CMX

  • 105 161
  • 581

Yuppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team, Україна
Laitetaan nyt vähän uutta kommenttia, kun on tullut reilu viikko jo Iätiä pyöriteltyä. Levy muuten meni vaihteeksi listakärkeen, hienoa että kaiken paskamusiikin keskellä tällaisellekin löytyy vielä arvostusta.

En ole hirveän taajaan kuunnellut levyä, oikeastaan melkein pelkästään autolla ajellessa. Silti tuntuu, ettei ole vielä päässyt kokonaisuuteen kiinni ja oikeastaan yksittäisiin kappaleisiinkin tuntuu pääsevän aika ajoin paremmin sisälle. Tästä päättelen, että tämä levy ei näennäisestä "helppoudestaan" huolimatta aukene nopeasti ja tästä tulee hyvin kuuntelua kestävä tuotos. Toisin kuin vaikkapa Isohaarasta.

Iäti lähtee liikkeelle kolmen suoralla Sateenkaaren pää - Kappaleina - Taistele. Ehkä yllättävänkin räväkkä avaus kaikkine kertsihuudatuksineen. Taistele on kyllä kertosäkeistön osalta hiukan kömpelön oloinen, mutta toisaalta hienot kitaramelodiat ja bassokuviot nostavat peukkua ylöspäin. Kaikkiaan ihan hyvää nostatusta kaikki kolme.

Auringon kultainen kaupunki - Kuoleman kulkumies - Iäti muodostaa mielessäni seuraavan troikan, hyvin perinteistä vähän rauhallisempaa CMX:ää vähän Auran hengessä. Totenmann ja Manisola ovat parivaljakko. Totenmanniin on ehkä vaikeinta päästä kunnolla kiinni, kuitenkin biisi kasvaa, vetoaa tunteisiin ja on sävellyksellisestikin kovan oloinen. Vaatii varmaan tietyn mielentilan auetakseen kunnolla. Tietyllä tapaa hiukan hämää sävellyksen samankaltaisuus Vainajala-kappaleen kanssa? Manisola on kanssa aika monitasoisen oloinen teos. Alkaa vähän Musen Knights of Cydoniaa muistuttavalla avaruuslaukalla, kertsi on Yrjänän kiljuessa jotain Musen ja Apulannan risteytystä ja on sekaan laitettu jotain oriental-vaikutteitakin. Vaikea kappale, mutta kuulostaa kumminkin pirun hyvältä.

Levy loppuu järjestyksessä Kättenpäällepanijat, Linnunrata ja Laulu todellisuuden luonteesta. Kättenpäällepanijoita pidin aluksi levyn turhakkeena, mutta jotenkin siitä on alkanut tavallaan pitämään ja on alkanut aukeamaan ihan uudessa valossa. Linnunrata nyt menee ja olisi loistava veto, mutta minun korvaan kertsin nostatus menee sanoituksellisesti ja sävellyksellisesti hiukan kornin puolelle. Vaikka ehkä on tarkoituskin? Viimeiseen kappaleeseen sopii tavallaan vähän samat sanat kuin Kättenpäällepanijoitten kohdalla, toimii ajan myötä paremmin.

Yrpän sanoitukset kolahtaa kyllä tälläkin levyllä. Tuhoutuneet kaupungit esiintyvät useaan kertaan ja lohduttomia tarinoita riittää pitkälle, kunnes lopussa kuullaan niitä CMX:n toivorikkaimpia sanoituksia.

Näillä mennään taas jonkun aikaa, tänään Raumalle paisuneen siikavoileipäyrjänän todistajaksi.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Niin ja CMX:n kotisivuilla on levynkansi ja kappalelista. Kannesta pidän jotenkin, hiukan yllättävä, ehkä. Odotin jotain Sateenkaaren pään kansikuvan tapaista.
Kansihan on kuin Killing Joken Pandemoniumista. Levystä en sano mitään, vielä.
 

Ronning #7

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & Canucks
Mitä biisejä CMX on soittanut tämän viikonlopun keikoilla Raumalla ja tampereella?

Taitaa olla jo myöhäistä vastata, mutta laitetaan silti..

Ainakin Oulussa tuli eilen vain kolme biisiä uudelta lätyltä. Vanhempaa ja harvinaisempaa kamaa soittivat ainakin osittain. Ei yksikään, Vanha talvitie, Suljettu astia, Meidän syntimme, Kuoleman risteyksesta, Marian ilmestys ja useampi biisi Rautakanteleelta.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ainakin Oulussa tuli eilen vain kolme biisiä uudelta lätyltä.
Helsingissä Virgin Oilin keikalla tuli neljä biisiä uudelta lätyskältä: Sateenkaaren pää, Kappaleina, Kuoleman kulkumies ja Linnunrata.

Hivenen olen yllättynyt, miten vähän uusi levy on edustettuna keikoilla. Kun olen ymmärtänyt kyseessä olevan julkkarikeikka, mutta tämä on CMX:n tapa ilmeisesti. Palvelee tietysti erityisesti niitä jotka ei ole uudelle levylle lämmenneet.

Rautakantele ja Discopolis oli aika vahvasti edustettuna tuolla kyseisellä keikalla ja oli seassa sitten muutamia yllätyksiä vanhemmasta tuotannosta, mm. Saatana, joka oli hienoa kuulla livenä.

Omasta mielestäni bändi oli parhaimmassa vireessä moneen vuoteen, mitä nyt olen nähnyt. Ei ollut ihan niin muniinpuhaltelua kuin välillä on ollut settirakenteen ja muun meiningin osalta.

Joulukuussa Tavastialle sitten. Sen verran taitaa poiketa nuo setit toisistaan, että menen väijymään josko tulisi jotain harvinaisia herkkuja vastaan. Bändin materiaali on kyllä niin laaja, että mahdollisuudet siihen on.
 

Jaketsu

Jäsen
Mitä Rautakanteleelta?

Taitaa olla jo myöhäistä vastata, mutta laitetaan silti..

Ainakin Oulussa tuli eilen vain kolme biisiä uudelta lätyltä. Vanhempaa ja harvinaisempaa kamaa soittivat ainakin osittain. Ei yksikään, Vanha talvitie, Suljettu astia, Meidän syntimme, Kuoleman risteyksesta, Marian ilmestys ja useampi biisi Rautakanteleelta.

Ööööö, tuota mitä biisejä tuli Rautakanteleelta?
Kaveri kertoi että treella oli tullut vain se Rautakantele, ei muita.

Discolta on tullut Discoinferno, Aamutähti ja Suljettu astia.
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Liian helppoa kuunneltavaa?

On vähän vaisu tämä uusi levy mielestäni. Ei sen nyt tarvitse mitään Mattia olla koko ajan mutta koko levyllinen runotyttöballadeja on parin päivän kuuntelulla puuroutunut yhdeksi easy listening -massaksi, jota en oikein CMX:ltä toivoisi. Josko se keikalla kuulostaisi paremmalta.
 

Laakamato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers (Jokerit)
On vähän vaisu tämä uusi levy mielestäni. Ei sen nyt tarvitse mitään Mattia olla koko ajan mutta koko levyllinen runotyttöballadeja on parin päivän kuuntelulla puuroutunut yhdeksi easy listening -massaksi, jota en oikein CMX:ltä toivoisi. Josko se keikalla kuulostaisi paremmalta.

Levy ei paljon meuhkaa mutta tyylillisesti se on vahva kokonaisuus. Ensimmäinen kuuntelukokemus oli pettymys mutta pikkuhiljaa tykästyin. Jossain vaiheessa sitä vaan huomasi hyräilevänsä päässään jotain biisiä. Nyt olen levyn kuunnellut n. 25 kertaa ja pettymyksestä ei ole tietoakaan.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Joo, omasta mielestäni tuo varsin seesteinen lähestymistapa on ihan hyvä tähän kohtaan. Kolme edellistä levyä nyt on ollut enemmän tai vähemmän aika raskasta ja rankkaakin kamaa. Tälläinen on hyvää vaihtelua. Lisäksi tuolta löytyy kuitenkin ihan omanlaisiaan uusia juttuja.

Ainoa mitä itse oikeastaan kaipaan on enempi akustisuus. Nyt se siis toimii jo todella hienosti mm. Auringon kultaisessa kaupungissa ja Iätissä, jotka on ehkä levyn parhaat biisit. Lisääkin tuohon henkeen olisi ehkä voinut olla.

Kyllä itse näkisin tuota levyä enempi kuunnelleena, että CMX on löytänyt vieläkin itsestään uusia piirteitä, vaikka vivahteet mm. Auralle ja Vainajalalle tästä teoksesta löytyykin. No, ei yhtään hullummista levyistä ne vivahteet, joten olen mielissäni.
 

lokki

Jäsen
Hei CMX-tuntijat. Auttakaas joulupukin apuria.

Onko tämä "Iäti" uusin levy ja täysin itsenäinen julkaisu täynnä uusia kappaleita? Eli ei mitään vanhoja kappaleita koottuna?
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Pitkästä aikaa tätäkin ketjua ylöspäin.

Runsaan parin viikon päästä, eli 22.2. julkaistaan CMX:n 14. studioalbumi nimeltään Seitsentahokas jota bändi on suht hissukseen tehnyt vuoden päivät. Levynteko viivästyi aikanaan siksi, että rumpali Tuomas Peippo mursi kätensä ja oli estynyt hommistaan. Sittemmin uutisoitu, että Peipon ja CMX:n tiet ovat erkaantuneet ja yhtye on nykyään kolmihenkinen (Yrjänä, Halmkrona ja Rasio). Keikoilla (ja myös levyllä) on kannuttanut 51 Koodia -yhtyeen rumpali Olli-Matti Wahlström. Levyntekokin kaiketi aloitettiin jossain vaiheessa suurinpiirtein alusta kun työstetty materiaali ei tuntunut riittävän hyvältä yhtyeen kaikkien jäsenten mielestä.

Pari singleä, eli Kusimyrsky ja Rikkisuudeltu on tullut uloskin. Näistä olen Kusimyrskyn viime joulukuussa Tavastialla kuullut ja en osaa siitä juuri sanoa mitään. Ihan mitään tyypillisintä CMX:aa se ei ollut (mikä edes on tyypillistä CMX:aa?). Melko laahaavaa raskasta jyrinää ja hiukan julistavan tuntuista laulantaa, ei erityisen melodinen, joskin vähän progehenkistä sooloa mahtui jossain vaiheessa pitkää kestoa mukaan. Olen tietoisesti vältellyt noiden singlejen kuuntelua, että itse levy olisi mahdollisimman eheä ja tasapuolinen kokemus. Tuppaa usein käymään siten, että jos kuuntelee etukäteen sinkkuja, niin ne tuntuu levyllä sitten jotenkin irrallisilta.

Nähtävästi, jos nyt ei mitään proge-eeposta, niin tulossa on ainakin äkkiväärempi teos kuin edellinen melko epätasainen albumi Iäti. Eli tuskin mennään erityisen poppipuolella taas tällä kertaa.

Omakohtaisesti yksi odotetuimpia levyjä tämän vuoden osalta. Pianhan tuon kuulee, että onko yhtye iskussa. Kiertuettakin on tiedossa.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Sittemmin uutisoitu, että Peipon ja CMX:n tiet ovat erkaantuneet ja yhtye on nykyään kolmihenkinen (Yrjänä, Halmkrona ja Rasio). Keikoilla (ja myös levyllä) on kannuttanut 51 Koodia -yhtyeen rumpali Olli-Matti Wahlström.
O-M esiintyi vallan energisesti viime joulukuussa Tampereen Pakkahuoneen klubikeikalla.

Pari singleä, eli Kusimyrsky ja Rikkisuudeltu on tullut uloskin.
Itseäni pelottaa uuden levyn osalta eniten se, että taustalla on ollut ilmeisesti häärimässä jälleen suomalaisen rock-skenen kaikkien kaveri ja virallinen hengailija, Herra Ylppö. "Kusimyrsky"-singlenimestä (olkoonkin ollut "Isohaaran työnimi") toivuttuani en enää tiennyt, olivatko kappaleet "En tahdo nähdä enää yhtään alastonta", "Nrsisti", "Rikkisuudeltu" ja "Jyrsijä" nimiltään CMX:n muuhun tuotantoon suhteutettuna vituttavia, huvittavia vai sekä että. Yhtä kaikki, ne olivat kuin suoraan Ylpön kynästä. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, mitä kappaleet pitävät sisällään.

Siksi toisekseen, ja ihan vain kuriositeettina, levyn kansikuva on mielestäni epäonnistunut; täysin tarpeeton ja turha punainen, ylppömäinen ympyrä pilaa muuten tyylikkään kokonaisuuden kertaheitolla.

Mitä CMX:n eepokselliseen sekä laadultaan ja määrältään (suomalaisittain) ylivertaiseen tuotantoon yleisesti tulee, Aion- ja Talvikuningas-taideteokset ovat jakamattomalla ykkössijalla omissa papereissani - sekä sielussani ja sydämessäni.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Itseäni pelottaa uuden levyn osalta eniten se, että taustalla on ollut ilmeisesti häärimässä jälleen suomalaisen rock-skenen kaikkien kaveri ja virallinen hengailija, Herra Ylppö.
Tuota en tiennytkään? Missä roolissa? Tuottajana hän nyt ei ainakaan ole, vaan CMX:n luottomies Rauli "Rake" Eskolin.

Joissain visuaalisissa jutuissa, esim. paitojen suunnitteluissa ja muissa Ylppö on kyllä ollut mukana viime vuosina.

Siksi toisekseen, ja ihan vain kuriositeettina, levyn kansikuva on mielestäni epäonnistunut; täysin tarpeeton ja tarpeeton punainen, ylppömäinen ympyrä pilaa muuten tyylikkään kokonaisuuden kertaheitolla.
Tuo häiritsi itseänikin. Tuo ympyrä on ihan turhan oloinen elementti. Kuva olisi paljon mystisempi ilman sitä. Ehkä tuolla on joku perustelu, mutta tuntuu jotenkin alleviivaavalta. Muutoin ei niin välittämistä.

Osa noista biisinnimistä myös vähän häiritsi kans, tuli jotenkin mieleen Stam1nan apinointi itselleni tuosta, mutta tärkeintä on, että sisältö on rautaa. En nyt ole aina edellisilläkään levyillä niin lämmennyt biisien nimille.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
En tiedä johtuuko mielleyhtymä vain siitä Soundin erikoispainoksesta, mutta jotenkin tuosta kannesta tulee mieleen Soundin mukana joskus jaetut CD:t. Tai sitten jonkun omatekoisen kokoelman kansi, mihin on googlettanut sopivan kuvan ja sitten kirjoittanut Wordilla päälle "CMX".

Kusimyrsky on ihan kiva kipale, mutta tuo Rikkisuudeltu, jonka juuri kuuntelin ensimmäisen kerran, ei ainakaan heti aiheuttanut juuri mitään tunteita.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Pikkuisen epäilen, että tuossa on tullut lyöntivirhe.

Tuota en tiennytkään? Missä roolissa? Tuottajana hän nyt ei ainakaan ole, vaan CMX:n luottomies Rauli "Rake" Eskolin.
Se se vielä puuttuisikin, että tuo suomirockin Dave Grohl ilman soittotaitoa tuottaisi CMX:ää! Mieluiten nimimerkki "Ylpön" näkisin tuottamassa sitä mitä parhaiten osaa jossain pellon reunalla ja antavan täten panoksensa johonkin konkreettisesti tärkeään.

Rakesta voisivat kyllä välillä luopua. Mielenkiintoista olisi kuulla mitä vaikkapa Riku Mattila saisi yhtyeestä irti. Jotenkin välillä on tuntunut että se Raken äänimaailma rajoittaa enemmän kuin antaa vapauksia. Että voi kun soundipuolella olisi samanlaisia irtiottoja kuin soitossa ja sävellyksissä parhaimmillaan.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Yrjänä on selkeästi ihan konkreettinen nälkätaiteilija. Laihempi versio teki ihan ok musiikkia, nyt tämä nykyinen valas tuottaa pääasiassa paskaa
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Yrjänä on selkeästi ihan konkreettinen nälkätaiteilija. Laihempi versio teki ihan ok musiikkia, nyt tämä nykyinen valas tuottaa pääasiassa paskaa
En nyt osaa tarkalleen sanoa missä lihassa Yrskä oli kun Talvikuningasta työsti, mutta muistikuva ainakin ko. albumin julkkarikeikalta oli se, että tuhdimmassa kunnossa kuin tällä hetkellä. Niin se vaan silti on yhtyeen parhaita levyjä. Toki tuostakin voi olla montaa mieltä ja monella tuntuu olevan iskostunut se pinttymä, että Discopoliksen jälkeen on tullut silkkaa rojua. Se houre heille lempeästi sallittakoot, vaikka väärässä ovatkin.

Noin viikko, ennen kuin saa albumin käsiinsä. Se Soundin kautta tilattu rajoitettu painos tulossa ja sen pitäisi olla muutamaa päivää ennen hyppysissä, kuin virallinen julkaisuajankohta on.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Seitsentahokas-albumin toisen sinkkulohkaisun, Rikkisuudeltu-kappaleen voi kuunnella tästä.

Jos kommentoin liki 20 vuotta kestäneen CMX-historiani suomalla rintaäänellä ensikuuntelun herättämiä tuntemuksia, kyseinen laulu on mielestäni sanoitukseltaan ja sävelkulultaan kuin suoraan Leevi and the Leavingsin tuotannosta - erityisesti kertosäkeen osalta. Tämä ei välttämättä ole huono asia, mutta kokemus on todella outo.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Nyt se sitten löytyi postilaatikosta, Seitsentahokas nimittäin, Soundin välissä. Pikaselailun perusteella ihan mukavan näköinen paketti. Lukemista riittää varmasti muutamaksi tunniksi, levy on tyylikkäässä pahvikotelossa ja mukana myös juliste, jolle olisin ehkä 25 vuotta sitten jopa keksinyt käyttöä. Miinusta annan siitä, että uuden albumin lyriikat on sijoitettu lehteen eikä levyn mukana tulevaan vihkoseen, jota ei ole.

Kuuntelun säästän iltaan, kun kakarat ovat nukkumassa.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kertaalleen olen ehtinyt kuuntelemaan läpi ja vaikka Kusimyrsky ehkä ennakoi vähän "vaikeampaa" albumia tällä kertaa, niin kyllä tämä enemmän sinne pop-CMX:n puolelle menee. En sano, että se välttämättä on mitenkään huono asia, mutta mitään todellisia ässäbiisejä ei jäänyt ensimmäisellä kuuntelulla mieleen. Ainakin Luotisuora ja Nrsisti (sic) vaikuttavat potentiaalisilta hittibiiseiltä.

Annetaan aikaa, mutta en usko että tämä nousee kovinkaan korkealle omassa CMX-rankingissa..
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
ihan vain kuriositeettina, levyn kansikuva on mielestäni epäonnistunut; täysin tarpeeton ja turha punainen, ylppömäinen ympyrä pilaa muuten tyylikkään kokonaisuuden kertaheitolla.
Ja Ylppöhän kannen oli myös suunnitellut, kuten arvelin. Täytyy nyt vain toivoa, että poikkeuksellisen kornit kappalenimet "En tahdo nähdä enää yhtään alastonta", "Nrsisti" ja "Jyrsijä" ovat jollain käsittämättömällä tavalla todella syntyneet Yrjänän kynästä eivätkä samaisen perverssin artistikonsultaation muina äpärälapsina.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös