CMX

[Ted Raikas]

Ensivaikutelma tästä uudesta albumista oli valitettavan vaisu. Tuntuisi, että sävellys ja sanoituskynäkään ei ole ollut ihan terävimmillään. On siellä toki musiikillisesti jopa bändin mittapuulla vähän uudistettua saundia, mikä on tietysti kiva, mutta mielenkiintoiset tavaramerkiksi tutuksi tulleet yllättävät melodiat ja sillä tapaa mukaansatempaavat piirteet puuttuu aika lailla täysin. Välillä ei voinut välttyä tunteesta, että melodiat on liikaakin runnottu myötäilemään Yrjänän sanoituksia ja sävellykset ei saa riittävästi tilaa. Paitsi instrumentaalisissa osioissa.

No, se oli yhden kuuntelukerran perusteella ja tehdään lopulliset päätelmät sitten joskus. Nyt vaan iski sellainen tunne kalloon, että tässä on kehnoimpia tekeleitä CMX:lta koskaan. Saas nähdä.

 

[Vellihousu]

Kuuntelin juuri Rikkisuudeltu-kappaleen ja vähän tuntuisi että siinä oli tarpeeksi Cmx:ää taas vuodeksi. Kovin alas on nuoruuden suosikkibändi mennyt.

Ja koska en tähän ketjuun ole ennen kirjoittanut, niin mainittakoon "nuoruuden" käsittävän osaltani vuodet 1992 -2004. Tuohonkin ajanjaksoon mahtuu myös paskaa, mutta suunnilleen noin kauan jaksoin olla edes kohteliaan kiinnostunut.

 

[Ikävänkantaja]

Nyt vaan iski sellainen tunne kalloon, että tässä on kehnoimpia tekeleitä CMX:lta koskaan. Saas nähdä.

Pelottavalta kuulostaa.

Ylppö-intervention ynnä muiden vastenmielisten seikkojen vuoksi näyttää koko ajan vahvemmin siltä, että CMX-albumikokoelmani saa toistaiseksi olla kasvamatta kokoa. No, aina ei voi voittaa. Palataan asiaan seuraavan julkaisun myötä.

 

[Zolomy]

No, se oli yhden kuuntelukerran perusteella ja tehdään lopulliset päätelmät sitten joskus. Nyt vaan iski sellainen tunne kalloon, että tässä on kehnoimpia tekeleitä CMX:lta koskaan. Saas nähdä.

Tuo on kyllä melkoinen johtopäätös vedettäväksi yhden kuuntelukerran perusteella, ei pelkästään CMX:n vaan ihan minkä tahansa yhtyeen levyn kohdalla. Ainakin minulle CMX-levyt ovat hiljalleen aukeavia projekteja, ja jos yhdellä kuuntelukerralla katson "ymmärtäneeni" sisällön, on se yleensä ollut huono merkki ja albumi on sittemmin osoittautunut melko yhdentekeväksi. Näin kävi muun muassa Iätin kohdalla. Ei Seitsentahokas lähesty jumalaista AAA-kolmikkoa (Aurinko, Aura, Aion), mutta kyllä se kolmen läpikuuntelun jäljiltä nämä Iätit, Discopoliit ja Vainajalat peittoaa. Mutta mielipiteitähän nämä.

 

[V-man]

Jämeriä riffejä ja enemmän huutamista kuin sitä tyhjänpäiväistä korkealta laulettua lallattelua mitä viimeisen 10v aikana on kuultu varsinkin sinkkubiisien osalta. Todellakin toimii! Paras CMX-albumi näin ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen ainakin 10 vuoteen.

Rikkisuudeltu on levyn ainoa rauhallinen biisi ja aika selvästi juuri se laskelmoitu radiohitti. Onneksi se on helppo skipata ja nauttia riffittelystä. Toinen biisi joka ei minulle niin kolahda on progeileva Kusimyrsky. Nuo progeilut on jo niin kuultu, että olisivat vaan tykittäneet koko albumin samalla linjalla.

"En tahdo nähdä enää yhtään alastonta" on tässä vaiheessa albumin paras biisi.

CMX is back!

edit: Todellakin pitkästä aikaa niin suoraviivainen CMX:n levy, että tämän voi pistää vaikka semmoisissakin bileissä soimaan joissa on muitakin kuin CMX-faneja paikalla.

 

[Ted Raikas]

Tuo on kyllä melkoinen johtopäätös vedettäväksi yhden kuuntelukerran perusteella, ei pelkästään CMX:n vaan ihan minkä tahansa yhtyeen levyn kohdalla.

Niinhän se on. Olen kuitenkin aika armoton CMX-diggari ollut jo vuosia, että jotain hajua on. Toki tätä on odotettu aika kiivaasti ja sitä kautta tunteet on pinnassa. Voihan se olla, että tämä tästä kasvaa vielä johonkin suuntaan.

Yleensä kuitenkin ensimmäisellä kuuntelulla on jäänyt enemmän käteen, on levy mikä hyvänsä ollut.

 

[Evil]

Puolenkymmentä kertaa olen nyt kuunnellut albumin, ja tuntuisi se kasvavan koko ajan. Tai jotenkin aukeavan. Eli ei hätää - vielä. Ensikuulema oli kylläkin hämmennyksen ja lievän pettymyksenkin makuinen: tässäkö se oli? Missä melodiat, missä koukut? Kuin vesitetty Talvikuningas...

Tyylivirheitä on muutamia, siitä ei pääse mihinkään. Oudot, jopa luotaantyöntävät biisinnimet sekä muutamat sanoitusratkaisut eivät saa hyväksyntääni. Nuo kuset ja paskat voisi jättää nuoremmille punkeille ja muille hätkähdyttäjille. Pari muistettavaa ja keikoilla hoilattavaa kertosäettäkään ei tekisi pahaa.

Kitarat soivat komeasti kautta levyn, ja on siellä myös sitä luvattua "ilmaa", eli yhtä tukkoon ei ole tavaraa tungettu kuin mitä T-kunkulla oli. Uusi rumpali takoo siellä "ihan kivasti", mutta ei se mikään Moon tai Bonham ole. Ei edes Kanniainen.

 

[Ted Raikas]

Lähemmäs kymmenkunta kertaa on tämä uusin plätty nyt kuunneltu läpikotaisin ja kyllähän se juju alkaa sieltä löytyä lopulta. Jo toinen kuuntelukerta rupesi avaamaan tuota saundimaailmaa. Melodioitakin löytyy ja vaikka nyt ihan kaikkein koukuttavimpia ja klassikkostatukseen yltäviä kertsejä ei löydykään, niin se melodisuus on piiloitettu biisien rullaavuuteen. Kitaravetoista tosiaan ja komeastihan ne Halmkronan ja Rasion kitarat soivat. Sanoituksissakin rupeaa löytymään enemmän hienoja juttuja.

Hyvin tasavahva levy, harva biisi nousee muiden yläpuolelle. Mitään suoranaisia totaalisen väsyttäviä raitojakaan ei löydy.

On tässä uuttakin mukana paljon ja täytyy kyllä sanoa, että se on liki 30-vuotiaalta orkesterilta paljon, että voi tehdä näinkin paljon uusia jippoja sisältävän äänitteen. Auringon shamanistista otetta, Discopoliksen rujoutta ja kantaaottavuutta, Vainajalan suoraviivaisuutta, Aionin sekä Petojen lohdutonta ja melankolista otetta. Noista tämä mielestäni koostuu tietyn omaleimaisen saundin lisäksi.

Oikein hyvä levy ja sopivan erilainen tähän kohtaan. Lopulta niitä supertarttuvia juttuja ei niin kaipaa, koska niitä bändi on tehny vinon pinon jo aiemmin. Nyt antavat palaa soiton riemulla värittäen.

 

[-Ville-]

Kymmenisen kuuntelukertaa nyt takana ja kyllähän tämä alkaa aueta. En tahdo nähdä yhtään alastonta on aivan heittämällä levyn paras raita, mutta se ei tee yhdestäkään toisesta biisistä huonoa. Yrjänän sanoitukset ovat jälleen kerran aivan maagista luettavaa. Synkkiä tarinoita maailmalopuista, kuolemasta ja melankoliasta. Synkkä musiikki on parasta. Tällä levyllä äijän äänikin kuulostaa pitkään aikaan parhaalta.

Huikea levy, pyhä sana!

Neliöi ympyrä tai kuole pois
elä kysymyksen kanssa koko ikäsi
taistele ainoastaan antautuaksesi suuren voiton edessä

Sirpaleina lattiallasi
riekaleina komerossasi
pisarana huulillasi
olen sinun ruumiisi

 

[Radiopää]

Ensimmäinen sana, joka tulee mieleen, on helpotus. Kaikki merkit viittasivat siihen, että tämä levy tulee olemaan CMX:n uralla se, josta alkaa alamäki. Näin ei kuitenkaan ole.

Mitään syvällisempää harvan kuuntelukerran jälkeen on sanoa, mutta mielestäni Yrjänän laulu kuulostaa puhtaammalta kuin kertaakaan Dinon jälkeen. Levyn parhaat yksittäiset biisit ovat tällä hetkellä En tahdo nähdä enää yhtään alastonta ja Jyrsijä.

 

[Vuokralainen]

Muutamia kertoja olen sen nyt minäkin kuunnellut ja ihan ekoilla kerroilla tuli mieleeni Isohaara, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen en keksi enää verrata tätä mihinkään aikaisempaan levyyn.

Hyvä levy ja aukeaa aina vaan paremmin viikonlopun tehokuuntelun aikana. Aika suoraa rokkiahan tämä on ilman suurempia koukeroita, vai onko sittenkään?

 

[varatuomari]

Kuten sopi odottaakin, ei levy vielä ensimmäisillä kuuntelukerroilla avautunut, mutta kuuntelukertojen myötä alkaa tuntua aina vain vahvemmalta. Oikeastaan ainut biisi josta en tahdo saada mitään otetta, on tuo Rikkisuudeltu.

"En tahdo nähdä enää yhtään alastonta" jonkin sortin helmenä, "Luotisuoran" kertosäe jää kyllä päähän, ja "Valoruumis", "Etuvartio","Nrsisti" ja "Kusimyrsky" rouhivat tyylikkäinä.

Olen kuulevinani kaikuja aiemmasta tuotannosta, ainakin Aionion ja Isohaaran piirteinä. Ehdottoman positiivinen asia.

Iäti on omissa kirjoissani ehkä CMX:n uran kehnoin tekele, ja tämä levy kyllä pelasti paljon. Vielä ei osaa varmasti sanoa nouseeko levy aivan kärkipäähän yhtyeen tuotannossa. Talvikuningas, Aion ja Aurinko ovat mielestäni levyjä, joiden tasoa on jo aika lailla hankala ylittää. Viime yönä innostuin kuuntelemaan pitkästä aikaa Kolmikärkeä, ja kyllähän sekin potki taas urakalla.

Uusi rumpali ei mielestäni vedä vertoja Peipolle, mutta pidinkin Peipon soitosta julmetusti, etenkin Talvikuninkaalla. Toisaalta pidin myös Kanniaisen tyylistä. Eipä kuitenkaan tulokkaankaan tekemisessä mitään ihmeempää moitittavaa.

Tänne Lappeenrantaan CMX:n kiertue tuskin ulottuu, joten voi olla että on paikallaan lähteä väijymään bändin nykyinen livekunto vaikkapa sitten Laheen.

 

[Lexaa]

Hyvä levy tämä uusin. Ehdin itsekin pelätä paljon pahempaa. Mutta jo alusta asti hyvää tykitystä. Silti pitää kuunnella vielä lisää että avautuu enemmän.

Rikkisuudeltu itselleni tähän mennessä se paras kappale, loistava kipale.

 

[Moto]

Kieltämättä levy on kasvanut lisäkuuntelun myötä, mutta en kuitenkaan usko, että tämä ihan terävintä kärkeä tulee hätyyttelemään omalla suosikkilistallani. "En tahdo nähdä enää yhtään alastonta" on tosiaan aikamoinen helmi - ehkä se meni luontaantyöntävän typerän nimensä takia ensimmäisillä kerroilla melkein kokonaan ohi. Olisiko vaikka "Uusi kuu" ollut sitten Yrkille liian tavannomainen biisinnimi?

Ensi lauantain Tavastian keikalle on lippu taskussa, saa nähdä avaako liveversiot levyä vielä lisää. Joulukuun alussa ei vielä kuultu muuta kuin Kusimyrsky.

 

[Ted Raikas]

Omalla kohdalla ehkäpä tuo monen mainitsema En tahdo nähdä enää yhtään alastonta, Kusimyrsky, Rikkisuudeltu sekä Jyrsijä toimii parhaiten kokonaisuudessaan. Omat koukkunsa oikeastaan jokaisessa biisissä kuitenkin.

 

[Tukka]

Kyllähän tuo uusi levy on aika yllättävän vihaista kitarariffiä täynnä. Vaikka levy ei itessään ole niin vihainen teemaltaan. Ekalla kuuntelulla lähinnä tutustuin tuohon yleisfiilikseen joka levyltä paljastuu, en niinkään sanoitukseen. Nyt taustalla n. 30 kuuntelukertaa ja kyllä se vaan aika ytimekkäältä levyltä tuntuu. Jotenkin uutta mutta niin taattua CMX:aa. Sanoituksissakin lähdetty hieman erilaiselle linjalle noilla kirosanoilla, yleensä ne on naamioitu joihinkin tiettyihin hokemiin tai huumoriin (Ruisperkele, B-puoli Negatiivinen asenne, jne.)

Kuten moni muukin todennut, "En tahdo nähdä yhtään alastonta" on ehdottomasti levyn parasta antia, myös nimikkokappale on timanttia.

Nämä sinkkuna julkaistut kappaleetkin toimivat ihmeen hyvin levyn teemaan, yksittäisinä ainoastaan kusimyrsky toimi jo silloin. Nyt jotenkin - vaikkakin poikkeavana kappaleena - Rikkisuudeltu sopii joukkoon.

CMX ei petä tällä albumilla, kuten Rokkizinen arvostelussakin todettu, että yhtye tuntuu kuin uudestisyntyneeltä. Uusi rumpali tuo tiettyä jämäkkyyttä rumpuihin, ja mielenkiinnolla odotankin millainen tämä on livenä, kun Lutakkoon 23.3 paikalle menen.

Silti, Talvikuningas on mielestäni huikein suomi-rock -albumi kautta aikojen, ja haastaja saa olla aika kova jos meinaa sen ohittaa. Tämä uusi jatkaa hieman samalla soundilla, vaikka Yrjänän mukaan soittimet, rumpali ja ties mitä on vaihtunut, mutta sattumaa se vain taitaa olla että samalta kuulostaa.
Ylen areenasta löytyy video jossa Yrkkä hieman avaa taustoja levylle ja sen prosessille.

Soundin haastattelussa tämä kertoo hienosti miksi levyn nimi on Seitsentahokas. Tässä lainaus:

"Seitsemän on alkuluvuista mystisin. Ihmiselämä kulkee seitsemän jaksoissa. Rakastumisen ensivaihe kestää seitsemän kuukautta. Parisuhde puolestaan kriisiytyy seitsemän vuoden jälkeen. Sanotaan, että onnellinen on seitsemännessä taivaassa. Seitsenvuotiaana menemme kouluun, nelitoistavuotiaana ripille. Ennen täysi-ikäiseksi tultiin kaksikymmenyksivuotiaana. Ihminen elää noin kymmenen kertaa seitsemän vuotta"

 

[Ted Raikas]

Se vielä, että tuo yhtyeen shamanistisimmille juurille palaaminen monen kappaleen kohdalla on loppujen lopuksi ollut yksi niitä miellyttävimpiä piirteitä. Transsinomaisia kohtia joiden toivoisi etenkin livenä venyvän entisestään. Niillä voisi irroitella hienosti ja tuoda mielipuolisuutta ja syvyyttä kappaleisiin.

 

[Evil]

Minä puolestani väitän, nyt parinkymmenen kuuntelun jälkeen, että muutamia poikkeuksia lukuunottamatta Tahokkaan riffit ovat CMX-asteikolla tylsähköjä, sanoitukset keskeneräisen oloisia ja iskevät melodiat vähissä. Kokonaistunnelmaa löytyy, eikä levy ole suinkaan ansioton, mutta odotin parempaa.

Lisäksi tuo Rake-soundi alkaa jo puuduttaa. Tuottajanvaihdos seuraavalle levylle, ehdottomasti. Geneerinen, kompressoitu avaruushevi-äänimaailma ei tee oikeutta yhtyeelle, jolla soitossaan ja sävellyksissään kuitenkin olisi rahkeita paljon laajempaankin ilmaisuun (kuten on ammoin nähty).

Jos ja kun CMX:n parhaat levyt (Aura, Dinosaurus, Aion...) ovat kymppejä, ja heikoimmatkin sellaista ysin tasoa, niin Tahokas saa 9+ tai 9½.

 

[Tukka]

Lisäksi tuo Rake-soundi alkaa jo puuduttaa. Tuottajanvaihdos seuraavalle levylle, ehdottomasti. Geneerinen, kompressoitu avaruushevi-äänimaailma ei tee oikeutta yhtyeelle, jolla soitossaan ja sävellyksissään kuitenkin olisi rahkeita paljon laajempaankin ilmaisuun (kuten on ammoin nähty).

Tästä oli yhtyeen kysy-palstalla myös juttua, johon totesivat, että he etsivät uutta tuottajaa, mutta yksinkertaisesta heidän toimintatapoihin/vaatimuksiin ei vaan löydy sopivaa. Rakehan ei halunnut alunperin tuottaa tätä levyä, mutta niin vain kävi että parempaa ei löytynyt, ja CMX joutui houkuttelemaan herran jälleen tuottamaan.

 

[Yuppi]

En uskalla vieläkään antaa lopullista arvosanaa. Kivasti on viettänyt aikaa soittimessa ei siinä mitään. Aluksi levy tuntui vähän mitäänsanomattomalta, mutta nyttemmin se on kyllä ollut aukenemaan päin. En tahdo nähdä enää yhtään alastonta ja nimikkobiisi ainakin tuntuvat tällä hetkellä sellaisilta, mitkä liittyvät kuolemattomien CMX-klassikoiden joukkoon.

 

[Evil]

Kiertue pyörähtänyt näköjänsä käyntiin männäiltana Porissa, jossa on vedetty kahden tunnin setti. Tänään Tavastia. Joensuun keikkaan on vielä aikaa, liikaa aikaa.

 

[Ted Raikas]

Jep, keikkaa olisi Tavastialla tänään. Alkujaan olin menossa, mutta toistaiseksi vuoden kovimman lätyn taikonut Cult of Luna vie voiton tänään. CMX:n näkee sitten kuun lopulla Virginissä.

Toki jos tuota loppukuun keikka ei olisi, niin olisi joutunut skippaamaan CoL:n. CMX nyt on itselleni se tärkein ja suuroin bändi kaikista, vaikka livebändinä ei parhaimmistoon ylläkään. Tutut ja tärkeät biisit kuitenkin tasapainottaa sitä ajoittain heikohkoakin liveotetta.

 

[Miguel]

Seitsentahokkaan nimikappale on niin hieno, että karvat nousi pystyyn Tavastialla sen soidessa avausbiisinä, vaikka soundi oli huono eikä biisi edes sovi keikan avaajaksi.

Bändi on edelleen hyvässä vireessä. Wahlström on Peippoa kulmikkaampi mutta rouheampi rokkirumpali, Halmkrona kikkaili välillä kitarallaan suurieleisesti ja Rasio katosi pari kertaa biisin aikana lavalta, ilmestyi sitten kulissit kierrettyään toiselle puolelle lavaa. Ja piti encoressa varmaan pisimmän lavaspiikkinsä koskaan!

Porissa olivat kuulemma soittaneet melkein kaksi tuntia. Tavastialla vain puolitoista, mutta melkein parikymmentä biisiä siihenkin mahtui. Tässä setti oman muistini mukaan, keskivaiheen biisijärjestyksessä varmasti jotain heittoa:

Spoileri

Seitsentahokas
Linnunhammas
Aivosähköä
Etuvartio
Surunmurhaaja
Nrsisti
Sillanrakentaja
Ainomieli
Elokuun kruunu
Me tulemme kaikkialta
Vanha talvitie
Suljettu astia
Kirosäkeet
Kappaleina
En tahdo nähdä enää yhtään alastonta
Rautakantele
Kusimyrsky
--
Kultanaamio
Palvelemaan konetta
"Matti"

Pitkälti sama resepti kuin joulukuun kiertueella, mutta uuden levyn biiseillä ryyditettynä. Uusia olisi saanut enemmänkin olla, onhan levy nyt helvetin hyvä. Miinuksena tuo pikkuisen ylipitkä hittiputki keikan keskivaiheilla. Tottahan yleisö oli mukana, mutta setin venyttäminen oli pois intensiteetistä ja vähän puuduttikin. Vähän yllätyksellisyyttä toivoisi takaisin.

 

[Footless]

En tahdo nähdä enää yhtään alastonta

Levyä en ole vielä hankkinut enkä kuunnellut aiemmin yhtään biisiä, mutta lainatun biisin pistin äsken soimaan ja nyt lähti kolmatta kertaa soittoon. Helvetti, todella kova biisi ja pistää miettimään että josko tuon levyn sittenkin ostaisi. Onhan noi muutkin sitä edellistä lukuunottamatta hyllyssä, niin kaipa tuo on ostettava.

 

[Evil]

Tässä setti oman muistini mukaan, keskivaiheen biisijärjestyksessä varmasti jotain heittoa:

Spoileri

Seitsentahokas
Linnunhammas
Aivosähköä
Etuvartio
Surunmurhaaja
Nrsisti
Sillanrakentaja
Ainomieli
Elokuun kruunu
Me tulemme kaikkialta
Vanha talvitie
Suljettu astia
Kirosäkeet
Kappaleina
En tahdo nähdä enää yhtään alastonta
Rautakantele
Kusimyrsky
--
Kultanaamio
Palvelemaan konetta
"Matti"

Tuossa on muuten jokunen sellainen veto, joita en ole kuullut livenä sitten 90-luvun, vaikka yhtä lukuunottamatta jokaiselta pidemmältä rundilta olenkin vähintään yhden keikan nähnyt, ja festarivetoja päälle. Mielenkiintoista. Samoin kuin muutaman 2000-luvun albumin täydellinen unohtaminen. Mutta tällä kertaa näin, ei siinä mitään. Odotusta, odotusta.