Varmaan jostain vuodesta 2006 eli kutosluokalta asti on tullut Conania katseltua. En muista miten on alunperin tullut jäätyä koukkuun mutta jotain pitää esiintyjän oikein tehdä, että maailman toisella puolella asuva 12-vuotias alkaa seurata ohjelmaa lähes pakkomielteisesti, vaikka aluksi varmaan 70% viittauksista meni yli hilseen.
Late Nightin ajoilta on legendaarisen Suomi-jakson lisäksi jääneet erityisesti mieleen kaksi asiaa. Käsikirjoittajien lakon aikaan Conan tuotti tv-viihdettä tavalla jossa ainoastaan hän voi onnistua, eli pyörittämällä vihkisormustaan pöydän päällä, ottamalla aikaa ja aina seuraavana päivänä yrittämällä rikkoa edellistä ennätystä. Niin typerää, ja juuri siksi niin hauskaa. Edellinen virke tosin summaa oikeastaan herran koko talk show -uran. Toinen juttu mikä Late Nightin ajoilta on juuri nyt erityisenä mielessä on ne sketsit, joissa Conan kertoo tarinaa jostain pervosta ja aina välillä kamera leikkaa Max Weinbergiin. Äärimmäisen yksinkertaista mutta toimi joka kerta. Ja pakko mainita myös Horny Manatee ja Masturbating Bear. In the year 2000. On toki lukemattomia muitakin sketsejä jotka voisi mainita, joista kaikkein absurdeimmat ysärillä mutta ei jaksa niin pitkää viestiä kirjoittaa. Onneksi on Youtube, että vähän jonnempikin fani on päässyt katsomaan Andy's little sisterit, Desk drivet sun muut.
Tonight Show oli mitä oli, mutta olihan se viimeinen viikko kun Conan kuvainnollisesti pisti koko show'n paskaks vaan ja palamaan yksi tv-historian legendaarisimpia tapauksia. Ja se äärimmäisen kaunis jäähyväispuhe liikuttaa edelleen.
Conanin siirryttyä TBS:lle olin aluksi hyvin pettynyt. Olisin toivonut siirtymää toiselle networkille kuten Foxille, enkä mihinkään kaapeli-tv:n puolelle. Aika väärässä tuli oltua, sillä herra sai vapaat kädet TBS:llä ja jälki oli sen mukaista, palattiin Tonight Show sovinnaisuuden jälkeen taas siihen Conanille ominaisempaan huumoriin. Katsojaluvut eivät ehkä olleet korkeat lineaarisen tv:n puolella, mutta ohjelma oli laadukas. Bill Tull's Budget Holiday Tips, Basic Cable Name That Tune, Mindy The Candy Cane Who Briefly Fell on the Ground, The Audiency Awards ja monet muut. Remotet, jotka on kaikki tullut katsottua joku miljoona kertaa, erityisesti Jordan Schlansky -pätkät. Ja tietysti Clueless Gamer ja Conan Without Borders, joka onneksi jatkuu. Toiveissa olisi, että sen ohjelman puitteissa palaisi joskus vielä Suomeen ja kävisi koittamassa, josko Forss Fagerström avaisi oven tällä kertaa. Loppujen lopuksi voi sanoa, että lähtö NBC:ltä oli onnenpotku kun miettii mitä kaikkea
kontenttia (karmea termi) olisi jäänyt saamatta, jos Conan olisi jäänyt Tonight Show'hun vetämään varman päälle. Tuskin olisi podcastiakaan tällä hetkellä, joka on mielestäni ehkä hauskinta Conania koskaan, ja se on paljon sanottu.
Jos aikuisella miehellä voi olla idoli, niin Conan O'Brien on sitä minulle. Niin monta paskaa päivää ja surullista fiilistä on korjaantunut sillä, kun on lyönyt Team Cocon pätkiä Youtubesta pyörimään. Todella suuri osa oman huumorintajuni kehittymisestä ja muodostumisesta on tullut Conanin ohjelmia katsellessa. Ja mikä hienointa, niin kaveri on ilmeisen hyvä ihminen myös siviilissä vaikka se "mulkku pomo" -hahmo aina esillä onkin. Siitä kertoo tietysti se, että maksoi omasta pussistaan palkat koko tuotannolle niin Tonight Show'n jälkeen kuin koronan aikaankin, sekä se, että viimeisessä jaksossaan käytti viimeisimmän vartin kehuakseen muita ihmisiä, eikä käytännössä maininnut itseään sanallakaan. Ja valtava määrä (siis yllätyin kuinka valtava, en odottanut että Conan olisi ihan noin iso nimi ollut jenkeissä vaikka isoksi tiesinkin) amerikkalaisia julkimoita on sosiaalisen median päivityksissään muistellut kohtaamisiaan Conanin kanssa, ja näissä päivityksissä toistuu aina muutama asia: kuinka Conan on nopein, fiksuin ja mukavin kaveri showbisneksessä, kuinka hänen olemuksensa rauhoitti hermostuneita vieraita ja kuinka hän aina pyrki saamaan nimenomaan vieraan näyttämään hyvältä eikä pyrkinyt "omimaan" nauruja itselleen.
Conanin lisäksi pitää totta kai mainita maailman paras sidekick Andy Richter, jolla oli äärimmäisen tärkeä rooli Conanin ohjelmissa ainakin omissa kirjoissani. Jos pelasti Conan monta tylsää haastattelua omalla nokkeluudellaan, niin niin teki myös Andy täydellisesti ajoitetuilla one-linereillaan. Hieno mies, joka toivottavasti jatkaisi jossain roolissa myös HBO Maxilla.
Viimeisen viikon klipit on jo tässä vaiheessa tullut kaikki katsottua moneen kertaan, osa liikutuksenkin vallassa. Conanin TBS-ajan jäähyväispuhe on tietysti yksi näistä eniten liikutusta aiheuttavista, mutta haluan nostaa esille yhden ehkä vähän vähemmälle huomiolle jääneen hetken. Tämän Nick Offermanin kanssa esitetyn sketsin jälkeen mies otti oman ajan antaakseen Andylle krediitit sketsin isoimmat naurut saaneesta repliikistä, ja tämä mielestäni kuvaa täydellisesti sitä, miten hieno mies Conan O'Brien on.