Colorado Avalanche 2010-2011

[Ralph]

Ei pelannut Johnsonikaan. Coloradon kausi päättyiitten voittoon, ja samalla päättyi Adam Footen ura. Ottelu päättyi 4-3 jatkoajalla David Jonesin toimiessa ratkaisijana.

Ihan vain tulin kysymään, että kuinka pian uutta kautta koskeva ketju yleensä avataan?

 

[Wolves]

Ei pelannut Johnsonikaan. Coloradon kausi päättyiitten voittoon, ja samalla päättyi Adam Footen ura. Ottelu päättyi 4-3 jatkoajalla David Jonesin toimiessa ratkaisijana.

Ihan vain tulin kysymään, että kuinka pian uutta kautta koskeva ketju yleensä avataan?

Ensin on pakko sanoa, että täällä kyllä ehti silmäkulma hieman vettyä, kun Footen "kunniakierrosta" katseli.

Mitä kysymykseen tulee, niin tämä ketju avattiin 27.4.2010, joten kai tuota voi availla lähiaikoina.

 

[Ralph]

Mitä kysymykseen tulee, niin tämä ketju avattiin 27.4.2010, joten kai tuota voi availla lähiaikoina.

Eli kaksi päivää kauden päättymisen jälkeen. Sama jos 2011-2012 laitettaisiin keskiviikkona. Minä sen voin tehdä, toivotaan etten ole ensimmäinen koko liigasta.

 

[riknor]

Eiköhän tässä ole jo yksi jos toinenkin Avs-fani suunnannut katseet ensi kauteen, joten siinä mielessä uusi ketju on ihan tervetullut.

Kauden viimesestä matsista vielä sen verran, että oli kyllä hymy herkässä kun katsoi ja kuunteli miten kotiyleisö hurrasi kapteenilleen läpi ottelun. Ehkä paras hetki tuli ottelun lopussa, saattoi olla jopa viimeinen vaihto ellen ole ihan väärässä.

http://www.youtube.com/watch?v=5N4cZSYzmQo Adam Foote's Final Game 04/10/11

Katsokaa ajassa 0:18 kuinka #52 on oma ilkeä itsensä. Hetkeä myöhemmin Foote vähän myölää vastustajaa laitaa vasten ja tästäkös sekä kotiyleisö että Altituden selostaja Mike Haynes innostuu.

Ottelun loputtua vielä satunnaisesti valitut fanit pääsivät jäälle ja jokainen pelaaja kävi luovuttamassa hikisen pelipaitansa fanille nimmarin kera. Olipa siellä myös Fleischmann ja muita loukkaantuneita luovuttamassa paitaansa. Hieno fiilis, vaikka kausi menikin täysin perseelleen.

 

[Petski]

Vihdoin ja viimein päättyi Avalanchen tuskallinen kausi, eikä yhtään liian nopeasti. Samalla päättyi myös yksi aikakausi, kun seurahistorian paras puolustaja Adam Foote hyvästeli kaukalot. Vaikka Footen hieno ura oli viimeisillä kausilla jyrkkää alamäkeä, niin haikea fiilis tuli kun #52 kiersi lopuksi kaukalon, kiitti yleisöä vielä viimeisen kerran pelaajatunnelin suulta ja poistui pukukoppiin. Foote tuli tunnetuksi siitä, ettei pienet loukkaantumiset häntä haitannut. Se vamma minkä takia hän oli loppukauden sivussa, oli murtuma jalassa. Siitä huolimatta mies halusi tulla pelaamaan vielä tuon yhden pelin. Foote veti uran viimeisen vaihtonsa uskollisena pelityylilleen, ikään kuin menneiden aikojen muistoksi. Hartikainen pääsi näin osaksi historiaa, jos sen nyt niin haluaa nähdä, hänen ollessa tuo Öljyn pelaaja jonka kanssa Foote väänsi. Toki tuosta vaihdosta olisi pitänyt tulla Footelle jäähy, mutta tuomarit lukivat tilannetta ja katsoivat läpi sormien. Sen valossa ymmärtää hyvin Oilersin turhautumisen siihen ratkaisevaan rangaistukseen jonka he saivat. Foote sanoi pelin jälkeen toivoneensa, että ylivoiman aloittanut nelikko tekisi voittomaalin, koska hänen olisi pitänyt mennä seuraavaksi kentälle. Sanoi olleensa niin puhki tuon edellisen vaihdon jälkeen, mutta muisti toki lisätä, että olisi päässyt ensimmäistä ja viimeistä kertaa urallaan ylivoimalle.

Adam Foote oli suurimman osan urastaan sellainen puolustaja, jota ei nyt Avsissa korvaa kukaan, mutta jonka kaltainen pelaaja tarvittaisiin heti. Kiekollinen osaaminen riitti ensimmäisen syötön antamiseen, vaikka bravuurina oli ropellikiekko pleksin kautta ulos omalta alueelta. Mutta Foote oli nimenomaan puolustaja, joka puolusti niin omaa maalia kuin joukkuekaveria viimeiseen asti. Kovaotteinen ja niin v-mäinen sääntöjen rajamailla pelaava pakki, joka oli kentällä aina parhaita vastaan. Avsin nykyjoukkue on kiitellyt Footen johtajuutta ja merkitystä joukkueelle pukukopissa niin paljon, että hieman hirvittää miten tuota vajetta onnistutaan paikkaamaan jo ensi kaudelle.

Footen jättäessä kaukalot, sulkeutui myös viimeinen linkki siihen joukkueeseen, joka vuonna 1995 muutti Quobecista Denveriin. Oudolta tuntuu Avalanche ilman yhtäkään tuttua nimeä, joita on seurannut aina sieltä Quobecin ajoilta ja Avsin alkutaipaleelta lähtien. Hyvin ymmärtää sen, että fanit Coloradossa ns. hakevat uutta tuntumaa joukkueeseen ja ovat hieman etääntyneet, jos näin etäfanistakin tuntuu, että jotain puuttuu. Vielä kun Milan Hejduk lopettaa, on viimeinenkin palanen Colorado Avalanchen suuruuden ajoista poissa. Se taas tarkoittaa sitä, että uutta tulemista täytyy rakentaa ja ducheneista nousta kansan rakastamia tähtiä.

Joka tapauksessa kiitos Adam Footelle urastaan organisaatiossa ja ei muuta kuin Foppan kanssa odottelemaan paidan jäädytystä.

Hejdukista puheen ollen, Daterin blogista löytyy hienoja uutisia. Duke kertoi Oilers-matsin jälkeen haluavansa jatkaa uraansa Avsissa. Sitä se lähes terve kausi teettää, kun vielä viime kaudella loukkaantumisten vaivatessa lopettaminen oli jo vahva vaihtoehto. Hejduk tekee luotettavasti sen 20 maalia kaudessa ja veteraanina on merkittävä apu aina vain nuorentuvassa joukkueessa.

Paljon on ollut puhetta Avsin omistajasta Stanley Kroenkesta ja siitä onko hän nykyään edes kiinnostunut Avsista. Kroenkehan osti Avsin aikoinaan sen ollessa täydessä loistossaan. Kuten hyvin tiedetään, Kroenke omistaa joukkueita sieltä sun täältä ja viimeisimpänä kiinnityksenä osake-enemmistö Valioliigan Arsenalista. Nyt Kroenken tallissa on Avsin lisäksi ainakin Arsenal, Denver Nuggets, St.Louis Rams, Colorado Crush, Colorado Mammoth ja Colorado Rapids. Ei ihme jos välillä esiin tulee kysymyksiä, että onko esim. Avsilla nykytilanteessa lupa panostaa kunnolla jos sellainen tilanne tulisi eteen, eli irtoaako fyrkkaa kaikille? Kun Stanley Kroenke osti St.Louis Ramsin hänen täytyi luovuttaa Avalanche ja Nuggets poikansa Josh Kroenken haltuun. Josh kommentoi jo jokunen kuukausi sitten näitä Avsin budjettiasioita sanoen, ettei Avsille ole asetettu omistajatahon puolesta mitään kattoa rahan käytölle. Nyt oli DP:ssa juttu jossa Josh Kroenke myös sanoi vihaavansa sitä, kun ihmiset sanovat etteivät he (omistajat) ole sitoutuneita Avsiin. Sanoi heidän olevan sitoutuneempia kuin koskaan ennen (totta kai).

Tässä myös mielenkiintoinen lainaus DP:n jutusta:

But Kroenke also left open the possibility of organizational changes as soon as this summer.

"This week we're going to make plans to sit down — myself, Pierre, Joe and the Avalanche staff as a whole — and discuss the season, discuss any holes we have on our roster that they think we need to fill and just kind of discuss the next three- or four-year outlook," Kroenke said.

Voihan sen Shermanin liittää tuohon Avalanche staff – kohtaan, mutta aina vain tulee näistä mieleen vanha herra Lacroix vetelemästä naruja Sherminaattorilla.

Yöllä on kauden taas tähän asti tärkein tapahtuma kun NHL:n draft-lottery pyöräytetään. Top-3 picki on varma, munkilla jopa ensimmäinen varausvuoro. Huonommalla munkilla taas menetetään St.Louisilta saatu 11. vuoro jos he onnistuvat voittamaan koko roskan ja nousemaan ylöspäin. Prosentit toki tuolle on jotain luokkaa 1,5%, mutta monestihan joku voittaa lotossa ja paljon pienemmillä todennäköisyyksillä. Kruunaisi kyllä tämän kauden.

Eli kaksi päivää kauden päättymisen jälkeen. Sama jos 2011-2012 laitettaisiin keskiviikkona. Minä sen voin tehdä, toivotaan etten ole ensimmäinen koko liigasta.

Jos avaat uuden ketjun, niin älä vain sorru topicin nimen kanssa samanlaiseen hakamussutteluun kuin on käynyt monen joukkueen kohdalla tämän kauden topicin nimeämisissä ;)

 

[Ralph]

Jos avaat uuden ketjun, niin älä vain sorru topicin nimen kanssa samanlaiseen hakamussutteluun kuin on käynyt monen joukkueen kohdalla tämän kauden topicin nimeämisissä ;)

Jos totta puhutaan, kirjoittaessani tuota avausviestiä Wordiin, mietein jotain väkevää lausetta ketjun nimeen, mutta päätin olla laittamatta mitään. :)

Ennen ketjun avaamista, odotetaan tuo tämän kauden päätös, eli lottery. Eiköhän meille riitä tuo kakkosvarauskin, mutta kuten Petski sanoi, tärkeää on saada tuo St.Louisin varaus arvottua numerolla 11. Kaksi varausta 11:sta joukossa olisi iloinen päätös heikolle kaudelle.

 

[Ralph]

Ei muuttunut Coloradon varausvuorot mihinkään. Oma varaus pysyi kakkosvarauksena ja se St. Louisin varaus pysyi 11. joten se matkaa Coloradoon. Top-11 sisältää siis kaksi varausta Coloradolla, toivotaan että se osataan käyttää hyväksi.

 

[Ilmaveivi]

Yhteenveto kaudesta 2010-2011

Kausi 2010-2011 on siis Avalanchen osalta viimein ohi ja katseet on jo suunnattu tuleviin kausiin, mutta luodaan sitä ennen pieni katsaus menneeseen kauteen. Viime kausi oli rebuildingin ensimmäinen vuosi ja se oli lähtökohtiin nähden suuri menestys, saaliina oli playoff-paikka ja sarja Sharkseja vastaan, jossa nuoret pelaajat saivat arvokasta kokemusta playoff-maailmasta.

Tähän kauteen lähdettäessä odotukset olivat luottavaiset playoff-paikan suhteen ja pitkään joukkue pelasikin hyvällä tasolla kunnes loppukaudesta tuli totaalinen romahdus. 49 pelatun ottelun jälkeen record oli 25-18-6, jolla oltiin tiukasti mukana taistelussa playoff-paikasta. Loppukausi ei sitten sujunutkaan aivan yhtä hyvin ja viimeisten 33 ottelun saldo oli 5-26-2. Saaliina siis 12 pistettä!!! Syitä tähän romahdukseen on varmasti monia, suurimman syyn ilman muuta ollessa loukkaantumiset, joita tuli taas tänä vuonna käsittämätön määrä. Parhaimmillaan oli 11-12 pelaajaa loukkaantuneena samaan aikaan ja kokoonpano näytti AHL-tason joukkueelta. Loukkaantumisia kertyi kaiken kaikkiaan 474 ottelua, joka on franchise-ennätys. Ilmeisesti Islanders pisti tästä kuitenkin vielä vähän paremmaksi?

Loukkaantumisten lisäksi huonoon kauteen vaikutti maalivahtien epäonnistuminen sekä täysin luokaton alivoima. Anderson aloitti kauden kovien odotusten kanssa, mutta kausi oli melkoinen fiasko ja lopulta Andy kaupattiin Senatorsiin. Tilalle tullut Elliot ei ollut yhtään sen parempi, eikä kakkosmaalivahdin roolin omaksunut Budaj pystynyt mihinkään yllättäviin tasonnostoihin. Se täytyy tosin sanoa, ettei puolustus auttanut useimpina iltoina, mutta kyllä maalivahtien heikkous näkyi tulostaululla. Toinen murheenkryyni oli alivoima, joka oli koko liigan huonointa prosenttien ollessa 76,1. Vieraissa av toimi kohtalaisesti, mutta kotona lukema oli 71,1, millä oltiin selvästi liigan huonoin. Alivoima on osa-alue, mikä on ehdottomasti saatava kuntoon ensi kaudeksi.

Tähän kauteen päättyi myös Adam Footen hieno ja pitkä ura. Hieno pelaaja kaikin puolin ja paljosta on Adamia kiitäminen. Kovan luokan puolustava puolustaja, jonka lopettamispäätös tuli juuri oikeaan aikaan. Kausi oli täynnä loukkaantumisia, eikä jalka enää riitä tälle tasolle. Viimeisen Oilers-pelinkin Foote pelasi nilkka murtuneena. Hienoa että Adam sai pelata viimeisen pelinsä kotihallissa. Saman olisi suonut pari vuotta sitten Joe Sakicille, mutta vammat olivat sitä luokkaa ettei pelaaminen onnistunut. Kiitos kaikesta Adam Foote ja tämän hienon videon myötä eläkepäiviä viettämään: http://www.youtube.com/watch?v=lhIxgE09zrI

Kesä tulee olemaan mielenkiintoista aikaan ennen kaikkea draftin johdosta, jossa Avseillä on siis 2 TOP11-pickiä. Kaksi lupaavaa nuorta pelaaja on siis tulossa, mutta itse draftistä juttua sitten myöhemmin. Maalivahtiongelman ratkaiseminen on myös yksi kesän tärkeimmistä asioista. Lähteekö Sherman kalliiden UFA-maalivahtien (Vokoun, Bryzgalov) perään, haetaanko treidien kautta nuoria lupaavia maalivahdinalkuja (Bernier, Schneider) vai mennäänkö nykyisellä kaksikolla (toivon mukaan ei).

Heitetään vielä arviot pelaajista:

Maalivahdit

Brian Elliot 12 ott. 2-8-1, GAA 3,83, SV, 89,1%
Tuli joukkueeseen vaikeassa tilanteessa, eikä pystynyt ihmetekoihin. Tilastot melko karmeat, joita tosin huonontaa huonossa joukkueessa pelaaminen. RFA-pelaaja, voi mennä ensi kauden kakkoskassarista, jos saadaan pidettyä halvalla.

Peter Budaj 45 ott. 15-21-4, GAA 3,20, SV, 89,5% SO 1
Budaj pelasi peruskauden. Kakkoskassari, joka pelaa silloin tällöin maagisia pelejä, mutta perustaso ei riitä aloittavaksi maalivahdiksi. Mielenkiintoista nähdä kumman maalivahdeista organisaatio haluaa pitää. Budajin puolesta puhuu vuosien kokemus Denverissä pelaamisesta.

Puolustajat:

Ryan O`Byrne 64 ott. 0+10=10, -7, 71 pim.
Tuli kesken kauden Canadiensista ja toi pakistoon kaivattua kokoa ja kovuutta. Muodosti Lilesin kanssa ihan toimivan kaksikon, pelasi fyysistä peruspeliä ilman hienouksia. Virheitä tuli silloin tällöin, mutta kaiken kaikkiaan hyvä lisä pakistoon.

John-Michale Liles 76 ott. 6+40=46, -9, 35 pim.
Lilesilla on takana onnistunut kausi. Johti alkukaudesta liigan puolustajien pistepörssiä, mutta muun joukkueen tavoin tahti hiipui selvästi loppukaudesta. Oman pään pelaaminenkin kohentui edelliskausiin nähden ja tasaisuutta tuli otteisiin lisää.

Erik Johnson 22 ott. 3+7=10, -5, 19 pim.
Ehdottomasti kauden puhutuin tapaus oli blockbuster-treidi Bluesin kanssa, jossa EJ siirtyi Avsien riveihin. Näyttämisen halu oli alkuun todella kova ja EJ:lle tuli useita pahoja maaleja maksaneita kiekonmenetyksiä ja muita huolimattomuuksia. Kuitenkin miehestä näkee, että potentiaali on valtava, jos se vain saadaan esiin. Otti heti asemansa joukkueen ykköspakkina ja pelasi ilmeisesti pienen vamman kanssa. Ensi kauden alusta lähtien odotukset on kovat, koska maksettu hintakin (Stewart, Shatty) oli todella kova.

Kyle Cumiskey 18 ott. 1+7=8, -3, 10 pim.
Cumiskey kärsi kauden aikana pahoista aivotärähdyksistä ja pelimäärät jäivät alhaisiksi. Luistimilla yksi koko liigan nopeimmista puolustajista, mutta roolia vaikea saada, kun joukkueesta löytyy jo parempia kiekollisia pakkeja ja koko ei riitä omassa päässä.

Kyle Quincey 21 ott. 0+1=1, -5, 18 pim.
Aloitti kauden vaisusti ja lopulta loukkasi olkapäänsä ottelussa Capseja vastaan ja oli loppukauden sivussa. Vaisu alku, mutta silti Quinceyn rutiinia oltaisiin kaivattu.

Jonas Holos 39 ott. 0+6=6, -3, 10 pim.
Norjalainen pelasi ensimmäisen kautensa Pohjois-Amerikassa. Ei saanut Saccolta hirveästi luottoa, mutta sillon kun pääsi pelaamaan, pelasi pääasiassa ihan kelvollisesti. Ei mitään erityisiä vahvuuksia ja vakioroolin saaminen tulevaisuudessa on kovan työn alla.

Ryan Wilson 67 ott. 3+13=16, -8, 68 pim.
Wilsonilta nähtiin kauden aikana sekä hyviä että huonoja vaiheita. Tuo fyysisyyttä pakistoon, mutta voisi pelata vieläkin ilkeämmin. Merkkausvirheitä omassa päässä tulee vähän liikaa ja niistä pitäisi päästä eroon. Hoitaa kuitenkin oman roolinsa ihan kiitettävästi ja tuo leveyttä pakistoon.

Matt Hunwick 51 ott. 0+10=10, -19, 16 pim.
Kauden virallinen sylkykuppi. Uskomatonta koomailua kiekon kanssa ja löysää puolustamista omalla alueella. Paransi otteitaan loppua kohden, mutta arvosana jää silti heikoksi.

Adam Foote 47 ott. 0+8=8, -9, 33 pim.
Footella takana rikkonainen kausi, johon oli oikea aika lopettaa ura. Ei pysynyt enää nuorempien vauhdissa ja kiekkollinen pelikin oli jo heikkoa. Silti kyseessä on seuraikoni, joka jättää pukukopin johtajuuteen ison aukon.

Hyökkääjät arvioin myöhemmin illalla.

 

[Petski]

Farmijoukkue Lake Erie Monsters aloittaa lauantaina historiallisen ensimmäisen playoffs-sarjansa ja vastaan asettuu Vancouverin farmi Manitoba Moose. 'Nucks teki Monstersille palveluksen kutsumalla riveihinsä Manitobasta Gody Hodgsonin ja Victor Oreskovichin. Avalanche puolestaan on lähettänyt Monstersille pari prospectia lisää.

Viikolla Avs teki sopimuksen Brad Malonen kanssa ja mies liittyi LEM:n riveihin. Samoin teki puolustajalupaus Stefan Elliott, jonka edustama Saskatoon Blades otti pataa yllättävästi puhtaasti 0-4 WHL:ssa. Saskatoon oli ladannut melkoisesti paukkuja tähän kauteen muun muassa treidaamalla kalliiseen hintaa Brayden Schennin. Joka tapauksessa Blades kesälomille ja Elliott AHL:n playoffseihin. Lähellä on myös, että Tyson Barrie pääse samaan junaan, sillä hänen edustamansa Kelowna Rockets on tappiolla otteluvoitoin 1-3 Portland Winterhawksille.

Pickard, Elliott, (Barrie), Olver, Stoa, Holos, Gaunce, Chounaird, Malone, Carman, Mercier, Walker...joskus myös näin päin, että farmijengi hyötyy emoseuran talenteista.

Launtain ja sunnuntain pelit olisivat todella hyvään aikaan näin euroopasta katsottuna, mutta mistäpä noita näet. Olisi kyllä todella mielenkiintoista nähdä kyseisiä matseja.

 

[vilpertti]

Launtain ja sunnuntain pelit olisivat todella hyvään aikaan näin euroopasta katsottuna, mutta mistäpä noita näet.

Tässä linkki josta lienee apua: AHL Live

 

[Petski]

Farmijoukkue Lake Erie Monsters aloittaa lauantaina historiallisen ensimmäisen playoffs-sarjansa ja vastaan asettuu Vancouverin farmi Manitoba Moose.

Nyt on sarja taputeltu ja Lake Erie lähti lauluun. Monsters johti sarjaa parhaimmillaan jo 3-1, joten sillä oli kolme kertaa saumat lyödä sarja poikki ja jatkaa seuraavalle kierrokselle. Niin vain Manitoba käänsi lopulta koko roskan itselleen ja LEM:n hieno kausi päättyi kitkerästi.

Ottelusarjan tulokset oli:

Game 1 Manitoba-Lake Erie 4-6
Game 2 Manitoba-Lake Erie 3-2 (ot)
Game 3 Lake Erie-Manitoba 2-1
Game 4 Lake Erie-Manitoba 6-3
Game 5 Lake Erie-Manitoba 0-2
Game 6 Manitoba-Lake Erie 3-1
Game 7 Manitoba-Lake Erie 4-1

Monstersin maalinteko hyytyi pahasti neljännen pelin jälkeen - heti kun vastustajan maalilla pelannut ex-Monster Tyler Weiman joutui penkille.

AHL-veteraanit Ben Walter, David Van Der Gulik ja Matthew Ford kantoivat vastuun maalinteosta yhdessä nuorempien Mark Olverin ja Justin Mercierin kanssa. Mercierin tehot 3+2 oli iloinen yllätys ja noista kolmesta maalista kaksi tuli yllätys yllätys - alivoimalla. Hänen ja taistelijaparinsa Mike Carmanin yhteenlaskettu av-maalien saldo koko kaudelta oli yhdeksän!

Jos oli Mercier positiivinen yllätys niin samaa ei voi sanoa Ryan Stoasta. Seitsemän peliä saldolla 1+0 on valitettavan vähän pelaajalta, jonka pitäisi nyt taistella kaikin keinoin NHL-uransa puolesta. Stoan tilanne ei kovin ruusuiselta näytä, mutta katsotaan mitä kesä ja mahdollisesti ensi kausi tuo tullessaan. Stefan Elliott pääsi tekemään debyyttinsä ammattilaiskaukaloissa ja hän pelasi viimeiset viisi peliä vieden Joel Chounairdin paikan. Myös Brad Malone pääsi pelaamaan kolme ensimmäistä peliä, mutta sen jälkeen tippui kokoonpanosta.

Junnusarjoissa pelit jatkuvat vielä kahdella Avalanchen varauksella, Joey Hishonilla ja Troy Rutkowskilla. Rutkowskilta ei vielä tarvi sen kummempia mainetekoja odotella, mutta Hishonilta voi ja pitää odottaa menestystä pudotuspeleissä. Hän aloitti playoffsit tehojen suhteen ihan kohtuullisesti, tehden ensimmäisellä kierroksella London Knightsia vastaan 1+4. Toisella kierroksella Plymouth Whalers laittoi Hishonin aisoihin ja mies pidettiin täysin pimennossa, pistepussin karttuessa vain kahdella syötöllä. Nyt Läntisen konferenssin finaalissa Hishon on taas irti ja hän on kasannut neljään peliin 2+5. Hishonin joukkueella on ensi yönä mahdollisuus katkaista sarja ja edetä Kanadan junnusarjojen mestaruusturnaukseen Memorial Cupiin. Tuo arvostettu turnaus olisi varmasti vielä viimeinen tärkeä kokemus Hishonille juniori-uralta, ennen siirtymistä ammattilaiskaukaloihin.

Nyt kun Avsin ja LEM:n kaudet on ohi, voisi pikku hiljaa alkaa itsekkin funtsimaan jo ensi kautta ja off-seasonia, kunhan jaksaa ja ehtii.

 

[Ilmaveivi]

Jatketaan kesken jäänyttä joukkuearviointia.

Hyökkääjät

Matt Duchene 80 ott. 27+40=67, -8, 33 pim.
Duchene pelasi hyvän kakkoskauden ja oli joukkueen paras pistemies. Kaivattua voimaa ja massaa oli tullut kesän aikana lisää ja toisin kuin tulokaskaudella Matt poistui kamppailutilanteista huomattavasti useammin voittajana. Peli monipuolistui ja etenkin aloitukset paranivat kiitettävästi edelliskaudesta (44,0% -> 50,4%). Ensi kaudella jo 80 pisteen raja rikki?

Philippe Dupuis 74 ott. 6+11=17, -4, 40 pim.
AHL-pelaajaksi profiloitunut pelaaja, joka lunasti nelossentterin paikan kesän campilta ja pelasikin siinä roolissa ihan hyvän kauden. Teki puolustavasta roolista huolimatta ihan hyvät tehot ja oli isossa roolissa alivoimalla, vaikka se ei tunnetusti joukkueelta sujunutkaan.

Kevin Porter 74 ott. 14+11=25, -11, 27 pim.
Porter pelasi kauden aikana jokaisessa kejussa aina ykkösestä neloseen, lisäksi Kevin nähtiin alivoimalla ja ylivoimalla viivamiehenä. Monipuolinen pelaaja, joka ei kuitenkaan ole aivan löytänyt ominta rooliaan. Monipuolisuutensa vuoksi käyttöä on myös ensi kaudella.

Tomas Fleischmann 22 ott. 8+13=21, -1, 8 pim.
Flash pelasi hienosti kauden päättäneeseen keuhkoveritulppaan asti. Muodosti Duchenen ja Hejdukin kanssa hyvän ketjun, jossa kemiat osuivat hyvin yhteen. UFA-pelaaja, jolle olisi ehdottomasti käyttöä ensi kaudellakin.

Jay McClement 24 ott. 1+3=4, -8, 12 pim.
Tuli Blues-kaupassa kylkiäisenä, eikä kyllä vakuuttanut millään tavalla. On profiloitunut hyväksi alivoimapelaajaksi ja jos jatkaa seurassa voi olla isossa roolissa ensi kauden alivoimassa. En myöskään ylläty, jos tullaan kauppaamaan jossain vaiheessa.

Brandon Yip 71 ott. 12+10=22, -22, 54 pim.
Yipillä on todella vaisu kausi takana. Pisteet ja maalit tulivat putkissa minkä jälkeen saattoi mennä jopa 20 ottelua ettei kentällä tapahtunut yhtään mitään. Tarvitsee huomattavasti lisää tasaisuutta esityksiinsä. Plusmiinus -22 melko karmea.

Greg Mauldin 29 ott. 5+5=10, 5, 8 pim.
Aloitti kauden ylhäällä nelosen laidassa ja pelasikin varsin pirteästi kunnes jaloissa alkoi painaa ja loppukausi menikin alhaalla. Toi hyvin energiaa ja taistelutahtoa peleihin ja oli ihan positiivinen ilmestys kokoonpanossa.

Milan Hejduk 71 ott. 22+34=56, -23, 18 pim.
Hejdukilta jälleen perushyvä kausi. 11:sta peräkkäinen kausi kun Duke rikkoo 20 maalin rajan. -23 joukkueen heikoin plusmiinuslukema ja siihen ei missään nimessä voi olla tyytyväinen.

Paul Stastny 74 ott. 22+35=57, -7, 56 pim.
Stastnylta odotettua heikompi kausi ja Duchene ohitti Paulin sentterihierarkiassa tämän kauden näytöillä. Tutkaparin Stewartin puuttuminen näkyi tehoissa, muttei kokonaispelaaminenkaan ollut yhtä hyvää kuin aiemmin. Pientä tasonnostoa vaaditaan ensi kaudeksi.

David Koci 35 ott. 1+0=0, -5, 80 pim.
Raskaan sarjan tappelija, josta ei ole pelillisesti mitään hyötyä kentällä. Pelasi viimeisiä pelejä puolustajan paikalla, jossa pelasi jopa ihan hyvin, mutta jatkoa ei toivottavasti ole luvassa.

Ryan Stoa 25 ott. 2+2=4, -4, 20 pim.
Raamit on kunnossa ja potentiaali olemassa, mutta sitä ei vain saada esiin. Ei pelaa kokonsa edellyttämällä tavalla ja on usein kentällä täysin näkymätön. Voisi olla ihan urankin kannalta järkevää kokeilla jossain muualla.

Daniel Winnik 80 ott. 11+15=26, -2, 35 pim.
Winnik oli todella hyvä haku ja oli odotuksiin nähden yksi kauden parhaimmista suorittajista. Etenkin alkukaudesta oli todella hyvä ja oli pisteidenkin valossa oikein hyvässä vauhdissa, mutta tahti hiipui muun joukueen tavoin. Hyvä duunari alempiin kenttiin ja muodosti RoRin kanssa hyvän tutkaparin.

Ryan O`Reilly 74 ott. 13+13=26, -7, 16 pim.
RoR otti loukkaantumista johtuen loppukauden aikana suurempaa vastuuta hyökkäyspelaamista ja tekikin loppukaudesta ihan mukavan määrän maaleja. Puolustuspelaaminen on jo hyvää tasoa, mutta Ryanin pitäisi rohkeammin hakea ratkaisuja myös hyökkäyspäässä.

TJ Galiardi 35 ott. 7+8=15, -6, 12 pim.
Galilla oli todella rikkonainen kausi, eikä parasta virettä saatu esille missään vaiheessa. Tekee kovasti töitä ja pelaa joukkueelle, mutta hukkaa myös paikkoja. Nyt vain ehjä kesä ja uudella innolla tulevaan kauteen.

Mark Olver 18 ott. 2+7=9, -2, 18 pim.
Olver aloitti kauden ylhäällä, putosi parin pelin jälkeen alas ja pelasi jälleen loppukaudesta parikymmentä ottelua. Todella yritteliästä ja nopeaa peliä, mutta koko rajoittaa aika paljon pelaamista. Taitoa ja vauhtia löytyy, mutta jää nähtäväksi riittävätkö nämä ominaisuuden paikkaamaan koon puutetta.

David Jones 77 ott. 27+18=45, -2, 28 pim.
Jonesilla neljäs kausi ylhäällä ja vihdoinkin ehjä kausi ja tuloksena lähes 30 maalia. Jonesia seuranneet ovat tienneet potentiaalin jo vuosia ja vihdoin sitä päästiin näkemään. Vieläkin on otteissa vähän turhan epätasaista pelaamista ja kuvasta katoamista. Nämä kuntoon ensi kaudeksi ja 30 maalia menee rikki.

Cody McLeod 71 ott. 5+3=8, -7, 189 pim.
McLeod hoitaa hommansa nelosen agitaattorina/tappelijana. Kahteen edelliskauteen nähden tehopisteet olivat pettymys, eikä Cody itsekään ole kauteensa tyytyväinen. Tuo kuitenkin tarvittavaa kovuutta kokoonpanoon ja hoitaa roolinsa.