä cap-hiteillä, ainakin jos McDavidin tulevasta sopimuksesta voi jotain päätellä. Yhtä lailla merkittävä syy Hawksin mesraruuksissa oli ennen kaikkea Keithin sopimus, jonka cap-hit ei ihan vastannut pelaajan tasoa.
Aika paljon saa Crosby vuodessa taantua, että ottaisin mieluummin McDavidin edes +12 miljoonan cap-hitille kuin Crosbyn 8.7 miljoonan cap-hitillä. Gretzkyn aikana sanottiin #99:n toimineen liigan sisäisenä palkkakattona: kukaan ei voinut tienata enemmän kuin Gretzky. Nyky-NHL:ssä sillä parhaalla pelaajalla ei ainakaan ole samanlaista rajoittavaa vaikutusta sopimuksien kehitykseen. Voi edelleen kysyä, pitäisikö olla?