Minäkin tutustuin Conaniin joskus vuden 2000 kieppeillä kun SubTV:llä alkoi pyörimään, vai liekö ollut TVTV vielä silloin? Jutut kolahti kyllä heti ja huumoriin pääsi sisällle. Melkein poikkeuksetta julkkishaastattelut olivat shown tylsintä tavaraa. Osin siksi, että Late Night ei juuri koskaan saanut niitä isoimpia tähtiä (show pyöri USA:ssa 0.30-1.30 yöllä), ja osaksi koska Conan ei itselleen yhdentekevistä vieraista saanut parasta irti. Onhan se vaikeaa esittää kiinnostunutta jostain D-julkkiksesta josta ei ollut kuullutkaan ennen show-bookausta. Homma menikin monesti kysymysten lukemiseen kortilta ja kömpelöihin aasinsiltoihin. Yllättäen usein se kolmas "extra"-vieras oli hauskin ja mielenkiintoisin, kun siellä oli vieraita joka lähtöön, typerien kilpailujen voittajia, ennätysten tekijöitä jne. joista irtosi helposti huumoria.
Vieraat tosiaankin monesti olivat heikompia, mikä juuri selittyy sillä, että show tuli niin myöhään yöllä, joten isoimmat starat menivät aikaisempiin ohjelmiin, joissa oli isommat katsojaluvut. Jos vaikka jokin uusi elokuva oli tulossa, niin leffan päätähdet menivät samaan aikaan kuvattavien Lettermanin tai Lenon vieraaksi ja Conan sai leffan comic relief hahmon näyttelijän. Sitten toinen vieras oli jonkun televisiosarjan sivuosan näyttelijä. Monesti ei ollut mitään hajua, ketä nämä ihmiset olivat. Nykyään on paremmin perillä julkkiksista kiitos iän ja internetin, ja tietää suurin piirtein, ketä vieraat ovat.
Late Nightin aikaan parasta showssa oli yleensä alkumonologi, ensimmäinen sketsi ennen vieraita ja toinen sketsi vieraiden välissä. Musiikkivieraita en jaksanut katsoa, mutta joskus lopussa oli stand up -koomikko, jonka tsekkasin aina. Välillä oli kanssa vaikka Martha Stewart vieraana, kenen kanssa Conan laittoi ruokaa tai studioon tuotiin jotain eläimiä. Ja kuka pystyy unohtamaan leipäasiantuntija Steve Kaplanin legendaarista
visiittiä. Tämmöiset poikkeavat vieraat oli pakko katsoa, koska Conan pääsi niissä paremmin irti kuin vain istumalla ja haastattelemalla jotakuta.
Itse Late Night with Conan O'Brien oli mahtava outolintu talk show -viihteen kodossa. Kuten edellä monesti mainittu, absurdiudesta vedetty komedia toimi kuin junan vessa ja sen vetureina olivat juuri mainitut Brianit McCann ja Stack sekä mainio Andy Blitz. Naisesiintyjistä mieleenjäävin oli itselle Christina Gausas, jonka nimi ei varmaan monelle kelloja kilauta mutta naaman nähdessään Conan-entusiastit kyllä tunnistavat. Max Weinberg oli myös kolossaalinen osa show:ta ja hänen osansa vain kasvoi kun Andy Richter lähti. Ja sehän toimi; Maxilla on mainio komedian ja ajoituksen taju ja delivery oli täysin luonnollista.
Conanin ohjelmissa on ollut juuri se hauskaa, että on otettu bändiläisiä La Bambaa, Penneriä ja Weinbergiä, shown kuuluttajaa Joel Godardia, käsikirjoittajia (mm. Sweeney, Brianit ja Blitz) ja muita ohjelman tekijöitä (Aaron Bleyart, Sona, Jordan, harjoittelijat jne.) rohkeasti lavalle. Monestihan Conan on heittänyt läppää myös tuottaja Jeff Rossista ja kamera on kääntynyt kuvaamaan lievästi kiusaantunutta tuottajaa. Mielestäni tästä on tullut sellainen lämminhenkinen olo, kun tietää, että ketä ihmisiä siellä on tekemässä ohjelmaa ja oli jotenkin hauskaa ajatella, että ohjelmaa oli tekemässä noin sekava seurakunta. Conan aina itsekin heitti vitsiä, kuinka halpa ja epäammattimaisesti ohjelma oli tehty ja siihen imagoon sopi se, että Max oli outo pervo, Jordan oli epämääräinen tuottaja, Joel ei saanut pidettyä suutaansa kiinni, sketseissä pyöri samat jätkät halvoissa asuissa ja Conanin assistentti Sona ei saa hommiaan tehtyä. Tekeekö Corden, Ellen tai Fallon mitään ilman julkkiskavereita?
