Tuolla FAF-ketjun puolella oli jonkin verran vääntöä Gudbransonin diilistä. Äkkiseltään ajateltuna ei kyllä nimestä tule sellainen pelaaja, joka olisi 2020-luvun NHLssä menestyvän joukkueen runkopelaaja - mitä taas tuollainen sopimus antaisi ymmärtää. Toki myönnettävä, että otteitaan Flames-paidassa ei tullut oikeastaan seurattua ja mielessä ovat lähinnä aikakausi Canucksissa ja Penguinsissa. Varsinkin Canucksissa homma takkusi melko pahasti.
Mutta, kuten FAF-ketjussa joku mainitsikin, niin Gudbranson on sellainen pelaaja joka saa Tom Wilsonin kuriin. Tämä on jäänyt todella vahvasti mieleen ajastaan Penguinsissa, että muutaman kerran kaveri oikeasti taltutti Wilsonin, joka muutoin pahimmillaan riehuu kuin raivopäinen eikä kenestäkään ole oikein pysäyttämään. Sitten kun miettii tuota divisioonaa laajemmin, niin siellä on Reaves (NYR), Deslaueriers (Flyers), ja Martin (NYI) ainakin, joita vastaan tuollainen erikgudbranson on ihan hyvä olla kokoonpanossa. Penguinsilta, Devilsiltä tai Canesilta en äkkiseltään keksinyt ketään enforceria, mutta kyllähän tuossa jo noita kolmea joukkuetta vastaan kertyy parisenkymmentä peliä, neljännes kaudesta.
Vaikka nyky-änärissä ei puhtaita gooneja enää rostereissa pyörikään, niin saattoipa tuo Jampelta olla strateginen hankinta "pelotteeksi", tai ehkä paremminkin omien turvaksi. Tosin silloin ei kannata eerikille kaavailla mitään ykkösparin roolia, jos tehtävänä on hoitaa vastustajan sekopäät boksiin ja samalla joutua sinne tietysti myös itse, jolloin ei ole peluutettavana. Sitten taas jossain kolmosparin roolissa sopimuksen hinta on melko suolainen, etenkin nyt kun vielä Gaudreau tuli sisään isolla lapulla ja Laine vailla sopimusta. Eli jollain tasolla tuo signaus on perusteltavissa uutisoidulla arvollaan, mutta jää siinä Gudbransonille vielä todistettavaa.
Vaan kai siellä Jampella ja kavereillaan on jokin selkeä strategia & visio, joidenka mukaan etenevät.