No näinhän se on. Eritoten kun on aina niin helppoa jo etukäteen kertoa, että kuka se pahis ensi kerralla on.
Jos kouluun tunkee aikuinen asemies, joka teloittaa kylmästi kuusivuotiaita, niin siinä voisi itse kukin tehdä villin veikkauksen siitä, kuka on se pahis: asemies vaiko se kuusivuotias.
Perimmäinen idea ei ole lähtökohtaisesti se, että kouluhenkilökunta antautuisi villin lännen tulitaisteluihin vaan se, että aseistetun henkilökunnan/kouluviranomaisten läsnäolo toimisi parhaiten ennaltaehkäisevänä pelotteena ja auttaisi vähintäänkin viivyttämään tunkeutujaa/tappajaa siihen asti, että poliisit yms. ehtivät paikalle.
Niinhän se toimii laajemmassa mittakaavassa eli armeijoiden/puolustusvoimienkin suhteen. Perinteinen linjahan on historian saatossa monesti ollut, että jos maassa ei omaa armeijaa ole, niin sitten siellä on vieraan maan armeija. Ja jos on vastarintaa odotettavissa, niin sitten mietitään kahdesti kannattaako edes aloittaa konfliktia. Koulutappajan ideanahan on vain teurastaa mahdollisimman avuttomia kohteita mahdollisimman paljon, ja jos tiedossa on helpon teurastuksen sijasta vastarintaa, niin silloin kenties alakoulu säästyy.
Tästä tulikin mieleen, että vaimo oli pari vuotta sitten tekemässä sijaisuutta jonkinlaisessa gettokoulussa, jossa kiersi vartijat koko päivän käytävällä jos nyt jotain sattuisi tapahtumaan. Oli sitten huumeita, tappeluita jne jne kyseessä. Onneksi Suomessa ei sentään tällaisia jouduta miettimään.
Onko tämänkaltaisessa koulussa sitten niin huono asia, jos vartijat ovat riittävästi varustautuneita hommiinsa ja varautuneita esim. huumehöyryisten oppilaiden väkivaltaan toisiaan tai vartijoita/henkilökuntaa kohtaan, olivat kyseessä sitten nyrkit, puukot tai järeämmätkin laitteet?
Ideaalimaailmassa on toki mukavaa ajatella, että kyllä lainsäädäntöä tiukentamalla tilanne korjaantuu. Mutta lainsäädäntö koskee vain niitä lainkuuliaisia kansalaisia, jotka ostavat aseen virallista kautta asekaupasta ja rekisteröityvät.
Iltalehden mukaan Yhdysvalloissa 40% asekaupoista ei ole virallisen aselainsäädännön piirissä (boldaus minun):
Bill Clintonin vuonna 1993 asettama niin sanottu Bardyn laki vaatii, että aseen ostajan taustat on tarkistettava. Lain tavoitteena on estää aseiden joutuminen esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivien vaaralliseksi luokiteltujen henkilöiden käsiin.
Laki ei kuitenkaan ulotu 40 prosenttiin asekaupoista, sillä ne tehdään yksityishenkilöiden kesken verkkokaupoissa ja asenäytöksissä.
Valtio sääntelee ainoastaan laillisia asekauppiaita, valmistajia ja välittäjiä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Maassa on valtavat määrät aseita, ja lähes puolet niistä myydään kenelle sattuu ja miten sattuu täysin yksityisesti. Tämä tarkoittaa, että vaikka tänään annettaisiin asetus myyntioikeuksien tiukentamisesta niin Yhdysvaltain sisäisillä markkinoilla olisi niin paljon aseita, että "hullut asemiehet" ja rikolliset saavat halutessaan aseen lähes mistä tahansa.
Ja tässä uusimman kouluampujan tapauksessa ei edes ollut kyse hullulle myönnetystä aseesta vaan lailliselle keräilijälle myönnetystä aseesta, jonka keräilijän eli äidin poika poika sitten otti. Tämänkaltaisia sattumuksia ei voi estää niin kauan kuin Yhdysvalloissa (tai Suomessa) yksityisihmisillä on ylipäätään aseita ollenkaan hallussa.
Voihan sitä hurskastellen vaatia, että kaikki aseet pois Yhdysvalloissakin kaikilta yksityishenkilöiltä, sitten kaikki ovat turvassa ja tilanne on ratkaistu. Mutta se ei ole mitenkään realistista eikä tule olemaan realistista. Vaikka koko maapallo laittaisi huomenna kädet yhteen ja laulaisi kumbalayaa, niin menisi vuosikymmeniä kunnes aseet olisivat taottuna auroiksi.
Sitä odotellessa tarvitaan käytännön ratkaisuja, joissa ensin todetaan vallitseva tilanne ("aseita saa kuka tahansa ja kuka tahansa voi tulla aseettomille vyöhykkeille kuten kouluihin tappamaan puolustuskyvyttömiä ihmisiä") ja tehdään sen jälkeen ratkaisuja, jotka vähintäänkin lisäävät wannabe-kouluampujien riskejä niin paljon, että he eivät niin usein hyökkää kouluihin.
Kenties he silti tappavat perheensä tai naapurinsa, murhanhimoisia paskiaisia kun ovat, mutta eivätpähän pääse samalla tavalla julkisuuteen viattomien massamurhaajana (julkisuushan näillä tuntuu monesti tavoitteena olevan).
Parasta tietysti olisi, jos/kun mielenterveysongelmiin panostettaisiin Yhdysvalloissa edes prosentin verran maan nykyisestä armeijan budjetista ja jos sosiopaatteja saataisiin tunnistettua varhaisemmassa vaiheessa ja pistettyä heidät joko hoitoon tai sitten muuten vain muusta yhteisöstä syrjään. Mutta tämä jälkimmäinenkin on helpommin sanottu kuin tehty.
Niitä aselakejakin saisi Yhdysvalloissa tietyiltä osin toki kiristää, mutta kun lähtökohta on se, että maassa on valtaisa määrä aseita jo olemassa per henkilö ja niitä saa ostaa netistä tai markkinoilta ilman, että kukaan kyselee mitään, niin siitä seuraa se, että aselakien kiristyksissä kestäisi parhaimmillaankin vuosikymmeniä ennen kuin sillä olisi minkään sortin vaikutusta aseiden saatavuuteen.
Jos joku haluaa tappaa, niin hän pystyy jatkossakin tappamaan. Ainoa, mihin voi vaikuttaa on siihen missä ja miten hän tappaa ja kuinka helppoa se on kerryttää "ruumislukua", jolla päästään sitten mediamylläkän kautta julkisuuteen ja nettikusipääyhteisöiden sankariksi. Jos kohde kuten koulu muuttuukin vaikeaksi kohteeksi, se todennäköisemmin säästyy tai ainakin hyökkääjän eteneminen viivästyy tai pysähtyy nopeammin.
Yksi oivallinen ratkaisu olisi tietysti nykyisen journalistisen tason kohentuminen ja median muuttaminen linjaansa tunnepohjaisten shokkijuttujen ja klikkihuorauksien sijasta asiapitoisemmaksi ja vähemmän mässäileväksi, mutta tämä on valitettavasti niin epärealistinen ajatus, että se ei toteudu. Nykymedian tarkoituksena on luoda tunnereaktioita informaation välityksen sijasta ja sensaatiomässäilyn avulla saada kansa Suomessakin raivoamaan, itkemään ja suremaan - ja ostamaan sen lehden tai klikkaamaan otsikkoa. Hyvinhän tämä on tässäkin tapauksessa toteutunut jo tämänkin ketjun ääripään viesteistä päätellen.