Columbus Blue Jackets 2021–2022 – uutta nousua rakentamaan

[palle fontän]

GM Kekäläisen olisi kyllä tässä ajassa pitänyt saada organisaatio siihen kuntoon, että joukkue olisi tasapainoinen ja ”aina” playoffeissa.Punaista lankaa joukkueen kasaamisessa en ole löytänyt. Tuntuu kuin vuodesta toiseen retoolataan pikkuisen. Oikeasti, pitäisi vaan koko joukkue räjäyttää ja lähteä alusta liikkeelle.
Tulevia tähtiä hehkutetaan ja varmasti syystä. Vai onko syy se, että muuta sanottavaa ei oikeastaan ole?
Kananmunat pois kainalosta ja isojen päätösten kimppuun.

Itse en en näe tätä vuodesta toiseen tapahtuvaa retoolausta, eli osaatko kertoa mitkä tuolla ovat tällaisia retool -liikkeitä olleet pois lukien ennen kuluvan kauden alkua tehdyt siirrot?

 

[Mr. Smith]

Komppaan @Kavanagh :ia ainakin siinä, että kun nyt viimeksi vähän aika sitten Montreal oli playoffeissa niin Josh Andersson oli kyllä loistava, ihan avainpelaaja.

Nämä on mielenkiintoisia "muistoja". Kyllähän Anderson oli ihan hyvä, mutta en mää häntä nyt loistavaksi nostaisi - saati avainpelaajaksi. Anderson on tuollainen kolmosketjun fyysinen maalintekijä. Ja sitähän hän oli playoffeissa - kuusi pistettä 24 otteluun ja hän oli hyökkäyksen 8. tehokkain pelaaja yhdessä esim Paul Byronin kanssa.

Runkosarjassahan Anderson oli joukkueen neljänneksi tehokkain hyökkääjä, joten rooli ja tehot laskivat merkittävästi playoffeissa. Tänä vuonna hän oli tiiminsä viidenneksi tehokkain pelaaja.

Omasta mielestä Anderson on nyt liian suurissa saappaissa nykyisen sopimuksensa osalta. Hän pelaa kärkiketjuissa, mutta ei vaan pysty tekemään kärkiketjujen mukaista tulosta. Hän on hyvä kolmosketjun laituri ja siinä roolissa hänestä on saatu myös aikoinaan paras tulos irti (Columbuksessa). Nykyinen sopimus on aivan mielipuolinen kolmosketjun pelaajalle - jonka tehot laskevat playoffeissa (0.44 vs 0.33).

 

[larzzon]

Kun katsoo kiekkoa koosteista, niin Andersonin pari power-muuvia per peli pakin ohi maalille saattaa luoda mielikuvan hyvästä pelaajasta.

Tilastot eivät vaan tue, että Andersonin pelaamisella voitettaisiin sanottavasti jääkiekko-otteluita. Jos katsoo kokonaisen ottelun, niin ymmärtää helposti miksi: niitä satunnaisia maalille syöksymisiä enempää Andersonilla ei ole joukkueelleen annettavaa, peruspelaaminen on milteipä keskinkertaista heikompaa.

 

[Kavanagh]

Itse en en näe tätä vuodesta toiseen tapahtuvaa retoolausta, eli osaatko kertoa mitkä tuolla ovat tällaisia retool -liikkeitä olleet pois lukien ennen kuluvan kauden alkua tehdyt siirrot?

Ensi kesän retooling tässä kohdin kiinnostaisi enemmän. Kaikkihan ovat jo pelanneet verrattain hyvän kauden, joten onko tässä varsinaisia vahvistuksia tulossa, joilla Blue Jacketsista tulisi edes pleijaripaikoista pelaava joukkue. Nyt lähti Domissa kuitenkin aidon NHL-pelaajan kontribuutio, jota esimerkiksi tulokkaiden ei varmaan voi ennustaa korvaavan. Kun laidoillakaan ei enää ole varsinaista runsaudenpulaa varmoista tuloksentekijöistä, jos on enää Laine ja Bjorkstrand. Aiemmin oli Anderson, Bjorkstrand, Atkinson pelkästään yhtenä laitana.

Nyquist ja Voratsek saattavat pian olla laskevassa trendissä, kuten vaikka Hartnell aikanaan. Sillingerin ja Tsinakovin pitäisi tuplata panoksensa. Martsenko ja Johnson eivät kai todennäköisesti ole myöskään mitään megatulokkaita siinä, että heti alkaisi tapahtumaan. Pystyykö Texier olemaan eroa muihin tekevä pelaaja NHL:ssä?

Columbuksen 2010-luvun kovuuden identiteetti hukattiin Andersonista ja Duboisista luopumalla. Tilalle ei ole vielä nähdäkseni tullut mikä auttamatta tekisi rebuildista menestyksekkään. Megapelaajia puuttuu. Ykkösketjua vahvistaviakaan ei ole. Huippuvalmennustakaan ei tiettävästi ole enää.

Jampe puheli kesän treidimahdollisuuksista, mutta siinä taas menisi korkeat varausvuorot, joilla olisi helpointa löytää ja saada sidottua pitkäksi aikaa huippulupaus. Varsinaisesti, kun ei ole mitään läpilyöneen tulokkaan Danon ja Anisimovin kaltaisen laatusentterin kaltaista vaihdettavaa. Aivotärähdyksistä kärsivä Boqvist tai rooliaan etsivä Bean, sentterinä kipuileva Roslovic, nollaa tekevä Bemström, AHL-Foudy... Muu porukka alkaakin sitten olla corea, josta ei varmaankaan luovuta.

Kun miettii, millaisia viisikoita ja johtotähtiä muilla on, niin paljon väkevämpi se edellinen nuori runko oli. Minkä osittainen, omaehtoinen purkaminen syöksi yhtäkkiä koko seuran kurimukseen. Ja todella utopinen vaatimustaso on yhdellekään pelaajalle korvata kaksinkamppailuissa Torontoa dominoineen Duboisin panos. Duboisin, joka veti ykkössentterinä play-off-joukkueessa heti alusta saakka. Siksi harmittaa edelleen harvinaislaatuisten vahvistusten menettäminen, joiden suorituskyvyn korvaaminen ei ehkäpä olekaan niin helppoa. Henkisesti ja fyysisesti ei ole enää ainakaan etulyöntiasemaa rungolla.

En edelleenkään keksi muuta etua muihin joukkueisiin nähden ensi kauden joukkueelle kuin, että hyvin laukovia pelaajia on top-9-hyökkääjistössä ja puolustajistossa ehkä keskimääräistä enemmän. Yhtenäisyyksiä ei ole enää 2010-luvun Blue Jacketsiin, jota vastaan ei ollut kiva pelata aina. Nyt on kaikilla kivaa. Ja jos tästä ikinä play-off-viivaa hätyyttelevää joukkuetta tulisi pelaavasta kovuudesta pitäisi maksaa kalliisti asseteissa, eikä vaihdossa ole tulossa Duboista tai Andersonia.

 

[Danko]

Kun laidoillakaan ei enää ole varsinaista runsaudenpulaa varmoista tuloksentekijöistä, jos on enää Laine ja Bjorkstrand. Aiemmin oli Anderson, Bjorkstrand, Atkinson pelkästään yhtenä laitana.

Jos Anderson on "varma tuloksentekijä" noin 0,5 P/G keskiarvollaan niin sitten niitä vastaavia pistekeskiarvoja nakuttavia laitahyökkääjiä on Columbuksessa edelleen Laineen ja Bjorkstrandin lisäksi myös Nyquist ja Voracek sekä tällä kaudella nähty Texier.

Ei pysty kommentoimaan enempää, koska jos luen enemmän niin tulee migreeni.

 

[Kavanagh]

Jos Anderson on "varma tuloksentekijä" noin 0,5 P/G keskiarvollaan niin sitten niitä vastaavia pistekeskiarvoja nakuttavia laitahyökkääjiä on Columbuksessa edelleen Laineen ja Bjorkstrandin lisäksi myös Nyquist ja Voracek sekä tällä kaudella nähty Texier.

Ei pysty kommentoimaan enempää, koska jos luen enemmän niin tulee migreeni.

Anderson on antanut joukkueelleen 15-27 maalia jokaisella kaudellaan sitä loukkaantuneena pelattua kautta lukuun ottamatta. Erikoisominaisuutenaan on koko ja nopeus eli tuo aivan eri ulottuvuuden kuin kukaan noista laitahernepusseistasi, joista koko Blue Jackets koostuu nykyään. Joista Nyquist ja Voratsek eivät nyt varmaan kovin todennäköisesti ole parantamassa peliään vuosien myötä. Play-off-peleissä tuota nippua tuskin testataan.

Enkä minäkään Andersonia minään ykköskentän miehenä pidä, mutta perusveteraanikorvauksella pelaavana core-vahvistuksena, jolla on annettavaakin play-off-pelien voittamiseksi. Ja joka oli äärimmäisen tärkeä osa sitä aiempaa nuorta runkoa, joka Anderson-treidin jälkeen lähti kävelemään. Se olisi ollut Blue Jacketsin jo vakiintunut St. Louis Blues-identiteetti, mutta potenssiin kaksi fyysisyydeltään ja liikkuvuudeltaan, johon olisi edelleen lisätty samankaltaisia vahvistuksia kuin nykyiset ja tulevat tulokkaat. Eli koko sarjan tasolla harvinaislaatuinen nippu.

Nykyinen joukkue on paljon kevyempää kauraa. NHL-hyökkääjiä on esimerkiksi ja varmaan NHL-puolustajia, mutta ketä ovat ne tulevat avainpelaajat, joilla kaadetaan jengejä, joissa on myös vastaavia kykyjä, mutta myös Barkov juniorin tai Toronton kenttiä vastassa... Dubois pärjäsi siinä pelissä. Anderson samoin. Heidän korvaamisensa on siis hyvin haastavaa.

Nyt on vasta varattu tulevia NHL-pelaajia. Jos heistä ei ala erottumaan todellisia tähtiä... Voihan 2020-luvun menestyskaava tietysti olla haalia NHL-tasolla pärjääviä laitahyökkääjiä jengi täyteen, mutta kai tässä porukasta pitäisi pystyä lausumaan ääneen johtavia pelaajia. Joita tässä vaiheessa ei vielä ole tulossa ensi kauden joukkueeseen. Joten en keksi, miksi Blue Jackets olisi yhtäkkiä parempi seura tai löytänyt tulevaisuuden.

 

[Flagger]

Ensi kesän retooling tässä kohdin kiinnostaisi enemmän. Kaikkihan ovat jo pelanneet verrattain hyvän kauden, joten onko tässä varsinaisia vahvistuksia tulossa, joilla Blue Jacketsista tulisi edes pleijaripaikoista pelaava joukkue. Nyt lähti Domissa kuitenkin aidon NHL-pelaajan kontribuutio, jota esimerkiksi tulokkaiden ei varmaan voi ennustaa korvaavan.

Jos nyt on idän yhdeksänneksi paras joukkue, niin uskoisin jonkinlaiset saumat pleijareihin olevan myös ensi kaudella. Siellä saattaa Crösbit ja Oviet olla pian siinä kuuluisassa laskevassa trendissä. Domin kontribuutio korvaantuu kyllä, älä ole huolissasi.

Nyquist ja Voratsek saattavat pian olla laskevassa trendissä, kuten vaikka Hartnell aikanaan. Sillingerin ja Tsinakovin pitäisi tuplata panoksensa. Martsenko ja Johnson eivät kai todennäköisesti ole myöskään mitään megatulokkaita siinä, että heti alkaisi tapahtumaan.

Nyykvisti ja Vörätsekki saattaa taantua hiljakseen vanhetessaan tai sitten ei, olet oikeassa. Sillinger ja Tšinahov parantanevat melko varmasti. Aika vähässä ne änärin ulkopuolella pelaavat huippuprospektit on jos et edes Johsonia siihen laske.

Kun miettii, millaisia viisikoita ja johtotähtiä muilla on, niin paljon väkevämpi se edellinen nuori runko oli. Minkä osittainen, omaehtoinen purkaminen syöksi yhtäkkiä koko seuran kurimukseen. Ja todella utopinen vaatimustaso on yhdellekään pelaajalle korvata kaksinkamppailuissa Torontoa dominoineen Duboisin panos. Duboisin, joka veti ykkössentterinä play-off-joukkueessa heti alusta saakka. Siksi harmittaa edelleen harvinaislaatuisten vahvistusten menettäminen, joiden suorituskyvyn korvaaminen ei ehkäpä olekaan niin helppoa. Henkisesti ja fyysisesti ei ole enää ainakaan etulyöntiasemaa rungolla.

Kyllä, Dubois oli hyvä sentteri. Oliko Dubois kuitenkaan ykkössentteri contender-joukkueessa, sanoisin että ei. Dubois on tällä hetkellä liidaamassa panoksellaan Winnipegiä kakkossentterinä ulos playoffeista ja matkalla noin 60 tehopisteen kauteen. Varmasti Columbuksella olisi miehelle käyttöä, mutta jos ei joukkueessa halua pelata niin voi voi. Nyt Pate toimii liiderinä.

Yhtenäisyyksiä ei ole enää 2010-luvun Blue Jacketsiin, jota vastaan ei ollut kiva pelata aina. Nyt on kaikilla kivaa. Ja jos tästä ikinä play-off-viivaa hätyyttelevää joukkuetta tulisi pelaavasta kovuudesta pitäisi maksaa kalliisti asseteissa, eikä vaihdossa ole tulossa Duboista tai Andersonia.

2010-luvun Blue Jacketsilta löytyi kyllä Tortorellan johdolla kovuutta ja rouhintaa, mutta taito puuttui. Panarinin tuli toki taikomaan parin kauden aikana melkoisia taiktemppuja, mutta valitettavasti New Yorkin valot veivät. Panarin lähdön jälkeisen ajan joukkue on ollut nyt suuremmassa muutoksessa, kun monta runkopelaajaa ja valmentaja vaihtuivat. Hedelmiä korjataan toivottavasti kauden tai parin päästä. Taidat yliarvottaa Andersonin vaihtoarvon aika pahasti metsään.

 

[Kavanagh]

Nyykvisti ja Vörätsekki saattaa taantua hiljakseen vanhetessaan tai sitten ei, olet oikeassa. Sillinger ja Tšinahov parantanevat melko varmasti. Aika vähässä ne änärin ulkopuolella pelaavat huippuprospektit on jos et edes Johsonia siihen laske

2010-luvun Blue Jacketsilta löytyi kyllä Tortorellan johdolla kovuutta ja rouhintaa, mutta taito puuttui. Panarinin tuli toki taikomaan parin kauden aikana melkoisia taiktemppuja, mutta valitettavasti New Yorkin valot veivät. Panarin lähdön jälkeisen ajan joukkue on ollut nyt suuremmassa muutoksessa, kun monta runkopelaajaa ja valmentaja vaihtuivat. Hedelmiä korjataan toivottavasti kauden tai parin päästä. Taidat yliarvottaa Andersonin vaihtoarvon aika pahasti metsään.

Kanadan Henrik Borgström Johnson on todennäköisesti laitahyökkääjä ja fyysisesti yhä kaukana vakiopestistä NHL:stä? Potentiaalia on, mutta rooli sitten olisi vaikein eli yksilöhuippuhyökkääjän tontti.

Ja niissä aiemmissa Blue Jacketsien play-off-joukkueissa oli veteraanikovuutta ja fyysisesti kova sentterikeskilinjaa ja puolustus. Sekä tiivis joukkueidentiteetti valmennusta myöten. Kauheasti ei tullut lunta tupaan, kuten tällä kaudella on tasaisin väliajoin otettu luulot pois. Lisäksi oli myös hetkellisiä keskushyökkääjätähtiä, kuten Johansen tai puolustuskaksikko Werenski-Jones. Vezina-maalivahti Bobrovskissa.

Jos verrataan Johnsonia Duboisiin ja Johanseniin niin onko hänessä seuraava ydinpalanen joukkueeseen. Aika suuret saappaat on molemmilta jätetty sen suhteen, mikä on noilla varaussijoilla onnistuminen. Molemmat ovat myös pleijarikiekossa sen taitonsa osoittaneet. Jos Johnson on dräftinsä johtavia pelaajia muutaman vuoden päästä Columbuksen kilpailutilanne on huomattavasti erilaisempi kuin, jos tämä on pelkästään NHL-pelaaja. Todennäköisempänä tilannekuvana pitäisin, että Johnson treidaamalla saadaan se seuraava RFA-tähti kuin että Johnsonista olisi auttamatta toisia joukkueita kaatavaksi vahvistukseksi, kuten Dubois ja Johansen, jotka on rakennettu pleijarikiekkoa pelaamaan.

Hyvää hänessä lupaa innokkuus pelin opiskeluun ja itsensä kehittämiseen. Vaatimustaso on kuitenkin hurja, jos halutaan vahvistuksia, joiden teoilla jonain päivänä olisi todennäköistä toisia joukkueita voittaakin. Siksi en erityisemmin juhlisi, että aiemmassa rungossa läpimurtonsa tehneitä voittavia pelaajia oli jo. Eikä erinomaisesti toisiaan täydentävässä ketjussa tehty nopea läpimurto vaikkapa Danosta tehnyt edes vakio-NHL-pelaajaa.

Aika kaukana siis ollaan siitä tilanteesta, jossa seuran johtotähtenä on nuoren Johansenin ja Duboisin kaltaisia, heti raskasta vastuuta ottaneita ydinpalasia. Jotka liidaavat koko ykkösketjua ja joukkuetta ketä vaan vastaan. Tilanne, jossa on taas NHL-pelaajia prospect poolissa, ei ole siis onnellinen loppu Anderson-treidille. Tähdet, tähdet...

 

[Malmi]

Ihan mielenkiinnosta, täysin ilman sarvia ja hampaita kyselen. Minun tuntuu olevan vaikeaa saada joko ajatuksenjuoksusi tai sitten ainakin minulle hieman sekavahkona näyttäytyvän kirjoitustyylisi vuoksi kiinni siitä mitä yrität sanoa. Voi olla siis, että vika on täysin täällä päässä.

Kanadan Henrik Borgström Johnson on todennäköisesti laitahyökkääjä ja fyysisesti yhä kaukana vakiopestistä NHL:stä? Potentiaalia on, mutta rooli sitten olisi vaikein eli yksilöhuippuhyökkääjän tontti.

Mikä tämä yksilöhuippuhyökkääjä on? Mikä on sen määritelmä?

Jos verrataan Johnsonia Duboisiin ja Johanseniin niin onko hänessä seuraava ydinpalanen joukkueeseen. Aika suuret saappaat on molemmilta jätetty sen suhteen, mikä on noilla varaussijoilla onnistuminen. Molemmat ovat myös pleijarikiekossa sen taitonsa osoittaneet. Jos Johnson on dräftinsä johtavia pelaajia muutaman vuoden päästä Columbuksen kilpailutilanne on huomattavasti erilaisempi kuin, jos tämä on pelkästään NHL-pelaaja. Todennäköisempänä tilannekuvana pitäisin, että Johnson treidaamalla saadaan se seuraava RFA-tähti kuin että Johnsonista olisi auttamatta toisia joukkueita kaatavaksi vahvistukseksi, kuten Dubois ja Johansen, jotka on rakennettu pleijarikiekkoa pelaamaan.

Ja mitä tämä tarkoittaa? Viidentenä ikäluokassaan varattu pelaaja. Eikös se nyt ole jo aikalailla lähtökohta, että hänestä odotetaan vähintäänkin Duboisin tai Johansenin tasoita pelaajaa. Mitä mä en tässä nyt ymmärrä?

 

[Kavanagh]

Mikä tämä yksilöhuippuhyökkääjä on? Mikä on sen määritelmä?

Ja mitä tämä tarkoittaa? Viidentenä ikäluokassaan varattu pelaaja. Eikös se nyt ole jo aikalailla lähtökohta, että hänestä odotetaan vähintäänkin Duboisin tai Johansenin tasoita pelaajaa. Mitä mä en tässä nyt ymmärrä?

Artemi Panarin, Dubois tai Johansen on Columbuksen kontekstissa huippuhyökkääjä. Kaksi jälkimmäistä pelasi vielä sillä tärkeimmällä sektorilla, mitä tulee pärjäämisessä suhteesssa vastustajaan. Keskushyökkääjätilanteeseen ei siis vielä ole näköpiirissä ratkaisua ellei sitten Cole Sillingerin kuvitella olevan huomattava osa sitä yhtälöä. Jos hän olisi tähtipelaaja, sehän tietysti muuttaisi paljon kuviota.

Noilla kolmos-vitosvarauksilla on otettu myös Puljujärveä, Juolevia ja kavereita, joista ei tullut NHL-hyökkääjiä. Eli ei se varaus itsessään vielä nyt kovin paljoa merkitse. Tai tarkoita, että Kent Johnson on auttamatta neljän kauden päästä vaikkapa ydinpalanen Columbuksen joukkueessa. Vaikka Johnson löisi läpi ajan myötä niin Voratsekin kohtalo on myös mahdollinen eli, että hän olisi jo toisessa joukkueessa, kun homma alkaa toden teolla kulkemaan.

Jo tänä keväänä tapahtuva pienoinen läpimurto ei myöskään vielä takaisi, että Johnson on vahvistus tulevaisuudessa. Hirvittävät on saappaat, jos pitää Columbuksessa huippuhyökkääjän saappaita täytellä ja kantaa joukkuettaan pleijareissa voittoihin. Johansen ja Dubois treidattiin pois nuorina pleijareissa testattuina ykkössenttereinä vertailun vuoksi. Ikävä on tuollaisia pelaajia ja sitä tulevaisuutta, joissa keskusta oli heidän taitojensa varassa. Olen siis skeptinen, että Sillinger ja Johnson vertautuisivat Johanseniin ja Duboisiin yksilöinä.

 

[Hokipedia]

Dubois ja Anderson ovat pleijareissa testattuja isoja, kokoisikseen äärimmäisen liikkuvia ydinryhmäläisiä.

Mitä on tämä jatkuva Andersonin pleijarihegemonian nostaminen? Joo, meni Montrealin kanssa finaalein asti. Mutta fakta on se, että Andersonin vastuu ja tehot laskivat huomattavasti pudotuspeleissä vrt. runkosarja.

Jätetään nämä fanilaseilla tehdyt ”pudotuspeleissä testattu” ja ”30 jengiä ottaisi mieluusti Andersonin nykysopimuksellaan” hassuttelut pois.

 

[Stig Jenssen]

Eikö tuo ole aika raskasta istua vain tuijottelemassa menneisyyden asioita ja etsiä virheitä?
Eikö olisi mukavempi ottaa katse eteenpäin ja fiilistellä onnistumisia, kuin vertailla menneisiin asioihin?
Aivan kuin odotettaisiin jotain tyylipuhdasta suoritusta kaikilta osin.

 

[Mr. Smith]

Noilla kolmos-vitosvarauksilla on otettu myös Puljujärveä, Juolevia ja kavereita, joista ei tullut NHL-hyökkääjiä.

Joo, samaa vikaa on havaittavissa Carey Pricen pelissä. Ei tullut hääviä NHL-hyökkääjää hänestäkään, vaikka valittiin #3-#5 varauksena. Eikös kuitenkin noista mainituista Puljujärvestä tullut NHL-hyökkääjä?

 

[nuck]

Nämä on mielenkiintoisia "muistoja". Kyllähän Anderson oli ihan hyvä, mutta en mää häntä nyt loistavaksi nostaisi - saati avainpelaajaksi. Anderson on tuollainen kolmosketjun fyysinen maalintekijä. Ja sitähän hän oli playoffeissa - kuusi pistettä 24 otteluun ja hän oli hyökkäyksen 8. tehokkain pelaaja yhdessä esim Paul Byronin kanssa.

Pitää tosiaan muistaa Andersonin playoffeista se, että peliaika laski suhteessa runkosarjaan aika merkittävästi, kun taas esimerkiksi Byronilla se nousi suunnilleen saman verran. Edistyneissä tilastoissa Anderson oli playoffeissa Canadiensin hyökkäyksen huonoin odotettujen tehtyjen maalien ja päästettyjen maalien vertailussa tasakentin.

Vaarallisia maalipaikkoja vuosi playoffeissa omaan päähän Andersonin aikana Canadiensin hyökkäyksen toiseksi eniten - "edellä" oli vain Danault, jonka rooli päällystakkina oli ihan erilainen ja esimerkiksi noita hyökkäyspään startteja Danaultille tuli vain 18.75% (Andersonilla 65.15%). En minäkään saa noita playoffeja kyllä mitenkään loistaviksi.

Muuten en jaksa tässä ketjussa enempää vääntää, mutta sen verran totean, että Columbuksella on mielestäni oikea linja menossa. Pari kautta tuota tulevaisuuden pohjan hankkimista ja sitten voivat hommata noita andersoneja tukipelaajiksi. Selvää on se, että kärsivällisyyttä tuossa vaaditaan eikä kaikista kehity tulevaisuuden vastuun kantajia, mutta siihen uskon, että mitä useampi nuori kortti katsotaan, sen varmemmin siellä osa iskee läpi.

 

[Kavanagh]

Aika pieni otanta tulee 22 pleijaripelistä vaikka mentäisiinkin päätyyn asti ensimmäisellä kaudella joukkueessa. Eli se treidi oli jo tuottaa Mont Realille sen suurimman hedelmän, josta tässä pelataan. Eikä pistelukemista.

Ja Andersonissa tulisi nähdä metsä puilta. Koko metsä kaatui, kun Andersonista päätettiin käytännössä vapaaehtoisesti luopua. Kyse on siis koko joukkueen identiteetistä ja pleijarimahdollisuuksista, mihin tuo treidi vaikutti suunnattomasti yhtäkkiä. Vaikka Anderson ei olisi koskaan tehnyt enää 15-27 maalia kauteen se treidi olisi tuhonnut Columbuksessa kaiken, minkä varaan oli rakentumassa poikkeuksellisen fyysinen ja nopea pleijarijoukkueen ydin. Anderson, Dubois, Jenner, Voronkov... tuohan olisi ollut helvetillinen keskilinja kohdata pleijareissa.

Olen myös aivan eri mieltä että tässä vaadittaisiin "tyylipuhdasta suoritusta". Pikemminkin olisi tärkeää nähdä haavoittuvuus ja virheet. Inhimillisyys, joka unohtui. Anderson-treidissä ahnehdettiin kakkossentteriä. Ahneus depth chartin tasapainottamisessa ydinryhmän pitämisen kustannuksessa maksoikin seuran kaikista arvokkaimman assetin eli ykkössentterin. Yhdellä siirrolla tuhottiin vuosien kehitystyö ja joukkue, joka oli nuorta, liikkuvaa rautaa.

Eikä nykyjoukkueeseen voi lisätä Andersoneja kuin dräftistä vuosia odottamalla, sillä kukaan ei yleensä myy nuoria 15-30 maalin nopeita ja fyysisiä hyökkääjiä. Josta siis maksettiin "kakkossentteri Domi" ja kolmoskierroksen varaus loukkaantumisen täysin vieneestä kaudesta huolimatta. Se ei ollut siis mikään Islandersin veteraanijoukkue, josta luovuttiin. Vaan Columbuksen identiteetin mukainen, pleijareissa testattu ja voittamaan kykenevä fyysinen ja nopea super-ryhmä, johon olisi lisätty vielä ties mitä. Nähdäkseni se oli niin lähellä tuollaisen koostumuksen varaustoiminnan mahdollistamaa dream teamiä kuin on mahdollista ilman, että osuu Barkov junior tai Bergeron jengiin.

Nykyryhmä pelatkoon tiensä huipulle. Kauheasti ei vaan vaikuttaisi olevan vahvuuksia, joilla kilpailuetua luotaisiin. Eihän tätä jengiä mediassakaan kukaan kehu tulevaksi contenderiksi. Tällä haavia ei näytä olevan laukaisutaidon ohella minkäänlaista vahvuusaluetta tai identiteettiä jengissä ensi kaudellakaan, kun laidatkaan eivät enää kovin kummoisia. Siksi tuo aiempi, Anderson-treidin jäljiltä purkaantunut, jo pleijareissa voittanutkin ryhmä oli huomattavasti kivempi tulevaisuuskuva. Nythän meillä ei ole Jennerin ja Gavrikovin lisäksi enää yhtään joukkuepuolustusta avittavaa purevuutta koko ydinryhmässä. Eli tämä on hyvin helppo joukkue kohdattavaksi, toisin kuin se 2010-luvulla ex-GM Howsonin koostama pitemmän ajan runko. Jonka viimeisiä palasia esimerkiksi Anderson oli.

 

[Naamavelli]

Aika pieni otanta tulee 22 pleijaripelistä vaikka mentäisiinkin päätyyn asti ensimmäisellä kaudella joukkueessa. Eli se treidi oli jo tuottaa Mont Realille sen suurimman hedelmän, josta tässä pelataan.

Mikä juttu tää Mont Real oikein on? Onko mulla mennyt jotain ohi?

 

[Merovingi]

Jos Anderson on "varma tuloksentekijä" noin 0,5 P/G keskiarvollaan niin sitten niitä vastaavia pistekeskiarvoja nakuttavia laitahyökkääjiä on Columbuksessa edelleen Laineen ja Bjorkstrandin lisäksi myös Nyquist ja Voracek sekä tällä kaudella nähty Texier.

Ei pysty kommentoimaan enempää, koska jos luen enemmän niin tulee migreeni.

Niin, ja se Max Domi on tehnyt enemmän pisteitä tällä kaudella mitä Anderson. Domilla 32, Andersonilla 25.

 

[ColCbj]

Täällä tuntuu olevan nyt vähän samanlaista fiksaatiota Josh Andersoniin kuin eräällä kirjoittajalla on Devon Toewsiin. Hiukan ampuu luonnehdinnat yli kun puhutaan
kuitenkin ylihintaisesta middle six -grindaajasta.

 

[Kavanagh]

Niin, ja se Max Domi on tehnyt enemmän pisteitä tällä kaudella mitä Anderson. Domilla 32, Andersonilla 25.

Silti toinen näistä herroista on se, jota ei laitettu tarjolle jumbojengin toimesta. Miksiköhän... Kun molemmat organisaationsa ovat tykänneet Andersonista. Ero oli loukkaantuneelle pelaajalle tarjotussa kuudessa ja seitsemässä sopimusvuodessa, mikä kostautui katastrofaalisesti piakkoin. Domi taas oli ylimääräinen kummallekin samalla aikajanalla vaikka pistekeskiarvo oli kohdillaan.

Jonkinasteisia pistenikkareita Columbuksella on tosiaan tulossa remmiin. Paljon helpompi oli kuitenkin Duboisista ja Andersonista ennustaa tulevan voittavia pleijaripelaajia, kun nämä olivat ihannekanadalaisia liikkuvuudeltaan, kooltaan ja urheilullisuudeltaan. Nyt on tilalle tulossa jätkiä, joille heidän pistesaldonsa ja maalimääränsä olisivat jo saavutus urahuippuna. Ilman, että kahden suunnan pelistään esimerkiksi olisi mitään apua kellekään. Vielähän ei ole takeita, että tulokkaat edes pystyvät hyökkäyspeliään NHL:n sota-alueella toteuttamaan.

Muistetaan nyt vielä, että esimerkiksi Duboisin lähtöä vauhditti se, kuinka ensimmäisiä prime-vastuukausiaan pelattiin poikkeuksellisen nihilististä kilpikonnaprosenttilätkää, jossa ei kukaan juhlinut pisteillä. Larsenin aikana taas mitään muuta kuin henkilökohtaisia pisteitä ei ole saatu aikaan. Eli konteksti on myös erilainen joukkueissa, joista Anderson-treidin jäljiltä nopeasti tuli erilaisia vaikka tunnus ja nimi ovatkin yhä samoja.

Ja tännekin linkattiin se toissapäiväinen lehdistötilaisuus, jossa Jarmo hyvin harvinaislaatuisen nöyrästi totesi, että se Anderson-treidi hävittiin 100-0. Aina ei voi voittaa, ei edes joka päivä, mutta mikä siitä treidistä tekee yhä kytevän katastrofin oli vaikutus Columbuksen jääkiekkoon ja identiteettiin. Anderson ja Dubois olivat kaikki kaikessa ajatukselle columbuslaisesta unelmapelaajasta. Heidän menetyksensä käänsi siis koko organisaation menestysreitin Laineen, Werenskin, Johnsonin, Sillingerin, Texierin, Tsinakovin, Martsenkon, Bemströmin, Voronkovin, Foudyn, Ceulemansin ja ensi kesän ykköskierroksen varausvuorojen tielle.

Kaksi varmaa identiteettipalasta siis vaihtui Werenskiin (joka siinä entisen core-ryhmän dream teamissä olisi ollut) ja kokoelmaan jätkiä, joilla ei maalinteon lisäksi ole mitään erityisominaisuuksia, nopeutta tai kokoa, jota tarvittaisiin pleijaritaistoissa. En siis hahmota, miksi tuo nykyjengi olisi auttamatta matkalla pleijareihin tai voittaisikin sinne päästyään Tampat ja Torontot. Kun vastassa on toisten jo toteutuneita dream teamejä. Millä tuollainen Columbuksen jengi voittaa vaikka Barkovin ketjun, kun valmennuksessakin annetaan nykyisin tasoitusta.

Ketkä ovat ne megapelaajat ja puolustuspeliin sekä kaksinkamppailuihin kontribuutionsa antavat sillingerit ja texierit tässä nipussa. Duboisin ja Andersonin tiimissä oli nuorta, pleijareissa testattua, läpimurtonsa tehnyttä isoa rautaa, jota olisi kelvannut asettaa muita vastaan jo tänä kevänä. Joukkue oli ei vain hard to play against, mutta poikkeuksellisen maalivaarallinen ja liikkuva isoiksi miehiksi. Tilalla on ryandzingeleiden jengi, jota kylvetetään tennislukemin tasaisin väliajoin, eikä core tue Jenneriä vaille ollenkaan puolustuspeliä tai vihollisen sota-alueella operointia. Iso-Josh Anderson treidaamalla luovuttiin fyysisestä kilpailuedusta, lähitulevaisuudesta, koko ryhmästä ja seuran Howsonin ajoista rakennetusta identiteetistä, josta ei ole enää käytännössä jäljellä kuin kapteeni Jenner.

Uusi Columbus on huomattavasti erilaisempi kuin aiempi pleijarirunko ja identiteetti. Varmaan siinäkin projektissa joku nousee yksilönä esiin, mutta ryhmänä on aika kaikki utopista odotella, että aiempi kuin pleijareihin tehty ja siellä tähtisikermiä vastaan testattukin runko ei olisi hyvin todennäköisesti ollut paljon vaikeampi vastustaja muille.

 

[Ollakseni]

Uusi Columbus on huomattavasti erilaisempi kuin aiempi pleijarirunko ja identiteetti. Varmaan siinäkin projektissa joku nousee yksilönä esiin, mutta ryhmänä on aika kaikki utopista odotella, että aiempi kuin pleijareihin tehty ja siellä tähtisikermiä vastaan testattukin runko ei olisi hyvin todennäköisesti ollut paljon vaikeampi vastustaja muille.

Mutta eikö se ollut tuo nihilistinen prosenttikiekko joka pakotti Dubois'n vaihtamaan maisemaa? Ainakin aiemmin olit sitä mieltä että Tortorellan valmennus tuhosi joukkueen. Ja jos tuolla vanhalla rungolla ei päästy kuin kerran kakkoskierrokselle (vaikka siellä kaikesta päätellen oli kaksi dominoivaa pelaajaa Andersonin ja Dubois'n muodossa) niin ehkä oli aika muuttaa strategiaa?

 

[Merovingi]

Silti toinen näistä herroista on se, jota ei laitettu tarjolle jumbojengin toimesta. Miksiköhän... Kun molemmat organisaationsa ovat tykänneet Andersonista. Ero oli loukkaantuneelle pelaajalle tarjotussa kuudessa ja seitsemässä sopimusvuodessa, mikä kostautui katastrofaalisesti piakkoin. Domi taas oli ylimääräinen kummallekin samalla aikajanalla vaikka pistekeskiarvo oli kohdillaan.

Varmaan sen takia, koska kukaan täyspäinen seura ei ota Andersonin sopimusta itselleen ilman että siitä heille maksetaan. Andersonilla ei sopimuksensa tähden ole vaihtoarvoa, koska hän on ylihintainen kolmosketjun grinderi.

Jos Montreal nousee rebuildinsa kautta vielä contenderiksi, tulee Andersonin sopimus olemaan heille suuri ongelma, josta tulevat maksamaan ison hinnan päästäkseen eroon. Elleivät sitten saa LTIR-listalle, joka on myös hyvin todennäköinen seuraamus.

Andersonin fyysiseen kilpailuetuun hirttäytyminen on aivan naurettavaa ja osoittaa ettei ymmärretä yhtään mistään mitään. Columbus ei olisi contender Andersonin kanssa tänä kautena, ensi kautena ja tuskin edes seuraavalla kaudella. Ja silloin kolmen vuoden päästä voi Andersonin taso olla enemmän luokkaa törkeän ylihintainen nelosketjun laituri, sillä me puhumme hyvin epätasaisesta pelaajasta loukkaantumishistorialla, jonka pelityyli ei ainakaan asiaa auta. Anderson olisi vain uusi Milan Lucic, mutta Anderson ei ollut koskaan eikä tule koskaan olemaan Lucicin tasoinen pelaaja.

Tässä tuntuu nyt ajatuksissa menevän sekaisin pelaajasta pitäminen ja pelaajan pelillinen arvo. Kyllä minä Folignosta ja Bobrovskysta pidin pelaajina ja pidän kyllä edelleen, mutta molemmista luopuminen oli aivan oikea päätös. Vaikka Foligno on hieno mies ja oli seuralle hyvä kapteeni, se ei tarkoita että hän olisi niin helvetin hyvä pelaaja että seuran olisi pakko hänet pitää.

 

[Kavanagh]

"He's a big man. You don't think he's a 19 year old guy when you look at him physically, in his underwear. Holy smokes. Him and Josh Anderson are big guys. Josh is a little bit older, obviously, but they're big boys."

Jampe Kekäläinen Duboisista ja Andersonista.

Andersonin arvon saa kukin määritellä vaikka nollasta miinukseen, mutta sillä aiemmalla ryhmällä oli selkeä, poikkeuksellinen identiteetti. Jonka keskeinen osa Anderson oli, kuten myös Dubois vielä Andersonin ollessa osa ydintä, joka oli vasta tulossa prime timeensä. Se tunnettiin jo todella vaikeana vastustajana.

Kukaan ei ole tiettävästi sanonut, mitä kilpailuetua nykyryhmässä on. Eli minkä vuoksi he pleijareihin ovat pääsemässä ja miksi he siellä ketään voittaisivat.

Ainoa, mitä on tullut on Pittsburghin tuleva alamäki, mutta tuskin sitä Columbuksen tulevan rungon ansioksi lasketaan. Ellei näitä lupauksiamme sinne treidata.

Eikä kukaan tosiaan tarkoituksella vaihtanut strategiaa vaan dream team muuttui ahnehtimalla yhtäkkiä tragikomediaksi, kun menestysvalmennus käytti ties mitä psykopatiaa kulisseissa ja Anderson-treidi rikkoi ydinryhmän. Jolloin miljoona-condon vastikään Columbuksesta ostanut Dubois vuorostaan teki peliliikkeensä.

Siihen päättyi Howsonin nousukaudesta alkanut Columbuksen hard to play against-identiteetti, johon olisi ilman pandemiahajoamista ensi kertaa heitetty hirven kokoisia ja nopeita hyökkäyspeliin kykeneviä sotilaita primessään. Tänäkin pleijarikeväänä.

Nyt saa arpoa onko tulevassa joukkueessa kärkiketjujen kahden suunnan kiekonriistäjiä tai pelaajia, jotka pärjäisivät kaksinkamppailuissa huippukenttiä vastaan, kuten Dubois, joka tilttasi Torontoa 70-30 play-off-säännöillä pelatussa ottelusarjassa.

 

[Noppa10]

Aika pieni otanta tulee 22 pleijaripelistä vaikka mentäisiinkin päätyyn asti ensimmäisellä kaudella joukkueessa. Eli se treidi oli jo tuottaa Mont Realille sen suurimman hedelmän, josta tässä pelataan. Eikä pistelukemista.

Ja ensin kuitenkin SINÄ käytit argumenttina Montrealin finaaleihin menoa? Johan noista tilastoistakin sen näkee, että Montreal meni finaaleihin "Andersonista huolimatta"...

Jos Anderson on niin kova jätkä, niin miksi joukkueensa on koko liigan viimeinen? Luulisi sen kovimman ikinä missään voimahyökkääjän tuon kokoisella lapulla edes hieman pystyvän raahaamaan joukkuettaan. Vai hetkinen, onko meillä siis 5,5 miljoonan playoff-mies, joka on elementissään (paitsi viimeiset 22 peliään) playoffeissa, kunhan ensin muut halvemmat sällit sen joukkueen sinne raahaa?

On kyllä oikeasti aika kornia väittää, että kokonaisen organisaation pleijarimahdollisuudet pienenivät yhden kolmosketjulaisen lähdön myötä...

 

[Captain J]

Aika mielenkiintoista settiä täällä muutama viime sivu. Paten ja Keklun myötä aloin enemmän seuraamaan CBJ:n otteita, ja oikeastaan Paten ansiosta alkoi pelaajien nimetkin tarttua päähän (muutkin kuin tyyliin Panarin, Werenski ja Johansen eli ne tähtipelaat). Jostain ylipalkatusta kolmoskentän nobody-lasitykistä armotonta hehkutusta monessa viestissä. Duboisin hehkutuksen sentään ymmärrän, mutta jos sen hehkutuksen ytimessä on

"He's a big man. You don't think he's a 19 year old guy when you look at him physically, in his underwear. Holy smokes. Him and Josh Anderson are big guys. Josh is a little bit older, obviously, but they're big boys."

Jampe Kekäläinen Duboisista ja Andersonista.

Andersonin arvon saa kukin määritellä vaikka nollasta miinukseen, mutta sillä aiemmalla ryhmällä oli selkeä, poikkeuksellinen identiteetti. Jonka keskeinen osa Anderson oli, kuten myös Dubois vielä Andersonin ollessa osa ydintä, joka oli vasta tulossa prime timeensä. Se tunnettiin jo todella vaikeana vastustajana.

Niin emmää ny tiiä, aika yksipuoleinen mittari mielestäni. Se että on fysiikaltaan iso poika ei vielä tee vaikeaa vastustajaa. Tai juurikaan vaikuta identiteettiin.

Lisäksi oheinen pohdinta

Kukaan ei ole tiettävästi sanonut, mitä kilpailuetua nykyryhmässä on. Eli minkä vuoksi he pleijareihin ovat pääsemässä ja miksi he siellä ketään voittaisivat.

niin nyt eivät ole pääsemässä, mutta kyllä se joukkue siitä hitsaantuu. Ja pleijarit on siitä hauskat, että se nippa-nappa mukaan päässyt joukkue voi saada kunnon hurmoksen päälle ja nostella kannua kauden lopuksi - sehän se on osa koko formaatin viehätystä.

Kilpailuetu? Esimerkiksi nykykunnossaan/-vireessään Laine yksinään pystyy olemaan pelien ratkoja eli ”clutch” keskimääräistä paremman laukauksensa ansiosta - syy miksi hänet ylipäätään varattiin ennen Duboisia. Samaa ei voi sanoa noista kahdesta pelaajasta eikä oikein muistakaan CBJ:n pelaajista Panarinin jälkeen.

Ja Johnson ja Sillinger: aika kovaa ”dissausta” siihen nähden, että toinen ei ole pelannut vielä peliäkään NHL:ssä ja toinen pelaa ekaa kauttaan.

 

[Kavanagh]

Johnson ja Sillinger ovat verrattain onnistuneita lupauksia ja varauksia jo nyt. Silti esimerkiksi Duboisilta tai Johansenilta jääneiden ykkössentterin saappaiden täyttäminen vaatisi megaonnistumista, eikä mikään auttamaton projektio ole, että kumpikaan heistä pelaisi edes kerran elämässä nuoren Duboisin ja Johansenin veroisia play-off-kampanjoita. Puhutaan kuitenkin ykkössenttereistä vertailussa.

Johansen ja Dubois olivat myös hankalia vastustajia muille joukkueille. Johnsonilla ja Sillingerillä ei ole ainakaan vielä näyttöjä erityisyydestään tällä saralla, kun Duboisin pelaajaprofiili tunnettiin jo varausvuonna ilkeäksi tunnepelaajaksi. Vai lähemmäs perus-NHL-pelaajillako se Stanley Cup voitetaan.

Totuus lie että Columbus vaatinee Laineen lisäksi megapelaajan, jotta tuo hyökkäys tulevaisuudessa uskottavuudellaan kumoaisi ketään. Vaikka miten olisi laitureita.

Jampe viittoili jo vahvasti kesän RFA-treidiä kohti, mutta siihen ei ole varsinaisesti muita irrotettavia ja houkuttelevia myyntiassetteja kuin Johnson ja ykköskierroksen varausvuorot. Eli paljon voi vielä tapahtua, eikä toimistollakaan varmaan olla tyytyväisiä nykymiehistön löysyyteen, kun ennen virheliikettä oli täydellisiä, fyysisesti rankaisevia vastakohtia core pullollaan pelaamassa voitokasta Blue Jackets-hokia.

Esimerkiksi puolustuksen raudan puutetta Jampe jo radiossa vastikään kritisoi. Pitäisi kuulemma olla valmis rautaa nostelemaan.

Hyökkääjistöstä ei ole vastaavaa kuultu vaikka aika yksipuolisen kevyt ja puolustusta tukematon on nykymiehistö. Laineelta Jampe odottaa voittavan jääkiekon peluuta, mitä aiemman coren kanssa ei tarvinnut opetella. Mutta onhan tässä muitakin, joiden varassa se menestys olisi.