psychodad kirjoitti:Totta, tosin en pitäisi tätä suomalaisten heikkoutena vaan amerikkalaisten kieroutena. Pidän enemmän suomalaisesta tyylistä sanoa asiat suoraan kuin jenkkien ulkokultaisesta tyylistä. Se oli hauskaa ensimmäiset 2 viikkoa jotka siellä vietin, sen jälkeen tyyli lähinnä ahdisti, kun ketään ei voinut ottaa tosissaan oikeastaan missään.
Kanadassa ollaankin sitten paljon enemmän suomalaisempia näissä asioissa. Vähemmän tyhjänpuhumista. Siellä jopa viihtyy.
Suomessa sanotaan asiat suoraan vasta, kun ollaan lopetettu sukkien tuijottelu ja nautittu pari väkevää. Palvelukulttuuriin saisi kanssa iskostaa vähän muuta kuin sitä Jukolan Jussin perinnettä. Muutenkin tuo rehellisyys-crap on varmaan aika yliarvostettua legendaa tässä maassa, suoraselkästä jengiä saa kumman usein etsiä suurennuslasin kanssa.
Itse Conanista taas sen verran, että muisteltiin yks päivä miten paljon show on tietyllä tapaa muuttunut 90-luvun puolestavälistä. Onko monia muita täällä, jotka ovat pre-sub aikakautta?
Itse aloin seuraamaan sitä heti kun taivaskanavat ekan kerran näyttivät Euroopassa, taisi olla '95. Harmittaa ihan pirusti ettei tullut friikkimäisesti nauhoitettua paria kasettia vuoden 95-98 jaksoja, niin voisi hieman vertailla. Muisti toimii kuitenkin ihan mukavasti ja itse muistan Andy Richterin tosi tärkeänä osana ohjelmaa. Nokkela, hauska kaveri, joka oli nopea ja kekseliäs. Ja mikä ehkä tärkeintä Conan venyi silloin parempaan, ja pysyi kurissa. On ihan selkeä ero Conanin alkuriehumisessa ja dominoinnissa nykyään. Juttelut Andyn kanssa shown alussa oli parasta antia. Myös 90-luvun lopulla oli muutamia inserttejä, jotka ovat huikeita klassikkoja. Showt olivat kerran viikon ajan Losista tehtyjä, ja insertti oli kun Conan kävi pyytämässä näyttelijättäriä ulos, joiden kanssa oli synkannut showssa. Conanin epätoivoiset deittiyritykset olivat loistavaa kamaa, ja Andylläkin oli oma osuutensa.
Andy oli myös joskus Celebrity Jeopardy-visailussa, ja siitä tehty insertti sai kyyneleet silmiin naurusta.
Toinen huikea muisto oli joka joulu tehty sketsi, missä Conan oli joulupukki ja Andy oli tonttu, ja lapset kävivät tekemässä toivomuksia. Yksi pikkuskidi toivoi, että näkisi kissan junan kyydissä ja sitten toive toteutettiin ja kissanpentu istui pienoisveturin kyydissä. Lapsi kuitenkin alkoi improvisoimaan ja sanoi että haluaa myös että kissa kuolee. Conan repesi pukin partansa alta aivan totaalisesti ja sanoi lapselle että pysy ensi kerralla käsikirjoituksessa.
Koristähti D.Mutombo pistettiin imemään heliumia ja imitoimaan suosikkinäyttelijäänsä. Ääni kuulosti lähinnä kuolonkorinalta, Conan repesi taas siihen tyyliin ettei tuolilla pysynyt. Country-konkari Kenny Rogersille pistettiin side silmille ja laitettiin maistamaan oman ravintolaketjun kanasafkaa ja kilpailijan safkaa ja vertaamaan niitä. Siinä tuli sitten jotain umpikaksimielistä läppää jostain Rogersin korkkaamisesta johon Kenny siteet silmillä kuivasti kuittasi "Minä itseasiassa odotin vieraaksi tulemista". Conanin naurulla ei ollut loppua.
Ehkä aika kultaa muistot, mutta mulle henk.koht 90-luvun loppu oli inspiroituneinta ja hauskinta aikaa shown parissa. Andyn lähtö harmitti, ja väitän että tietty spontaanisuuden puute on jo iskenyt.
Ai niin, Conan tulee Suomeen, ihan jees.
MACK