Mainos

Coldplay

  • 74 030
  • 521

Bauer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool
Olin kyllä jo Coldplayn nähnyt aiemmin 8 vuotta sitten, mutta en oikein muistanutkaan kuinka hyvin tuo kaikki toimii livenä. Todella kova, todella kova. En mä tiedä, jotenkin noissa Coldplayn stadionkeikoissa vain kaikki on kohdallaan. Yleisö oli myös mielestäni tosi hyvin mukana, vaikka olikin tiistai-ilta. Coldplayta nyt voi kritisoida monestakin asiasta, mutta mielestäni siinä on jotain hienoa, kun heidän keikoillaan syntyy pariksi tunniksi sellainen yhteisöllinen ja iloinen kokemus, ja ihmiset ovat ikään kuin yhtä.

Ei voi kuin arvostaa sitä, että vaikka he soittavat joka ilta saman setin, niin onnistuvat luomaan sellaisen tunteen, että bändi on aidosti innoissaan. Chris Martin on kyllä kuin luotu tuohon nykyiseen rooliinsa ja tekee oman performanssinsa täydellisesti.

Kyllä nyt tuntuu siltä, että pitää vakavasti harkita ulkomaille menoa, kun joskus parin vuoden päästä tulee oletettavasti seuraava kiertue. Nämä on liian hauskoja tapahtumia.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Ekaa kertaa tuli eilen nähtyä Coldplay livenä ja olihan se hieno kokemus. Paljon on bändi ottanut vaikutteita U2:lta niin musiikkiin kuin konsertteihin ja visuaalisesti varmaan mennyt ohikin. Omista keikkakokemuksista menee kevyesti topkymppiin, mutta kärkipaikoille ei ole asiaa, kun musiikillisesti/sanoituksellisesti ei ihan täysin kuitenkaan iske. Omat kärkisijat on U2:lla, Brucella ja GnR:llä. Ehkä myös Radiohead menee niukasti ohi. Monta hienoa biisiä bändiltä kuitenkin löytyy ja niitä parhaita olisi ollut kiva kuulla enemmänkin.
 

Jaakkon78

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Sellaisen ikävän ilmiön nämä keikat ovat aiheuttaneet että helvetin monilta on kusetettu rahat mutta lippuja eivät ole saaneet kun netistä Facebookin kautta näitä on sekä myyty että ostettu. Näitä huijattuja on kymmenittäin jos ei ehkä kuitenkaan sadoittain.

Lisäksi osa on tehnyt näillä hitonmoista voittoa kun porukka on ollut valmis maksamaan esimerkiksi kahdesta peruslipusta tuhat euroa.
 

MikGo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Leijonat
Tulipa oltua eilen keikalla. En ole kyllä mikään Coldplay fani, mutta radiohitit kyllä tiedän.

Kaikenkaikkiaan oli kyllä hyvä kokemus. Erittäin karismaattinen ja hyvä esiintyjä on kyllä bändin nokkahahmo. Oli häntä ilo seurata. Kyllähän tuo aikamoinen show on kun keikan aikana tapahtuu kaikkea muutakin kuin soittoa biisistä toiseen. Toki musiikki pysyi vielä keskiössä. Tykkäsin ja tuli hyvä mieli keikasta.
 

Alejandro

Jäsen
Itse olen ensimmäisten neljän levyn miehiä ja tästä syystä osa biiseistä meni täysin ohi. Turhautti kun vanhemmilta levyiltä olisi voinut ottaa vaikka mitä hittiä mukaan, mutta soitettiin jokin turhanpäiväinen Human Heart. Lisäksi tuntui, että se itselleni tärkein kappale, eli Viva La Vida, jäi täysin piippuun. Ei tuntunut niin mahtipontiselta, kuin pitäisi. Joka tapauksessa kiva kokemus, mutta jos tulisi uudestaan mahdollisuus mennä Coldplayn keikalle, niin sen pitäisi painottua edes jotenkin bändin alkutaipaleeseen.

Visuaalisestihan tuo oli hiton nättiä ja herra Martin on kyllä karismaattinen esiintyjä.
 

Jeffrey

Jäsen
Täälläkin yksi jonka jonkinasteinen fanitus pääsi hiljenemään Viva La Vida albumin jälkeen. Tuo oli niitä aikoja kun uuden biisin näki vielä ensimmäistä kertaa musiikkivideolta ja tämä pääsi iskemään samaan tapaan kun muutama edellinen albumi - tai ehkä jopa kovempaa.

Keikka oli tietysti hieno vaikka osa biiseistä menikin ohi. Aina pitää olla myös niitä biisejä joiden aikana voi käydä vessassa ja baarissa. Useampi biisi muistui jopa sanoineen tuolta parinkymmenen vuoden takaa ja tämä se vasta lämmitti mieltä.

Jos nyt negatiiviseen mennään niin jotenkin jäin kokoajan odottamaan sitä viimeistä kohokohtaa kun kaikki menee täysillä. Ehkä juuri tätä varten olisi pitänyt säästellä niitä isoimpia vauhdikkaampia biisejä ja ilotulitteita. Se ettei tällaista koskaan tullut, jätti hieman pliisun maun keikasta, vaikka ehdottomasti positiiviselle puolelle kääntyykin. Toki tähän makuun vaikuttaa myös se, ettei bändi koskaan ollut itselleni niitä aivan suurimpia bändejä vaikka suuri olikin useamman vuoden ajan.

Oma top-1 kokemus bändistä edelleen menee Amsterdamin yökerhoon jossa bändi soi nauhalta. Tuolla kuitenkin show sai sen huipennuksensa, toki aikanaan nuorempana sitä oli ajoittain vähän hurjempi vauhti päällä.
 

Neely

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Kings ,Englanti, Blaugrana&C.D. Santa Clara
Olihan tuo visuaalisesti helvetin hienoa katsottavaa. U2 on monessakin mielessä se bändi johon väkisinkin vetää useampia yhteneväisyysviivoja.
 

Artyukhin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Olihan se mukava Yellow kuulla livenä. Toki keikka saisi alkaa heinäkuisessa Helsingissä vielä myöhempää, kun varsinkaan laserit vielä ennen 22:30 näy.

Aikaisin setlistissä oli Yellow ja Viva La Vida, tuota Human Hearttia en ymmärrä miksi soitetaan eikä vaikka Magiciä. Mutta kyllähän tuo show vetoaa massaan kaikkinensa!
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Turhautti kun vanhemmilta levyiltä olisi voinut ottaa vaikka mitä hittiä mukaan, mutta soitettiin jokin turhanpäiväinen Human Heart.
Samaa mieltä tästä. Uusimmilta levyiltä on kai pakko soittaa jotain, vaikkei laatu omaan korvaan pärjää uran alkupään tuotannolle. Kokemus on tietenkin subjektiivinen ja todennäköisesti omalle ikäpolvelle ne yli 15 vuotta vanhat ovat ne mieluisimmat.

Tulevalta levyltä soiteltujen biisien perusteella kappaleita on suunniteltu areenalla laulettaviksi. Klassisia na-na-naa-rallatuksia, joihin on helppo osallistua kielestä riippumatta. Tai ensimmäinen single Feels Like... sisältää samanlaisen taputuskohdan kuin mitä Queen käytti Radio Gagassa aikanaan.

Nykyisin raha tehdään konserteilla ja yleisön osallistaminen on tätä päivää. Hittibiisejä yritetään aina, mutta ei ole haitaksi, jos biisi toimii konserteissa myös käyttömusiikkina.

Päälle nelikymppiseltä Chris Martinilta lienee turha odottaa Yellow'n kaltaisia syvemmälle iskeviä biisejä. Keski-ikäistyminen tylsyttää kynästä kaikkein terävimmän kärjen.
 
Viimeksi muokattu:

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Täällä kun neljän ensimmäisen levyn voimasta puhutaan (en ole eri mieltä), niin hauskasti noissa yhteisenä nimittäjänä on se, että bändi on kirjoittanut biisit itse.

Brian Enon mukaan ottamisen vielä ymmärrän (U2-sympatioideni takia), mutta onko ihan oikeasti pakko ottaa biisinkirjoituskumppaniksi joku kusenpolttama maxmartin? Vituttaa periaatteesta, vaikka on hänen läsnäollessaankin kieltämättä joitakin toimiviakin biisejä syntynyt. Ja tämä viimeisin sinkku on mielestäni parasta Coldplayta aikoihin. Vaikka onkin ilmiselvä hitinmetsästysbiisi.

Myös beyoncet yms feattaajat jättäisin mieluusti pois.

Mutta joo, kaikesta huolimatta hieno bändi. Oli mahtava kokemus nähdä livenä. Oikeastaan mikään muu stadionluokan orkesteri ei minua kiinnostaisikaan.
 
Suosikkijoukkue
Jokerit, Denver Broncos & Colorado Avalanche
Tai ensimmäinen single Feels Like... sisältää samanlaisen taputuskohdan kuin mitä Queen käytti Radio Gagassa aikanaan.

Nykyisin raha tehdään konserteilla ja yleisön osallistaminen on tätä päivää. Hittibiisejä yritetään aina, mutta ei ole haitaksi, jos biisi toimii konserteissa myös käyttömusiikkina.

Tästä FLIFIL:stä mielenkiintoisena knoppitietona, että tuo esitettiin julkisesti ensimmäisen kerran Ateenassa musiikkivideon kuvausten yhteydessä, mihin ns. tavikset pääsivät osallistumaan. Yhden paikallaolijan mukaan tuo taputus tuli jengiltä spontaanisti ja Chris innostui siitä niin, että halusi ottaa kohdan uudestaan videolle, tapautukset eivät siis olisi kuuluneet alkuperäiseen suunnitelmaan. Tämän hauskan yksityiskohdan luin Redditistä ennen kuin kappaletta oltiin virallisesti edes julkaistu, eli en epäile etteikö ko. henkilö olisi vähintäänkin ollut siellä kuvauksissa, koska tuskin olisi muuten osannut taputuksista kertoilla.

Nyt ne taputukset on tosiaan joka tapauksessa olleet kiinteä osa tuota biisiä kaikilla keikoilla. Olipa niiden takana sitten hetkessä elänyt fanikunta tai nerokkaat markkinamiehet ja -naiset, niin kyllähän tuo toimii ja tempaa helposti mukaansa vähän jurommankin keikalla kävijän.
 
Suosikkijoukkue
Jokerit, Denver Broncos & Colorado Avalanche
Helsingistäkin tuli pysyvä osa Coldplayn historiaa, kun öinen Yrjönkatu oli valikoitunut juuri julkaistun musiikkivideon kuvauspaikaksi. Ei ole muuten taidettu tehdä kovin isolla budjetilla tätä videota!



 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Hesarin arvostelija ei kyllä tykännyt Coldplayn uusimmasta levystä.

Coldplayn kymmenes albumi kuulostaa itsepetokselta. Se on epätoivoisen kuuloista pomppimista. Moon Music on vuoroin hahmotonta poppia rakkauden voimasta ja vuoroin pseudomeditaatiota. Se on levy, joka yrittää naamioida omaa automaattisesti päivittyvää Tiktok-sisustustaululevottomuuttaan Jon Hopkinsin lempeisiin äänimattoihin.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
En tiedä saako levy vuorostaan kokeilevamman jatko-osan, mutta tällaisena Music of the Spheres on yhtyeen musiikillisesti heikointa materiaalia koskaan. Avaruuden tyhjyyttä ei täytä edes ruotsalaisten korkeatasoinen tuotantofabriikki.
Ei tullut kokeilevampaa, vaan enemmän samaa. Tällä albumilla Coldplay alitti edellisen levynsä tason. Ei löydy edes sitä yhtä Coloraturaa nostamassa kokonaisuutta. EP-materiaalia, mutta ei kokonaisen pitkäsoiton arvoisesti.

Levy kuulostaa laadukkaalta, sillä Max Martin pitää huolen ääniraitojen tuotantoarvoista ja soundimaailma on ajassa kiinni. Ei oman makuni mukaista, mutta se on sivuseikka.

Komeiden kulissien takaa ei löydy kunnon sisältöä. Levyn lyriikat ovat jopa Coldplay-mittarilla ala-arvoiset ja kömpelyys tuntuu siksi harkitulta ratkaisulta. Rakkauden ihanuutta, lalalaata ja kornia self help -ohjeistusta. Elämä kuin euroviisu, laulaisi Leevi & The Leavings.

Positiivisuuden ja naiivin optimismin sanomalla on oma arvonsa. Siitä huolimatta bändi pystyisi paljon parempaan, jos vain kiinnostaisi. Tätä albumia ei ole tehty luomisen innosta tai palavasta halusta sanoa.
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Ennen oli tämäkin kuunneltavaa, mutta nykyään trendinmukaista, teennäistä homohumppaa.
Tulen vain kertomaan sen, että tästä saisi hyvän allekirjoituksen.
 

MegaForce

Jäsen
Ei tullut kokeilevampaa, vaan enemmän samaa. Tällä albumilla Coldplay alitti edellisen levynsä tason. Ei löydy edes sitä yhtä Coloraturaa nostamassa kokonaisuutta. EP-materiaalia, mutta ei kokonaisen pitkäsoiton arvoisesti.

Levy kuulostaa laadukkaalta, sillä Max Martin pitää huolen ääniraitojen tuotantoarvoista ja soundimaailma on ajassa kiinni. Ei oman makuni mukaista, mutta se on sivuseikka.

Komeiden kulissien takaa ei löydy kunnon sisältöä. Levyn lyriikat ovat jopa Coldplay-mittarilla ala-arvoiset ja kömpelyys tuntuu siksi harkitulta ratkaisulta. Rakkauden ihanuutta, lalalaata ja kornia self help -ohjeistusta. Elämä kuin euroviisu, laulaisi Leevi & The Leavings.

Positiivisuuden ja naiivin optimismin sanomalla on oma arvonsa. Siitä huolimatta bändi pystyisi paljon parempaan, jos vain kiinnostaisi. Tätä albumia ei ole tehty luomisen innosta tai palavasta halusta sanoa.
Itselläni tulee vääjämättä mieleen, että pystyvätkö he kuitenkaan tekemään paljon parempaa tuotantoa tällä hetkellä? Tuskin jättivät tätä uusinta albumia tarkoituksella kädenlämpöiseksi. Ennemmin vaikuttaa siltä, että taiteellinen visio on hukassa, samalla kun on painetta saada materiaalia ulos ja levy valmiiksi.

Vaikka kappaleet ovat teknisesti korkeatasoisia, siitä puuttuu kaikki rosoisuus, riskinotot, vaarallisuus ja intohimo. Lopputulos on sitten tätä sielutonta, tekoälyn tekemältä kuulostavaa, laskelmoitua euroviisupoppia. Eiköhän tällä konseptilla rahasteta vielä muutama vuosi, ennen kuin bändi jää määrittämättömän pitkälle tauolle tai lopettaa.
 
Viimeksi muokattu:

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Kai nämä viimeisimmät levyt on lähinnä tehty stadionkonsertit mielessä. En oikein muuta syytä keksi.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Vaikka kappaleet ovat teknisesti korkeatasoisia, siitä puuttuu kaikki rosoisuus, riskinotot, vaarallisuus ja intohimo.
Siinäpä se. Tiktok-sukupolvelle "I love who I love"-tyyppiset hokemat uppoavat ja saavat näyttökertoja, mutta varttuneemmalle kuulijalle strösseliöveri ei riitä.

Kuten @Schwein totesi, on albumien arvostelu teinikielellä not legittiä, jos sisällön sopivuus stadionin laulukarkeloihin, lavasiirtymiin ja rannekevilkutteluun ohjaa musiikin suuntaa ja laatua. Eräänlaista käyttömusiikkia.

Music of the Spheres -turnee on jo nyt netonnut miljardin liikevaihtoa, joten rahan ohjatessa toimintaa stadionpopin painoarvo on ymmärrettävä. Ehkä albumien käsittely itsenäisinä taideteoksina onkin tuomittu jäämään harmaantuvien perinneniilojen iloksi. Onko albumi lopulta vain pakollinen paha, joita julkaistaan koska kustannussopimuksessa on näin sovittu?

Itselläni tulee vääjämättä mieleen, että pystyvätkö he kuitenkaan tekemään paljon parempaa tuotantoa tällä hetkellä?
Everyday Life -albumi ja edellisen kiekon Coloratura pitivät kipinää hengissä. Samoin ajatus siitä, ettei tällä hattarapitoisella avaruuspopilla voi jatkaa kolmatta levyä. Kai.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Feelslikeiamfallinginlove (vittu näitä kirjoitusasuja) oli ihan lupauksia herättävä sinkkulohkaisu mielestäni. Jopa kitaraakin siinä kuului vähän. Toki harmitonta poppia, mutta hyvää sellaista.

Toinen sinkku WE PRAY (vittu näitä kirjoitusasuja) olikin sitten aivan toista maata ja ihan hirveää paskaa räppeineen.

Koko levyä en ole vielä kuunnellut, joten sen tarkemmin en osaa arvioida. Mutta äkkiseltään vaikuttaa menevän edellislevyn konseptilla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös