Se että Crosby ei ole kerännyt selkejä takan reunukselleen, on ollut kiinni enemmän organisaatiosta, jota tämä on edustanut ja valmentajista, jotka häntä ovat valmentaneet. Ts. Crosbyltä löytyy kyllä työkalut, mutta häneltä ei ole koskaan vaadittu tai haluttu kahteen suuntaan pelaamista. Päin vastoin, riskialttiita ja joukkueen edun vastaisia ratkaisuja kaukalossa on jopa katottu läpi sormien.
Tavallaan sääli, sillä uskoisin, että Crosby itsekin vaihtaisi jonkun Art Rossin joukkueen parempaan menestykseen.
Aika paljon Bostonin pelejä viime kausina katselleena mä olen sitä mieltä, että Bergeron on jonkin verran yliarvostettu, sillä ei hän hyökkäyssuuntaan ole niin hyvä. Krejcin lätyt ovat helvetin paljon näyttävämpiä ja oivaltavampia.
En sinänsä ole eri mieltä. Pari pointtia kuitenkin. Krejcin oivaltavista lätyistä hyötyy aika usein myös vastustaja. Voi jopa sanoa, että useammin kuin Bruins. Toisekseen Krejci on liigan eliittiä toisen aallon hyödyntäjänä, mutta kun se otetaan pois, tehopisteet ovat kovissa peleissä
viime kevään toissa kevään tasoa.
Bergeron on hyvä esimerkki siitä, että hyökkäystehoja syntyy kohtuullisesti pelkästään sillä, kun tekee asioita kaukalossa oikein. Ei tarvitse olla järin luova, omata hyvää laukausta tai muitakaan huipputaitoja, jotka yleensä liitetään hyvien pistenikkarien ominaisuuksiksi.
Lisäys: Riittää, että voittaa kaksinkamppailuja enemmän kuin oman osansa, pelaa kiekkoa vapaalle miehelle ja menee maalille itseään säästelemättä. Itse asiassa suurin osa ns. taitopelaajienkin pisteistä syntyy yksinkertaisista kiekon viivaan pelaamisista ja riparien sutimisista sisään. Marginaalinen osa on mitään takatolppalättyjä tai ylämummosnaippeja sen jälkeen, kun on ensin kahvittanut pakin.
