College Football 2015

  • 6 041
  • 41
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Tulevana yönä mennään, siis ihan oikeasti, joten nyt on korkea aika pistää kausiketju tulille. Ei muuta kuin kaikki rohkeasti mukaan, jotta ei mene monologiksi!

Viime kausi tarkoitti uutta aikakautta playoff-systeemin muodossa. Voi sanoa, että College Football Playoff eli CFP oli aikamoinen menestys. Esim. finaali Ohio State - Oregon oli ESPN:n historian katsotuin tv-lähetys. Harris-kyselyssä kysytään vuosittain amerikkalaisten suosikkiurheilulajia/-liigaa, ja yliopistojefu on noussut haastamaan MLB:n kakkossijasta NFL:n takana. NBA, NHL, yliopistokoris, NASCAR, golf ynnä muut tulevat sitten jos ei nyt kaukana perässä niin ainakin pitkän turvavälin jälkeen.

Pöhinä on siis kohdallaan. Kaikki odottavat tulevaisuudessa playoff-joukkueiden määrän nousevan neljästä kahdeksaan, mikä todennäköisesti vain lisää hypeä. Ainoa pieni potentiaalinen ongelma on tänä vuonna se, että playoff-välierät pelataan uudenvuodenaattona uudenvuodenpäivän sijaan. Toinen semifinaali saattaa ulottua yli puolenyön Yhdysvaltain itärannikolla, ja tällöin useimmilla amerikkalaisilla on mielessä ihan jokin muu kuin television tuijottaminen. Saa nähdä, millainen keskustelu tämän ympärille vielä kehittyy. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sopimus playoffien joukkuemäärästä, pelipaikoista, ajankohdista, tv-oikeuksista ym. jatkuu vielä ensi vuosikymmenen puolelle, ja kaikki muutokset systeemiin vaatisivat voimassa olevien sopimusten rukkaamista.

Off-seasonin suurimmat puheenaiheet olivat Ohio State ja Michigan. OSU lähtee kauteen hallitsevana mestarina, ja heiltä odotetaan lähestulkoon täydellistä dominanssia. Parhaiten joukkueen tasoa kuvastaa pelinrakentajatilanne: Braxton Miller, J.T. Barrett ja Cardale Jones olisivat kaikki potentiaalisia Heisman-voittajia päästessään aloittavaksi pelinrakentajaksi. Miller onkin jo vaihtanut pelipaikkaa, ja nyt ratkaisu tehdään Barrettin ja Jonesin välillä. Barrett rikkoi viime kaudella konferenssin total TD -ennätyksen, kunnes hän loukkaantui ja tilalle astui Jones joka voitti kolme massiivista postseason-ottelua ja nosti itsensä kuumaksi NFL-prospektiksi. Oli QB-ratkaisu mikä tahansa, saattaa Buckeyes olla vähintään 10 pisteen suosikki jokaisessa runkosarjaottelussa. AP-kyselyssä 61/61 henkilöä rankkasi OSU:n kauden alla valtakunnan parhaaksi, ja vastaavaa ei ole koskaan tapahtunut aikaisemmin. Urban Meyer rakentaa koillis-Ohiossa dynastiaa.

Mutta jottei Ohio Staten ja Meyerin elämä kävisi liian helpoksi, veti verivihollinen Michigan aikamoisen ässän hihasta palkkaamalla Jim Harbaugh'n uudeksi päävalmentajakseen. Realismia on tietenkin se, ettei edes Harbaugh pysty yhtäkkiä tekemään The Maze and Bluesta sellaista yhdistelmää, joka painisi samassa sarjassa OSU:n tai edes toisen kestomenestyjän ja verivihollisen Michigan Staten kanssa. Mutta se on varmaa, että kaikenlaista jännää Harbaugh'n ja Wolverinesin ympärillä tulee jo ensimmäisen kauden aikana tapahtumaan, ja muistetaan että aikoinaan Stanfordissa laiva kääntyi nopeasti kun Harbaugh astui ruoriin.

GM:n pre-season top-25 + playoff- ja konferenssiveikkaukset

1. Ohio State Buckeyes -- B1G-mestari, mukana CFP:ssa

Urban Meyerin kolmen kauden aikana Buckeyes on 38-3, ja tämän vuoden joukkue on kenties Meyerin laadukkain. Pieniä muutoksia on toki tullut, mutta Meyrilla on tapana sopeutua muutoksiin.

2. Baylor Bears -- Big12-mestari, mukana CFP:ssa

Baylor keräsi viime kaudella +200 nettojaardia per ottelu, mikä on vaikuttava saldo vaikka ottaisi huomioon helpohkon otteluohjelman. Nyt 18 startteria palaa. QB Bryce Petty ei ole näiden joukossa, mutta Seth Russellin pitäisi sopeutua Art Brilesin spread-hyökkäykseen erinomaisesti.

3. TCU Horned Frogs

Frogs oli ehkä viime kauden dominoivin joukkue koko valtakunnassa, ja vain viimeisen neljänneksen sulaminen Bayloria vastaan esti paikan playoffeissa. Nyt lähes koko hyökkäys palaa, ja luvassa voi olla aikamoista ilotulitusta. Puolustuksen lähtijät täytyy kyetä paikkaamaan.

4. Auburn Tigers -- SEC-mestari, mukana CFP:ssa

Auburn palkkasi Will Muschampin puolustuksen koordinaattoriksi. Yleensä hänen johtamansa puolustukset ovat olleet timantinkovia, ja odotankin Tigersilta merkittävää parannusta tällä sektorilla. Hyökkäys lienee totutun vahva ja perustuu enemmän heittämiseen, sillä Nick Marshallin tilalle aloittavaksi QB:ksi astuu huomattavasti vahvakätisempi Jeremy Johnson.

5. Alabama Crimson Tide

Baman puolustus saattaa olla Amerikan paras, mutta nykypäivänä college footballia dominoi hyökkäys. Nick Sabanin ja OC Lane Kiffinin pitää löytää uusi pelinrakentaja, joka puolestaan joutuu tulemaan toimeen ilman WR Amari Cooperia. Mutta neljä peräkkäistä #1 recruiting classia takaa sen, että lahjakkuutta on joka pelipaikalla.

6. USC Trojans -- Pac12-mestari, mukana CFP:ssa

Sanktiot alkavat olla taaksejäänyttä aikaa, sillä scolarship-pelaajia on kauteen lähdettäessä yli 20 enemmän kuin bowl-ottelussa Nebraskaa vastaan. Syvyyttä ei ole vieläkään liikaa, mutta laatua riittää. Tähti-QB Cody Kesslerin edessä on erittäin kokenut hyökkäyksen linja, ja minä odotan paljon myös puolustukselta.

7. Michigan State Spartans

MSU on viime vuosien menestyneimpiä kouluja, ja jalkeilla on jälleen iskukykyinen joukko spartalaisia valmiina taisteluun. NFL-prospektiksi noteerattu QB Connor Cook pääsee operoimaan todella laadukkaan linjan takana. Puolustuksen pitäisi olla vahva, mutta koordinaattori Pat Narduzzin lähtö tekee vähän kipeää.

8. LSU Tigers

Kaikki kaikessa on, pystyykö Brandon Harris tai Anthony Jennings tarttumaan härkää sarvista ja nousemaan laatu-QB:ksi, sillä super-RB Leonard Fournette ei yksin pysty kannattelemaan hyökkäystä. Puolustuksessa secondaryn pitäisi olla laadukas, ja uusi DL coach Ed Orgeron pitää huolen, että vastustajan QB säkitetään tällä kaudella useammin kuin 19 kertaa.

9. UCLA Bruins

Kukaan ei puhu Bruinsista, koska kukaan ei usko että true freshman Josh Rosen kykenee edes siedettävästi täyttämään QB Brett Hundleyn jättämän aukon. Mutta muuten tämä on äärimmäisen laadukas ja kokenut porukka, ja Rosenia pidetään poikkeuslahjakkuutena.

10. Notre Dame Fighting Irish

Viime kausi alkoi todella lupaavasti, kunnes korttipakka levisi puolustuksen loukkaantumisiin. Nyt 17 startteria palaa, ja kovan otteluohjelman lisäksi ainoa kysymysmerkki menestyksen tiellä on kokematon QB Malik Zaire. Monien mielestä tämä on Brian Kellyn paras joukkue South Bendissä - jopa parempi kuin kauden 2012 porukka, joka tykitti runkosarjan 12-0.

11. Oregon Ducks: Systeemi on laadukas, mutta miten onnistuu Mariotan paikkaaminen ja kestääkö puolustus?
12. Georgia Bulldogs: Hyvä puolustus, Heisman-kandidaatti Nick Chubb hyökkäyksen johtotähtenä. Loppuuko alisuorittaminen vihdoin?
13. Texas A&M Aggies: Hyvä QB Kyle Allen, uusi DC John Chavis, neljä peräkkäistä top-25 recruiting classia, musta hevonen!
14. Georgia Tech Yellow Jackets -- ACC Champion: Option-hyökkäys rullasi viime kaudella todella nätisti, ja nyt edellytyksiä on jatkaa siitä, mihin jäätiin tutun QB:n Justin Thomasin johdolla.
15. Clemson Tigers: Super-QB Deshaun Watsonin täytyy pysyä terveenä, ja viime kaudella loistaneeseen puolustukseen täytyy löytää kasa uusia starttereita.

16. Ole Miss Rebels: Kova puolustus, mistä QB, riittääkö syvyys? Hugh Freeze sainasi muutama vuosi sitten ikimuistoisen recruiting classin, joka aloittaa nyt viimeisen kautensa yhdessä.
17. Florida State Seminoles: Menetykset hyökkäyksessä ovat rajuja, ja puolustuksestakin lähti kulmapuolustajia NFL:ään. Vähän haiskahtaa jälleenrakennusvuodelta kolmen peräkkäisen konferenssimestaruuden jälkeen.
18. Arkansas Razorbacks: Vittumainen vastustaja kenelle tahansa. Nyt tasaisia pelejä täytyy osata kääntää voitoiksi.
19. Stanford Cardinal: O-line on kokeneempi kuin viime kauteen lähdettäessä, mutta puolustukseen pitää löytää kasa uusia starttereita. Otteluohjelma suosii, sillä USC-vierailua lukuunottamatta kaikki isot pelit kotona, missä David Shaw on 24-3.
20. Oklahoma Sooners: Viime kausi oli pannukakku, mutta talenttia on edelleen. Uutta nousua haetaan uuden hyökkäyksen koordinaattorin kautta.

21. Wisconsin Badgers: Päävalmentaja vaihtui, eikä Heisman-finalisti Melvin Gordon enää tähditä hyökkäystä mutta Badgers saattaa jälleen olla heikon divisioonan paras.
22. Arizona State Sun Devils: Lähti viime kauteen äärimmäisen kokemattomalla puolustuksella, ja roikkui silti playoff-spekulaatioissa vielä marraskuussa. Nyt kasassa on kenties paras joukkue coach Grahamin aikakaudella.
23. Tennessee Volunteers: Viime kauden lopetus nosti odotukset kattoon. Edelleen nuori joukkue muttei enää aivan yhtä kokematon. QB Joshua Dobbsin ympärillä riittää hypeä.
24. Penn State Nittany Lions: Pystyykö hyökkäyksen linja tarjoamaan parempaa suojelua QB Hackenbergille, joka säkitettiin viime kaudella 44 kertaa? Kova puolustus.
25. Miami (Fl) Hurricanes: True frosh QB Brad Kaaya näytti viime kaudella suurta potentiaalia, ja Canes keräsi yli +100 nettojaardia per ottelu. Potentiaalinen yllättäjä huolimatta RB Duke Johnsonin siirtymisestä NFL:ään.
 
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Heisman Watch

Siinä missä Mariota oli viime kaudella ilmeinen suosikki, on pakka tällä kaudella levällään. Knoppitietona sellainen, että joka kerta kun vuosiluku on loppunut numeroon 5, on Heismanin voittanut keskushyökkääjä. Joten listataan mahdollisten kandidaattien joukkoon myös heitä pelinrakentajien lisäksi.

- Cody Kessler, QB, USC
- Deshaun Watson, QB, Clemson
- Trevone Boykin, QB, TCU
- Connor Cook, QB, Michigan State
- J.T. Barrett QB / Cardale Jones QB, Ohio State
- Jeremy Johnson, QB, Auburn
- Leonard Fournette, RB, LSU
- Nick Chubb, RB, Georgia
- Ezekiel ("Zeke") Elliott, RB, Ohio State

Week 1 & Media

Ensi yönä pelataan kaksi mielenkiintoista ottelua: Utah-Michigan klo 3.30 (Fox Sports 1, ei näy ESPN Playerissa) ja Minnesota-TCU klo 4.00 (ESPN ja ESPN Player). Lauantaina herkkupaloina ovat Louisville-Auburn, Texas A&M - Arizona State, Alabama-Wisconsin ja Notre Dame - Texas, joista kolme ensimmäistä pelataan NFL-stadioneilla. Tiistain vastaisena yönä Ohio State avaa kautsens

ESPN Player maksaa 118 euroa, ja sillä saa college-herkkua täydet 12 kuukautta. Vaikkei sieltä ihan joka matsia näekään, suosittelen silti tilaamaan. Tällä kaudella ESPN Playerista näkee myös livestriimeinä ESPNU:n ja SEC Networkin. Näin ollen jos haluaa keskittyä vain "Jumalan omaan konferenssiin", voi valita lauantain pregame-show'ksi College GameDayn sijaan SEC Nationin. Mainitsen tämän myös siksi, että SEC Networkilla työskentelevä entinen Alabama-QB Greg McElroy vaikuttaa äärimmäisen lahjakkaalta tv-analyytikolta.

Nauttikaa kaudesta!
 
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Huomenna on sitten ehkä herkullisin GameDay tähän asti tänä syksynä. Ei muuta kuin tailgatet pystyyn ja fiilis kattoon.

Klo 19.00 #15 Oklahoma vs. #23 West Virginia

Kumpikin aloittaa konferenssiottelunsa tappiottomana. Sooners on noussut yhdeksi playoff-kandidaateista, ja iso kiitos siitä menee QB-yllättäjä Baker Mayfieldille. WVU puolestaan pystyi yllättämään viime kaudella Baylorin, ja pieni sauma voisi tässäkin olla.

Klo 19.00 #16 Northwestern vs. Minnesota

Wildcats yllätti kaikki avausviikolla kukistamalla Stanfordin. Kun sen jälkeenkin on tappiosarake pysynyt puhtaana, on joukkue noussut ehdottomasti yhdeksi Big Ten Westin ennakkosuosikeista. Nyt on kuitenkin edessä kova testi, kun vastassa on Jerry Killin Golden Gophers.

Klo 22.30 #5 Baylor - Texas Tech

Aikaisemmin lähinnä hollywoodmaisella ulkonäöllään mainetta niittänyt Kliff Kingsbury on saanut Red Raidersinsa pelaamaan selvästi viime kautta paremmin. Viime viikonloppuna joukkue kuitenkin taipui shootout-tyyppisessä matsissa TCU:lle, ja nyt lienee samanlainen ilotus luvassa. Baylor on selvä ennakkosuosikki.

Klo 22.30 Indiana - #1 Ohio State

Hallitsevan mestarin hyökkäyspeli ei ole rullannut aivan toivottuun tapaan, mutta puolustus on ollut täyttä rautaa. Nyt edessä on B1G-avaus toistaiseksi tappiotonta Indianaa vastaan. OSU QB Cardale Jones pelasi viime viikonloppuna jo varsin lupaavasti, mutta edellytyksiä on vielä selvästi parempaankin.

Klo 22.30 #8 Georgia - #13 Alabama

Bama hävisi kaksi viikkoa sitten Ole Missille, ja nyt on tiedossa klassinen pakkovoittotilanne. Georgia puolestaan yrittää karistaa maineensa joukkueena, joka ei pysty voittamaan näitä isoimpia matseja. Matchup on vaikea Georgialle, sillä Baman erinomainen front seven pystyy rajoittamaan RB Nick Chubbin jaarditehtailua, ja QB Greyson Lambert ei ole sellainen nopeajalkainen pelinrakentaja joiden kanssa Bama on viime vuosina ollut kusessa.

Klo 02.00 #25 Florida - #3 Ole Miss

Gators puolustaa taas hyvin, ja hyökkäyskin on ollut riittävän hyvä siihen, että neljä ekaa matsia on voitettu. Nyt on kuitenkin todella kovan testin paikka, sillä vastassa on Ole Miss, joka osan mielestä ansaitsisi olla jopa rankattuna ykköseksi koko valtakunnassa. Supertähti Robert Nkemdichen johtama puolustuksen linja tulee tekemään Gators QB Will Grierin elämästä vaikeaa.

Klo 02.30 #14 Texas A&M - #21 Mississippi State

Aggies on ollut juuri niin hyvä kuin odotin; Bulldogs on puolestaan ylittänyt omat ennakko-odotukseni. Jos Arkansas-matsi ei paina liikaa pohkeissa, uskon Aggiesin poistuvan tästä voittajana mutta helppoa siitä ei tule.

Klo 03.00 #12 Clemson - #6 Notre Dame

Television ja radion College GameDayt ja SportsCenter ovat kaikki paikan päällä tässä Saturday Night Football -ottelussa, josta odotetaan kovan luokan spektaakkelia. Clemsonin otteluohjelma on sen verran iisi, että heidän olisi syytä pystyä tämä voittamaan, mutta ei Irishillakaan ole oikein tappioon varaa. Erittäin tasainen peli on luvassa, ja asetelmana on ennen kaikkea Clemsonin tähtipelinrakentaja Deshaun Watson vastaan Notre Damen kivenkova puolustus.

Sitten on vielä mm. Wisconsin-Iowa, UCLA - Arizona State, Stanford-Arizona... Ihan lipoo kieli huulia kun tällaista tykitystä odottaa.
 

Hawk #22

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Ilves, Tampa Bay Buccaneers
Huomenna on sitten ehkä herkullisin GameDay tähän asti tänä syksynä. Ei muuta kuin tailgatet pystyyn ja fiilis kattoon.

Kuulostaa oikein hyvältä, kun tänään on vielä vapaailtakin. Jos pitäisi valita kaksi peliä (toinen alkaa 19.30 ja toinen 22.30), niin mitkä kannattaisi mielestäsi katsoa? Eniten kiinnostaa ensi vuoden draftia ajatellen mielenkiintoiset pelaajat, joten jos voisit heittää vaikka pari pelaajaa, joita kannattaisi seurata, niin olisin todella kiitollinen. Clemson - Notre Dame on varmaan mahtava peli, mutta ei taida riittää virkeys ihan tuonne asti. Pitää siis tyytyä noihin iltapeleihin.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Minä olen ymmärtänyt, että College-futiksen suosio jenkeissä perustuu siihen, että nämä joukkueet ovat paljon lähempänä ihmisiä kuin NFL-joukkueet. Suuri osa collegen käyneistä tuntee tai on ainakin lähes sukua (tai ainakin tunsi silloin koulua käydessään) jonkun college-pelaajan, puoli ilmaisia pelejä on käyty katsomassa ja pelin jälkeen on juhlittu ja ehkä pipariakin saatu. Niinpä siteet ovat paljon henkilökohtaisemmat ja pitkäikäisemmät, kuin vain tv:stä tuttuihin kylmiin ammattilaisjoukkueisiin. Minä tunnen ameriikasta kavereita, jotka toiselle paikkakunnalla muuttaessaan alkaavat seurata uuden paikkakunnan ammattilaisjoukkuetta tuosta noin vain. Se on jossain määrin ymmärrettävämpää kun iso osa ei asu NHL-paikkakunnalla vaan siinä jossain ympäristössä ja peleissä ei välttämättä paikanpäällä niin usein käydä. Se ei ole niin vakavaa. Uskon että sama pätee NFL:äänkin. Vanhan oman college-joukkueen seuraaminen sitävastoin on keino tuntea paikallisylpeyttä omista juuristaan ja tuntea ihan toisenlaista yhteenkuuluvuutta, muistella lämpimästi niitä parhaita nuoruusvuosiaan ja säilyttää niihin kontakti. Tämä fanitus on paljon lähempänä sitä mitä suomalaiset tuntevat oman kylän liigajoukkuetta kohtaan.

Sitä sen sijaan en ymmärrä, että seurataanko noita pelejä isommalla intohimolla muistakin syistä jos vaihtoehtona on NFL:ääkin.
 
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Jos pitäisi valita kaksi peliä (toinen alkaa 19.30 ja toinen 22.30), niin mitkä kannattaisi mielestäsi katsoa?
Sorry, kun en ehtinyt tähän vastata mutta olisin varmaan suositellut sitä Georgia-Alabamaa, joka ratkesi jo ensimmäisellä puoliajalla kun Georgia jälleen kerran suli kovassa paikassa ja toisaalta Bama näytti, että yksi tappio ei heidän kohdallaan tarkoita vielä mitään hautajaisia. Jälleen kerran saattaa käydä niin, että Bama häviää ensin sen yhden matsin ja sen jälkeen harjaa pöydän puhtaaksi.

Ei tuo päivä nyt ihan täysin odotuksiin vastannut, mitä tulee matsien jännittävyyteen mutta varsin mielenkiintoisia tuloksia nähtiin. AP-rankingin top-kympistä neljä joukkuetta hävisi, lisäksi #1 Ohio State ja #2 Michigan State olivat todella pahoissa vaikeuksissa omissa otteluissaan. Olemme tilanteessa, jossa melkein jokaisella ennakkosuosikilla on vähintään yksi tappio tai ainakin yksi heikko peliesitys, vaikka vasta viisi viikkoa on pelattu. Yhtään sellaista dominoivaa joukkuetta ei ole koko valtakunnassa, ja tästä voi tulla vielä aikamoinen sekametelisoppa mitä tulee aikanaan playoff-komitean rankingeihin ja siihen, ketkä siihen lopulliseen "Final Fouriin" mahtuvat. Mutta mikäs sen parempaa meille faneille.

Eilen oli muuten mielenkiintoinen juttu College GameDayssa Stanfordista ja virtuaalitodellisuudesta. Entinen USC:n potkaisija valittiin Stanfordiin suorittamaan jatko-opintojaan, ja hän päätti alkaa tutkia virtuaalitodellisuutta. Tämän tuloksena syntyi järjestelmä, jossa ensin kuvattiin videolle erilaisia Stanfordin pelejä harjoituksista, minkä jälkeen pelinrakentajalla on mahdollisuus treenata näitä pelejä uudestaan ja uudestaan virtuaalitodellisuuslasien (tässä tapauksessa Oculus Rift) kanssa. Kun Stanfordin QB Kevin Hogan alkoi kesken viime kauden käyttää tätä järjestelmää, nousi hänen syöttöjen onnistumisprosenttinsa (completion-%) noin kymmenellä prosenttiyksiköllä. Nyt tätä tai vastaavaa järjestelmää käyttävät jo useat NFL- ja college-joukkueet, mm. Dallas Cowboys ja Clemson Tigers.

Käytännössä tämä saattaa mullistaa pelinrakentajien pelaamisen lähivuosina, sillä nyt QB:t voivat harjoitella erilaisia pelikuvioita lähestulkoon rajattomasti ilman loukkaantumisriskiä, ja oppimisteho on aivan toista luokkaa kuin perinteisissä videosulkeisissa. Nyt lyhyellä tähtäimellä tämä tarkoittaa sitä, että joukkueet joilla on tällainen järjestelmä käytössä saavat ison edun suhteessa niihin joukkueisiin, jotka keskittyvät näyttämään pelinrakentajilleen perinteisiä videoita tai jotain paperille piirrettyjä kuvioita virtuaalitodellisuushommien sijaan.
 

Rocco

Jäsen
Minä olen ymmärtänyt, että College-futiksen suosio jenkeissä perustuu siihen, että nämä joukkueet ovat paljon lähempänä ihmisiä kuin NFL-joukkueet. Suuri osa collegen käyneistä tuntee tai on ainakin lähes sukua (tai ainakin tunsi silloin koulua käydessään) jonkun college-pelaajan, puoli ilmaisia pelejä on käyty katsomassa ja pelin jälkeen on juhlittu ja ehkä pipariakin saatu. Niinpä siteet ovat paljon henkilökohtaisemmat ja pitkäikäisemmät, kuin vain tv:stä tuttuihin kylmiin ammattilaisjoukkueisiin. Minä tunnen ameriikasta kavereita, jotka toiselle paikkakunnalla muuttaessaan alkaavat seurata uuden paikkakunnan ammattilaisjoukkuetta tuosta noin vain. Se on jossain määrin ymmärrettävämpää kun iso osa ei asu NHL-paikkakunnalla vaan siinä jossain ympäristössä ja peleissä ei välttämättä paikanpäällä niin usein käydä. Se ei ole niin vakavaa. Uskon että sama pätee NFL:äänkin. Vanhan oman college-joukkueen seuraaminen sitävastoin on keino tuntea paikallisylpeyttä omista juuristaan ja tuntea ihan toisenlaista yhteenkuuluvuutta, muistella lämpimästi niitä parhaita nuoruusvuosiaan ja säilyttää niihin kontakti. Tämä fanitus on paljon lähempänä sitä mitä suomalaiset tuntevat oman kylän liigajoukkuetta kohtaan.

Sitä sen sijaan en ymmärrä, että seurataanko noita pelejä isommalla intohimolla muistakin syistä jos vaihtoehtona on NFL:ääkin.

Yliopistojoukkueet ovat monesti, kuten sanottu, todella lähellä ihmisiä, ja kaukana ammattilaispiirien "suljetuista ovista." NFL-seuroja on 32, ja yliopistojoukkueita pian 130 ylimmällä tasolla. Sieltä löytyy melkein jokaisesta osavaltiosta joukkueita ylimmälle tasolle, ja varmaan yhteensä yliopistojoukueita on jenkeissä yli 1000 muutamalla eri sarjatasolla. Lisäksi nämä yliopistoseurat pelaavat pienemmillä paikkakunnilla, niillä on paljon pidemmät historiat kuin NFL-joukkueilla, ja liput tapahtumiin ovat paljon edullisempia. Jotkut yliopistoseurat ovat pelanneet jenkkifutista reilusti yli 100 vuoden ajan, aina samalla paikkakunnalla. Lisäksi lähes aina yliopistojoukkueissa on pelaajat näitä "oman kylän poikia" kun taas NFL:ssä pelaajat tulee ja menee, eikä mikään suoranaista tunnesidettä joukkueeseen ole. Kyllähän yliopistopelaajat ovat paikkakunnillaan ja osavaltiossa todella suuria tähtiä, vaikka pelaavatkin ilmaiseksi opiskelustipendiä vastaan. Siinä on juuri tätä omien juurien kannattamista.

Eri juttu on sitten vielä lukiojoukkueet. Ne vasta onkin tätä oman kylän touhua alusta loppuun.
 
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Tappiottomana kauden aloittanut Florida koki kovan kolauksen tulevan LSU-vierailun alla, kun aloittava pelinrakentaja Will Grier jäi kiinni kielletyn aineen käytöstä ja sai 12 kuukauden pelikiellon. Kyseinen aine oli kuulemma reseptivapaa apteekkivalmiste eli steroideista, kasvuhormonista tai adderallista (=jenkkien amfetamiini) ei ole kyse. Aika kovalta tuntuu näin äkkiseltään noin iso rangaistus, jos kerran kyse on jostakin aineesta jota kuka tahansa voi ostaa apteekista. Toisaalta jenkeissä saa ainakin joissakin osavaltioissa reseptivapaasti sellaistakin kamaa, jota Suomessa ei helposti saa muuta kuin laittomien markkinoiden kautta. Ainakin efedriini on sellainen aine, jonka tapauksessa urheilijan pitäisi olla tietoinen tilanteesta vaikka sitä myytäisiinkin ns. over-the-counter. Lähtökohta on myös ilmeisesti Floridassakin se, että urheilija saa joukkueelta kaikki tarvitsemansa lääkkeet ja lisäravinteet, ja omin päin ei kannata lähteä säätämään.

Joku voisi tietysti nähdä pientä ristiriitaa siinä, että samaan aikaan kun tavalliset opiskelijat vetävät surutta Ritalinin kaltaisia, ADHD:n hoitoon tarkoitettuja stimulantteja, joutuvat opiskelija-urheilijat tarkan syynin alle vaikka he käyvät niillä samoilla kursseilla ja siihen päälle käyttävät jopa kymmeniä tunteja viikossa urheilemiseen ilman varsinaista palkkaa stipendin lisäksi.

Yhtä kaikki Gatorsilla on nyt kova haaste jatkaa voittojen tiellä ilman ykkös-QB:taan. Aloittavaksi pelinrakentajaksi tulee Treon Harris, joka heitettiin viime kaudella vaikeaan tilanteeseen true freshmanina kesken kauden, eikä hän onnistunut kovin hyvin. Tällä kaudella tilastot näyttävät paremmilta, mutta silti hän yhtä kaikki hävisi kilpailun Grierille, joka on ollut ilmeisesti myös jonkinlainen fan favorite päätellen siitä, että hänellä on 246 000 seuraajaa Twitterissä.
 

Fawkes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Steelers, Man United
Jahas, Sarkisian sai sitten kenkää Trojansin peräsimestä. Eipä tuo yllätyksenä tullut viime aikojen sekoilujen myötä. Saa nähdä mille tielle AD Haden seuraavaksi lähtee valmentajaa valitessaan. Pari kertaa on nyt yritetty palkata Carroll 2.0, mutta josko nyt olisi aika mennä jotain muuta reittiä. Myös toisen USC:n valmentaja vaihtuu kun vanha pappa Spurrier päätti jäädä eläkkeelle, effective immediately. Ajoitus toki ihmetyttää, mutta en osaa sanoa tuliko tämä yllätyksenä vai ei, kun ei ole tullut collegea hirveästi tälläkään kaudella seurattua. Mutta johan Ol' Ball Coachilla ikää oli jo kiitettävästi joten kaipa tämä oli vain ajan kysymys.

Miltä muuten näyttää Heisman Race tällä hetkellä? Joko on front runner erottunut pakasta? Fournette, Ohio Staten pelinrakentaja vai joku muu?
 
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Miltä muuten näyttää Heisman Race tällä hetkellä? Joko on front runner erottunut pakasta? Fournette, Ohio Staten pelinrakentaja vai joku muu?
Fournetten ympärillähän se kaikki hype on tällä hetkellä, ja ihan syystäkin. Uskomattoman kova keskushyökkääjä, ja esimerkiksi Kirk Herbstreit sanoo ettei hän ole nähnyt College Footballissa yhtä dominoivaa keskuhyökkääjää sen jälkeen, kun Adrian Peterson pelasi Oklahomassa. Fournetten freshman-kausi oli jo hyvä, mutta offseasonilla hän teki oikeita muutoksia ruokavalioonsa ja treenasi kovaa, ja nyt hänestä on tullut käytännössä pitelemätön. Toisaalta ei kannata yllättyä, jos hänellä jossain matsissa on välillä vaikeampaakin, sillä SEC:ssä on kovia juoksupuolustuksia eikä kukaan voi juosta yli 200 jaardia ja 2+ maalia joka ottelussa. LSU on myös aika paljon Fournetten juoksujen varassa, koska nuori QB Brandon Harris ei ole heittäjänä mikään sateentekijä. Mutta toistaiseksi Fournette on pystynyt dominoimaan koko ajan, ja LSU on tappiottomana mukana playoff-spekulaatioissa.

Jos sekä Leonard Fournette että Clemson QB Deshaun Watson ilmoittautuvat NFL-draftiin 2017, tullaan Fournette varaamaan numerolla 1 ja Watson numerolla 2. Saa laittaa talteen. Normaalisti tällaista on aivan ennenaikaista lähteä puhumaan, mutta IMO nämä molemmat ovat täysin poikkeuksellisia lahjakkuuksia.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Eipä ole tullut kuin syrjäsilmälla seurattua college footballia tällä kaudella. Floridan menestys on ollut suuri yllätys, mutta jos se nyt sitten perustui Grierin laittomiin piristeisiin, niin paha maku jää suuhun tästäkin kaudesta. Kauheasti ovat korruptio ja vilpit ja epärehellisyys ja huono käytös muutenkin kaikin puolin yleistyneet college footballissa. Grier nyt, USC:ssä valmentajana ollut juoppo, kaikki muistavat tietenkin Papa Joen muutaman vuoden takaan, FSU:n juttuja nyt edes mainitsematta ja paljon muuta. Surulliseksi vetää. Mutta suuret rahat pyörivät tässäkin sirkuksessa ja se näköjään tuo sitten mukanaan näitä kaikkia ei-toivottuja elementtejä. Ehkä nyt NFL:ää puhtaampia vielä ollaan, mutta pahasti ollaan huonoon suuntaan menossa. Vaan sanonpa, että Esko Valtaojan mukaan sitä maailma vaan paranee lähes kaikella tavalla...
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Mitään faktaa minulla ei ole, mutta aika monessa asiassa on niin että nykyään tieto liikkuu ja salaisuudet paljastuvat ihan toiseen malliin kuin ennen. Ei minulla ole mitään syytä uskoa ettei meno olisi ollut samanlaista ennenkin vaikka tapahtuneet eivät olisi julki tulleet. Koko college-futis on jo lähtökohdiltaan niin altista väärinkäytöksille kuin voi. Esitetään toiminnan olevan amatööritoimintaa jossa ei pelaajille makseta vaikka tosiasiassa toiminnassa liikkuu miljardit dollarit ja panoksina on pelaajillakin miljoonaurat. Kuvioissa on miljoonien vedonlyönti, doping, keskenkasvuisten bileet lieveilmiöineen sekä kaikkein ikävimpänä se että joku junnu saa vapaalippuja vastineeksi siitä että signeeraa nipun muistoesineitä (tuliko siitä viime vuonna loppu kausi pelikieltoa).
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Ke-yönä Suomen aikaa julkistettiin College Football Playoff -komitean ensimmäinen top-25. Yleisesti fiilis ennen rankingien julkistamista useimmilla oli, ettei näillä ole tässä vaiheessa mitään väliä, mutta niin vain asiasta on saatu todella paljon parranpärinää aikaiseksi. Kuitenkin kannattaa pitää mielessä se, että viime vuonna ensimmäisten rankingien neljästä ensimmäisestä joukkueesta vain yksi pääsi lopulliseen neljän joukkueen playoffiin. Eli paljon ehtii tapahtua, ja todella moni joukkue on vielä tässä leikissä mukana.

Ensimmäisten rankingien top-neljän muodostavat #1 Clemson, #2 LSU, #3 Ohio State ja #4 Alabama. Kolmen ensimmäistä ovat kaikki tappiottomia, mutta sen sijaan yhden tappion kärsinyt Alabama samoin kuin niin ikään jo kertaalleen hävinnyt #5 Notre Dame pääsivät usean tappiottoman power five -konferenssiin kuuluvan joukkueen edelle. Myös pienemmistä konferensseista eli group of fivesta löytyy mielenkiintoinen kandidaatti ainakin #13 Memphisin muodossa, koska heillä on out-of-conrefence-voitto Ole Missistä joka puolestaan voitti aikaisemmin Alabaman. Toisaalta Memphisin otteluohjelma on muuten ollut aika kesy, mikä on monilta unohtunut vaahdotessa siitä, että Memphis on vasta sijalla 13.

Ongelma on tietysti siinä, että jos tappiottomuutta korostetaan liikaa, alkavat joukkueet rakentaa non-conference-otteluohjelmiaan sellaisiksi, että tappion riski on minimaalinen. Esimerkiksi Baylorin konferenssin ulkopuolinen otteluohjelma on toista vuotta peräkkäin pelkkä vitsi siinä missä Alabama pelasi tällä kaudella avauskierroksella Wisconsinia vastaan, ja ensi vuonna Bama kohtaa vastaavassa tapahtumassa USC:n. Näin ollen voidaan pitää perusteltuna, että yhden tappion mutta kovan otteluohjelman Alabama on rankattu korkeammalle kuin Baylor, joka on dominoinut ns. cupcake-vastustajia läpi kauden. Ja lajin viihdearvon kannalta on tärkeää, että isoja non-conference-pelejä nähdään alkukaudesta kun konferenssien sisäiset matsit eivät ole vielä täydellä höyryllä käynnissä.

Toisaalta taas voittamisen pitää urheilussa olla itseisarvo. Koko hommasta menee pointti, jos aletaan puhua liikaa "hyvistä tappioista" ja "huonoista voitoista". Voitto on aina voitto, ja niukan voiton huonolla esityksellä heikkoa vastustajaa vastaan pitää olla parempi asia kuin niukan tappion hyvällä esityksellä kovaa vastustajaa vastaan. Ja kyllä se kaksi tappiota on tässä nykysysteemissä sellainen raja, että useimmat joukkueet voi pudottaa siinä vaiheessa playoff-keskusteluista. Esim. Michiganilla on non-conference-tappio Utahia vastaan vieraissa, ja muutama viikko sitten Wolverines hävisi todella dramaattisten vaiheiden jälkeen kotonaan Michigan Statelle. Itselläni ainakin nousi vitutuskäyrä hieman pystyyn kun tuon MSU-tappion jälkeen ESPN:llä yritettiin selittää, miten Michigan voi vielä päästä playoffeihin. Aika moni Michiganin edellä rankingeissa oleva joukkue saa pahasti ryssiä, jotta minä olisin valmis keskustelemaan kahden tappion Michiganista playoff-kandidaattina edes siinä tapauksessa, että he vielä onnistuvat Big Tenin voittamaan. Ja se tappio MSU:ta vastaan oli tappio, vaikka siinä olikin epäonnea mukana.

Yhtä kaikki tällä viikolla pelataan playoff-taistojen kannalta relevantteja ja muutenkin mielenkiintoisia otteluita. Notre Dame matkustaa klo 19 Heinz Fieldille Pittsburgh Panthersin vieraaksi. Jos Irish voittaa, on heillä vain yksi iso testi jäljellä: Stanford Palo Altossa runkosarjan lopussa. Koska Notre Dame pelaa niin kovan otteluohjelman ja heidän ainoa tappionsa on vieraissa niukalla marginaalilla todella hyvää Clemsonia vastaan, on Irish todella lähellä playoff-paikkaa 11-1-rekordilla. Mutta niistä unelmista kiinni pitäminen vaatii sitä, että Pitt kaatuu huomenna - ja eiköhän se kaadukin.

Klo 22.30 playoff-rankingin ykkönen Clemson haastaa kotonaan #16 Florida Staten. Tämä on kovin Clemsonin jäljellä olevista runkosarjaotteluista. Voitto käytännössä varmistaisi Clemsonin divisioonavoiton, eikä heillä ole tämän jälkeen yhtään pahaa matsia ennen mahdollista konferenssifinaalia. Näin ollen FSU:n kukistaminen veisi Clemsonin jo aika lähelle unelmaa 13-0-rekordista ja playoff-paikasta höystettynä ACC-mestaruudella. Mutta FSU ei ole helppo vastustaja, sillä he ovat hävinneet vain kerran ja odotan tähti-RB Dalvin Cookin kykenevän kantamaan palloa n. 20 kertaa siitäkin huolimatta, että hän huilasi viime matsin jo pitkään vaivanneen takareisivamman vuoksi. Nolesin täytyy kuitenkin keksiä kumpi aloittaa pelinrakentajana: kokenut Everett Golson vai viime viikolla erinomaisesti pärjännyt Sean Maguire. Nolesilla on tässä paljon ylpeyttä pelissä, sillä he ovat voittaneet ACC:n kolme kertaa peräkkäin ja voiton jälkeen paikka ACC-finaalissa olisi heidän omissa käsissään. Ja moni muistaa, miten kävi viimeksi kun FSU vieraili Deat Valleylla ja Clemson oli tappioton ja rankattu korkealle. Nyt viittaan siis kahden vuoden takaiseen peliin, jossa Jameis Winstonin johdolla FSU suorastaan nöyryytti Clemsonia. Nyt minä uskon kuitenkin toisenlaiseen tulokseen: niukkaan Clemsonin voittoon.

Niin ikään 22.30 alkaa ottelu, jossa tämän ja viime kauden aikana yhteensä kerran hävinnyt #8 TCU reissaa Stillwateriin #14 Oklahoma Staten vieraaksi. Molemmat ovat tappiottomia, mutta jos jompikumpi näistä on se "paperitiikeri", on se Oklahoma State. Loukkaantumiset ovat runnelleet TCU:n puolustusta, mutta hyökkäys on aivan dominoiva. Tässä TCU on vain 4.5 pisteen suosikki, mikä reflektoi yhtäältä sitä, että vedonlyöntimarkkina antaa rispektiä Oklahoma St:lle ja toisaalta sitä, että TCU on ollut vaikeuksissa parissa vierasottelussa. Mutta itse en yllättyisi jos TCU voittaisi tämän suurellakin marginaalilla. Ainakin QB-osastolla matchup Mason Rudolph (Oklahoma St) versus Trevone Boykin (TCU) puoltaa voimakkaasti Frogsia.

Sitten on vielä klo 03.00 yöllä se herkkupala. Sokeri pohjalla. Kauden isoin matsi. Top-4-matchup. Tulikuuma rivalry. Saban versus Miles, Henry versus Fournette ja ennen kaikkea #4 Alabama versus #2 LSU. Matsi on tietenkin juuri niin herkullinen kuin voi kuvitella, mutta on tässä selvä suosikki. Bama kasasi itsensä Ole Miss -tappion jälkeen. Georgian ja Texas A&M:n tappiottomat rekordit olivat muistoja vain sen jälkeen, kun ne joutuivat Baman käsittelyyn. Näiden matsien lisäksi Crimson Tide hoiti hommat kahdessa lokakuun SEC-kotiottelussaan (Arkansas ja Tennessee), ja näin ollen Bama on bye weekin jälkeen jälleen sellaisessa asemassa, johon se on tottunut ja varmasti myös omasta mielestään kuuluu. Alabaman puolustus on mielestäni valtakunnan paras, ja suurin vahvuus heillä on juoksupuolustus. Erityisen vahvoja he ovat sellaista perinteistä downhill-juoksupeliä vastaan, jota myös LSU pelaa Fournetten kanssa. Fournettea lienee mahdoton täysin pysäyttää, mutta mitään sellaista 230 jaardin ja 3 TD:n ilotulitusta ei tuota juoksupuolustusta vastaan nähdä, vaikka siellä palloa lyötäisiin vuorotellen Herschel Walkerin, Barry Sandersin, Bo Jacksonin ja Adrian Petersonin kuljetettavaksi. Lisäksi LSU:n aloittava fullback loukkaantui jokin aika sitten, ja se voi olla pieni miinus Tigersin juoksuhyökkäykseen.

Silti LSU:n täytyy saada tulosta aikaan ensimmäisellä ja toisella yrityksellä paitsi keskuhyökkääjän juoksujen, myös esim. pelinrakentajan juoksujen, helppojen syöttöjen ja play-actionin avulla. Jos LSU-QB Brandon Harris joutuu toistuviin 3rd & long ilmeisiin syöttötilanteisiin, ei LSU:lle tule jäämään tästä kuin karvas muisto tappiosta.

Vastaavasti Alabaman hyökkäyksessä QB Jake Coker on alkanut löytää itseluottamusta, ja sieltä rissuosastolta on alkanut nousta esiin muutamia pelaajia, jotka ovat toistuvasti hyviä targetteja Cokerille. Tärkeintä Cokerille on välttää virheet. Coker on heittänyt seitsemän syötönkatkoa, eli mikään idioottivarma hän ei suinkaan ole. Juoksuhyökkäys Bamalla toimii Henryn ansiosta. Hänellä on jo yli 1000 jaardia ja 14 TD:tä tällä kaudella. Myös hyökkäyksen linja pelaa hyvin, sillä 6/8 ottelussa Bama-QB on säkitetty max. kahdesti, ja Henrylle on pystytty repimään isojakin aukkoja. Mutta pisteiden on syytäkin tulla joko Henryn juoksuista tai Cokerin heitoista, sillä luotettava potkumaalien viimeistelijä Bamalta puuttuu.

Veikkaan Alabaman voittavan yli touchdownin marginaalilla, mutta hyvänä päivänään LSU laittaa koville aivan kenet tahansa myös vieraskentällä. Eli kannattaa katsoa, vaikka alkamisaika on suomalaisittain ikävä ja ottelua ei näe ESPN Playerista. Mutta nukkuminen lauantaiyönä on yliarvostettua, superluokan amerikkalaisen urheilutapahtuman väijyminen striimiltä ei.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Onnea alan bamballe eli alamamballe eli 'Bamalle pääsystä SEC:n konferenssifinaaliin. Siellä vastaan tulee...yllätys, yllätys, vanha vainooja Florida Gators. En olisi kyllä ennen kauden alkua uskonut, että Gatorsien rämpiminen loppuu nyt. Kyllä sitä pari vuotta jo suossa rämmittiinkin (niin kuin kai gaattorien kuuluukin, hm.)

Kovasti on muuten itäpainoitteista tuolla huipulla tällä hetkellä. Oikein lännestä ei taida olla kuin Stanford tuolla Top-10:ssä. Onko Havumetsien GM:llä tai muilla ehkä jotain syitä tällaiseen itäpainoitteiseen tilanteeseen?
 
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Kovasti on muuten itäpainoitteista tuolla huipulla tällä hetkellä. Oikein lännestä ei taida olla kuin Stanford tuolla Top-10:ssä. Onko Havumetsien GM:llä tai muilla ehkä jotain syitä tällaiseen itäpainoitteiseen tilanteeseen?
Kyllähän Pac-12 on valtakunnan toiseksi kovin konferenssi SEC:n jälkeen ja varmasti näyttää jälleen hauistaan bowl seasonilla. Mutta aika monella kovin odotuksin kauteen lähteneellä joukkueella on tämä kausi mennyt hiukan alakanttiin. USC kärsi valmentajan henkilökohtaisista sekoiluista, loukkaantumiset ovat moukaroineet UCLA:n puolustusta, Oregonilla on vaikeaa vuonna yksi jälkeen Mariotan, Cal ei vieläkään osaa puolustaa tarpeeksi hyvin, ja Arizona Staten kausi lähti väärään suuntaan jo avausviikolla.

Sen sijaan Utah ja Stanford ovat kärsineet vasta yhden tappion. Utahilla on hyvä puolustus ja todellinen työhevonen Booker RB:nä, ja hyvänä päivänään he pystyvät voittamaan kenet tahansa. Stanford hävisi puolestaan todella vaatimattoman esityksen jälkeen Northwesternille viikolla 1 ottelussa, joka pelattiin klo 9 sitä länsirannikon aikaa, johon Stanfordin pelaajat ovat tottuneet. Sen jälkeen tahti on kuitenkin ollut vakuuttavaa. Kevin Hogan on luultavasti koko valtakunnan kokenein pelinrakentaja, ja urheilijasuvusta tuleva Christian McCaffrey on näyttänyt, että myös valkoinen keskushyökkääjä voi kammeta Heisman-keskusteluihin.

Kovia pelejä ennen mahdollista konferenssifinaalia ovat Utahilla Arizona vieraissa ja UCLA kotona, Stanfordilla puolestaan Oregon ja Notre Dame kotona. Pac-12:n täytyy toivoa, että jompikumpi onnistuisi voittamaan konferenssin 12-1-rekordilla tai muuten College Football Playoff tultaneen ottelemaan ilman yhtään länsirannikon koulua. Kaikkein varminta tämä olisi silloin, jos Stanford ensin häviäisi Notre Damelle ja tämän jälkeen menisi voittamaan Pac-12:n finaalin. Tällöin Notre Dame olisi käytännössä varmasti mukana ja Pac-12 ulkona. Tuo Stanford-peli on ND:n ainoa jäljelläoleva matsi, jonka se voi realistisesti kuviteltuna vielä hävitä.
 

Rocco

Jäsen
Lisäksi kovien keskilännen joukkueiden, lähinnä Big-12:n Texasin ja Oklahoman heikommat kaudet ovat näkyvässä osassa tämän hetken Top-25:ssä. Oklahoma State pelaa kuitenkin mainiota kautta, samoin Baylor edelleen roikkuu aivan kärkikahinoissa.

Koko konferenssi koki aika pahoja menetyksiä muutama vuosi sitten, kun moni joukkue vaihtoi konferenssia. Vaikka TCU ja West Virginia tuli tilalle, menetykset Missouri (SEC). Colorado (Pac-10), Nebraska (Big Ten) ja Texas A&M (SEC) ovat kaikki parhaana päivänä kaikki Top-25:ssä. Etenkin Pac-12, SEC ja Big Ten ovat hyvin perinteisiä ja rahakkaita konferensseja, niin en ihmettele niiden vetovoimaa. Yksittäisten televisioitavien otteluiden rahallinen arvo on miljoonia isompi kuin vähän pienemmissä konferensseissa.

Pienistä konferensseista WAC heitti jo pillit pussiin tovi sitten, eikä Sun Beltin tilanne näytä sekään kovin valoisalta. Se elää tällä hetkellä vahvasti laajennusjoukkueiden voimalla, ja saatuaan muutaman aiemman Independent-joukkueen takaisin konferenssipeleihin.

SEC on todella kova konferenssi, ja SEC West on ylivoimaisesti maan kovin divisioona. Alabama, LSU, Arkansas, Ole Miss, Mississippi State, Texas A&M ja Auburn ovat kaikki joka vuosi ehdokkaita isoihin bowl.peleihin. Jokainen.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
No nyt siellä ei ole enää yhtään läntistä joukkuetta rankattuna Top-14:ssä. Uskomatonta idän dominointia. NHL:ssäkin vain Losi siellä Top-10:ssä länsirannikon joukkueista. Sama meno tuntuu olevan päällä omalla alallani, eli itärannikolle vaan viedään kaikki isot projektit. Ärsyttää tuollainen idän dominointi.
 

Rocco

Jäsen
http://www.sconefest.com/john/college/college_football_map.gif

Kaikkihan on ihan siitä kiinni, minkä itse laskee idäksi ja länneksi. Kartalta (kuvan linkki) näkee sen, että reilusti yli puolet joukkueista pelaa Mississippi-joen itäpuolella, alueella joka kattaa n. kolmanneksen USA:n pinta-alasta (pl. Alaska). Mutta, tottahan se on, että itään ne kovat joukkueet hieman enemmän keskittyy.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Se sitten siitä kaudesta minun osaltani. Gatorvillessä paljastui, kuten vähän epäilinkin, että Florida on pelannut kauden vahvasti yläkanttiin ja yli todellisen tasonsa. FSU veti Gatorsit jälkimmäisen kotiluolassa ennätysyleisön edessä täysin kumoon ja puristi ruohonrakoon. SEC-finaalia Alabamaa vastaan en uskalla edes katsoa, siitä tullee hirveä teurastus.

Lännessä ehkä hieman yllättäen SC puolestaan näytti kaapin paikan UCLA:lle, joka oli alussa ehkä vähän paremman näköisellä pelillä liikkeellä. Nyt on sitten vaimoni perhe tyytyväinen ja pomoni vihainen töissä.

Aika minimiin jäi college footballin seuraaminen tälläkin kaudella, mutta mitä nyt näitä muutamia pelejä tässä Thanksgiving-viikolla näin, niin kovin oli juoksuvoittoista pelaamista. Minusta ne heitot ovat pelin suola, ja niissä usein jotain jännää aina tapahtuu (hyvää tai huonoa, riippuen kumman joukkueen puolella olet). Olenko vain tylsistynyt iän myötä, vai onko kukaan muu ollut havaitsevinaan samaa? Tai ehkä vain satuin katselemaan jotain juoksujoukkuepelejä ja kauheassa kaatosateessa pelattua TCU - Baylor -peliä, jossa liukasta palloa ei varmaan pahemmin uskaltanut heitellä tai yrittää ottaa kiinni.

Veikataan lopuksi vielä National Championiksi Alan Bambaa eli High Tide!
 
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Sekä Rivalry Week että Championship Week ovat nyt takana, ja playoff- ja bowl-valinnat on myös tehty. Koko bowl seasonin ohjelman näkee täältä: http://espn.go.com/college-football/scoreboard/_/group/80/year/2015/seasontype/3/week/1

Perkaan tässä lyhyesti läpi ns. New Year's Sixin eli kuusi uudenvuodenaattona/-päivänä pelattavaa bowl-ottelua. Kaikki näkyvät ESPN:llä ja siten meille eurooppalaisille ESPN Playerissa.

Aaattona klo 19 Chick-Fil-A Peach Bowl: Houston vs. Florida State

Ohio Staten hyökkäyksen koordinaattori Tom Herman siirtyi täksi kaudeksi Houstonin päävalmentajaksi, ja Cougs laittoikin niinsanotusti show'n päälle. Tuloksena American-konferenssin mestaruus kokonaisrekordilla 12-1. FSU:lle tämä kausi oli eräänlainen rebuilding-vuosi, kuten vähän ennustelinkin, mutta 10-2-rekordilla aukeni kuitenkin paikka tähän matsiin. Päävalmentaja Jimbo Fisherin mukaan kauden '16 Noles on lahjakkain joukkue, joka hänellä on koskaan ollut. Tällä kaudella tämä porukka on vielä vähän kokematon, mutta ensi syksynä lähes koko poppoo palaa kampukselle ja on valmis haastamaan Clemsonin ACC Atlanticissa.

Aattona klo 23 Capital One Orange Bowl and National Semifinal: Clemson vs. Oklahoma

Clemson hoiteli ACC:n lopulta aika helposti tappiottomalla rekordilla. Joukkue on pelannut hämmästyttävän kypsästi ottaen huomioon, että iso osa avainpelaajista liikkuu vielä freshman- tai sophomore-statuksella. Tigersissa ei ole varsinaisia heikkouksia. Nyt on kuitenkin kauden selvästi kovin testi luvassa, kun tulikuuma Oklahoma Sooners astelee samalle viheriölle. QB-sensaatio Baker Mayfieldin johdolla Oklahoman loppukausi oli niin vahva, että sitä pidetään jopa suosikkina valtakunnan ykköseksi rankattua Tigersia vastaan.

Yöllä klo 3 Goodyear Cotton Bowl Classic and National Semifinal: Alabama vs. Michigan State

Bama selvitti alkukauden ongelmansa mm. pelinrakentaja- ja potkaisijaosastolla, ja marssi vakuuttavasti toiseen perättäiseen SEC-mestaruuteen. Puolustus on valtakunnan paras. Hyökkäyksessä on vain yksi todella iso ase, mutta hän on sitäkin isompi eli todellinen "mad truck", Heisman-suosikki Derrick Henry. MSU on juuri sen tyylinen joukkue, joita vastaan Alabama tykkää pelata. Bama on pulassa nimenomaan liikkuvien ja luovien pelinrakentajien tyyliin Johnny Manziel tai Chad Kelly kanssa siinä missä MSU:n QB Connor Cook on enemmän perinteinen pocket passer. Mutta Cook pystyy heittämään niihin ns. tiukkoihin ikkunoihin, ja hänellä on erinomainen ykköstargetti Aaron Burbridge. Spartans myös nauttii altavastaajan roolista, mutta vaikea mun on silti nähdä heidän Bamaa kukistavan. Cookin olkapää on ollut kipeänä, ja aika näyttää miten paljon tämä muutaman viikon tauko auttaa.

Päivänä klo 20 BattleFrog Fiesta Bowl: Ohio State vs. Notre Dame

OSU hävisi kauden tärkeimmän pelinsä mutta voitti kaikki muut. Sen perusteella, miten hyvin joukkue motivoitui Michigan-otteluun vain viikko karsean MSU-tappion jälkeen, uskon viime kauden mestarin syttyvän tähänkin vaikka panoksena on "vain" Fiesta Bowl -voitto. Ja motivoituneena heillä on hyvät mahdollisuudet tämä myös voittaa, sillä Irish on loukkaantumisten runtelema joskin todella sisukas joukkue. Kentällä nähdään valtavasti pelaajia, jotka lähtevät ammattilaisiksi tämän kauden jälkeen. Nyt jos koska on aika antaa se viimeinen palvelus koululle.

Päivän päätteeksi klo 24 Rose Bowl Game Presented by Northwestern Mutual: Iowa vs. Stanford

Iowan tappioton kausi koki lopulta ensimmäisen kolauksensa Michigan Staten eeppisen, yli 9 minuuttia kestäneen touchdown driven myötä. Silti tämä on ollut todella väkevä sesonki Kirk Ferentzin valmentamalta Hawkeyesilta. Nyt vastus on kuitenkin jälleen sieltä kovimmasta päästä, kun Pac-12-konferenssin tämän kauden kuningas Stanford Cardinal haastaa Iowan. Hawkeysilla on kova puolustus, mutta pystyvätkö he pysäyttämään supermies Christian McCaffreya? McCaffrey on Stanfordin #1 rusher ja #1 receiver. Lisäksi hän palauttaa potkuja ja löytyypä häneltä tilastoista myös pari TD-syöttöä. Hän saa ihan varmasti kutsun Heisman-seremoniaan.

2.1. vastaisena yönä klo 3 Allstate Sugar Bowl: Ole Miss vs. Oklahoma State

Cowboys nousi kuin varkain keskelle plaoyff-taistoa, mutta marraskuun härkäviikot olivat lopulta mustaoransseille liikaa. Ole Missin kuuluisa 2013 recruiting class puolestaan lähtee antamaan viimeistä palvelustaan Rebels-paidassa. OT Laremy Tunsil, DT Robert Nkemdiche ja WR Laquon Treadwell ovat kaikki todella kovan luokan NFL-prospekteja. Muutenkin tuntuu, että Ole Missillä on näistä joukkueista enemmän talenttia, mutta heillä ei ole yhtään keskushyökkääjää joka olisi juossut edes 700 jaardia, ja tämä juoksuhyökkäyksen aneemisuus on haitannut joukkuetta koko kauden ajan.
 

Rocco

Jäsen
Bowl-peleissä on aina jännitystä, ja pakko sanoa että playoffs-kuvio on tuonut paljon uutta koko systeemiin. Yleensä joukkueilta vaaditaan vähintään 50% voittoprosentti, että pääsee bowl-otteluun, mutta tänä vuonna 80 paikkaa meni tällä säännöllä 77:lle joukkueelle. Kolme tappiollisen saldon (5-7) joukkuetta pääsi takaoven kautta mukaan, ja ne ovat Nebraska, Minnesota ja San Jose State. Tosin Missouri olisi ajanut kahden viimeksi mainitun ohi, mutta joukkue itse päätti olla hakematta bowl-ottelupaikkaa. Kaikenkaikkiaan 14 joukkuetta oli tuossa 5-7 -saldossa.
 

Rocco

Jäsen
Ensimmäiset Bowl-ottelut pelataan 19. joulukuuta.

Camellia Bowl - Ohio vs. Appalachian State
Cure Bowl - San Jose State vs. Georgia State
Las Vegas Bowl - BYU vs. Utah
New Mexico Bowl - Arizona vs. New Mexico
New Orleans Bowl - Arkansas State vs. Louisiana Tech

Mukana on kaksi varsin uutta tuttavuutta ylimmällä tasolla, kun Appalachian State ja Georgia State ovat mukana. Appalachian State tunnetaan parhaiten muutaman vuoden takaisesta Michigan-voitostaan, kun AppSt pelasi vielä sarjatasoa alempana. Taisi olla vielä ensimmäinen kerta ikinä, kun rankattu joukkue hävisi alemman sarjan joukkueelle. Ottelu vielä pelattiin Michiganissa, yli 100.000 katsojan edessä.

Mielenkiintoisin ottelu on ehdottomasti BYU - Utah. Kahden saman osavaltion joukkueen kohtaaminen. "Holy War" on yksi yliopistohistorian pitkäaikaisimmista ja perinteisimmistä kaksinkamppailuista, ja kun sekaan heitetään vielä osavaltion kolmas joukkue, Utah State, niin Beehive Boot -palkinto jaetaan vielä näiden kolmen joukkueen kesken. BYU hallitsi kohtaamisia 70- ja 80-luvulla, mutta sen jälkeen Utah on ottanut vallan haltuunsa. Joukkueet eivät ole kahteen vuoteen kohdanneet runkosarjassa, joten osuvaa on että kaksikko kohtaa Bowl-ottelussa. Utah veti kauden 9-3 kovassa Pac-12:ssa. BYU veti myös 9-3, mutta sen kausi oli helpompi, johtuen sen Independent -statuksesta. BYU aloitti kautensa mainiosti kaatamalla Boise Staten ja Nebraskan, molemmat erinomaisen 4. neljänneksen ansiosta, mutta sen jälkeen hävisi kaikille ns. kovemmille vastustajille, pl. ehkä Cincinnati.

BYU on esittänyt todella hyvää ja monipuolista puolustusta, pelaamalla NFL:stä tutumpaa 3-4 peruspuolustusta. Parissa näkemässäni ottelussa BYU:n blitzit olivat ylitsepääsemättömän vaikeita vastustajalle, ja Utah on pelannut tällä kaudella muutaman ottelun joukkueita vastaan, ketkä käyttävät myös pääasiallisesti 3-4:sta, ja pärjännyt hyvin. Utahin hyökkäyksestä puuttuu syömähammas, keskushyökkääjä Davontae Booker kun on sairastuvalla. Ilman loukkaantumista, Utah olisi voinut jopa voittaa Pac-12:n ja olla pudotuspeleissä, mutta turha miettiä sellaisia. BYU:n valmentaja Bronco Mendenhall vaihtaa maisemaa kauden jälkeen, joten BYU:lla on iso halu voittaa luottokoutsilleen yksi ottelu. BYU:n QB Tanner Mangum on nuori, mutta erittäin luotettava, ja etenkin BUY:n heittopeli on vahva.

Muissa otteluissa on etenkin mielenkiintoista seurata, paljonko Arizona mättää pisteitä New Mexicoa vastaan. Arizona, vaikka pelasi keskimääräistä heikomman kauden, on monta askelta New Mexicoa edellä.

Arkansas State ja Louisiana Tech ovat esittäneet tosi vahvaa juoksupeliä. Etenkin ArkSt:n RB Michael Gordon on todellinen atleetti. Louisiana Tech on monipuolisempi run & gun - hyökkäys, missä QB Jeff Driskel on pistänyt palloa ilmaan todella tehokkaasti, ja jos heitto ei kulje, niin RB Kenneth Dixon sitten kantaa palloa. Tai ottaa syöttöjä kiinni. Erittäin vaikea kaksikko pysäytettäväksi.

San Jose State on altavastaajana, mutta sillä on RB Tyler Ervin tekemässä tuhojaan. Heittopelissä ei QB Kenny Potter juurikaan palloa pois heitä, mutta ei myöskään etene pitkälle. Laitahyökkääjät ovat parhaimmillaankin vain keskitasoa, mutta TE Billy Freeman on pelannut mainiosti, ja poiminut paljon vaikeita palloja keskellä kenttää. Georgia Statella on monipuolinen ja vahva RB-osasto, missä löytyy joka tilanteeseen hyvä vaihtoehto. Lisäksi heittopeleissä palloa jaetaan lukuisille eri pelaajille, joten San Josella on todella vaikea tehtävä pysäyttää Georgia Staten hyökkäys, vastaavasti San Josen hyökkäys on pahasti yksipuolinen ja rajoitteisempi.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kaipa täälläkin noteerattiin, että Heisman meni tänä vuonna Alan Bambaan eli running back Derrick Henrylle. Jos oikein ymmärsin, niin hän rikkoi SEC:n yhden kauden juoksujaardiennätyksen joka oli Herschel Walkerin nimissä, noin niin kuin muiden saavutusten lomassa.

Saa keskustella, menikö pytty oikeaan osoitteeseen.
 

Rocco

Jäsen
Noh, valinta on pienen porukan mielipide, ja itse olisin äänestänyt ykköseksi Stanfordin Christian McCaffreyn. Hän on kuitenkin joukkueelleen paljon tärkeämpi kuin Henry Alabamassa. Henryn saavutukset on todella kovat. Maan kovin konferenssi, maan kovin divisioona, ja kaikki tiesivät että hän juoksee ja paljon. Isojen konferenssien ulkopuolelta ei juuri koskaan kukaan saa huomiota Heisman-kisassa, joten Navyn QB Keenan Reynolds, vaikka rikkoi lähes kaikki ennätykset, jäi kokonaan ilman huomiota. Ensi vuonna, jos McCaffrey pysyy ehjänä, hän on sarjan monipuolisin ja dynaamisin pelintekijä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös