Mainos

College Football 2015

  • 6 097
  • 41
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Isojen konferenssien ulkopuolelta ei juuri koskaan kukaan saa huomiota Heisman-kisassa, joten Navyn QB Keenan Reynolds, vaikka rikkoi lähes kaikki ennätykset, jäi kokonaan ilman huomiota.
Enemmänhän hänen tapauksessaan oli kyse koko uraa koskevista ennätyksistä. Heisman jaetaan kuitenkin yhden kauden perusteella, enkä ole ihan varma siitä oliko Reynoldsin tämä kausi Heismanin arvoinen. Viidenneksi hän kuitenkin äänestyksessä sijoittui jättäen taakseen mm. Zeke Elliottin. Eli ei hän nyt ihan kokonaan ilman tunnustusta jäänyt.

Mielestäni Henry oli oikea valinta. Makuasia se nyt tietysti on, arvottaako Henryn superkauden korkeammalle kuin McCaffreyn superkauden. Mutta sitä en ymmärrä, että eräät McCaffreyn puolestapuhujat (mediassa mm. Colin Cowherd) vähättelivät Henryn saavutuksia tyyliin "kuka tahansa menestyy kun hyökkäyksen linjassa on viisi All-Americania". Kuitenkin fakta on se, että Henry menestyi paremmin kuin kukaan muu keskushyökkääjä Alabaman historiassa. Toisekseen, on Stanfordillakin vuodesta toiseen huippuluokan linjamiehiä joista moni päätyy NFL:ään. Kolmanneksi, harva muistaa sen, että kukaan Alabaman keskushyökkääjä tai ylipäätään Alabaman pelaaja Mark Ingramia lukuun ottamatta ei ollut ennen Henryä koskaan voittanut Heismania. Eli "taas Alabama running back, boooring!" on myös huono argumentti.

Tottakai Bama on Bama, mutta ei se heidän tilanteensa alkukaudesta mitenkään herkullinen ollut. Viime kauteen verrattuna pelinrakentaja vaihtui, Amari Cooper lähti, hyökkäyksen linjasta piti vaihtaa monta startteria ja potkaisija Adam Griffith missasi neljä ensimmäistä potkumaaliyritystään. Vaikka joukkue kokonaisvaltaisesti onkin parantanut kauden edetessä, ei Bama oli missään nimessä playoffissa mukana ilman Henryn väkevää panosta viikosta 1 viikkoon 14.
 

Rocco

Jäsen
Ekoja Bowl-otteluita vedetään, ja aika erilaiset ottelut ovat olleet.

New Mexico pelaa hyvin pirteästi ennakkosuosikki Arizonaa vastaan, mutta New Mexicon heittopeli on aivan surkeaa, on Arizonalla kaikista yllätyksistä huolimatta selkeä etumatka ansaittuun voittoon.

Utah pieksee BYU:ta urakalla. BYU:n hyökkäys ei ole kunnolla edes asettunut telineisiin, niin pallo on jo menetetty Utahin puolustukselle. BYU ei toistaiseksi ole päässyt edes omalta kenttäpuoliskolta pois, ja Utah on tehnyt 5 TD:tä.
 

Rocco

Jäsen
Yllä olevaa lainaten, molemmat ottelut menivät lopulta todella tiukalle. Utah teki 35 pistettä ekalla neljänneksellä, ja BYU ei saanut aikaan kuin virheitä. Lopulta tämän jälkeen Utah ei saanutkaan enää pistettäkään aikaiseksi, ja BYU kavensi hiljalleen eroa kiinni. Aika vaan loppui kesken, ja Utah vei tämän klassikko-ottelun nimiinsä. Utahin kaksi TD:tä olivat syötönkatkoja, ja kolmaskin oli lähellä. Tosin tästä kaksi peliä lisää, TD tuli hyökkäyksen voimin.

Arizona meinasi kaatua selkeästi heikomman New Mexicon käsittelyssä. NM pelasi todella erikoista Shotgun Triple Optionia, missä heittoa ei juurikaan näkynyt. En ole heidän otteluitaan tällä kaudella nähnyt, mutta nyt tiedän miksi. Heidän QB Lamar Jordan oli kaikkea muuta kuin QB. Lähinnä ylimääräinen RB, kenelle pallo aina annettiin. Siksi taidettiin ottelussa käyttää kolmea eri QB:ta. Uskon että NM olisi voinut jopa voittaa tämän ottelun, jos heittopeli olisi toiminut. Ottelu ratkesi viimeisen minuutin syötönkatkoon, joita NM heitti kolme.

Appalachian State pelasi elämänsä ensimmäisessä Bowl-ottelussa, ja voitti sen tyylillä. Ohiota vastaan käyty ottelu oli todella tasainen, mutta AppSt teki viimeisen neljänneksen alussa tosi kovan comebackin. Kolme TD:tä pariin minuuttiin, mutta tilapäinen johto karkasi safetyn ja Ohion potkumaalin jälkeen, mutta taas meni AppSt ohi ja voittoon viimeisten sekuntien potkumaalilla. Zach Matics missasi aiemmin pari potkumaalia, joten hyvä kuitti upottaa viimeinen potku tolppien väliin.

Louisiana State odotetusti voitti Arkansas Staten selkein lukemin. Jeff Driskel heitti todella hyvin palloa ja juoksupelissä Kenneth Dixon urakoi ja ilakoi mainiosti. Dixon teki 4 TD:tä, kaksi juosten, kaksi Driskelin heitoista. Pitäkää muuten Dixonin nimi ylhäällä kesän draftissa. Saattaa olla yllättävän korkealla varattu.

San Jose State onnistui pitämään kurissa Georgia Staten vahvan juoksupelin. Kun GS vielä lähti rohkeammalla heittopelillä otteluun, niin SJSU selvisi myös tässä aika helpolla. Tyler Ervin oli SJSU:n päällikkö ja vei hienosti yhden puntin pohjiin asti.
 
Viimeksi muokattu:

Rocco

Jäsen
Eilinen Miami Beach Bowl oli todellista ilotulitusta melkein alusta loppuun asti. Kaksi todella hyökkäysvoittoista joukkuetta vastakkain, ja lopputulos oli sen mukainen. Reilusti yli 1000 jaardia hyökkäysetenemistä, kikkapelejä, videotuomaridraamaa ja osittain myös hyvää puolustusta. Ainakin ekalla neljänneksellä. WKU:n QB Brandon Droughty näytti miksi on potentiaalinen NFL-QB, ja alkukankeuksien jälkeen heitti 461 jaardia. USF:n puolella virkaveli Brandon Flowers puolestaan oli kuin elohopeaa linjan takana, ja vaikkei olekaan heittävä QB, pelasi todella vahvan pelin. WKU Hilltoppersilta puuttui vielä hyökkäyksen isoin ase, TE Tim Gorski, kuka muuten on Droughtyn ohella lähes varma keskikastin NFL-varaus. Tämän takia College-futis ja etenkin Bowl-ottelut ovat suurta viihdettä.

EDIT: Lisätään sekin ihme, että ottelussa WKU:n tilanne "1st and goal" oli hetken kuluttua "4th and goal" ja joukkue joutui lentopotkuun. Pari rikettä ja pari pitkää säkkiä, ja hups. Oltiinkin peruuteltu lähes keskiviivalle.
 
Viimeksi muokattu:

Rocco

Jäsen
Viime yönä nähtiin kaksi lähes läpihuutojuttua. Boise State dominoi parin vuoden takaista yllättäjää, Northern Illinoisia vastaan suvereenisti. NIU sai ainoan TD:n potkunpalautuksesta. Muuten Boise State oli parempi oikeastaan jokaisella osa-alueella. NIU oli hyökkäyksen osalta kentällä vaivaiset 16 minuuttia, eteni juosten -5 jaardia (!) ja heittäenkin vain 38. Boise State, ja toisen polven QB Rich Rypien heitti 377 jaardia. Hänestä kuullaan ihan varmasti NFL:ssä!

Vasta pari kautta ylimmällä sarjatasolla, ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa Bowl-edustusoikeudellinen Georgia Southern vei Bowling Greeniä toisella puoliajalla puhtaasti. Ensimmäisen puoliajan perusteella ottelu oli tiukka, mutta toisella puoliajalla BG ei saanut aikaiseksi oikein mitään. Georgia Southern hallitsee option-hyökkäyksen, ja juoksu hurjat 452 jaardia, kun vastaavasti BG heitti 246 jaardia.

Toissapäivänä #20 rankattu Temple yllättäen hävisi Todedolle. Temple sai aikaan vain kolme potkumaalia ensimmäisellä kolmella neljänneksellä, eikä saanut kirivaihdetta oikein koskaan päälle. Toledo pelasi kokonaisvaltaisesti hyvän ottelun, eteni tasaisesti juosten ja heittäen.

Tasaisin ottelu oli Utah Staten ja Akronin välillä. Akron ei usein Bowl-otteluissa ole ollut, mutta nyt se nappasi ensimmäisen voittonsa koskaan.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Pystyykö näitä pelejä seuraamaan Suomesta käsin jollain tavalla?
 

Rocco

Jäsen
Maksullisella ESPN-paketilla joo, mutta ihan OK striimejä löytyy helposti googlaamalla.
 

Rocco

Jäsen
Tänään sitten pelataan peräti kuusi ottelua. Tänään nähdään myös muutama kova ottelu, kun isompien konferenssien joukkueet tekevät debyyttejään.

Jo aamupäivällä amerikan aikaa pelataan Connecticut - Marshall. UConn on vahva joukkue, vaikka vain 6-6 oli saldo. Vastassa on ollut pari tosi vahvaa joukkuetta. Marshall pelaa heikommassa konferenssissa ja 9-3 saldolla voi silti olla tekemistä, että voitto tulisi.

Sun Bowlissa on sitten vastassa kaksi ison konferenssin joukkuetta, kun Miami - Washington State on otteluna. Miami voitti todella monet ottelunsa niukasti, ja hävisi vain rankatuille joukkueille, sekä Cincinnatille. Miami on tunnetusti todella lahjakkaiden pelaajien hautomo, joten rivit on todella tasaiset. Washington State hävisi alemman sarjan Portland Statelle avausottelun, mutta sen jälkeen voitti todella koviakin joukkueita. Mielenkiintoinen kamppailu!

Heart of Dallas tuo kentälle Washingtonin ja Southern Mississippin. Ison konferenssin keskinkertainen joukkue vastaan pienen konferenssin hyvin menestynyt joukkue. Southern Miss kohtasi kovia joukkueita oikeastaan kaksi, kun taas Washington pelasi konferenssissaan lähes joka kierroksella kovia matseja. Washingtonin pitäisi ottelu hoitaa.

New Yorkissa, Yankee Stadionilla pelataan Pinstripe Bowl. Indiana ja Duke vastakkain. Kaksi perinteistä koripallokoulua vastakkain. Duke aloitti kauden hyvin, ja oli jopa rankattuna kahdella viikolla, mutta sitten tappioputki alkoi. Indiana aloitti ja lopetti hyvin, mutta hävisi keskivaiheilla useita otteluita.

Illemmalla Louisianassa kohtaavat Virginia Tech ja Tulsa. VT on yleensä tottunut menestymään, kun lähes 30 vuotta Frank Beamer on joukkuetta valmentanut. Tulsa taas on vähän mysteeri. Se voitti ennakkoon heikommat, mutta eivät voittaneet yhtään ennalta kovempaa joukkuetta. Tiukkaa tulee tänäänkin. Mutta Bolw-kausi on täynnä yllätyksiä.

Illan päättää taas kahden kovan konferenssin joukkueet, kun San Franciscossa pelaa UCLA ja Nebraska. Nebraskalla oli tappiollinen kausi, 5-7, mutta tällä kaudella oli kolme joukkuetta vajaana voitollisista joukkueista, ja Nebraska oli yksi kolmesta joukkueesta (Minnesota, San Jose) ketkä pääsivät opintolaatupisteiden ansiosta bowleihin. Nebraska hävisi viisi ottelua parilla pisteellä, ja taisi kaikki vielä olla ihan viimeisten sekuntien tai jatkoajan tappioita. UCLA pelasi vahvan kauden ja olisi ansainnut paikan hieman kovempaankiin otteluun.
 

Rocco

Jäsen
Huh huh, olipa eilinen todella mahtava jenkkifutispäivä! NFL:ään tottuneille eilisen kaltaiset matsit saattoivat aiheuttaa henkistä pahoinvointia, mutta todellista ilotulitusta nähtiin monessa ottelussa.

Marshall vei kuin veikin UConn:ia, vaikka etukäteen pahasti epäilin. Marshall sai erittäin hyvin puolustettua ja hallittua kenttäasetelmia koko matsin ajan. Molemmat TD:t nähtiin avausneljänneksellä, mutta sen jälkeen ilta oli puolustuksen ja potkijoiden juhlaa. Marshall oli sen verran parempi ja paremmissa kenttäasetelmissa, että sai kolme potkumaalia sisään, UConn vain yhden. Muutenkin Marshall oli hyökkäyksessä riittävän tehokas, ja eteni yli 500 jaardia, ja yllättäen heittämällä lähes 400 jaardia.

Sun Bowl oli nimestään huolimatta luminen. Matsi pelattiin Meksikon rajalla, El Pason kaupungissa, ja ottelun aikana lumimyrsky iski paikalle. Suomalaisittain sää olisi lähes normaali talvinen perjantai, mutta Texasissa lumi on aika iso juttu. Matsi alkoi hyvässä säässä, mutta loppui nollakelissä ja lumisateessa. Washington State oli todella hyvä läpi ottelun, ja ansaitsi voiton. Miamin peli oli aika sekavaa, eikä se saanut tasaista kontrollia oikeastaan missään vaiheessa, ja teki TD:tkin erinomaisten yksilsuoritusten ansiosta. Isoin ero oli pelinrakentajissa. WSU:n Luke Falk menestyi Aaron Rodgers -tyylisellä pelitavalla mainiosti, kun taas Miamin Brad Kaaya ei saanut heittojaan perille kovin hyvällä prosentilla. Miami oli tosin lähellä voittaa ottelu, mutta aivan idioottimainen takaapäin blokki puolustajan selkään sekuntia ennen TD:n syntymistä hylkäsi TD:n, ja vielä pisti Miamin 10 jaardia taaksepäin. Tästä pari peliä myöhemmin Miami rähmäsi pallon, sai WSU:n aivan omalle maaliviivalleen ja lentopotkuun, ja sai vielä yhden yrityksen mennä johtoon. Kikkapeli oli erinomainen kutsu, missä RB:lle pelattiin kiertopeli, mistä tehtiinkin heittopeli. Laitahyökkääjä oli aivan vapaana, mutta sää taisi tehdä tepposet ja märällä pallolla vastatuuleen heitto karkasi taivaalle, ja WSU tai syötönkatkon. Game over.

Heart of Dallas Bowlissa kohtasi Washington ja Southern Mississippi. Ennakkosuosikki Washington piti pintansa ja sai pidettyä Southern Mississippin takanaan. Matsi eteni aika tasaisissa merkeissä kolmannelle neljännekselle asti, missä vaiheessa ottelu oli vielä tasan, mutta kun SMiss ei saanut juoksupeliä oikeastaan ikinä toimimaan, ja Washington moukaroi tasapuolisesti juoksulla ja heitolla Smiss:in puolustusta, niin lopussa ottelu repesi. SMiss juoksi ottelussa vaivaiset 22 jaardia 30:lla yrityksellä.

Pinstripe Bowl oli sitten illan ehkä paras matsi. Indiana ja Duke tahkosivat vastakkain New Yorkin sydämessä, baseballista tutulla Yankee Stadionilla. Molemmat joukkueet takoivat vahvasti pisteitä taululle vuorotellen, Duke enemmän juoksemalla ja Indiana tasaisemmin heittämälläkin. Duke heitti kuitenkin 40 kertaa, mutta vain 17 meni omien käsiin, ja kolme vastustajalle. Duke teki enemmän isoja pelejä, ja juoksi 85- ja 73-jaardiset TD:t, sekä palautti tärkeään paikkaan aloituspotkun maalin, 98 jaardin mittaisena. Ottelu meni jatkoajalle, kun Indiana ei osunut 55-jaardista potkumaalia haarukkaan varsinaisen peliajan lopussa. Duke ei saanut omalla vuorollaan TD:tä aikaan, vaan tyytyi potkumaaliin. Sama kävi Indianalle, ja myös se tyytyi potkaisemaan. Potku näytti menevät haarukkaan todella korkealta, mutta tolpan alla ollut tuomari näytti välittömästi ettei potku haarukkaan mennyt. Potku siis meni tolpan yli, eli arviointi oli vaikeaa, ja niin vaan Duke selvisi ottelusta voittajana. Todella viihdyttävä ja tapahtumatäyteinen ottelu, ja tuota potkumaalia kelataan varmaan pitkään.

Independence Bowl, VIrginia Tech ja Tulsa. Oletus oli, ettei Tulsalla ole ottelussa kovinkaan paljoa sanottavaa, mutta tästä tuli yksi huikeimmista Bowl-otteluista koskaan! Joko molempien joukkueiden hyökkäys oli niin kova, ettei heitä pystytty pysäyttämään, tai puolustukset olivat niin heikkoja, etteivät saaneet pysäytettyä edes kuntopalloa. Matsissa tehtiin 107 pistettä. Aivan järjetön määrä. Samoin lähes 1200 jaardia etenemistä molemmilta joukkueilta yhteensä. Toisella puoliajalla vauhti vähän hyytyi, mutta ekalla tehtiin pisteitä aivan järjetöntä tahtia. Lukemat olivat 21-24 ekan neljänneksen jälkeen. Toiselle puoliajalle mentiin 31-45 lukemissa. Tässä matsissa rikottiin varmaan puolet kaikista bowl-ennätyksistä, ainakin siltä tuntuu. Toisella jaksolla puolustukset saivat vähän juonesta kiinni, mutta pistetehtailu silti jatkui. Tulsa teki toisella jaksolla kolme TD:tä, VT vain yhden. Silti VT:n johto piti, ja voitto Frank Beamerin viimeisessä ottelussa ihan ansaitusti valmentajalegendalle.Tulsan laitahyökkääjät olivat erinomaisia.

Illan päätti Fosters Farm Bowl. Siinä Nebraska pesi kasvojaan, ja näytti että 5-7 runkosarja oli vain työtapaturma. Kuten aiemmin sanoin, niin Nebraska hävisi neljä ottelua aivan viimeisen pelin takia, ja olisi voinut paremmalla onnella olla runkosarjassa jopa 9-3. UCLA oli vahva ennakkosuosikki, mutta niin vaan Bowl-ottelut näyttivät taas oikean luonteensa, ja Nebraskan perinteisesti kuuluisa puolustus ja vahva juoksupeli olivat myrkkyä UCLA:lle. UCLA johti ottelua jo 21-7, mutta toisella puoliajalla Nebraska sai pelin uomiinsa, sai pysäytettyä UCLA:n monta kertaa ja sai pallonriistoja, ja vei varmasti pallon kerta toisensa jälkeen maalialueelle. UCLA tuli vielä lopussa kahdeksan pisteen päähän, kun neljännettä neljännestä oli vielä jäljellä yli 10 minuuttia, mutta Nebraska kesti ja pystyi kuluttamaan kelloa tehokkaasti pois lopussa.

Täytyy sanoa, että tällaisia matseja varten ihminen seuraa urheilua!
 

Rocco

Jäsen
Tänään vedetään "vain" kaksi ottelua. (Korjaus: Tänään ei pelata yhtään matsia, vasta huomenna)

Huippukauden pelanut laivaston sotilasakatemia Navy Midshipmen pelaa vahvaa Pittsburgh Panthersia vastaan. Navy pelaa lähes puhdasta option-juoksupeliä, eli ilmasirkusta on turha odotella. Navy hävisi vain kahdelle rankatulle joukkueelle, Notre Damelle ja Houstonille. Muut ottelut Navy voitti. Navyn QB Keenan Reynolds oli viides Heisman-äänestyksessä, mikä on sotilasakatemian joukkueen pelaajalle todella hieno saavutus. Reynolds on todella täydellinen option-QB. Pittsburghilla on todella vaikea paikka pitää hänet ja kolme keskushyökkääjää / H-backia kurissa. Jossakin vaiheessa joku pelaaja pääsee vapaaksi, kun puolustus ei voi keskittyä tiettyyn pelaajaan. Navy, koska ei pysty sotilasakatemiana houkuttelemaan huippupelaajia, on usein alikokoinen linjassa ja siltä puuttuu suuret tähdet. Silti, joukkueella on nopeutta ja täydellisesti sopiva pelisysteemi, millä se voi voittaa ottelunsa. Pitt on tasapuolisen vahva, ja se luo vuosittain yhden tai kaksi tähtipelaajaa. Navy on sarjan toiseksi vähiten jaardeja heittänyt joukkue, vastaavasti Navy on juossut kolmanneksi eniten jaardeja. Pitt on nippanappa sadan parhaan joukossa heittojaardeissa mutta kohtalaisen hyvin juossut sekin.

Illemmalla pelataan toinen ottelu, Minnesota - Central Michigan. Minnesota on yksi kolmesta tappiollisen kauden pelanneista joukkueista, kuka pääsi opintotasopisteiden ansiosta bowl-otteluihin. Minnesotalla oli kova ohjelma, ja se kohtasi viisi rankattua joukkuetta, häviten kaikki, sekä häviten vielä kivikovalle Wisconsinille ja eilen oman ottelunsa voittaneelle Nebraskalle. Central Michigan pelasi paljon helpomman kauden, silti se nippanappa selvisi bowl-otteluihin. Tästä voi tulla rumat lukemat Minnesotan voitolle, mutta kuten on nähty, niin yllätyksiä tulee takuuvarmasti.
 
Viimeksi muokattu:

Rocco

Jäsen
Navy - Pitt oli juuri sellainen Keenan Reynolds -show, kuten odottaa saattoi. Hän juoksi 144 jaardia ja kolme TD:tä, heitti 126 jaardia ja yhden TD:n, sekä kikkapelin päätteeksi otti kiinni itse 47 jaardin heittopelin, vaikka itse heitto olikin n. 10 jaardia. Pitt ei missään vaiheessa saanut oikein kunnolla otetta Navyn juoksua vastaan, ja kun omakin hyökkäys yski riittävästi, oli Navyn voitto enemmän kuin ansaittu. Nyt nähdään ottaako mikään joukkue riskiä Reynoldsin varaukseen. QB:ta hänestä ei ikinä NFL:ään tule, mutta keskitason RB ehkäpä. Ja aina näiden sotilasakatemian pelaajissa häiritsee se asevelvollisuus. NFL:ssä kun ei pitkän tähtäimen prospekteja juurikaan varailla.

Minnesota - Central Michigan oli sitten huipputasainen. Minnesotalla oli kova työ pitää huippuhyvä CMU:n QB Cooper Rush aisoissa vahvasti heittopainotteisessa CMU.n pelikirjassa, mutta Minnesota onnistui erinomaisesti. Joukkueet olivat lähes vuorotellen johdossa, ja vaikka lukemat olivatkin vähämaaliset 21-14, ottelu oli todella viihdyttävä. Minnesota, Nebraska ja San Jose olivat kolme koulua, ketkä pääsivät bowl.otteluihin tappiollisella saldolla, ja kaikki kolme voittovat bowl-ottelunsa. Ei paha.
 

Rocco

Jäsen
Parina viime yönä jäi vähän vähemmälle otteluiden seuraaminen...

California voitti odotetusti Air Forcen aika helposti. Jared Goff, mikäli ensi kesänä ilmoittautuu draftiin, on lähes takuuvarma 1-2 kierroksen varaus. Tällä kaudella hän rikkoi Pac-12:n yhden kauden heitettyjen jaardien ennätyksen ja myös heitettyjen TD:ien ennätyksen. Kova luku, kun ottaa huomioon millaisia QB:ta konferenssissa on historian aikana ollut.

Baylor voitti tiukassa ottelussa North Carolinan. Baylor pisti kunnon juoksushown pystyyn, ja juosten eteni 645 jaardia, ja teki maata pitkin kaikki seitsemän TD:tä. Baylor oli pitkään ehdolla jopa pudotuspeleihin, mutta kolme tappiota kauden neljässä viimeisessä ottelussa pudotti joukkueen neljän sakista pois. North Carolina oli rankattu #8 ja Baylor #17. NC oli hävinnyt kauden aikana vain kaksi ottelua, toinen niistä kauden viimeisessä ottelussa ykösrankatulle Clemsonille.

Nevada ja Colorado State pelasivat Arizonassa. Colorado State jäi alussa taakse, teki kovan takaa-ajon ja meni johtoon viisi minuuttia ennen loppua, mutta Nevada punnersi itsensä minuutti ennen loppua voittoon. Colorado State oli kaikkien tilastojen valossa parempi, mutta niin vaan Nevada ottelun voitti. Nevada sai ottelussa vain kuusi syöttöä omille. Yksi TD potkunpalautuksesta oli isossa osassa. Erittäin harvinaista ottelussa oli se, että molemmat joukkueet olivat samasta konferenssista.

LSU murjoi Texas Techin aika selkein lukemin. Leonard Fournette, painakaa nimi mieleen, teki viisi TD:tä LSU:lle. Ottelu ratkesi aika nopeasti kolmannella neljänneksellä, kun LSU pysäytti TTechin hyökkäyksen, ja teki kolme TD:tä kahdeksaan minuuttiin. TTech on edelleen erittäin heittopainotteinen koulu, ja nytkin juoksua kertyi alle 30 jaardia! Tosin, LSU puolusti juoksun todella hyvin pois. Vain noin 1 jaardi per kanto on todella vähän,

Omassa konferenssissa vähän alisuorittanut Auburn oli lähellä jäädä kokonaan pois bowl-otteluista. Memphis taas oli omassa konferenssissaan kova, ja hävisi vain rankatuille joukkueille kauden aikana. Silti, bowlissa se teki vain yhden potkumaalin ja yhden syötönkatko-TD:n. Muuten se oli aivan aseeton Auburnin puolustusta vastaan. Auburn ei itsekään esittänyt tähtisuorituksia, mutta silti 31-10 oli selkeä voitto.

Mississippi State on aina ollut vähän heittopussi omassa konferenssissaan, missä vastassa on aina maan kovimmat joukkueet. Viime aikoina MissSt on kuitenkin alkanut hakkaamaan konferenssivastustajiaan, ja yksi syy on QB Dak Prescott. Nytkin kaveri näytti että ei ole syyttä yksi korkeimmalle rankatuista QB:sta ensi kesän draftiin. Iso, liikkuva, hyvä maltti, monipuolinen heittovalikoima. Prescottin johdolla MissSt:n hyökkäys oli pysäyttämätön, ja North Carolina State oli lyöty. Muutamat hienot TD:t NCSt teki myös, mutta ne oli enemmänkin heikkoa puolustusta kuin mitään muuta. mm. 80 jaardin TD tight endille heti linjan taakse tai reverse sweep 4&1 tilanteessa keskikentältä ei pitäisi ikinä upota maaliin asti.

Texas A&M ja Louisville oli tasainen ottelu. Texas A&M oli aika selkeä suosikki, mutta Louisville vaan osaa yllättää vuosi toisensa jälkeen. Ei siinä mitään, Louisvillessä on monia kovia pelimiehiä viime vuosina ollut. Puoliajan jälkeen tehtiin vain yksi TD per joukkue, joten tasaista oli. 21-27 loppuluvut Louisvillelle.

Odotetuin ottelu oli varmaankin USC-Wisconsin. Wisconsinin puolustus on koko kauden ollut rautaa, ja sitä se oli nytkin. Ei USC:kään esiintynyt huonosti, mutta venyi sen verran, että Wisconsin pääsi potkumaalietäisyydelle riittävän usein. Wisconsin teki kolme potkumaalia, mukaanluettuna voittoon riittänyt potku kolme minuuttia ennen loppua. USC:llä oli pari paikkaa tehdä voittopisteet, mutta yksi syötönkatko ja lopun 4&out riitti Wisconsinille voittoon.

Nyt sitten onkin jäljellä oikeastaan enää isoja otteluita. Kaikki paitsi Houston on todella kovien konferenssien joukkueita, ja iso osa on rankattujen joukkueiden kohtaamisia. Helmiä siis kaikki!

Tänään pelataan Florida State #9 - Houston #18, sekä helminä pudotuspelien ensimmäiset ottelut!

Clemson #1 - Oklahoma #4 sekä Alabama #2 - Michigan State #3.

1.1. pelataan Tennessee #23 - Northwestern #11, Florida #19 - Michigan #14, Ohio State #7 - Notre Dame #8, Iowa #5 - Stanford #6 sekä Oklahoma State #16 - Ole Miss #12.

2.1. pelataan vielä neljä ottelua. Georgia - Penn State, Arkansas - Kansas State, Oregon #15 - TCU #11 sekä Arizona State - West Virginia.

Sitten enää jäljellä
 

Qotscha

Jäsen
Olipahan melkoinen Alamo Bowl. TCU lähti otteluun ilman baaritappelun vuoksi hyllytettyä ykkös-QB:aan Trevone Boykinia ja ensimmäisellä jaksolla tuuraaja Bram Kohlhausenin johtama hyökkäys ei toiminutkaan lainkaan. Kun myöskään puolustus ei pitänyt, pääsi Oregon tauolle 31-0 johdossa. Toisella neljänneksellä nähtiin koko ottelun ensimmäistä puoliskoa hyvin kuvannut tilanne, kun TCU:n pelaaja onnistui blokkaamaan Oregonin lentopotkun tuloksena kuitenkin Oregonin pelaajan kiinniotto ja 1st down 8 jaardin juoksun jälkeen.

Puoliajalla TCU:n päävalmentaja Gary Patterson vaihtoi paitaa ja hattua mustista valkoisiksi, koska "musta ei tuntunut toimivan". Puoliajan jälkeen osat sitten vaihtuivatkin täysin. Toisen neljänneksen lopulla Oregonin QB Vernon Adams ja sentteri Matt Hegarty loukkaantuivat, mikä johti siihen että toisella puolikkaalla puolestaan Oregonin hyökkäys ei mm. epäonnistuneiden snappien myötä saanut mitään aikaiseksi. TCU:n hyökkäys alkoi sen sijaan Kohlhausenin johdolla kulkea ja bowl-otteluiden ennätystä sivuava comeback huipentuikin 19 sekuntia ennen loppua 31-31 -tasoitukseen potkumaalilla ja mentiin jatkoajalle.

Ensimmäisellä jatkoajalla molemmat joukkueet tekivät touchdownin lisäpisteellä ja toisella potkumaalit. Kolmannen jatkoajan aloittanut TCU teki touchdownin, mutta epäonnistui 2-point-conversionissa, jota kolmannella jatkoajalla on pakko yrittää. Kun Oregon ei omalla vuorollaan onnistunut touchdownia tekemään, pääsi TCU reilun neljän tunnin trillerin ja 31 pisteen comebackin jälkeen juhlimaan Alamo Bowlin voittoa.
 

Rocco

Jäsen
Olipas vetistyneet välierät. Clemson ja Alabama ovat siis finaalissa, molemmat todella vakuuttavan esityksen jälkeen.

Stanford vei Iowaa kuin mätisäkkiä, ja etenkin Christian MCaffrey oli aivan suvereeni. Iowa oli monien mielestä rankattu aivan liian korkealle, ja näytti myös siltä.

Houston oli todella vakuuttava. Heittopeli ei toiminut juurikaan, mutta neljällä laitahyökkääjällä ja todella mobililla QB:lla joukkue vei Florida Staten yllättävän kevyesti.
 
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Muutaman tunnin päästä mennään National Championshipin muodossa. Odotan todella korkeatasoista ottelua, sillä tässä on mielestäni vastakkain kiistattomasti Amerikan kaksi parasta college-joukkuetta kaudella 2015.

ESPN tarjoaa kolmantena vuonna peräkkäin Megacastin, ja näitä eri lähetyksiä on tarjolla myös ESPN Playerissa. Esittelen tässä lyhyesti nämä eri vaihtoehdot:

Alabama-Clemson: Perinteinen lähetys. Selostajana Chris Fowler, asiantuntija Kirk Herbstreit, toimittajat Heather Cox ja Tom Rinaldi.
Coaches Film Room: ESPN:n Brian Griese ja Chris Spielman saavat vieraikseen useita päävalmentajia eri kouluista, ja he käyvät ottelua läpi taktisesta näkökulmasta.
Spider Cam: Ottelu stadionin yläpuolella liikkuvasta kamerasta käsin.
Data Center: Ruutu on täynnä erilaista grafiikkaa, tilastoja, some-päivityksiä ym.
ESPN Voices: ESPN:n toimittajia ja muiden lajien asintuntijoita katsomassa ottelua "olohuoneesta" käsin.
Homer Telecast: Joe "Tess" Tessitore selostaa yhdessä entisen Alabama-sentteri Barrett Jonesin ja entisen Clemson-QB Tajh Boydin kanssa, jotka kommentoivat niinsanotusti värilasit päässä.
Hometown Radio Alabama/Clemson: TV-selostajien sijaan paikalliset radioselostajat.
Sounds of the Game: Pelkkä kuva ja katsomon ja kentän äänet ilman selostusta.
Pylon Cam: Ottelu maalitolppakameroista katsottuna.
Replay Room: Näkökulmana tuomariratkaisut, paikalla tuomariasiantuntijoita.
Taco Bell Student Section: Näkökulma joukkueiden faneissa, maskoteissa ja cheerleadereissa.
Finebaum Film Room*: Mediapersoona Paul Finebaum ja SEC Network -asiantuntijat Booger McFarland ja Greg McElroy katsovat ja analysoivat ottelua yhdessä Arkansas-päävalmentaja Bret Bieleman kanssa. Katsojat voivat myös soittaa lähetykseen.

*Löytyy siten, että klikkaa "LIVE TV" ja sieltä SEC Network -livefiidin.

Itse olen kolmen vaiheilla: perinteinen lähetys, Coaches Film Room tai Finebaum Film Room. Yhtä kaikki, oikeinkin nautinnollinen yö luvassa.
 
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Ja Alabamahan sen sitten vei. Mutta ei se helpolla tullut. Todella hieno ottelu, oikein sellainen "punch, counter punch" -tyyppinen matsi, jossa molempien joukkueiden fanien tunteet vaihtelivat varmasti laidasta laitaan.

Ennen peliä puhuttiin, että Deshaun Watsonin pitää pelata yhtä hyvin kuin Vince Young aikoinaan USC:tä vastaan, jos Clemson mielii voittaa. No, Watson rikkoikin Youngin National Championship Game -ennätykset sekä syöttöjaardien että kokonaisjaardien osalta. Vastaavasti Clemsonin nuori ja loukkaantumisista kärsinyt puolustus pelasi myös upeasti, ja Baman O-line oli välillä aika kusessa.

Lopulta Baman special teams -osasto nousi esiin. Onnistunut onside kick ja potkunpalautus-TD käänsivät momentumin Crimson Tidelle. Myös ailahtelevasti pelannut pelinrakentaja Jake Coker onnistui parissa tärkeässä heitossa kun Clemsonin heittopuolustus alkoi vähän pettää. Erikoismaininnan ansaitsee senior-TE OJ Howard, joka näytti tässä matsissa että kokemus on valttia.

Nick Sabanilla on nyt yhteensä viisi National Championshipia, yksi vähemmän kuin "Bear" Bryantilla. Collegessa Saban on tullut, nähnyt ja voittanut kaiken ja aika näyttää, lähteekö hän jossakin vaiheessa vielä NFL:ään. Paljon puhuttiin Sabanista Coltsin valmentajaspekulaatioiden yhteydessä ennen kuin Colts teki jatkosopimuksen Chuck Paganon kanssa. Mutta toki Nick viihtyy hyvin Tuscaloosassa, ja varmaan tämä yliopistojefun dominointikin on aika kivaa puuhaa.

EDIT: Siis onside kick, ei fake punt.
 
Viimeksi muokattu:

Rocco

Jäsen
Ensi kesän rekrytointi on sitten päättynyt. Tämä on todella iso tapahtuma jenkeissä, sillä pelaaja kun kouluun stipendin saa, hän on siellä pelaamassa muutaman vuoden ajan lähes varmuudella.

Ei ole mikään ihme, että isojen konferenssien isot koulut vievät kaikki isot kalat päältä. Pitkin kautta on koulut saaneet jo pelaajia rekrytoida ja jakaa stipendit, mutta Signing Day oli viimeinen päivä milloin nimet pitää paperissa olla.

Yksi iso voittaja oli Michigan. Koulu on menettänyt konferenssissaan valta-asemaa Wisconsinille ja Michigan Statelle, joten Jim Harbaughin siirtyminen valmentajaksi oli tälläkin saralla iso menestys. Michigan sai koko maan ykköspelaajan, puolustuksen linamiehen Rashan Garyn, Toki matka on todella pitkä vielä edes vakiokokoonpanoon, ja näillä pelaajilla on aloittavaksi pelaajaksi keskimäärin kahden vuoden odotus edessä. Osa ei pääse ensimmäisenä vuonna kertaakaan edes kentälle, vaan ottavat Redshirt-statuksella vuoden treeniä alle.

Yksi todella hyvin menestynyt koulu oli Houston. Koulu ei ole missään nimessä iso, eikä kovinkaan menestynyt, ja osavaltiossa on monta muutakin kovaa koulua, Texas, Texas A&M, Texas Tech ja Baylor etunenässä, ketkä ovat vieneet isot kalat.

Ylivoimainen voittaja oli kuitenkin, yllätys yllätys, Alabama. Koulu värväsi taas kolme viiden tähden prospectia, 14 neljän tähden, ja vielä seitsemän kolmen tähden prospectia. Samaan kolmen viiden tähden pelaajaan pääsi myös Georgia ja Ole Miss. Kaikki kolme SEC:n koulua. SEC:stä oli viisi koulua kymmenen parhaan joukossa. LSU ja Auburn edellämainittujen lisäksi.

Florida State onnistui myös erinomaisesti, ja ACC:ssä myös Clemson oli finalistina varmasti suosittu. Pitkään menestystä karttava Pittsburgh sai myös todella laajan listan pelaajia, vaikka selkeitä tähtiä ei joukkuetta valinnut. Duke menestyi todella hyvin, vaikka on akateemisesti vaativa koulu, Ehkä samasta syystä Boston College oli selkeästi häntäpäässä.

Big-12:ssa Texas sai viimeisenä päivänä paljon laadukkaita pelaajia, ja neljän kärki oli täällä onnistujissa selkeä. Myös perinteinen Oklahoma oli vahvoilla, mutta TCU ja Baylor olivat onnistujia. Kansasin molemmat joukkueet taasen jäivät pahasti muiden jalkoihin.

American konferenssissa Houston oli selkeä ykkönen. Se sai hankittua muutaman todella kovan nimen, mutta muuten aika keskitasoinen oli heidänkin rekrytointi. UCF, minne päätyi myös suomalainen Chris Mulumba, oli viimeisen päivän kovin joukkue konferenssissa. Tulsa, Oklahoman osavaltion kolmosjoukkueena, sekä Tulane, akateemisesti vaativana ja kapea-alaisena kouluna olivat häviäjiä, aika oletetustikin. Samoin Connecticut, kuka oli muutama vuosi sitten isossa Bowl-ottelussa.

Big Ten:in kaksi selkeää kärkijoukkuetta olivat oletetustikin Ohio State ja Michigan. Penn State on saanut aiempien skandaalien jälkeen luottamusta takaisin olemalla heti kaksikon perässä, yhdessä Nebraskan, Wisconsinin ja Michigan Staten kanssa. Purdue oli jälleen selkeästi heikoin, osittain johtuen akateemisten vaatimusten takia.

C-USA on hyvin pieni konferenssi, ja se näkyy myös rekrytoinnissa. Tärkein uutinen oli kenties UAB:n paluu futiskartalle. Koulu lopetti futisohjelmansa pari vuotta sitten, mutta on palaamassa tositoimiin. Lähinnä osavaltioiden kakkos- tai peräti vitoskouluista koostuville joukkueille ei ole tarjolla tähtiä, eikä niitä oikeastaan kukaan saanut tänäkään vuonna. Tosin hitaasti kehittyvät pelaajat saavat paremmin aikaa, ja monista keskitason pelaajista voi tulla isolla peliajalla täällä tähtiä.

Independent-kouluista Notre Damella oli keskivertoa heikompi vuosi. Sekin on silti aika korkealla koko maan mittakaavassa, koska kouluun on hakijoita läpi maan.

MAC on taas yllättävän kova konferenssi kasvattamaan pelaajia, vaikka värväystaistelussa se ei aina pärjää. Monet kouluista täälläkin on osavaltionsa pienempiä kouluja. Myös viime vuosina vahvasti esiintynyt Northern Illinois oli tänä vuonna epäonnistuja. Western Michigan sai todella laajan materiaalin, vaikka tännekään kouluun ei tähtiä saatu.

Mountain West on myös pieni konferenssi, mutta siellä on Boise State monivuotisena menestyjänä taas kärkivärvääjä. Tähtiä ei sinnekään alustavasti saatu, mutta erittäin laaja ja monipuolinen porukka. Hieman yllättäen Colorado State menestyi mainiosti. Hawaii ja Wyoming taas vetivät tyhjät arvat, ja näihin kouluihin on melkeinpä otettu ketä satutaan saamaan. Wyoming on ainakin aiemmin värvännyt hyvin pelaajia Euroopasta. Monta saksalaista ja pari ruotsalaista on koulussa pelannut.

Pac-12 vetää länsirannikon parhaat itselleen. Suoranaisia epäonnistujia ei ole, ja Los Angelesin alueen USC ja UCLA olivat kärjessä. UCLA:n nousu on ollut tasaista, ja nyt näyttää tulevan palkintoa hiljanneen värväämisten osallakin. Stanford on taasen yksi todella vaativista kouluista akateemisesti, mutta silti se kykenee haalimaan todella kovia pelaajia. Toisaalta Stanford hyötyy akateemisesta osaamistestaan, ja taas pelaajia on koulussa itärannikolta asti.

SEC on taas aivan ylivoimainen. Heikoinkin koulu sai taas koko maan keskitasoa paremman ryhmän pelaajia.

Sun Belt on sitten ehkä se kaikkein heikoin konferenssi. Se näkyy kentälläkin ja värväyksessä. Lisäksi muutama täysin uusi koulu tällä tasolla vielä vakiinnuttaa mainettaan ylimmällä tasolla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös